Tänään meillä oli mielenkiintoinen ulkoministerikokous Brysselissä. Kolme pääteemaa:

1. Energiaturvallisuus. Pitkä keskustelu. Ei varsinaisia päätelmiä, ne tehdään vasta maaliskuun EU-huippukokouksessa. Keskustelussa setvittiin lähinnä Venäjän ja Ukrainan kaasukriisin seurauksia.

Omassa puheenvuorossani korostin, että nyt pitää panostaa yhteiseen energiapolitiikkaan. Näin vaikka päätökset energialähteistä ovat kansallisia. EU-energiamarkkinat voisivat olla samankaltainen yhteinen projekti kuin esimerkiksi sisämarkkinat tai yhteisvaluutta euro 1990-luvulla.

Korostin myös, että EU:n energiamarkkinoilla on liikaa protektionismia, varsinkin infrastruktuurin puolella. EU-maiden tulisi myös panostaa monipuoliseen energiapalettiin.

2. Lähi-itä. Aiheesta saatiin päätelmät, jotka löytyvät TÄSTÄ. Mielestäni päätelmät ovat ihan ok ja tuin niitä kokouksessa. Kaikki ne oleelliset pointit, joita olemme korostaneet (mm. pysyvä tulitauko, humanitaarinen apu, rajojen avaaminen, salakuljetusten lopettaminen, Palestiinalaisten yhtenäisyys) löytyvät tekstistä. Oma näkemykseni on, että konfliktiin ei löydy ratkaisua ilman, että toisella puolella pöytää istuu yhtenäinen Palestiinalaishallitus.

3. Guantanamo. Ei päätelmiä. Alustava lounaskeskustelu osoitti miten monimutkaisesta asiasta on kyse. Kaikki pitivät hyvänä, että Guantanamo suljetaan. EU voi hakea yhteistä linjaa, mutta päätökset ovat puhtaasti kansallisia ja ne tehdään kussakin maassa tapauskohtaisesti.

Suomelle ei ole pyyntöjä tullut. Tarkastelemme tilannetta ihan normaalissa järjestyksessä. Ensin pitää selvittää millä statuksella kyseinen henkilö voitaisiin sijoittaa Suomeen. Päätöksentekomenettely ja sovellettava laki määräytyy sen mukaan.

Itse tarkastelen kysymystä ihmisoikeusnäkökulmasta, vaikka päätöksenteon aika ei ole vielä käsillä. Mielestäni oli erinomaista, että presidentti Obama teki päätöksen Guantanamon sulkemisesta näin nopeasti. Meidän eurooppalaisten tulisi osoittaa tukemme päätökselle.

Terveisiä Brysselistä. Tänään meillä on mielenkiintoinen työillallinen, johon osallistuvat EU-ministereiden lisäksi Egyptin, Jordanian, Norjan, Turkin ja Palestiinalaishallinnon ulkoministerit. Aiheena tietenkin Gaza. Huomenna meillä on ulkoministerikokous, jossa keskustelemme energiaturvallisuudesta, Venäjästä ja Ukrainasta, Lähi-idän tilanteesta sekä Guantanamosta. Aiheista enemmän huomenna.

Saimme tänään valmiiksi turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon. Hyvin meni. Laskin, että käytimme tekstin viilamiseen 35 tuntia. Keskustelu hallituksen ja presidentin kesken oli avointa ja suoraa. Hyvässä hengessä.

Tiedotustilaisuus selonteosta

Edellisen, vuonna 2004 laaditun selonteon jälkeen moni asia maailmassa on muuttunut. Eurooppa on kokenut Lontoon ja Madridin terroristi-iskut sekä Georgian kriisin. Maailmanlaajuisen taluskriisin turvallisuusvaikutukset eivät ole vielä edes nähtävissä. Obaman valinta avaa uusia mahdollisuuksia.

Hallitus arvioi, että laajan turvallisuuden piiriin kuuluvat kysymykset voivat heijastua myös Suomeen ja sen väestöön. Sotilaallisetkin turvallisuusuhat ovat edelleen ajankohtaisia. Kriisit Afganistanissa, Irakissa ja Afrikassa sekä tuoreimpana Gazan konflikti vaikuttavat globaaliin turvallisuuteen. Venäjän sotilaallisen voiman käyttö Georgiassa heijastuu puolestaan turvallisuusajatteluun myös Suomen lähialueilla.

