Onnellisena maalissa. Oma ennätys parani lähes kolme minuuttia. Kello pysähtyi aikaan 3.17’53. Jäi 7’53 hampaankoloon, mutta olen kyllä äärettömän iloinen. Enkka on aina enkka.
Ensimmäinen puolikas 1.35. Toinen 8 minuuttia hitaampi. Suhteellisen ehjä juoksu. Vatsakrampit iskivät 22 km ja 32 km välillä. Pysähdyin ja venyttelin. Pääsin niistä eroon.
Viimeiset 10 km olivat raskaita, niin kuin aina. Reitti ja sää olivat loistavia. Paljon kannustusta, myös suomeksi.
Maratonin alussa tsemppasin porukoita järjestäjien haastattelulla. Siitä on tullut kiva perinne myös koto-Suomen ulkopuolella. Järjestäjät tuntuivat olevan innoissaan, että juoksin. Vielä enemmän kun rikoin ennätykseni. Loistavasti, saksalaisesti, järjestetty. Suosittelen.
Kaverini Olli Mikkola juoksi 3.04. Hänelle jäi vähän hampaankoloon, koska on 2.53-miehiä. Ei paha viisikymppiseksi.
Istumme parhaillaan oluella. Hotelli täynnä väsyneen, mutta onnellisen näköisiä juoksijoita. Kyllä yksi maratoni vuodessa riittää…tai voihan sen toisen aina keskeyttää niin kuin tein Tukholmassa.
Omistan tämän juoksun eräälle hyvälle kaverilleni, joka on juuri selviytynyt suuresta leikkauksesta, omasta maratonistaan. On muuten aivan mahtava kaveri. Loistavasti selviydytty!
Monthly Archives: lokakuu 2010
Frankfurtin maratonia odotellessa
Terveisiä Frankfurtista. Hengailen hotellilla ja odottelen huomista maratonia malttamattomana. Kaverina Riikka Pulkkisen uusin kirja, Totta. Odottavan aika on pitkä. Kaikki valmistelut on tehty. Takana on suhteellisen ehjä 15 viikon harjoitusjakso. Keskiarvo noin 65 km per viikko. Joka viikolle hyviä, vaihtelevia harjoituksia: intervalleja, mäkitreenejä, vauhtikestävyyttä, pitkiä hitaita ja palauttelua.
Jaksoon on mahtunut pieniä kremppoja, kuten aina. Mutta ei mitään vakavampaa. Kylmäaltaat, tukisukat ja paljasjalkapalauttelut tuntuvat tepsivän. Olen myös siirtynyt kevyempiin, neutraaleihin kenkiin. Olen taas edennyt Timo Vuorimaan opeilla. Juoksuvuosi on toistaiseksi ollut hieno. Olen parantanut ennätyksiäni Cooper-testissä, vitosella, kympillä ja puolikkaalla. Olen siitä suunnattoman iloinen. Voi kunpa kerrankin onnistuisin maratonilla. En ole vielä kertaakaan juossut ehjää maratonia. Kaikenmaailman vatsakramppia ja rasitusvammaa on pukannut. Lähden huomenna liikkeelle maltilla. Tavoitteena rikkoa viime vuoden ennätykseni Berliinistä. Se oli 3.20. Frankfurtista on hienot muistot. Vedin täällä viime vuonna elämäni ensimmäisen Teräsmieskisan. Se meni niin nappiin kun vaan voi mennä. Näillä mennään.
Puheita ja Venäjää
Aluksi pahoitteluni etten ole pariin päivään ehtinyt bloggaamaan. Takana on tiukka viikko matkustamista, tapaamisia ja esiintymisiä. Äsken päätin juuri päivän kolmannen puheen. Yleisönä oli UHVY ry eli ulkoasiainhallinnon virkailijayhdistyksen jäsenet. Tuhatjäseninen yhdistys täytti kunnioitettavat 40 vuotta ja järjesti sen kunniaksi hienon juhlan.
Muun ohjelman ohella olen panostanut Venäjään liittyviin valmisteluihin. Reilun viikon päässä siintää Tasavallan Presidentin johdolla Moskovaan tehtävä valtiovierailu, johon itsekin osallistun. Maanantaina soitin kollegalleni Sergei Lavroville. Keskiviikkona lounastin Venäjän suurlähettilään Aleksandr Rumjantsevin kanssa. Molemmat hyviä keskusteluita.
