Terveisiä Kajaanista! Olemme täällä kokoomusministereiden kokouksessa. Hieno päivä aikaisesta lennosta huolimatta.

Olimme Kajaanin torilla jo kello 8.00. Paljon porukkaa sateesta huolimatta. Mukavaa jutustelua ulkopolitiikasta.

Poikkesin Pekka Heikkisen leipomossa hakemassa perinteisen ruislimpun. Kävin siellä viime Kajaani-keikalla ja ihastuin limppuun.

Varsinaisessa kokouksessa kuulimme Jyrki Kataisen poliittisen tilannekatsauksen, josta on mediassakin laajasti raportoitu.

Sen jälkeen kukin ministeri kertoi oman sektorinsa ajankohtaisista asioista. Uusi ja vanha kaupunginjohtaja isännöi lounaan.

Sen jälkeen olimme Jyri Häkämiehen kanssa kauppakeskuksessa ulkopoliittisella kyselytunnilla. Erinomaisia kysymyksiä muun muassa Venäjästä ja Afganistanista. Toivottavasti vastaukset kelpasivat.

Kauppakeskuksesta suuntasin Vuokatin urheiluopistolle Tiina Sarparannan erinomaisessa seurassa. Sain pikaisen alustuksen keskuksen toiminnasta. On kyllä mahtava paikka, todellinen ”Sporttarin Mekka”, jonne palaan varmasti.

Vuokatin jälkeen kävin Sotkamossa yleisötilaisuudessa. Todella mukava tuokio, jossa oli tiivis tunnelma ja suorastaan loistavia kysymyksiä.

Toimittajasaunan jälkeen suuntaan nyt perinteiseen kainuulaiseen illanviettoon. Huomenna Ouluun.

Ensi viikko on mielenkiintoinen. Huominen päivä menee Kajaanissa Kokoomuksen ministeriryhmän kokouksessa. Tiistaina olen Oulussa. Keskiviikkona tapaan Ruotsalaisia päätoimittajia Turussa ja torstaina olenkin jo sitten Reykjavikissa illastamassa Pohjoismaisten ja Balttien kollegoiden kanssa.

Olen seurannut mielenkiinnolla blogimme Afganistankeskustelua. Se on mielestäni ollut erinomaista ja tuonut uusia elementtejä esille. Keskustelin aiheesta tänään muun muassa Carl Bildtin kanssa.

Pahoittelut taas, etten ole kommentoinut tuota keskustelua. Yritän tehdä sen huomenna.

Perinteinen perjantai, joskin ilman aamuista EU-ministerivaliokunnan kokousta. EU kun on yleensä niin sanotusti lomalla elokuussa.

Aamu alkoi palaverilla Tasavallan Presidentin kanssa. Kävimme läpi ulko- ja turvallisuuspoliittisia aiheita. Presidentti kertoi muun muassa matkastaan Venäjälle. Onnistunut vierailu. Myös liittokansleri Merkel oli tänään Medvedevin vieraana.

Presidentin esittelyn jälkeen meillä oli Utva, eli ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta. Guantanamo oli pääaiheena. Päätimme hankkia lisätietoa Yhdysvalloilta. Jokainen ehdotus käsitellään tapauskohtaisesti.

Viikonloppuna on luvassa sukujuhlat. Käyn myös katsomassa Helsinki City Maratonin. Tällä kertaa en juokse. Menen vain kannustamaan. Tsemppiä kaikille osallistujille.

Pitkä, antoisa ja opettavainen päivä.

Päivä alkoi käynnillä MTV3:n ja Ylen aamutelevisioissa. Jutunaiheina oli tänään julkaistu Miehen treenikirja sekä sitten ajankohtaiset ulkopolitiikan asiat, ennen kaikkea Afganistanin tilanne. Aamupäivän aikana tapasin amerikkalaisia vaihto-oppilaita, Japanin uuden suurlähettilään Hiroshi Maruyaman ja lounastin noin 20 nuoren ulkomaalaisen toimittajan kanssa.

