Terveiset Lakeuksilta. Meneillään maakuntapäivä uskomattoman kauniissa, aurinkoisissa pakkasmaisemissa. Sekä Vaasan yliopistolla että Seinäjoen ammattikorkeakoulussa täydet salit. Luennoin otsikolla ”Euroopan unioni ja maailmanpolitiikan uudet valtasuhteet”, mutta erinomaisia kysymyksiä tuli myös – yllätys, yllätys – esimerkiksi päivänpolttavasta Wikileaksista.

Tässä pari kommenttia siitä:

Meillä ei ole vielä tietoa vuodettujen asiakirjojen sisällöistä. Odottavalla kannalla ollaan. Koko Wikileaks-ilmiö tuntuu minusta vastenmieliseltä. Jokaisella maalla on oikeus omiin, diplomaattisiin asiakirjoihinsa, joiden sisältö voi olla sensitiivistä ja tarkoitettu luottamukselliseksi. Kannatan avointa ulkopolitiikkaa, mutta tässä on kyse eri asiasta – laittomasta vuodosta, joka saattaa horjuttaa kansainvälisen politiikan vakautta.

Suomen kannalta en ole kovin huolissani. En usko, että vuodot vaikuttavat Suomen ja USA:n erinomaisiin suhteisiin. Täysin varmasti on mahdoton kuitenkaan sanoa mitään, sillä – kuten todettua – meillä ei ole asiakirjojen sisällöistä vielä tietoa.

Pysytään kuulolla. Nyt Seinäjoelle kauppakeskukseen kahvittelemaan. Viimeksi kun olin, oli paljon jengiä ja värikkäitä mielipiteitä. Toivottavasti nytkin.

Hieno puukko Suomen Yrittäjäopiston väeltä

Tupa täysi ja ylikin Vaasan yliopistolla

Tänään kello 10 julkistettiin kaksi vuotta sitten nimittämäni maabrändivaltuuskunnan raportti. Tulos on briljantti, nerokas, yllätyksellinen! Valtuuskunta on tehnyt fantastista työtä. Toivon, että jokainen lukee sen – tai ainakin tiivistelmän siitä. Raportti ja ”tehtäviä suomalaisille” löytyy osoitteesta: http://www.tehtavasuomelle.fi/

Blogikommentaattorit, kommentteja peliin. Mitä mieltä olette raportista?

Kuvat: Eero Kuosmanen:

Tämä päivä on kulunut vilkkaassa työn touhussa. Eduskunnassa käytiin välillä tiukkakin keskustelu Suomen osallistumisesta EU:n taisteluosastoon. Tässä hieman perustietoja osastoista ja meidän osallistumissuunnitelmistamme:

Suomi valmistautuu näiden taisteluosastojen kahteen valmiusvuoroon vuonna 2011.
Suomi on menossa mukaan ensinnäkin Ruotsin johtamaan EU:n pohjoismaiseen taisteluosastoon (Nordic Battle Group) , johon kuuluvat kuuluvat Suomi, Viro, Irlanti ja Norja ja toiseen, Alankomaiden johtamaan osastoon, johon kuuluvat Suomi, Saksa, Itävalta ja Liettua.
Molemmat ovat valmiudessa vuoden 2011 alkupuoliskon tammikuusta kesäkuuhun. Korkea valmius koskee Suomen osalta yhteensä n. 300 sotilasta. Suomi on aikaisemmin osallistunut kaksi kertaa valmiusvuoroon vuosina 2007 ja 2008.
EU:n taisteluosastot ovat n. 1500-2000 sotilasta joukkoja ja niitä kutsutaan myös EU:n nopean toiminnan joukoiksi. Ne ovat 10 päivän valmiudessa lähtemään kriisinhallintaoperaatioon EU:n ulkopuolelle, jos neuvosto ja valmiusvuoroon osallistuvat maat niin päättää. Taisteluosastoja voidaan käyttää myös YK:n pyynnöstä ja sen mandaatilla. Tämä olisikin se todennäköisin tilanne.
Taisteluosaston operaation kesto voisi olla korkeintaan neljä kuukautta. Tehtävät ovat rauhanturvaamista, konfliktinestoa ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamista. EU:lla on kaksi taisteluosastoa valmiudessa kerrallaan 6 kk:n jaksoissa
EU:n taisteluosastoihin osallistuminen on osoitus siitä, että Suomi on omalta osaltaan sitoutunut EU:n kriisinhallintakyvyn vahvistamiseen. Suomi kannattaa, että EU:lla on kyky, välineet ja joukot nopeaan toimintaan kriisien niin vaatiessa.
Suomen kokemukset EU-taisteluosastoista ovat myönteisiä. Hyödymme siitä mm. seuraavasti:
– Taisteluosastoissa koulutetaan korkeatasoista suomalaista kriisinhallintahenkilökuntaa, joka on käytettävissä myös muihin kriisinhallintaoperaatioihin tämän valmiusvuoron jälkeen.
– Taisteluosastojen toiminta tukee EU:n voimavarojen kehittämistä kriisinhallintaa varten. EU:n taisteluosastot parantavat jäsenmaiden yhteistyötä mm. kansainvälisten harjoitusten ansiosta. lisäksi niiden toiminta edistää jäsenmaiden joukkojen yhteensopivuutta.
– Osallistuminen EU:n taisteluosastoihin palvelee myös kansallisten puolustuksen tavoitteita.
EU:n taisteluosastot ovat alkuvuonna täydessä valmiudessa koko valmiusajan. Niiden lähettäminen kriisinhallintaoperaatioihin riippuu täysin tilanteesta. Kynnys EU:n taisteluosastojen käyttöön on kuitenkin korkea.
EU:n taisteluosastoja ei ole käytetty vielä kertaakaan. Siihen on monia syitä. Jäsenmaat voivat pitää kalliina taisteluosastojen käyttöä operaatioihin, koska se aiheuttaa lisäkuluja jäsenmaille. EU:n budjettiin varatut yhteiset kulut kattaisivat vain osan operaatioon osallistumisesta. Toiseksi taisteluosastojen koko ja käyttöaika ovat rajoitettuja ja ne vaikuttavat sopivien tehtävien löytämiseen.
Jos EU harkitsee taisteluosastojen lähettämistä kriisinhallintaoperaatioon, EU-jäsenmaiden on hyväksyttävä yksimielisesti taisteluosasto-operaation käyttäminen. Lisäksi päätös valmiudessa olevien joukkojen käyttämisestä operaatioon on aina kansallinen. Päätöksen suomalaisten osallistumisesta EU:n taisteluosaston mukana operaatioon tekee kussakin tapauksessa erikseen tasavallan presidentti sotilaallisen kriisinhallintalain mukaan.
EU:n taisteluosastoja voitaisiin käyttää esim. apuna laajemman operaation käynnistämiseen mm. lentokenttien suojaamisessa, humanitaarisen avun kuljetusten varmistamiseen, konfliktin estämiseen tai riitelevien osapuolten erottamiseen, tarvittaessa myös voimakeinoin.
Suomelle kustannukset valmiusvuoron toteuttamisesta ovat yhteensä 28,7 miljoonaa ?, kun lasketaan yhteen kustannukset perustamisesta valmiusvuoron päättymiseen (vuosilta 2009-2011). Nämä katetaan UM:n ja PLM:n määrärahoista. Jos EU:n taisteluosastot lähetetään valmiusvuoron aikana operaatioihin tulee tästä lisäkustannuksia. Alustavasti on arvioitu, että EU:n taisteluosastojen lähettäminen kahteen operaatioon samanaikaisesti voisi tulla maksamaan Suomelle enintään n. 23,5 miljoonaa ?.
Kahden taisteluosaston samanaikainen operaatio on erittäin epätodennäköinen. Mahdollisen operaation kulut selviäisivät operaatiosta päätettäessä, kun tiedetään mihin maahan ja millä kokoonpanolla Suomi osallistuisi.