Olen viime päivinä tavannut myös useita suomalaisia Venäjän kanssa tekemisissä olevia henkilöitä. Ja kaiken kukkuraksi olen tietysti lukenut ison kasan aineistoa. Preppaaminen jatkuu ensi viikolla eri muodoissa. Osallistun mm. tiistaina pohjoisen ulottuvuuden ministerikokoukseen Oslossa, jonne myös Lavrov saapuu.
Valtiovierailu Moskovaan tulee hyvään aikaan, sillä Venäjä on tällä hetkellä näkyvä aihe eurooppalaisessa keskustelussa. Yhdysvaltain ja Venäjän suhteet ovat kehittymässä myönteiseen suuntaan. Myös EU:n ja Venäjän välillä on samanlaista ?resetin? henkeä. Ilmapiiri on parantunut ja suhteisiin on tullut lisää myönteistä dynamiikkaa. Tämä ei ole ihme, sillä EU ja Venäjä kohtaavat isossa mittakaavassa samanlaisia haasteita. Niihin vastaamisessa yhteistyö on voimaa.
EU:n ja Venäjän suhde tarvitsee todella kehittyäkseen erityisesti kahta asiaa: 1) molemmin puolin rakentavaa henkeä ja 2) edistystä konkreettisissa hankkeissa. Niistä kauaskantoisimpia ovat vapaakauppa ja viisumivapaus. Olemme olleet aktiivisia molemmissa asioissa. Näkymät näyttävät tällä hetkellä entistä paremmilta, mutta työtä on vielä edessä.
Nyt edessä on viikonloppu, joka kuluu kuntoilun merkeissä. Juoksen nimittäin Frankfurtin maratonin.
Natoa ja maahanmuuttoa
Lyhyt blogimerkintä päivän päätteeksi. Aamu alkoi Brysselissä, Naton päämajassa. Tapaaminen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussenin kanssa.
Hyvä keskustelu ajankohtaisista asioista. Kolme aihetta:
1. Naton strateginen konsepti.
2. Afganistan.
3. Naton ja Venäjä.
Kaikki kolme aihetta ajankohtaisia, koska ne ovat Naton Lissabonissa vajaan neljän viikon kuluttua pidettävän huippukokouksen aiheita.
Iltapäivällä osallistuin toistamiseen Kokoomuksen järjestämään maahanmuuttokeskusteluun Wanhalla Ylioppilastalolla. Erinomainen keskustelu. Kiitos kaikille osallistujille.
Huomisesta tulossa työntäyteinen päivä.
Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussenin tapaaminen Brysselissä (kuva: Veera Toivonen)
Luxemburgissa Serbiaa ja Lähi-itää
Osallistun Luxemburgissa EU-kollegoideni kanssa ulkoministerikokoukseen. Asialista on pitkä, joten nostan sieltä muutaman kohdan ylitse muiden.
Serbian seuraava askel EU-tiellä on nyt otettu. Ratkaisun pohjaksi oli viikolla pitkään viilattu sopivia tekstimuotoiluja. Teksti käynnisti reippaan keskustelun puolesta ja vastaan. Näkemykset vaikuttivat olevan aivan liian etäällä toisistaan. Sain puheenvuoron kolmantena. Esitin kompromissin, jonka molemmat vastakkaiset leirit hyväksyivät. Pitkä kädenvääntö saatiin leikattua alkuunsa. Nappiin meni!
Toinen kokouksemme pääaiheista oli Lähi-idän tilanne. Kerroin arvioitani tuoreen matkani ja Gazan käyntini pohjalta. Aivan oleellista on saada Israel ja palestiinalaishallinto palaamaan neuvottelupöytään. Tärkein tehtävämme juuri nyt on kannustaa osapuolia. EU:n rooli ja omat toimet on sovitettava isoon kuvaan. Yhdysvalloilla on ainoana kansainvälisenä toimijana riittävää vipuvartta neuvotella ratkaisu. EU:n on kuitenkin etsittävä aktiivisesti ratkaisua Gazan tilanteeseen. Lapset tarvitsevat kouluja ja niitä varten tarvitaan rakennusmateriaalia. Alueen elinkeinoelämä tarvitsee vientimahdollisuuksia. Puhuimme myös Libanonin huolestuttavasta kehityksestä.