Amerikkalaisia vaihto-oppilaita. (Kuva: Hanna Ovaskainen)

Treenikirjan julkaisu meni mukavasti. Paikalla oli paljon väkeä, myös kavereita, jotka ovat auttaneet kirjan laatimisessa. Kirjan tarkoituksena ei ole moralisoida kuntoilusta. Se on vain kahden keski-ikää lähestyvän miehen tarina siitä, miten voi yrittää pitää itsensä virkeänä. Tunti treeniä antaa kaksi tuntia lisäenergiaa päivään.

Vas. Ilkka Järvimäki

Tilaisuuden jälkeen lähdimme porukalla vetämään cooper-testin. Meitä oli yhteensä kaksitoista juoksijaa. Minulla oli sen verran loistavia jäniksiä (muun muassa Timo Vuorimaa, Pauli Kiuru, Jarkko Vesikansa, Ilkka Järvimäki ja Olli Mikkola), että tein oman ennätykseni. Juoksin 3340m, eli 90m parannusta alkukesän cooperiin. Timo Vuorimaan treeniohjelma on tehonnut.

Siitä oli hyvä lähteä kirjakaronkaan, jota vietimme 35-hengen voimin. Kiva ilta.

PS. Aamutelevisioissa minulla oli mahdollisuus selventää Ylen ruotsinkielisen toimituksen uutista, jonka mukaan eilen tiedotustilaisuudessa vähättelin tapausta, jossa Kirkon Ulkomaanavun rahoittama klinikka tuhoutui Israelin iskiessä Gazaan. Eilen ennen varsinaista haastattelua heitin Ylen toimittajalle, että onko pakko puhua vielä tästä, tämähän on ikäänkuin mainosta Kirkon Ulkomaanavulle. Täysin oma mokani, pyydän puheitani anteeksi. Kirkon Ulkomaanapu tekee hienoa työtä ja on ulkoministeriön tärkeä kumppani, jota tuen myös henkilökohtaisella panoksella. Puhuin jo aamulla heidän johtajansa Antti Pentikäisen kanssa ja pyysin anteeksi. Mitä klinikan tuhoutumiseen tulee, niin Suomi tuomitsi iskun heti sen tapahduttua, ja tuomitsemme sen edelleen. Pyysimme aikanaan Israelilta selvityksen ja saimme sen heinäkuussa. Tyydymme siihen, koska emme ole olleet paikanpäällä ja asioiden todellista laitaa on meidän mahdotonta selvittää. Pitää vaan katsoa eteenpäin, työtä Gazassa riittää.

Tänään jatkoin muistioiden tankkaamista. Keskityin varsinkin Afganistaniin. Eilen keskustelin aiheesta uuden puolustusvoimien komentajan, kenraali Puheloisen kanssa. Tänään jatkoin samasta teemasta Afganistanin joukkomme komentajan everstiluutnantti Kurvisen kanssa.

Viimeistelin myös huomisen HS-vieraskynän Afganistanista. Tavoitteena kertoa miksi me olemme sitoutuneet Afganistaniin ja mitä me siellä teemme. Nämä perusasiat ovat jääneet viimeaikaisen keskustelun varjoon.

Presidentti Halosen Venäjä-vierailu onnistui erinomaisesti. Hän tapasi sekä presidentti Medvedevin että pääministeri Putinin.

Keskustelin presidentti Halosen kanssa illalla ennen paluulentoa. Päivän anti oli ollut hyvä. Kaikki keskeiset ulkopoliittiset teemat käytiin läpi.

Nyt valmistelemaan huomisaamun lehdistötilaisuutta. Kiitos kaikille blogikommentaattoreille syksyn teemoista. Kööpenhaminan ilmastokokous nousee vahvasti esille. Se oli myös esillä kun isännöin tänään Tanskan suurlähettilään Niels Kaas Dyrlundin läksiäislounasta.

Terveisiä Kassulta, eli Merikasarmilta. Tänään oli ensimmäinen työpäivä kahden Italiaviikon jälkeen. Kone käynnistyi mukavasti kabinettipalaverilla. 