Suomalaisten joukkojen osallistuminen EU:n taisteluosastojen valmiusvuoroon on merkittävä osa Suomen tukea EU:n kriisinhallintaan. Osallistuminen edistää samalla jäsenmaiden yhteistyökykyä esim. yhteisten harjoitusten ansiosta. Maailman kriisit ovat arvaamattomia, mutta Suomi osana EU:ta pyrkii vastaamaan unioniin kohdistuviin odotuksiin kansainvälisessä kriisinhallinnassa. EU:n taisteluosastot on luotu sitä varten, että tarvittaessa EU:lla on nopean toiminnan joukkoja käytössään, jos kriisit niin vaativat.

Päivä pulkassa.

Tänään oli vierailulla myös Nicaraguan ulkoministeri Samuel Santos. (Kuva: Eero Kuosmanen)

Pohjois- ja Etelä-Korea ?akselilta kuuluu ikäviä. Odotamme koko ajan lisää tietoa tapahtumien kulusta, mutta juuri nyt päällimmäisenä on toivomus, että osapuolilla olisi malttia.

Tilanteesta voi olla syystä huolissaan.

Tässä se, mitä nyt tiedetään: Pohjois-Korea alkoi tulittaa 23.11.2010 klo 14.34 paikallista aikaa kiistanalaisella merirajalla sijaitsevaa Yeonpyungin saarta. Pohjois-Korean tykistö on ampunut yli 100 ammusta alueelle. Kansainvälisten uutislähteiden mukaan tulitusta edelsi Pohjois-Korean esittämä uhkaus. Tulitus kesti noin tunnin. Etelä-Korean armeija vastasi tapahtumaan tulituksella. Pohjois-Korea syyttää etelää välikohtauksen aloittamisesta.

Osa Yeonpyungin saaresta on tuhoutunut pahoin ja on paikoin tulessa. Tulituksessa on tähän asti saanut surmansa 1 sotilas ja yli 15 loukkaantunutta. Uhrien lukumäärästä ei ole vielä tarkkaa tietoa, mutta sen uskotaan nousevan. Saaren asukkaat on evakuoitu.

Etelä-Korean presidentti Lee on kutsunut heti välikohtauksen jälkeen kansallisen turvallisuusneuvoston koolle hätäkokoukseen ja tilanteen arviointi on meneillään.

Presidentin kerrotaan tilannekatsauksen jälkeen kehottaneen malttiin ja painottaneen, ettei tilannetta saa missään nimessä päästä karkaamaan käsistä. Etelä-Korean ulkoministeri on tuominnut Pohjois-Korean provokaation ja todennut sen räikeästi rikkovan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa nro 1874.

Välikohtaus on aiempiin nähden poikkeuksellinen, koska se on kohdistunut myös siviileihin.

Suomen Soulin suurlähetystön mukaan tiedossa ei ole, että kukaan suomalainen olisi vaarassa. Tätäkin toki seuraamme.

Perussetti Brysselissä. Vuorossa EU-ulkoministerikokous. Asialistalla:

1. Lähi-idän rauhanprosessi. Optimismi hälvenemään päin. Siirtokuntien rakentaminen jatkuu. Osapuolet eivät palaa neuvottelupöytään…vai onko silti sovittu jotain rajoista? Omassa puheenvuorossani keskityin Gazaan. Kertasin kollegoille lähettämäni kirjeen sisällön: koulujen rakennusmateriaali saatava perille.

2. Sudan. Tilanne jännittynyt. Kansanäänestys Etelä-Sudanin itsenäisyydestä 9.1.2011. Toivottava parasta, varauduttava pahimpaan. Tärkeä äänestys koko Afrikan Sarven vakauden kannalta. Ei uutta Ruandaa, ei uutta Darfuria!