Kolmanneksi Euroopan naapuruuspolitiikka eli ENP. On tärkeätä tukea kaikin olemassa olevin keinoin naapureitamme. Me Suomessa painotamme, että kilpailu ja vastakkaisasettelu eteläisten ja itäisten kumppaneiden kesken on turhaa. Molemmat ilmansuunnat ovat strategisia EU:n tulevaisuudelle.
Keskustelimme lisäksi EU-USA -, EU-Ukraina- ja Välimeri-unionin huippukokousten valmistelusta, Kuuba-suhteista, Georgian tilanteesta, Sahelin alueesta sekä EU:n asemasta YK:ssa.
Nyt autoon. Seuraavaksi Brysseliin. Tapaan aamulla Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussenin.
Matkalla Brysseliin hoidin vielä muutamia työpuheluita. Keskustelin mm. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin kanssa.
Berliiniä ja valiokuntia
Kaksi päivää vierähti taas vauhdilla. Eilisen vietin Berliinissä. Tapasin muun muassa kollegani Guido Westervellen ja kansleriviraston porukkaa. Viime päivien talouskeskustelu oli pinnalla.
Tämän päivän pihvi oli eduskunnassa. Kävin suuressa- ja ulkoasiainvaliokunnassa keskustelemassa ensi viikon maanantaina EU-ulkoministerikokokouksesta. Aiheena muun muassa Lähi-itä. Siitä enemmän maanantaina.
Nyt viikonlopunviettoon.
Berliinin suurlähetystön väkeä (kuva: Anne Ruokamo)
Erdogan ja Clinton
Mielenkiintoinen päivä. Tapasin Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoganin. Aikaa oli varattu puolisen tuntia. Pääsimme sen verran hyvin juttuun, että tuntihan siinä vierähti.
Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan, oikealla (Kuva: Eero Kuosmanen)
Keskustelimme Turkin jäsenyysneuvotteluista (vauhtia pitäisi lisätä), Kyproksen jälleenyhdistymisneuvotteluista (etenee, mutta hitaasti) ja Lähi-idästä. Jälkimmäisen osalta kerroin viime viikkoisen matkan annista ja sain kuulla lähemmin Turkin roolista alueella. Olin erittäin vaikuttunut pääministeristä.
Illalla keskustelin puhelimitse Hillary Clintonin kanssa. Erinomainen keskustelu. Analysoimme Lähi-idän tilannetta. Samoilla linjoilla olimme. Keskustelimme myös Serbiasta, Turkista ja muista ajankohtaisista kansainvälisistä kysmyksistä. Puhelindiplomatia on tärkeä osa tätä ammattia.
Huomenna Berliiniin.
Kenttäkierros
Viimeisen kahden viikon aikana vaihtelusta ei ole ainakaan ollut puutetta. Lähi-idän matkaa seurasi laajentumispäivä. Tänään kiersin kenttää, ja nyt en puhu urheilukentästä.
Aamu alkoi EU-ministerivaliokunnalla kello 8.00. Sen jälkeen olin kuulolla Hyvinkäällä.
Hyvinkäältä Riihimäelle, jonka jälkeen nautimme Hollolan torilla maukasta lohikeittoa. Hollalasta siirryimme Lahteen ja sieltä edelleen Mäntsälään.
Mäntsälässä tapasin muuten Pirkko Luhtasen, joka osallistuu aktiivisesti blogikeskusteluumme. Aina mukava treffata blogimme porukkaa livenä!
Illan kruunasi Tapiolan Kokoomuksen tilaisuus.
Matkan varrella keskustelin muun muassa Yhdysvaltain erityislähettiläs George Mitchellin kanssa. Kerroin hänelle tunnelmia Lähi-idän matkalta.
Huomenna on taas uusi päivä. Tapaan muun muassa Turkin pääministerin.