Tiimiimme tuli kolme uutta jäsentä: Päivi Pohjanheimo, Virpi Sormunen ja Paula Mäkinen. Tervetuloa!

Vanhasta tiimistä Tanja Jääskeläinen siirtyi kakkoseksi Lontooseen. Tiina Sorsimo matkasi Geneveen ja Nina Aksentjeff Luxembourgiin. Mahtavia työkavereita kaikki! Tulee ikävä.

Monet luulevat, että diplomaatin elämä on ruusuilla tanssimista. Ei ole. Se on kovaa duunia, eikä vähintään siksi, että monet meidän työntekijöistä muuttavat maasta toiseen neljän vuoden välein.

Iltapäivän vietin muistioiden parissa. Luettavien raporttien määrä oli kiitettävä kahden viikon tauon jälkeen. Ulkopolitiikka ei lomaile. Sain koluttua noin puolet materiaalista. Huomenna jatkan tankkaamista.

Viikosta tulee mielenkiintoinen. Luvassa on muun muassa kolumni Afghanistanista, lehdistötilaisuus ja kirjanjulkistaminen. Niistä enemmän viikon mittaan, jolloin kartoitan myös laajemmin syksyn ulkopoliittisia teemoja.

Päivän kysymys: mitä sinä pidät syksyin tärkeimpinä ulkopoliittisina teemoina?

Last year I had to cut short my holiday by a couple of days but this year my fortnight’s holiday will end in time, which means today. A short situation report is in order on the first anniversary of the Russia-Georgia war.

A year has passed since the eruption of the war in Georgia. The crisis heated the frozen conflicts in Abkhazia and South Ossetia, which belong to Georgia, to boiling point. Fortunately, the war was ended rapidly but, at the same time, the conflicts were deep-frozen. There is no solution of the conflicts on the horizon neither is there consensus about the interpretation of the cease-fire.

A refugee woman in Gori on the road from South Ossetia, August 2008 (Photo: OSCE)

The war in Georgia shattered the European security policy configuration also at a more general level. It created tensions and persistent insecurity. On the other hand, the impacts of the war have been overshadowed by the global economic crisis, which naturally has even more far-reaching consequences.

The Refugee Center in Tbilisi, August 2008 (Photo: OSCE)

For me, the war was a particularly challenging time because of Finland’ OSCE Chairmanship. We worked hard and reached two things. Firstly, the OSCE managed to contribute to the ending of the war. Secondly, the organisation played a major role in monitoring the cease-fire. We managed to get military observers to the field quickly, which helped calm down the situation. The OSCE proved again to be a brisk actor. Of course, I am not in a position to assess our activities, but we received an equal number of praising and disparaging comments from various parties. I consider this a sort of indication of credibility.

What does the situation in Georgia look like now on 080809?

Firstly, domestic turmoil in the country is continuing. Demonstrations that lasted for four months have now subsided but they are expected to resume momentum in the autumn. The opposition requires President Saakashvili’s resignation and early presidential and parliamentary elections. Saakashvili does not agree to the requirements but has promised the opposition that he will carry out constitutional reforms. The opposition is still disunited and the President does not have a clear challenger. Irakli Alasania is the most popular candidate after Saakashvili, with an estimated support of 17 per cent of votes.

Secondly, the security situation in the conflict regions is alarming. This is the case especially after the OSCE and UNOMIG observers had to withdraw from the conflict zone in early summer. The only international operation in Georgia is the EU Monitoring Mission (EUMM), which has been established to monitor the cease-fire. It has done good – and essential – work there. Finland has contributed 14 staff to the mission. The problem is that the observers have not been granted access to Abkhazia and South Ossetia.

At any rate, the peace process that was launched last autumn is in progress. The Geneva discussions are continuing under the UN, OSCE and EU leadership. Even if any major breakthrough is not likely in the near future, Geneva is the only forum that keeps the dialogue between Russia and Georgia alive. The most significant step forward to date is the joint incident prevention and response mechanism, which involves regular meetings at local level to discuss incidents and their prevention. However, there have been stumbling blocks in its implementation.