Toisaalta EU:n ja Naton laajeneminen sekä yleinen taloudellinen vaurastuminen ovat vahvistaneet vakautta Pohjois-Euroopassa. Suomeen ei selonteossa arvioida kohdistuvan sotilaallista painostusta tai voimankäyttöä ilman, että se olisi osa laajempaa kansainvälistä konfliktia.

Selonteko alleviivaa, että Euroopan unioni on Suomelle perustavanlaatuinen turvallisuuspoliittinen valinta. EU tuo turvallisuuspoliittista lisäarvoa ja yhä selvemmin raamittaa meidän ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaa. Vahva EU, ja vahva EUn turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, on Suomen etu.

Osallistuminen kriisinhallintaan on osa Suomen turvallisuuden rakentamista ja kansainvälistä vastuun kantamista, ja se vahvistaa samalla kansallista puolustuskykyä. Selonteossa kriisinhallintaan päätetään panostaa entistä voimakkaammin.

Nato -muotoilu taisi olla äskeisessä tiedotustilaisuudessa toimittajien ensimmäiseksi bongaama kohta. Sitä käsittelevä kappale korostaa voimakkaasti Naton merkitystä Suomelle.

Selonteossa todetaan selkeästi, että ”Suomi katsoo, että Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa.” Tästä olemme yhdessä vetäneet sen johtopäätöksen, että – ja tämä on jälleen suora sitaatti: ”On olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä.”

Voi sanoa, että olen varsin tyytyväinen tapaan, jolla selonteossa on arvioitu Nato-vaihtoehtoa; juupas-eipäs keskustelusta siirrytään viileään tarkasteluun siitä, mitä haittoja tai hyötyjä Nato jäsenyydestä Suomelle olisi.

Avoin keskustelu jatkuu. Selonteko siirtyy nyt eduskunnalle. Mitä sinä olet mieltä selonteosta? Se löytyy tästä.

Risto E.J. Penttilä asettui tänään Kokoomuksen EU-vaaliehdokkaaksi. Loistava juttu!

Olemme Riston kanssa vanhoja tuttuja. Opin tuntemaan hänet 1990-luvun alussa kun hän oli Puolustusministeriössä erikoistutkijana. Meillä on samantyyppinen tausta ja liberaali maailmankuva.

EU-parlamenttiin tarvitaan kansainvälisiä tyyppejä. Risto on juuri sellainen. Hän suoritti perustutkintonsa Yhdysvalloissa (Yale) ja väitteli filosofian tohtoriksi Englannissa (Oxford).

Lisäksi hänellä on vahva tausta kansainvälisestä ja kansallisesta politiikasta. Hän olisi EU-parlamentissa kuin kala vedessä.

Kokoomus julkaisee 10-12 ehdokasta lauantaina. Kirjoitan tuolloin jokaisesta ehdokkaasta pienen taustan. Miksi? Koska mielestäni EU-vaalit ovat erittäin tärkeät vaalit ja koska meillä on erinomaisia ehdokkaita.

Taru Tujunen ja Jenni Haukio ovat tehneet fantastista työtä ehdokkaiden haalimisessa!

Osallistun tänään EU-ulkoministerien illalliselle Brysselissä. Vieraana on Israelin ulkoministeri Tsipi Livni. Aiheena on tietysti Gazan kriisi.

Itse näen tilanteen näin:

Ensimmäinen asia on nyt aseleposopimuksen aikaansaaminen. Tällä hetkellähän tulitauko ei perustu sopimukseen, vaan yksipuolisiin ilmoituksiin. Siksi EU tukee neuvotteluiden käynnistämistä. Diilissä olisi varmistettava muun muassa raketti-iskujen loppuminen ja Gazan rajanylityspaikkojen avaaminen. Aseiden salakuljetuksenkin olisi loputtava.

Toinen ulottuvuus on humanitaarinen apu. Sillä on kova kiire. Avun toimittamisen on kuitenkin oltava koordinoitua ja järjestelmällistä. Näin varmistetaan sen maksimaalinen teho ihmisten auttamisessa. Koordinoimaton sählinki heikentää avun vaikutusta.