Laajentuminen, laajentuminen ja laajentuminen
Tänään minulla oli todellinen EU:n laajentumisen teemapäivä. Suomi on ollut laajentumisen johdonmukainen tukija koko jäsenyytensä ajan. Laajentuminen on selkeä unionin menestystarina. Prosessi kohti EU-jäsenyyttä hyödyntää paitsi hakijamaita itseään myös itse unionia. Koska EU-jäseneksi pyrkivien maiden on täytettävä asetetut ehdot, ne toimeenpanevat välttämättömiä, tärkeitä uudistuksia. Siten jo prosessi itsessään on merkittävä.
Viime vuosina asetelma Euroopassa laajentumiseen nähden on hieman muuttunut. Talouskriisi, Romanian ja Bulgarian jäsenyyden ongelmat ja romanikeskustelu vaikuttavat ilmapiiriin. Sanotaan, että EU:ssa on alettu potea laajentumisväsymystä. Meidän linjamme on selvä. Jäseneksi pyrkivien on täytettävä asetetut ehdot, mutta myös unionin on täytettävä antamansa sitoumukset.
Aamuni alkoi tapaamisella Turkki-komission kanssa. Komission puheenjohtajana toimii presidentti Martti Ahtisaari. Eurooppalaisista entisistä tai nykyisistä päättäjistä koostuva ryhmä tutkii Turkin mahdollisen EU-jäsenyyden haasteita ja mahdollisuuksia. Keskustelimme presidentti Ahtisaaren ja Albert Rohanin kanssa lopuksi myös Kosovosta.
EU:n laajentumisesta ja naapuruuspolitiikasta vastaava komissaari Stephen Füle oli työlounasvieraani. Komissio viimeistelee muutaman viikon päästä julkaistavaa laajentumispakettia, eli laajentumispolitiikan tavoitteet ja näkymät summaavaa strategiapaperia. Samalla komissio mittaa, miten jäsenyysputkessa olevat maat ovat edistyneet asetettujen ehtojen täyttämisessä. Fûle korostaa, että laajentumisnopeus on hakijamaiden itsensä käsissä. Maakohtaisesti keskustelimme erityisesti Turkista, Kyproksen jälleenyhdistymisneuvotteluista sekä Serbiasta.
Seuraavaksi tapasinkin Helsinkiin vieraakseni tulleen Serbian ulkoministeri Vuk Jeremicin. Suomi on vahva Serbian EU-tien tukija. Serbian ja EU:n saavuttama yhteisymmärrys YK:ssa Kosovon ICJ-päätöslauselmasta aiemmin tänä syksynä oli hyvin tärkeää. Maan tulisi nyt keskittyä katsomaan eteenpäin ja alkaa tekninen vuoropuhelu Kosovon kanssa hyvien naapuruussuhteiden takaamiseksi. Serbian jäsenyysprosessi nytkähtää toivottavasti eteenpäin seuraavassa EU-ulkoministerikokouksessa.
EU:n laajentumiskomissaari Stefan Füle (kuva: Eero Kuosmanen)
Serbian ulkoministeri Vuk Jeremic (kuva: Eero Kuosmanen)
10 pointtia Lähi-idän matkalta
Sunnuntai-aamu. Aikaa kirjoittaa muutama kursorinen havainto Lähi-idän matkalta. Osallistuin siis Tasavallan Presidentin viralliselle vierailulle Jordaniaan, Israeliin ja miehitetylle palestiinalaisalueelle.
Matka oli mielestäni erittäin onnistunut. Saimme roppakaupalla ajankohtaista tietoa alueen tilanteesta. Käytän sitä hyväkseni ensi viikon puhelinkierroksella ja kahdeksan päivän kuluttua EU-ulkoministerikokouksessa Luxembourgissa. Samalla saimme omia viestejämme läpi.
Seuraavassa kymmenen pointtia matkan varrelta:
1. TAPAAMISET. Matkan aikana meillä oli Tasavallan Presidentin kanssa mahdollisuus tavata kolmen kohteemme koko poliittinen johto: Jordanian kuningas, pääministeri, ulkoministeri ja parlamentaarikkoja. Israelin presidentti, pääministeri, ulkoministeri, puolustusministeri, parlamentaarikkoja ja pääneuvottelija. Palestiinalaisalueen presidentti, pääministeri, ulkoministeri ja pääneuvottelija.
