YK-viikko käynnistyi todenteolla tiistaina. Lukumääräisesti painopisteenä on ollut Suomen YK-turvaneuvostokampanja. Sen merkeissä olen tähän mennessä tavannut 10 ulkoministerikollegaa. Suomen puolesta puhuvat monet seikat, YK-politiikkamme on vahvaa ja monipuolista. Silti onnistuminen vaatii kovaa työtä. Keskustelut tapahtuvat pienissä sermeillä rajatuissa looseissa. Niistä on luksus kaukana, mutta tunnelma on myönteinen. Urakka jatkuu.

Tapasin myös Iranin ulkoministerin Manouchehr Mottakin. Keskustelimme erityisesti Iranin ydinohjelmasta ja ihmisoikeustilanteesta. Oma näkökulmani oli luonnollisesti se, mikä EU:n piirissä oli yhteisesti sovittu. Ellei Iran ryhdy vakaviin neuvotteluihin, ovat entistä rajummat pakotteet todennäköisesti ainoa vaihtoehto. Ihmisoikeustilanne on myös erittäin huolestuttava. Yhteisymmärrystä ei voi sanoa löytyneen, mutta keskustelumme oli asiallinen.

Iranin ulkoministeri Manouchehr Mottaki

Tiistai-iltana järjestettiin myös EU-Yhdysvallat ulkoministerikokous. Kävimme erittäin hyvän keskustelun Hillary Clintonin kanssa. Aiheet vaihtelivat ilmastomuutoksesta Iraniin ja Venäjään.

Keskiviikkoaamun mielenkiintoisin osuus oli presidentti Barack Obaman puhe yleiskokoukselle. Hän korosti Yhdysvaltain tarjoavan yhteistyön kättä kaikkiin suuntiin. Obaman mukaan koko kansainvälinen yhteisö on ison valinnan edessä. Edellisen vuosisadan ajattelutapa ei enää toimi, kun nykyajan ongelmat ovat aidosti yhteisiä. Obama peräsi kaikkien vastuuta.

USAn presidentti Barack Obama puhumassa YK:n yleiskokouksessa

Tapasin iltapäivällä myös kansainvälisen politiikan grand old manin eli Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Henry Kissingerin. Kävimme mielenkiintoisen keskustelun mitä erinäisimmistä aiheista. Kissingerillä oli paitsi vahvat näkemykset, myös tuoreet tiedot. Useat ulkoministerit tapaavat häntä säännöllisesti. Kissinger sanoi vahvasti arvostavansa Suomea, joka on osannut selviytyä vaikeistakin tilanteista historiansa aikana.

Tämän päivän ohjelma päättyi juuri. Solmimme diplomaattisuhteet St. Lucian kanssa. Temppu tapahtui yhdessä ulkoministeri Rufus George Bousquetin kanssa. Nyt lähden valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.

Diplomaattisuhteiden solmiminen St. Lucian ulkoministeri Rufus George Bousquetin kanssa (kuva: Lea Klapuri, Suomen pysyvä YK-edustusto)

 

YK:n 64. yleiskokouksen avajaisviikko on käynnistynyt. Yritän viikon aikana jossain kohtaa hiukan raportoida tunnelmista täällä, mutta näin viikon aluksi lyhyt kuvaus siitä, mitä kokousviikko pitää sisällään. Siitä saa toivottavasti vähän kuvaa, millaista meno täällä on. Aika ei todellakaan tule pitkäksi.

Itselläni ohjelma alkoi maanantaina illalla kuuden EU-maan ulkoministerien ilmastokokouksella. Viikon mittaan vuorossa on muun muassa EU:n ulkoministerien kokous, EU-tapaaminen Venäjän ulkoministerin kanssa, EU-tapaaminen Yhdysvaltojen ulkoministerin kanssa, Yhdysvaltojen isännöimä transatlanttinen ulkoministeritapaaminen sekä Pohjoismaiden ja Baltian maiden ulkoministeritapaaminen.

Kuuden ulkoministerin ilmastotapaaminen: vieressäni vas. Ruotsin Carl Bildt ja vastapäätä pöydän toisella puolella UK:n David Miliband ja Espanjan Miguel Moratinos

Lisäksi tapaan kahdenvälisesti lukemattoman määrän Aasian, Afrikan, Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maiden ulkoministereitä. Lista ei ole vielä lopullinen, mutta tarkoitus on tavata kahdenkesken ainakin seuraavat kollegat: Uuden Seelannin Murray McCullen, Guinean Alexandre Cece Loua, Iranin Manouchehr Mottaki, Kongon Basile Ikouebe, Saint Kitts and Nevisin Denzil Douglas, Liechtensteinin Aurelia Frick, Sierra Leonen Zainab Hawa Bangura, Malediivien Ahmed Shaheed, St. Lucian Rufus George Bousquet, Komoreiden ulkoministeri Ahmed Ben Said Jaffar, San Marinon Antonella Mularoni, Etiopian Seyoum Mesfin, Serbian UMI Vuk Jeremic ja Ruandan Rosemary Kobusingye Museminali. Tapaamisissa aiheet vähän vaihtelevat, mutta jokaisessa otan esille Suomen ehdokkuuden YK:n turvallisuusneuvostoon vuosille 2013-2014.