Kolmas seikka on se, että EU:n tulee tehdä päätöksiä. Unionin on linjattava konkreettiset toimet esimerkiksi rajavalvontaoperaatio EUBAM Rafahin suhteen. EU:n on harkittava myös se, miten Hamasiin suhtaudutaan jatkossa. Onko pysyvä rauha mahdollinen ilman keskusteluyhteyttä?

Lopulta: jossain vaiheessa koko rauhanprosessikin on saatava raiteilleen. Tavoitteena kahden valtion malli. Pitkän tähtäimen tavoitetta ei saisi hetkeksikään unohtaa.

Illallinen Livnin kanssa on Gazaa koskevan EU-debatin ykkösvaihe.

Seuraava etappi on sunnuntain tapaaminen Turkin, Egyptin, Jordanian, Palestiinalaishallinnon ja Norjan ulkoministerien kanssa.


Puhuin aamulla Suomen Kuvalehden järjestämässä tilaisuudessa. Käsittelin mennyttä, tulevaa ja Obamaa.

Ensin mennyt. 2008 oli todellinen maailmanpolitiikan vaikea vuosi. Sitä leimasi kolme kriisiä: Georgia, finanssikriisi ja Gaza. Näillä kaikilla on oma vaikutuksensa. Georgian sota palautti voimapolitiikkaa Euroopan poliittiselle kartalle. Finanssikriisi katkaisi pitkän nousukauden kuin seinään ja käynnisti yhä syvenevän talouden kriisin. Gaza toi mukanaan suuren inhimillisen kärsimyksen ja entisestään jännittyneen tilanteen.

Alkanutta vuotta hahmottelin kolmen ison kysymyksen kautta. Miten vaikeaksi talouskriisi menee? Mihin suuntaan suurvaltasuhteet alkavat liikkua? Ja lopulta: miten kansainväliset instituutiot kykenevät vastaamaan niille heitettyyn haasteeseen?

On tärkeää, ettei talouskriisi johda protektionismin paluuseen. Vaara on olemassa. Valtiolta odotetaan nyt aktiivista panosta. Hyvä niin. Samalla on muistettava, että dynaaminen talous perustuu yritystoimintaan. Valtio ei voi ottaa sen paikkaa.

Suurvaltasuhteissa on tiettyä myönteistä virettä. Yhdysvaltain ja Venäjän odotetaan käynnistävän strategisen vuoropuhelun. Iso teema on sekin, miten nousevat suurvallat kuten Kiina, Intia ja muut nivoutuvat kansainväliseen järjestelmään. Moninapainen – tai ainakin entistä moninapaisempi – maailma on täällä.

Kansainvälisten instituutioiden rooli on avainkysymys. Kykenevätkö ne uudistumaan, muuttumaan tehokkaammiksi ja toimivammiksi? Suurvaltakonsertit tai pikkuryhmät eivät tule riittämään. EU ja Nato ovat esimerkkejä uudistumiskykyisistä järjestöistä.

Tulevaa on vaikea ennustaa. Erityisesti kansainvälisessä politiikassa. Mutta ei se näytä oikein onnistuvan taloustieteilijöiltäkään. Juuri kukaan ei osannut nähdä kriisin tuloa.

Kolmas teema oli Obama. Tänään kuultava Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaispuhe on yksi aikamme tärkeimpiä. Puheiden merkitys Yhdysvaltain politiikassa on ylipäätään suuri. Ne hakevat vauhtia maan historiasta ja suuntaavat tulevaisuuteen. Siksi Obamaltakin odotetaan nyt paljon. Amerikkalaiset tahtovat kuulla, millä eväillä talouskriisin kimppuun käydään. Entä miten Irak ja Afganistan hoidetaan?

Obaman olemus viestii rauhallisuutta ja itsevarmaa nöyryyttä. Siihen yhdistyvät looginen toimintatapa ja aktiivinen kommunikaatio. Nämä ovat viestejä itsessään. Ei ihme, että Obaman kannatus on ennätyskorkealla. Mutta historiallisen kovia ovat haasteetkin.

Aamiaistilaisuudessa ministeri Jaakko Iloniemi huomautti myös neljännen, kaasukriisin, olemassaolosta. Näinhän se on. On tärkeää, että pääministereiden Putin ja Tymo?enko eilen allekirjoittama sopimus pitää ja toimeenpannaan ilman uusia ongelmia.