Virallisen ohjelman lisäksi minulla oli tukku erillisiä tapaamisia YK-edustajien, akateemikkojen, toimittajien, ihmisoikeustaistelijoiden ja muiden toimijoiden kanssa. Nautin erityisesti ”pyöreän pöydän” keskusteluista Jordaniassa ja Israelissa, sekä ihmisoikeusaktivistien tapaamisesta Gazassa. Vierailu Gazaan kruunasi matkan. Bonuksena tapasin vielä Ranskan ja Espanjan kollegani, jotka kiersivät samoja paikkoja samaan aikaan.
Valmistaudun tapaamisiin yleensä perinteisen kaavan mukaisesti. Tiimi, siis ulkoministeriön porukka Helsingissä ja kohdemaassa, valmistelee taustakansion. Se sisältää matkakohteen tausta- ja kärkimuistiot. Kansion valmistelu on työlästä ja olen siitä aina kiitollinen. Ennen matkaa pidämme taustabriiffin, jossa käymme läpi peruskuviot. Ennen varsinaisia tapaamisia otan itselleni muistiinpanot ”mustaan vihkooni”. Siihen kirjaan keskeiset viestit ja kysymykset. Tapaamisin ei kannata mennä jos niihin ei ole valmistautunut, jos ei ole tavoitteita.
2. YLEISKUVA. Matkan ajankohta ei olisi voinut olla parempi. Israelin ja palestiinalaisalueen johtajat palasivat neuvottelupöydän ääreen syyskuun alussa. Keskustelukierroksia oli kaksi. Ne keskeytettiin, koska siirtokuntien rakentamista rajoittanut moratorio loppui. Vielä ei tiedetä mitä Israel aikoo asialle tehdä. Arabiliitto antoi lokakuun alussa keskustelujen jatkamiselle 30 päivää lisähappea, ja kokoontuu taas kuukauden päästä arviomaan tilannetta. Kukaan ei tiedä, miten tilanne nyt kehittyy.
Lähi-idän rauhanprosessi etenee tällä hetkellä kahdella raiteella. On julkinen keskustelu, jossa osapuolet esittävät ehtoja ja vaatimuksia. Sitten on olemassa varsinaiset neuvottelut, joissa tosissaan keskustellaan eri vaihtoehdoista. Jälkimmäinen tapahtuu visusti piilossa julkisuudelta, luottamuksellisesti.
Palasin kotiin pieni toivonkipinä mukanani. Ja se ei todellakaan johtunut julkisesta keskustelusta, joka on päivä päivältä tiukentunut. Toivon neuvottelujen etenevän, koska olen tavannut Israelin ja palestiinalaisten poliittisen johdon, ja osapuolten pääneuvottelijat. Minun on pakko uskoa siihen, että on olemassa joku laajempi suunnitelma ja poliittinen tahto toteuttaa se. Tässä ammatissa ei voi olla pessimistinen kyynikko.
Poliittinen prosessi etenee hitaasti…ja epävarmasti, mutta etenee kuitenkin. Alueen mielipidemittausten mukaan selvä enemmistö haluaa rauhansopimuksen, mutta selvä vähemmistö uskoo sen toteutuvan. Rauhanneuvottelujen ohella alueen talouskasvu on rohkaiseva. Länsirannan talouden ennakoidaan kasvavan tänä vuonna 7-8 prosenttia! Toki talouskasvu perustuu pitkälti kansainväliseen avustukseen, mutta suunta on ainakin oikea.
Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ja palestiinalaisalueiden presidentti Mahmud Abbas ovat tällä hetkellä tavattoman sisäpoliittisen paineen alla. Kansainvälinen painekaan ei ole ihan pieni. Meidän tehtävänä on tukea molempia osapuolia, ja Yhdysvaltain pyrkimyksiä, rauhanprosessissa. On tärkeää, että osapuolet pysyvät neuvottelupöydässä ja että suora keskusteluyhteys säilyy. Tuloksiakin pitäisi saavuttaa, mahdollisimman nopeasti.
3. JORDANIA. Olin ensimmäistä kertaa Jordaniassa. Hieno maa! Jordanialla on keskeinen asema Lähi-idän rauhanprosessissa. Edesmennyt kuningas Hussein solmi rauhansopimuksen Israelin kanssa vuonna 1994. Se on pitänyt. Nykyinen kuningas Abdullah II jatkaa isänsä perinnettä.