Terveisiä aurinkoisesta ja lämpimästä (+25 C) Berliinistä. Juoksin äsken elämäni parhaan maratonajan: 3.20,36. Olen aivan täpinöissä.

Ennätys parani 11 minuuttia. Noin 40 minuuttia parempi aika kuin kaksi vuotta sitten Helsingissä.

”Valmentajani” Timo Vuorimaa oli jäniksenä tsemppaamassa puoleen väliin saakka (hän säästeli ensi viikon sunnuntain Varsovan maratoniin).

Tahti pysyi erinomaisen tasaisena aina 32 km saakka (noin 4’35/km). Siinä vaiheessa viime viikonloppuna tulehtunut akillesjänne rupesi vihlomaan. Viimeiset 10 km oli tuskaista linkuttamista, mutta periksi ei annettu. Maaliviiva palkitsi, vaikka jäin 5 min tavoiteajasta. Enkka on aina enkka.

Ennen juoksua juttelin pitkään Haile Gebreselassien kanssa. Että on mukava kaveri. Heitti siellä kaikkien kanssa läppää ja hymyili iloisesti, vaikka oli vain muutama minuutti lähtöön. Häneltä ei tänään irronnut maailmanennätystä, mutta eiköhän se sieltä tule.

Nyt saunaan ja kaljalle. Illalla kotiin ja huomenna New Yorkiin, jossa alkaa erittäin mielenkiintoinen YK-viikko. Siitä enemmän tuonnempana.

Isännöin tänään kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin kanssa Katajanokalla Suomen urheilijalähettiläiden iltaa. Pidimme vastaanoton toista kertaa, edellinen oli kesäkuussa 2008. Ohessa kuvasatoa illasta.

Kuvat: Minna Kokkonen

Kuvat: Vuokko Ritari

Pidin tänään puheen transatlanttisessa energiaturvallisuusseminaarissa Säätytalolla. Puheeni voit lukea tästä.

Ministereiden ulkosuhderupeama alkoi eilen työillallisilta. Aiheena oli Iran. Tilanne on huolestuttava, oli sitten kyse ydinohjelmasta tai ihmisoikeuksista. Ellei neuvotteluraiteella päästä eteenpäin, jää pakotteiden kiristäminen vaihtoehdoksi. Kokouksessa päätettiin arvioida toimintaa myös siinä tilanteessa, ettei YK-pakotteista päästäisi sopuun. Ainoa realistinen malli on tällöin EU:n omat sanktiot. EU:n on nyt pidettävä painetta Iranin suuntaan yllä niin ydinohjelman kuin ihmisoikeuksienkin suhteen. Oleellista on myös EU:n yhtenäisyys. Homma pysyi hyvin Carl Bildtin hanskassa.

Aamulla jatkettiin Afganistanilla. Kävimme läpi vaikeaa tilannetta. Vaalien osalta voidaan sanoa, että turvallisuuspuolella onnistuttiin kohtuullisesti. Demokratian kannalta tulos ei ole yhtä hyvä. EU ei kuitenkaan tässä vaiheessa lähde pidempiin kannanottoihin. Afgaaniviranomaisten ja vaalivalituksia käsittelevän komission (ECC) on annettava tehdä työnsä ensin.

Korostin, että EU:n tulee keskittyä muutamiin keskeisiin asioihin. Yksi näistä on unionin oma poliisioperaatio EUPOL, joka tarvitsisi kipeästi lisäresursseja. Esitin, että kaikki jäsenmaat lähettäisivät kolme henkilöä lisää. Suomella ei ole hätää, sillä meidän panoksemme on jo yksi poliisioperaation suurimpia. Painotin myös kehitysyhteistyötä sekä oikeusvaltiota. Naisia alistavan sharia-lain kaltaiset toimet eivät ole hyväksyttäviä. Laajempana pyrkimyksenä on luoda pohjaa transitiolle eli kehitykselle, jossa Afganistanin omat viranomaiset kykenisivät vähitellen ottamaan lisää vastuuta maan kehityksestä.