Tapasin tänään sekä Venäjän että Ukrainan suurlähettiläät. Halusin kuulla heidän näkemyksensä kaasukriisin kulusta. EU-keskustelu on edessä ensi maanantaina.

 Ukrainan suurlähettiläs Andrii De?t?ytsja

Kolme viikkoa jatkuneiden ilmaiskujen ja taistelujen jälkeen Israel julisti lauantai-iltana aloittavansa tulitauon Gazassa. Sunnuntai-iltapäivänä myös Hamas julisti tulitauon. Hamas kuitenkin laittoi tulitauon ehdoksi Israelin sotilaiden vetäytymisen Gazasta viikon sisällä.

Konfliktin seurauksena yli tuhat palestiinalaista on kuollut ja 5000 loukkaantunut. Israelilaisia on kuollut 13.

Olen iloinen, että tulitauko on vihdoin saatu aikaiseksi. Seuraavaksi pitää keskittyä humanitaariseen apuun ja samanaikaisesti keskittyä neuvotteluihin aselevon ehdoista. Keskeisiä kysymyksiä ovat ainakin alueen turvallisuuden varmistaminen niin, että Israeliin ei ammuta raketteja, aseiden salakuljetus Gazaan estetään ja Gazan tilanne normalisoituu rajanylityspaikkojen avaamisen kautta. Meidän pitää tukea heitä, jotka neuvotteluja välittävät ja käyvät. Esimerkiksi Egypti toimii välittäjänä.

Minä yhdyn niihin, joiden mielestä Israelin ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin ei ole sotilaallista ratkaisua. Kestävä ratkaisu löytyy vain neuvottelujen kautta. Ratkaisun tulee pohjautua realistiseen kuvaan nykyhetkestä sekä siitä, mitä tulevaisuudessa voidaan saavuttaa. Menneisyyttä ei voi eikä pidäkään yrittää häivyttää ihmisten mielistä, mutta se ei saa estää pyrkimyksiä elintärkeiden ratkaisujen löytymiseksi tulevaisuudessa. Niin synnytettiin EU ja uskon lujasti sen olevan mahdollista myös Lähi-idässä.

Kun pysyvää ratkaisua tulevaisuudessa etsitään, tulee kaikkien asianosaisten voida tulla kuulluiksi – myös Hamasin. Sen toteuttamiseen on käytännössä löydettävissä erilaisia keinoja. Keskusteluja voidaan esimerkiksi käydä myös välillisesti, kolmansien tahojen välityksellä. Niinhän juuri on tehty Egyptin välitystoiminnassa. Parasta tietenkin olisi, jos palestiinalaiset pystyisivät yhdentymään ja puhumaan yhdellä suulla. Siihen tulee pyrkiä. Mutta jos näin ei kävisikään, ainakaan heti, sen ei tule olla este rauhan etsimiselle, vaan on etsittävä muita keinoja kaikien asianosaisten kuulluksi tulemiselle. On selvää, ettei Hamasia tule palkita rakettien ampumisesta tai muusta väkivallasta. Mutta tosiasia on, kestävä rauha ei ole mahdollinen, ellei kaikilla asianosaisilla ole mahdollisuus tulla kuulluksi jollain tavoin.

Etelä-Suomen talvet eivät ole sitä mitä ne ennen olivat. Pienenä sitä oltiin luistinradalla talvet pitkät ja viikonloppuisin hiihdettiin jäällä tai Nuuksiossa isän kanssa.

Tänään piti turvautua perinteisiin lajeihin vähemmän perinteisin menoin.

Kävin aamuvarhaisella kaverini kanssa kiertämässä Hakunilan 3,3 km tykkilatua. Aika surrealistinen fiilis treenata Mogrenia ja Wassberia kun ympärillä näkyy vain mustaa metsää. Hiihtäminen sinänsä oli nautinto.

Iltapäivällä kävimme perheen voimin luistinradalla. Kenttä oli huonossa kunnossa. Löytyi vain pieni pläntti ilman hiekkaa. Ei sille voi mitään, kaipaan kunnon talvea.

