Isännöin illalla yhdessä kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin kanssa ulkoministeriön viestintä- ja kulttuuriosaston tiloissa kulttuurivaikuttajien iltaa. Suomalaiset eri alojen kulttuuritaitajat ovat urheiluhuippujen tavoin maamme ykköslähettiläitä maailmalla. He tekevät upealla tavalla maatamme tunnetuksi ja luovat Suomi-kuvaa. Hienon lisän onnistuneeseen iltaan toi se, että tasavallan presidentti Tarja Halonen ehti myös tervehtimään ja tapaamaan vieraita vastaanotolle.

Kättelemässä vieraita yhdessä kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin kanssa (kuva: Vuokko Ritari)

Stefan Wallinin tervehdys kulttuuriväelle (kuva: Vuokko Ritari)

Presidentti Tarja Halonen kulttuurivastaanotolla (kuva: Vuokko Ritari)

Kirjailija Sofi Oksanen lausui runoja (kuva: Vuokko Ritari)

Sofi Oksanen (kuva: Vuokko Ritari)

Vieraskaartia: Liisa Jokinen ja Minna Parikka (kuva: Vuokko Ritari)

Päivä alkoi varhaisella aamulennolla Brysseliin. EU-ministerikokous kokosi jälleen porukan Justus Lipsius -rakennukseen. Päivän keskeisiä aiheita olivat Valko-Venäjä, Länsi-Balkan ja Sudan.

Ensin ”Belarus”. EU päätti jatkaa Valko-Venäjän johtoon kohdistettujen matkustusrajoitusten lievennystä. Valko-Venäjällä on tapahtunut myönteistä kehitystä. Siksi yhteistyöpolitiikkaa on syytä jatkaa. Pakotteet jäivät kuitenkin valmiiksi arsenaaliin. Rajoitukset voidaan palauttaa tarvittaessa nopeasti voimaan. Toivottavasti tähän ei tarvitse mennä: Valko-Venäjä sijaitsee keskellä Eurooppaa. Yhteistyö EU:n kanssa hyödyttäisi molempia.

Länsi-Balkan-debatti keskittyi Bosniaan. Maan kehitys herättää huolta. Uudistusvauhti on hidas ja nationalistinen retoriikka on voimissaan. Kansainvälinen yhteisö kuitenkin valmistautuu lakkauttamaan Daytonin rauhansopimuksen toimeenpanoa valvovan korkean edustajan tehtävän. Samalla EU:n rooli kasvaa entisestään. Bosnian haasteiden voittaminen on tärkeää koko Länsi-Balkanin vakaudelle.

Sudanissa akuuttina huolena ovat apua toimittavien järjestöjen karkotukset. Maan asukkaita uhkaakin humanitaarinen katastrofi, jonka seuraukset olisivat äärimmäisen vakavat. EU tekee kaikkensa, jotta Sudanin hallitus peruisi järjestöjen karkotukset.

Ministerineuvosto valmisteli myös torstaina käynnistyvää EU-huippukokousta. Sinne jäikin vielä runsaasti tehtävää, sillä unionin 5 miljardin elvytyspaketista ei päästy sopuun.

Voi sanoa, että tämänpäiväinen tapaaminen käynnisti todellisen kokousputken. Loppuviikon EU-huipparia seuraa kolmen viikon aikana kokonainen sarja korkean tason kansainvälisen politiikan tapahtumia: Nato-huippukokous, Afganistan-kokous, EU-USA-päämiestapaaminen, G20 jne. Käsittelen tätä kokouskimaraa tarkemmin huomisessa blogissa.

Noteeraan ilokseni, että Valdis Dombrovskiksesta tuli Latvian uusi pääministeri eilen. Hän on vanha tuttu, tai paremminkin kaveri, Euroopan parlamentista. Valdis on erittäin pätevä 37-vuotias kaveri. Tekstasin hänelle onnittelut. Kun katsoo Latvian talouslukuja, niin Valdiksen tehtävä ei ole kadehdittava.

Tämä päivä meni pitkälti ensi viikon EU-kokouksia valmistellessa. Aamu alkoi EU-ministerivaliokunnalla ja jatkui Presidentin esittelyn jälkeen Eduskunnassa, jossa kävimme läpi ensi viikon ulkoministerikokousta. Aiheina Länsi-Balkan, Valko-Venäjä, Sudan, EU-USA suhteet ja Lähi-itä. Niistä enemmän maanantaina.

Huomenna osallistun Kokoomuksen EU-ehdokkaiden tilaisuuteen Hämeenlinnassa. Muutoin rauhallinen viikonloppu.