Kokouksen kolmas aihe oli Etelä-Kaukasus eli Armenia, Azerbaidzan ja Georgia. Puheenjohtaja esitti EU:n politiikan selkeää vahvistamista. Keinoina ovat assosiaatiosopimukset, vapaakauppasopimukset ja viisumihelpotukset. Keskustelussa alue nähtiin EU:n kannalta tärkeäksi. Ruotsin ehdotukset saivatkin laajan tuen.

Päivän toinen ohjelmanumero oli EU-Keski-Aasia ulkoministerikokous. Osallistuin työlounaalle, jossa keskustelimme Keski-Aasian turvallisuuskysymyksiä. Puheenvuorossani tuin EU:n ja Keski-Aasian suhteiden kehittämistä. Erityisaiheena otin esille rajaturvallisuuden. Suomi on panostanut Keski-Aasiassa nimenomaan rajahallinnon parantamiseen. Rajahankkeemme on miljoonan euron luokkaa ja Rajavartiolaitoksen asiantuntijat ovat laatimassa mm. Tadzhikistanin rajastrategiaa. Toimiva raja on elintärkeä. Se torjuu laittomuuksia kuten salakuljetusta ja huumeita, mutta helpottaa kauppaa ja liikennettä.

Oik. NATOn pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen (Photo© NATO)

Päivän päätteeksi tapasin Naton päämajassa järjestön uuden pääsihteerin, Anders Fogh Rasmussenin. Oli hienoa kohdata aktiivinen ja osaava pohjoismaalainen keskeisessä kansainvälisessä tehtävässä. Anders kiitti Suomen panosta Naton kriisinhallintatehtävissä. Natolle Suomi on läheinen kumppanimaa. Kerroin, että arviolta 80% Suomen sotilaallisesta kriisinhallinnasta tapahtuu Naton johtamissa operaatioissa.

Puhuimme Afganistanin tilanteesta, Naton strategian uudistushankkeesta ja Naton suhteista Venäjään. Kutsuin Andersin myös Suomeen vierailulle. Pyrkimyksenä on järjestää ensi vuoden puolella Naton strategian uudistamiseen liittyvä seminaari. Se järjestetään yhteistyössä Ruotsin kanssa. Vastaavantyyppisiä seminaareja järjestetään muissakin maissa. Anders lupasi tulla. Hän piti tärkeänä, että keskustelua käydään mahdollisimman avoimesti ja laajapohjaisesti eli myös Naton kumppanimaat huomioiden.

Nyt Brysselin päivä on finaalissa ja edessä on taas kotimatka Helsinkiin.

Terveisiä Brysselistä, jonne saavuin alkuiltapäivästä. Ennen lentoa tapasin Max Jakobsonin, jonka kanssa kesustelimme Venäjästä. Tapasin myös Kirkon Ulkomaanavun porukkaa. Aiheena Lähi-itä, varsinkin Gaza. Molemmat mielenkiintoisia keskustelutuokioita.

Brysselissä aloitimme perinteisellä NB6-tapaamisella (Baltian- ja Pohjoismaiden ministerit).

Varsinaisen kokouksen asialistalla ovat seuraavat aiheet:

– Eurooppa-neuvoston valmistelut
– Iran
– Afganistan
– Etelä-Kaukasus

Tämän jälkeen meillä on tapaaminen Keski-Aasian ulkoministereiden kanssa. Huomenna tapaan myös Naton pääsihteerin, Anders Fogh Rasmussenin. Yhteenveto näistä tapaamisista huomenna illalla.

Syyskausi on selvästi lähtenyt liikkeelle. Perjantai noudatti perinteistä kaavaa:

1. EU-ministerivaliokunta.

2. Tasavallan Presidentin tapaaminen.

3. Tasavallan Presidentin esittely.

4. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta.

5. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta.

6. Eduskunnan suuri valiokunta.

Näissä kokoukissa käsittelimme muun muassa Afganistania, Irania, EU:n institutioita ja Lähi-itää.

Kokousten lisäksi keskustelin Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin kanssa muun muassa Pohjoisesta ulottuvuudesta, Itämerestä ja Iranin tilanteesta. Iltapäivän päätteeksi meillä oli vielä virkamiesten kanssa palaveri EU:n tulevasta ulkosuhdepalaverista.

Viikko oli vauhdikas. Viikonloppu tervetullut.

Terveisiä Köpenhaminasta, jonne saavuin aamutuimaan.

Tanskan ulkoministeri Per Stig Möller isännöi täällä viiden EU-ulkoministerin tapaamista. Keskustelemme ilmastokysymyksestä ulkoministerien näkökulmasta. Kööpenhamina isännöi joulukuussa YK:n ilmastohuippukokousta ja kaikkien panosta tarvitaan. Tarkoituksemme ei siten ole kilpailla tai viedä keltään roolia.