3. EU:n strategiset kumppanit ja huippukokoukset. Pohjana Cathy Ashtonin erinomainen pohjapaperi. Omassa puheenvuorossani keskityin Venäjään, Yhdysvaltoihin ja Kiinaan blogissa totutuin sanankäänteen. Ehdotin myös erillistä Venäjä-keskustelua tammikuussa. Hyväksyttiin. Ehdotin myös EU:n ”strategisen konseptin uudistamista”. Natohan teki saman. Kannatettiin. Palaan tähän.

4. Burma-Myanmar. Pohdittiin mitä EU:n tulisi tehdä Aung San Suu Kyin vapauttamisen jälkeen. Pakka vielä auki.

Illalla jatkan Jyrki Kataisen aloittamaa perinnettä. Järjestän saunaillallisen Brysseliläisille kansainvälisille toimittajille. Se on alaston totuus.

Matkalla kotiin Naton huipparista.

Osallistuimme presidentin ja puolustusministerin kanssa Afganistania käsitelleeseen kokoukseen. Kokouksessa päätettiin aloittaa turvallisuusvastuun siirtäminen Afganistanin omille sotilaille ja poliiseille ensi vuoden alussa. Prosessi etenee alueittain. Kokouksen tulokset ja yhteiset kannanotot löydät Naton sivuilta (www.nato.int/).

Kokouksessa todettiin, että Afganistania ei jätetä yksin. Vastuunsiirron aloittaminen ei tarkoita vetäytymistä, vaan kansainvälisten joukkojen keskittymistä enemmän neuvontaan ja koulutukseen.

Yhteishenki oli vahva. Naton YKn mandaatilla toteuttamassa operaatiossa on nyt 48 maata. Haasteita ei vähätellä, mutta edistystä on tapahtunut monella sektorilla. Tästä on hyvä jatkaa.

Kokous oli myös hyvä tilaisuus tavata eri maiden kollegoita. Naton jäsenmaat ja Venäjä jäivät lähtiessämme vielä kokoustamaan.

Naton sisäisessä kokouksessa hyväksyttiin eilen uusi strateginen konsepti. Nato seuraa ajan kehitystä. Se painottaa kriisinhallinnan ohella yhä enemmän mm. joukkotuhoaseiden ja ohjusten leviämiseen liittyvien uhkien torjuntaan sekä tietoverkkojen turvallisuuden edistämiseen.

Nato korostaa yhä enemmän myös yhteistyötä kumppaneiden kuten Suomen kanssa. Tämä koskee myös Venäjää, jolla jo vanhastaan on kumppanimaista kaikkein laajimmat yhteistyörakenteet Naton kanssa.

Menossa on suuri murros Naton ja Venäjän suhteissa. Nato ei pidä Venäjää uhkana, vaan haluaa sen kanssa yhteistyötä yhteisiin turvallisuusuhkiin vastattaessa. Tämä myönteinen muutos on tärkeää huomata myös Suomessa.

Obama kävi tervehtimässä ennen kuin piti erinomaisen puheen Yhdysvaltain Afganistan-politiikasta.

Lissabon isännöi viikonloppuna ryppään huippukokouksia. Ensiksi on Naton huippukokous. Sitä seuraa Nato-Venäjä ?neuvoston huippukokous. Sitten on Afganistan ?huippukokous, johon myös Suomi osallistuu. EU ja USA kokoontuvat lopuksi omaan huippukokoukseensa.

Tärkeimmäksi aiheeksi Nato-kokouksessa nousee liiton uusi strateginen konsepti. Afganistan-kokouksessa tehdään puolestaan päätös käynnistää prosessi turvallisuusvastuun siirtämisestä afgaaneille ensi vuonna. Naton ja Venäjän kokouksen otsikoksi nousee vahva myönteinen kehitys niiden välisissä suhteissa.

On myönteistä, että Naton suunta kohti kriisinhallinnan ja kumppanuuksien kehittämistä jatkuu. Yhä muuttuva turvallisuusympäristö ja uudet uhat liittyen proliferaatioon, tietoverkkoturvallisuuteen, terrorismiin ja energiaturvallisuuteen heijastuvat järjestön toiminta-ajatukseen. Turvallisuushaasteiden kokonaisvaltainen käsittely painottuu entisestään, kun järjestöön luodaan pieni kriisinhallinnan siviilitoiminto.