PS. Hamasin ja Israelin tulitaukojulistuksista enemmän huomenna.

Kansanedustaja Pekka Haavisto nimitettiin tänään erityisedustajakseni Afrikan alueen kriiseihin. Nimityksen tukee Suomen ulkopoliittista painotusta Afrikan alueelle tämän vuoden aikana.

Erityisedustajaksi nimitetyn Haaviston alueina ovat Sudan ja Afrikan sarvi, Eritrea, Etiopia sekä Somalia. Haavisto hoitaa erityisedustajan tehtäviään kansanedustajan työnsä ohella.

Olen jo aiemmin ilmoittanut Afrikan alueen nousevan esille Suomen ulkopolitiikassa tämän vuoden aikana. Ulkoministeriössä laaditaan parhaillaan Afrikka-linjausta, jonka tarkoituksena on päivittää Afrikka-kuvaamme ja arvioida, mitä mahdollisuuksia ja haasteita Afrikka Suomelle merkitsee ja kuinka Suomen tulisi niihin reagoida. Lähtökohtana on, että Afrikkaa ei tule tarkastella ainoastaan köyhänä maanosana ja kehitysyhteistyön kumppanina.

Kevään ensimmäiset matkani Afrikkaan suuntautuvat maaliskuussa Etiopian, Egyptin ja Tshadin alueille. Maaliskuussa järjestetään yhteistyössä Afrikan Unionin ja kansalaisjärjestö ACCORDin kanssa Addis Abebassa rauhanvälitystoiminnan edistämiseen tähtäävä seminaari, johon myös presidentti Martti Ahtisaari osallistuu.

Haavisto jatkaa presidentti Ahtisaaren rauhantyötä

Mielestäni Ahtisaaren aloittaman rauhantyön jatkuminen Afrikassa on tärkeää. Perustelen Haaviston nimittämistä muun muassa hänen pitkäaikaisella perehtymisellä Afrikan alueen tilanteeseen sekä YK:n osoittamalla kiinnostuksella Haaviston toimintaa kohtaan. Omalla erityisedustajallaan Suomi myös nostaa profiiliaan YK:n turvallisuusneuvoston kampanjoinnissaan.

Haavisto oli vuosina 2005-2007 Euroopan Unionin Sudan-eritysedustajana Darfurin rauhanneuvotteluissa. Tämän jälkeen Haavisto on toiminut YK:n neuvonantajana eri rauhanprosesseissa ja johtanut YK:n ympäristöjärjestön tutkimusryhmiä konfliktialueilla.

Haavistolla on edessään haastava tehtävä rauhanponnistelujen saavuttamiseksi. Darfurin tilanne jatkuu vaikeana ja alueella on kaksi miljoonaa pakolaista. Somaliassa useat eri rauhanneuvottelut eivät ole tuottaneet tulosta ja humanitaarinen kriisi on myös tällä alueella pahentunut.

Rauhanneuvotteluita vaikeuttavat osapuolten eriävät näkemykset Somalian nykytilasta ja tulevaisuudesta. ”En näe Somalian tilanteessa mitään muuta ratkaisua kuin osapuolten istuttamisen saman pöydän ääreen ja kaiken kattavan dialogin rakentamisen ”, kuvaili Haavisto tulevaa haastettaan.

Tiedotustilaisuus Pekka Haaviston kanssa tänään (Kuva: Vuokko Ritari)

Aamu alkoi lenkillä. Juoksin töihin. Ei hassumpi tapa käynnistää moottori.

Tapasin heti aamusta Israelin suurlähettilään ja Palestiinalaisalueen edustajat. Tapaamisia on käsitelty laajasti mediassa, joten en mene niiden yksityiskohtiin.

Kirkon Ulkomaanavun klinikan rauniot Gazassa (kuva: Middle (Near) East Council of Churches)

Päivään kuului myös aivoriihi Venäjästä sekä briiffaus Afrikasta. Jälkimmäisestä enemmän huomenna.

Meillä oli myös Kokoomuksen ministeriryhmän kokous. Kävimme läpi taloustilannetta Jyrki Kataisen johdolla.

Iltapäivän päätteeksi tapasin Heikki Auton, josta tuli Suomen kaikkien aikojen nuorin valtuuston puheenjohtaja. Lapin mies paikallaan.