Ulkoministerit voivat tuoda prosessiin lisäarvoa, sillä ilmastonmuutoksen turvallisuusulottuvuus on pöydillämme jonkin konfliktin muodossa jokaisessa tapaamisessamme. Siksikin tahdomme, että Kööpenhaminan ilmastokokous ei ole päätös vaan että se on alku päättäväiselle yhteistyölle ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Ilmastokysymyksen pääteemat ovat mielestäni seuraavat: 1) ympäristö, 2) rahoitus eli taakanjako ja 3) turvallisuus. Ilmastonmuutoksen turvallisuudellemme asettamat paineet edellyttävät, että alamme paiskia töitä.

Turvallisuusseurauksia voi jaotella seuraavasti: 1) Konfliktit. Vesivarojen ja muiden kriittisten resurssien väheneminen on aikojen alusta ollut kriisien taustalla. 2) Siirtolaisuuden ja pakolaisuuden kasvu luonnonkatastrofien ja muiden ympäristösyiden vuoksi. 3) Hirmumyrskyjen ja tulvien lisääntyminen. Kaikki nämä ns. inhimilliseen turvallisuuteen liittyvät seuraukset kuuluvat meidän ulkoministerien rooteliin.



Per-Stig Möllerin, David Milibandin, Carl Bildtin ja Bernard Kouchnerin kanssa

Kööpenhaminan huippukokous ei ole päätepiste vaan alku. Siksi kunnianhimoisen poliittisen EU-johtajuuden osoittaminen intensiivisesti 90 päivää ennen huippukokousta on tarpeen. Kollegani ovat huolissaan, että tie kohti kokousta on hyvin epävarmalla pohjalla ja balanssi on itse asiassa kääntymässä väärälle puolelle. Siksi on tärkeää, että EU osoittaa suuntaa.

Poliittiset päätökset on jo tehty Eurooppa-neuvostossa päämiestasolla, ja nyt tulee aktivoida kolmannet maat sitoutumaan. Siinä meillä viidellä ministerillä on verraton instrumentti hyödynnettävänämme, nimittäin diplomaattiedustustojemme verkosto. Yhteisohjettamme edustoverkostoillemme mobilisoitua asemamaissaan voi kuvailla historialliseksikin.

Myöskään me ministerit emme jää vaille työtehtävää, sillä jakaannumme ryhmiin pyrkien sitouttamaan prosessiin avainasemassa olevia kolmansia maita. Tarkemmin voit lukea ajatuksistamme eurooppalaisissa lehdissä julkaistavasta yhteisartikkelistamme lauantaina.

Nyt paluumatkalla, edessä vielä Helsingissä eduskunnan kyselytunti.

Pari päivää taas vierähtänyt. Eilen tapasin John Nurmisen säätiön porukkaa Itämeren tiimoilta. Tapasin myös Yhdysvaltain ja Kiinan uudet suurlähettiläät. Molemmat erinomaisia ammattilaisia.

Tänään tapasin myös Latvian uuden suurlähettilään. Juris on mies paikallaan.

Aamu alkoi Kaukasuksen tilannetta puivassa seminaarissa, joka oli järjestetty Anna-Lena Laurenin uuden kirjan julkistamisen kunniaksi. Kirjan nimi on I bergen finns inga herrar: om Kaukasien och dess folk.

Anna-Lena, joka vastikään julkaisi kirjan Venäjästä ja venäläisistä (De är inte kloka, de där ryssarna), on jälleen kirjoittanut timantin. Kirja on aivan loistava analyysi Kaukasuksen tilanteesta ja sen kansasta. Asiaa ihmisten kautta. Suosittelen!

Lounastin puhemies Sauli Niinistön kanssa. Mukava tuokio. Keskustelimme ulkopolitiikasta. Sauli on erinomainen keskustelukumppani.

Iltapäivän vietin Eduskunnan täysistuntosalissa, jossa esittelin oikeusministeri Braxin kanssa ihmisioikeusselonteon. Hyvä keskustelu.

Huomenna matkustan aamuvarhain Kööpenhaminaan. Tapaan siellä Tanskan, Ruotsin, Ranskan ja Britannian kollegani. Keskustelemme ilmastonmuutoksesta ja turvallisuudesta. Siitä analyyttisempi blogimerkintä huomenna.

Oik. Yhdysvaltojen Suomen suurlähettiläs Bruce J. Oreck

 

Kiinan Suomen suurlähettiläs Huang Xing