Osallistun kokouksen Afganistan-osuuteen presidentin ja puolustusministerin kanssa. Kokouksessa keskitytään pohtimaan turvallisuusvastuun siirtoa afgaaneille itselleen. Tämän prosessin on tarkoitus käynnistyä tilannekehityksen mukaisesti ensi vuonna. Se ei merkitse nopeata poistumista maasta. Kokouksessa Nato ja Afganistan hyväksyvätkin yhteisen julistuksen pitkän aikavälin kumppanuudesta. Se konkretisoituu erillisessä yhteistyöohjelmassa.

Vielä huomio Naton ja Venäjän neuvostosta. Venäjä on Naton pääsihteeri Rasmussenin prioriteetteja. Suhdekehitys on ollutkin hyvin myönteistä. Tätä osoittaa myös Venäjän ilmoitus osallistua Lissabonin kokoukseen jo kuukausi etukäteen. Yhteistyö on tervetullutta. Tämän päivän turvallisuusuhat ovat yhteisiä. Nato ja Venäjä ovat työstäneet yksissä tuumin arvioita tilannekehityksestä Afganistanissa, terrorismista, merirosvoudesta, luonnonkatastrofeista sekä joukkotuhoaseiden leviämisestä. Onkin entistä selvempää, että Nato ja Venäjä eivät merkitse toisilleen uhkaa vaan ne ovat yhteistyökumppaneita.

Ehdin kokouksen yhteydessä osallistua myös muutamaan erillistapaamiseen. Nyt koneeseen!

Lyhyt blogipäivitys näin keskellä päivää. Pidin hetki sitten puheen Suomen ja Venäjän diplomaattisuhteiden 90-vuotisjuhlassa eduskunnassa. Puhe löytyy täältä. Mitä mieltä?

Venäjän Duuman ulkoasiainkomitean puheenjohtaja Konstantin Kosatshev.

Puhujan näkökulma. (Kuvat: Eero Kuosmanen)

Mukava pikavisiitti Tanskaan. Aamulla sinne. Illaksi kotiin.

Aamu alkoi Eduskunnassa, jossa tapasin UM-henkilöstöporukasta Kirsti Narisen ja Pirkko Hämäläisen. Keskustelimme muun muassa työhyvinvoinnista. 

Sen jälkeen keskustelin EBRD:n presidentin, Tomas Mirowin. Aiheina muun muassa Itä-Eurooppa ja Venäjä. Oli kiva nähdä Jari Koskinen, joka on siirtynyt EBRD-pankin leiviin.

EBRD:n porukkaa, keskellä Jari Koskinen. 

Lounas olikin jo sitten suurempi tapahtuma. Olin nimittäin kutsunut ulkoministeriöön EU-jäsenmaiden ja -kandidaattimaiden suurlähettiläät. Tarkoituksena briiffata heidät ajankohtaisista kansainvälisistä kysymyksistä.

Keskityin alustuksessani kolmeen teeman: Venäjä, dignified foreign policy ja pohjoismainen solidaarisuus. Keskustelu polveili moneen eri suuntaan. Hyvää analyysia.

Kuulisin muuten mielelläni arvon blogikommentaattoreiden näkemyksiä Stoltenbergin raportin ehdotuksesta numero 13, eli Pohjoismaisesta solidaarisuudesta. Mitä se sinun mielestäsi merkitsee? Miten pitkälle siinä pitäisi mennä? Kysehän on pitkälti kaveria-ei-jätetä- periaatteesta.

EU-suurlähettiläät lounaalla. (Kuvat: Eero Kuosmanen)

Iltapäivällä osallistuin Nuorisobarometrin julkaisutilaisuudessa Säätytalolla. Mielenkiintoinen tutkimus. Kannattaa käydä tutustumassa.

Huomenna Kööpenhaminaan.