Pohjoismaiden ja kymmenen Afrikan-maan kokous meni mukavasti. Omalta osalta kaksi asiaa ylitse muiden:

1. Uusia tuttavuuksia. Pääsin mukavasti juttuun varsinkin Etelä-Afrikan, Senegalin, Mosambikin (jonka tosin tunsin entuudestaan) ja Tansanian ulkoministereiden kanssa. Kännykkänumerot vaihdettu. Kontaktipinta kunnossa.

2. Ymmärrän paremmin afrikkalaisten ulkoministereiden näkemyksiä kansainvälisestä politiikasta, esimerkiksi ICC:n viimeviikkoisesta Al-Bashiria koskevasta pidätysmääräyksestä, YK:n turvaneuvostosta tai vaikkapa EU:n ja Afrikan unionin välisestä yhteistyöstä.

Ennen paluulentoa kävin Tanskan television ajankohtaiskeskustelun nauhoituksissa. Aiheena Venäjä. Ohjelma tulee todennäköisesti ulos lauantai-iltana Tanskassa. 

Huomenna on sitten tiukka EU-päivä koto-Suomessa.

Pohjoismaisten ja afrikkalaisten kollegojen kanssa Kööpenhaminassa (kuva: Steffen Ortmann)

Terveisiä Tanskasta. Aloitimme täällä tänään Pohjoismaat-Afrikka-ulkoministerikokouksen. Tämä on vuorovuosin Afrikassa ja Pohjoismaissa kokoontuva epävirallinen foorumi, jossa vaihdamme ajatuksia ajankohtaisista kysymyksistä. 

Foorumin perusti vuonna 2001 Ruotsin silloinen ulkoministeri Anna Lindh. Afrikasta kokouksiin osallistuvat Benin, Botswana, Etelä-Afrikka, Ghana, Lesotho, Mali, Mosambik, Nigeria, Senegal ja Tansania. Pohjoismaisista ministereistä lisäkseni paikalla ovat tänä vuonna Tanskan Möller, Ruotsin Bildt ja Norjan Störe.

Tapaamisemme asialista on pitkä ja monipuolinen: ilmastonmuutos, rauha ja turvallisuus Afrikassa, Afrikan ajankohtaiset ulkopoliittiset kysymykset (muun muassa Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n Sudanin presidenttiin kohdistama pidätysmääräys sekä Zimbabwen ja Somalian tilanteet).

Rauhaa ja turvallisuutta koskevassa asiakohdassa käsitellään muun muassa demokratian ja hyvän hallinnon kehittämiseen liittyviä kysymyksiä sekä YK:n pääsihteerin tuoretta raporttia kansainvälisestä suojeluvastuusta (Responsibility to Protect, R2P).

Lisäksi Tanskan ilmasto- ja energiaministeri kertoo Kööpenhaminassa joulukuussa pidettävän YK:n ilmastokonferenssin valmistelutilanteesta.

Tänään oli aika rankka, mutta hieno päivä. Ehtoolla väsyttää. Uni taattu.

Aamu alkoi meidän viestintä- ja kulttuuriosaston kierroksella. Mahtava porukka. Tekevät hienoa työtä Suomen eteen. Sieltä riensin ihmisoikeusselontekoa käsittelevään kansalaisjärjestökuulemiseen, josta enemmän alla.

Kuulemisen jälkeen valmistelimme huomista Tanskan-matkaa, jolla Pohjoismaiden ulkoministerit tapaavat 10 Afrikan maan kollegansa. Briefin jälkeen lounastin Venäjän suurlähettilään, Alexander Rumyantsevin, kanssa. Hän on muuten loistava suurlähettiläs. Meillä on aina hyvät keskustelut.

Lounaan jälkeen pari haastattelua ja sitten Eduskunnan palautekeskustelu Tshadin kriisinhallintaoperaatiosta. Hallinnollisten asioiden jälkeen suuntasin Japanin suurlähetystöön juhlistamaan diplomaattisuhteittemme 90-vuotista taivalta. Pidin puheen suurlähettiläs Hondan kanssa.

Myöhäisiltapäivällä meillä oli vielä ulkoministeriön Eurooppa-tiedotuksen järjestämä ”Turpo auki” -tilaisuus Helsingin yliopistolla. Paikalla noin 200 kuulijaa keskustelijaa. Alustajina allekirjoittaneen lisäksi tutkija Hanna Ojanen ja kansanedustaja Eero Heinäluoma. Molemmat ulkopolitiikan ammattilaisia. Hyvä keskustelu.

Sitten takaisin päivän teemaan. Olin aamupäivällä yhdessä oikeusministeri Tuija Braxin kanssa tapaamassa kansalaisjärjestöjen edustajia, kävimme keskustelua ihmisoikeuksista.