Jordania on maltillinen maa, jonka panosta arvostetaan. Usein unohdetaan, että se ei ole pelkkä rauhanvälittäjä vaan että se on tavallaan myös rauhanneuvottelujen osapuoli. Ei vähintään siksi, että Jordanian väestöstä noin 60 prosenttia on palestiinalaista alkuperää. Maa on onnistunut pakolaispolitiikassaan paremmin kuin moni muu.
Kuriositeettina todettakoon, että sain kunnian istua Jordanian pääministerin, ulkoministerin ja prinssi Ghazin seurassa virallisella illallisella. Pääsimme erinomaisesti juttuun, koska olemme kaikki opiskelleet sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa lähes samoihin aikoihin. Ikävä vain, että illallistarjoilu oli niin tehokasta, että illallinen kesti tällä kertaa puheineen vain vähän yli tunnin.
4. ISRAEL. Israelin näkökulmasta alueellinen tilanne on vaikea. Alueellisista epävarmuustekijöistä ei ole puutetta: Iranin ydinohjelma, Iranin vaikutus Hizbollahiin ja Hamasiin, umpikuja Syyria-neuvotteluissa, Libanonin jännittynyt tilanne, Gaza, mahdollinen vallanvaihdos Egyptissa ja tietenkin rauhanneuvottelut palestiinalaisten kanssa. Näistä viimeisimpään Israel voi vaikuttaa suoraan. Siksi uskonkin, että pääministeri Netanjahu tekee kaikkensa, jotta prosessi etenisi.
Sisäpoliittinen tilanne on myös vaikea. Israelissa on koalitiohallitus, joka asettaa omat haasteensa. Ulkoministeri Liebermanilla on tunnetusti tiukka linja rauhanneuvottelujen suhteen, joskin mielestäni ei niin tiukka kuin julkisuudessa usein annetaan ymmärtää. Pääoppositiopuolue Kadima tukee rauhanprosessia, mutta sekin tähyää jo seuraavia vaaleja vaikka niihin on matkaa. Israelissa on niitä, jotka tosissaan hakevat ratkaisua ja niitä, jotka eivät rauhaa halua.
Matkamme aikana päämisteri Netanjahu vaati palestiinalaisia tunnustamaan Israelin juutalaisena valtiona. Palestiinalaiset kieltäytyivät heti ja totesivat, että kahden valtion malli (Israel ja Palestiina) tuntuvat tällaisten vaatimusten valossa entistä etäisemmältä. Tämä on osa yllä mainitsemaani julkista keskustelua. Luottamuksellisissa neuvotteluissa keskitytään myös muihin aiheisiin.
5. PALESTIINALAISALUEET.Saimme entistä paremman kokonaiskuvan palestiinalaisalueiden tilanteesta, koska Tasavallan Presidentti vieraili Länsirannalla ja minä Gazassa. Tapasin vielä erikseen presidentti Abbasin. Tilanne on äärimmäisen tiukka. Abbasiin kohdistuva sisäpoliittinen paine on kova. Sen lisäksi Hamasin ja Fatahin välit ovat jännittyneet.
Käytävilllä puhutaan jo eräänlaisistä perääntymisvaihtoehdoista, muun muassa siitä, että palestiinalaiset haluaisivat Palestiinan valtion tunnustamista YK:ssa. Mielestäni tässä vaiheessa olisi kaikille osapuolille hyödyllisintä jatkaa rauhanneuvotteluja, joiden lopputuloksena syntyisi kaksi itsenäistä valtiota: Israel ja Palestiina. Puheet kaikesta muusta vievät huomion toisaalle.
On myös tärkeää, että Fatah ja Hamas pääsevät yhteisymmärrykseen palestiinalaisten tulevaisuudesta. Rauhaa tai palestiinalaisvaltiota ei synny ilman molempien myötävaikutusta.