In the past few days, the possibility of renewed escalation of the crisis has caused concern. Like last year, I have followed disturbing reports about incidents also while on holiday. The optimist would say that the anniversary heightens tension and incidents have therefore become heated. In any case, the situation does not look quite as bad as a year ago. Nevertheless, the EU, for example, has commented the recent events with concern. It is essential to prevent re-escalation of the conflict. As always, a war would produce no winners but only losers of different kinds.

What should the EU then do to preserve stability and help Georgia out of the woods at some phase?

I see that political intervention can take place on three tracks. 1) The cease-fire must be monitored effectively and reinforced by international presence in the entire territory of Georgia. 2) The peace process must be supported and preconditions must be sought for a gradual restoration of confidence and concrete steps forward. 3) The EU must strengthen its overall support for Georgia. This will take place in the framework of the policy of the Eastern Partnership.

And ”last but not least” – Georgia has to be required responsible policy and continued democratic reforms. Here the EU must take assertive action.

Viime vuonna tähän aikaan jouduin lyhentämään lomaani parilla päivällä. Tänä vuonna parin viikon loma loppuu ihan aikataulussa, eli tänään. Georgian sodan vuosipäivänä on paikallaan antaa lyhyt tilannekatsaus.

Tänään tulee vierähtäneeksi vuosi Georgian sodan alkamisesta. Kriisi kuumensi jäätyneet konfliktit Georgiaan kuuluvissa Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa taas kiehumispisteeseen. Sota saatiin onneksi nopeasti loppumaan, mutta samalla konfliktit syväjäädytettiin. Niiden ratkaisua ei ole näköpiirissä eikä edes tulitaukosopimuksen tulkinnasta ole yksimielisyyttä.

 Pakolaisnainen Etelä-Ossetiasta Gorin kaupungin tienvarressa, elokuu 2008 (Kuva: ETYJ-järjestö)

Georgian sota horjutti yleisemminkin Euroopan turvallisuuspoliittista asetelmaa. Se loi jännitteitä ja epävarmuutta, joka vaikuttaa edelleen. Toisaalta sotaefekti jäi maailmanlaajuisen talouskriisin varjoon, jonka vaikutukset ulottuvat tietysti paljon laajemmalle.

Pakolaiskeskus Tbilisissä, elokuu 2008 (kuva: ETYJ-järjestö) 

Meikäläiselle sota oli erityisen haastava vaihe Etyj-puheenjohtajuuden takia. Kovilla ponnisteluilla saavutimme kaksi asiaa. Ensinnäkin Etyj kykeni edesauttamaan sodan loppumista. Toiseksi järjestöllä oli merkittävä rooli tulitauon valvonnassa. Saimme sotilastarkkailijat kentälle nopeasti ja se auttoi tilanteen rauhoittamisessa. Etyj oli jälleen aktiivinen toimija. Olen tietysti jäävi arvioimaan toimintaamme, mutta saimme kehuja ja haukkuja tasaisesti eri osapuolilta. Pidän sitä jonkinlaisena uskottavuuden mittarina.

Miltä Georgian tilanne näyttää nyt 080809?

Ensinnäkin maan sisäpoliittinen kuohunta jatkuu. Neljä kuukautta kestäneet mielenosoitukset ovat hiipuneet, mutta niiden odotetaan aktivoituvan uudelleen syksyllä. Oppositio vaatii Saakashvilin eroa ja ennenaikaisia presidentin- ja parlamenttivaaleja. Saakashvili ei suostu vaatimuksiin, mutta hän on luvannut oppositiolle perustuslaillisia uudistuksia. Oppositio on edelleen hajanainen, eikä presidentille ole löytynyt selkeää haastajaa. Vahvimpana pidetyn Irakli Alasanian kannatukseksi arvioidaan noin 17 prosenttia.

Toiseksi turvallisuustilanne konfliktialueilla on huolestuttava. Näin erityisesti sen jälkeen kun Etyjin ja UNOMIG:in tarkkailijat joutuivat alkukesästä poistumaan. Ainoa kansainvälinen operaatio Georgiassa on tulitaukoa tarkkailemaan lähetetty EU Monitoring Mission (EUMM). Se on tehnyt hyvää – ja aivan välttämätöntä – työtä. Suomella on operaatiossa 14 asiantuntijaa. Mission ongelmana on se, ettei tarkkailijoilla ole vieläkään pääsyä Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan.