6. EU:N ROOLI. Euroopan unionilla tulee tietenkin olla keskeinen rooli rauhanprosessissa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikkia lusikoita ei pidä tunkea juuri tähän soppaan. Yhdysvallat johtaa neuvotteluja. Meidän tehtävänä on tukea tätä poliittista prosessia. Talouspuolella voimme vaikuttaa enemmän. Monissa keskusteluissa toivottiin, että EU vaikuttaisi nimenomaan ruohonjuuritasolla. Tähän kannattaa panostaa.
Tämä ei tarkoita, että EU olisi paitsiossa. Päinvastoin. EU:n tuki Yhdysvalloille, palestiinalaisille ja Israelille on tärkeää. Esimerkiksi Catherine Ahston on tehnyt erinomaista työtä taustalla. Tästä sain hyvät todisteet myös matkankin aikana, enkä vain siksi että keskustelin Cathyn kanssa kahdesti. Eri tahot viestittivät Ashtonin tärkeästä roolista.
7. AIHEET. Rauhanprosessin aiheet eivät ole pahemmin muuttuneet. Loppustatuksen kysymykset ovat edelleen: rajat, turvallisuus, pakolaiset, vesi ja Jerusalem. Näiden ympärillä on tietenkin tärkeitä kysymyksiä, kuten esimerkiksi siirtokunnat. Paljon puhutaan myös rauhansopimuksen luonteesta. Onko se lopullinen vai väliaikainen? Mikä on sen sitovuuden aste.
8. ALUEELLINEN TASAPAINO. Vaikka huomio nyt on Israelin ja palestiinalaisten neuvotteluissa, on pidettävä mielessä, että Israelilla ei ole rauhansopimusta myöskään Syyrian eikä Libanonin kanssa. Jos alueelle halutaan pysyvä rauhantila ja sellaista vakautta, jonka varaan tavalliset ihmiset voivat rakentaa elämäänsä, tarvitaan rauha myös näiden maiden välille. Libanonin sisäinen tilanne on huolestuttavan kireä eikä Iranin presidentin vierailu siellä ollut hengeltään rauhaa rakentava. On todella valitettavaa, että alueella on tahoja, jotka pönkittävät omaa asemaansa siitä välittämättä, että samalla tavallisten ihmisten elämän epävarmuus kasvaa. Ylipäätään alueella on paljon liikkuvia osia juuri nyt: Turkki asemoi itseään uudella tavalla, Egyptissä on valta vaihtumassa jne.
9. GAZA. Gazan matka oli silmiä avaava kokemus. En ole koskaan nähnyt vastaavaa tilannetta: sodan tuhot ovat edelleen näkyvissä, alue on ahdas ja ihmisten elinpiiri myös henkisesti keinotekoisesti kavennettu. Toisaalta olen harvoin nähnyt niin paljon optimismia ja uskoa tulevaisuuteen kuin koulukäynneilläni. Annoin samat viestit kuin ennenkin. Tavoitteenamme on saarron loppuminen. Erityisesti rakennusmateriaaleja tarvitaan kipeästi. Vienti Gazasta on nyt tärkeää, jotta talouden rattaat lähtisivät pyörimään. Tilanne on monella tapaa kestämätön.
10. KYSYMYKSIÄ. Tämänkaltaiselta matkalta jää tietenkin käteen tukku vastaamattomia kysymyksiä. Miten kauan rauhanneuvottelut jatkuvat? Saadaanko pysyvä rauha aikaiseksi? Mitkä ovat ne periaatteet, joilla rauha syntyy? Löytyykö tarpeeksi poliittista tahtoa, rohkeutta, malttia ja kompromissivalmiutta kaikilta osapuolilta? Järjestetäänkö rauhansopimuksesta kansanäänestys? Mitä voivat ulkopuoliset tehdä tällaisessa pitkittyneessä konfliktissa, jossa ratkaisua on yritetty useita kertoja eri kokoonpanoilla?
Kysymysten lisäksi matka kuitenkin herätti päättäväisyyden tunteen: kansainvälisen yhteisön on uskottava, että rauha on mahdollinen, ja toimittava sen mukaisesti.
Kommentit ja huomiot tervetulleita. Maltti on valttia. Mitä mieltä?
(Kuvat: Juhani Kandell)
Amman, Jordania
Jordanian kuningas Abdullah II (oik.)
Israelin presidentti Shimon Peres (oik.)
Israelin parlamentti Knesset