Viime syksynä käynnistetty rauhanprosessi sentään jatkuu. Geneven neuvotteluita käydään YK:n, Etyjin ja EU:n johdolla. Vaikka neuvotteluissa ei ole lähiaikoina odotettavissa merkittävää läpimurtoa, niin Geneve on ainoa foorumi Venäjän ja Georgian keskusteluyhteyden säilyttämiseksi. Toistaiseksi merkittävin edistysaskel on sopimus konfliktien estomekanismista. Sen puitteissa on tarkoitus järjestää paikallistasolla säännöllisiä tapaamisia, joissa keskustelellaan välikohtauksista ja niiden ehkäisemisestä. Sopimuksen toimeenpano kuitenkin kangertelee.

Viime päivinä kriisin uuden eskaloitumisen mahdollisuus on herättänyt huolta. Viimevuotiseen tapaan olen lomalla seurannut huolestuttavia raportteja välikohtauksista. Optimistisen selityksen mukaan vuosipäivä lisää jännitettä ja siksi välikohtaukset ovat jälleen kiihtyneet. Tilanne ei sentään näytä aivan yhtä pahalta kuin vuosi sitten. Silti esimerkiksi EU otti huolestuneena kantaa viimeaikaisiin tapahtumiin. Konfliktin uusiutumisen estäminen on välttämätöntä. Sodalla ei nytkään olisi voittajia, vaan ainoastaan erilaisia häviäjiä.

Mitä EU:n sitten on tehtävä, jotta vakaus säilyisi ja Georgia pääsisi jossain vaiheessa selvemmille vesille?

Itse näen politiikalla kolme raidetta. 1) Tulitaukoa on monitoroitava tehokkaasti ja koetettava vahvistaa kansainvälistä läsnäoloa koko Georgian alueella. 2) Rauhanprosessia on tuettava sekä haettava vaiheittain edellytyksiä luottamuksen palautumiselle ja konkreettisille edistysaskeleille. 3) EU:n on myöskin vahvistettava kokonaisvaltaista tukeaan Georgialle. Tämä tapahtuu itäisen kumppanuuden raameissa.

Ja ”last but not least” – Georgialta on myös edellytettävä vastuullista politiikkaa ja demokraattisten reformien jatkamista. Tässä EU:n on oltava jämäkkä.

Terveisiä Italiasta. Perinteinen kahden viikon loma saapasjalkamaassa.

Ensimmäinen viikko meni Tabianossa, joka sijaitsee noin 120 km Milanosta etelään. Vietimme viikon neljän tuttavaperheen erinomaisessa seurassa.

Myös Carl Bildt oli parisen päivää perheineen samassa paikassa. Meistä on tullut hyvät kaverukset. Carlin seurassa on aina mukavaa. Paikka, Castello Tabiano, eli Castellon Linna oli mahtava.

Viimeisen lomaviikon vietämme Piemonten viinialueella, lähellä Jyrki ja Riikka Sukulan viinitilaa. Kaunista täälläkin. Laaksot viiniköynnösten peitossa. Kukkulat täynnä linnoja, kirkkoja ja pittoreskejä pikkukyliä.

Italia on monessa mielessä hieno lomakohde, josta löytyy kaikkea alppien ja hiekkarantojen väliltä. On kulttuuria ja historiaa. On hyvää ruokaa ja viiniä. Ja ennen kaikkea lapsiystävällistä porukkaa.

Tiimi, netti ja sähköposti on pitänyt minut hyvin ajantasalla. Samalla olen saanut ladattua pattereita lukemalla muun muassa Stieg Larssonin jännäreitä. Eikä näytä siltä, että tänä vuonna olisi tarvetta keskeyttää lomaa muiden jännitteiden takia.

Ensi viikolla ollaan taas täydessä valmiudessa.