Tilaisuus oli osa valmisteluprosessia, jonka tuloksena eduskuntaan tuodaan syksyllä käsiteltäväksi ihmisoikeuspoliittinen selonteko. Kansalaisjärjestöjen, viranomaisten ja muiden toimijoiden näkemyksiä Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopisteistä, haasteista ja olennaisista sisältökysymyksistä on nyt kartoitettu kahdessa laajassa kansalaisjärjestökuulemisessa. Haluamme valmisteluprosessista mahdollisimman avoimen, jotta eri tahojen osaamista saadaan hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla.

Ihmisoikeuspoliittisen selonteon valmistelu antaa erinomaisen tilaisuuden vaihtaa ajatuksia siitä, millä keinoin Suomen ja EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa ja varsinkin sen käytännön toimeenpanoa tulisi kehittää. Selonteossa käsitellään niin kansainvälistä kuin kansallistakin ihmisoikeustilannetta. Ihmisoikeudet ovat jakamattomia. Niiden toteutuminen kotimaassa luo pohjan kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan uskottavuudelle.



Järjestöjen edustajia valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa

Alla joitakin huomioita, joita aamupäivän tilaisuudessa toin esiin. Mielelläni kuulen sinunkin kommenttejasi aiheesta – ja ne välittyvät myös selonteon valmistelijoille. Nostin esille kaksi pointtia:

1. Euroopan unioni on ihmisoikeuspolitiikkamme tärkein vaikutuskanava

Euroopan unioni on Suomen keskeisin vaikutuskanava ihmisoikeuksien edistämisessä.

Voimme moninkertaistaa vaikutusvaltamme kansainvälisillä foorumeilla toimimalla EU:n kautta. EU ei ole foorumi, vaan unioni on toimija. Taloudellisesti ja poliittisesti vahva EU lisää unionin kykyä ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseen maailmassa, jossa näitä arvoja haastetaan. 

Unioni on esimerkiksi YK:n yleiskokouksessa ja Ihmisoikeusneuvostossa merkittävä osapuoli miltei kaikissa ihmisoikeuksia käsittelevissä neuvotteluprosesseissa. 

Euroopan parlamentin rooli ihmisoikeuspolitiikan muotoilijana ja toimeenpanijana on vahvistunut ja se on mm. rakentanut oman kansainvälisen parlamentaarisen tason verkostonsa, jonka pitkän aikavälin vaikutusmahdollisuuksia ei tule aliarvioida.

EU on myös keskeinen ihmisoikeustyön rahoittaja kaikkialla maailmassa; jäsenvaltioiden kansallisesti antaman tuen lisäksi EU:n demokratia- ja ihmisoikeusinstrumentti on erittäin tärkeä väline mm. paikallisten kansalaisjärjestöjen tukemiseen.

Unioni ottaa vuosittain tuhansia kertoja kantaa temaattisiin kysymyksiin ja yksittäisiin ihmisoikeustapauksiin, sekä luottamuksellisesti että julkisesti, niin kahdenvälisesti kuin monenkeskisillä foorumeillakin. Sen toiminta kattaa koko ihmisoikeuksien kirjon ja toisaalta koko maailman tavalla, johon mikään yksittäinen valtio ei kykene. EU:n kansainvälispoliittinen painoarvo takaa sen, että sitä myös kuunnellaan. 

Kahtena konkreettisena esimerkkinä EU:n viime vuosien ihmisoikeustoiminnasta voi manita esimerkiksi, että YK:n yleiskokouksessa EU on koonnut viime vuosina kaikki alueryhmät kattaneen koalition, jonka toimesta yleiskokous hyväksyi kuolemanrangaistusten toimeenpanon maailmanlaajuista keskeyttämistä suosittavan päätöslauselman. EU:n kriisinhallinta- ja rauhanrakentamisoperaatioissa on mukana ihmisoikeuksien edistäminen.

2. Ihmisoikeusselonteon kansainvälisen osuuden tavoitteet ja painopisteet

Suomen ihmisoikeuspoliittinen aktiivisuus ja sen johdonmukaisuus ovat kansainvälisiä valttikorttejamme. Linjamme ovat yleisesti tunnettuja ja myös arvostettuja ihmisoikeuskentän keskuudessa. Tätä tietä on luonnollista jatkaa eteenpäin. Uusia teitä voidaan – ja niitä tuleekin raivata mutta vanhoja ei ole tarpeen tuhota uusien tieltä. Kuten tiedämme, tehokas ihmisoikeustyö vaatii johdonmukaisuutta, kaukokatseisuutta ja pitkällistä sitoutumista. Päämääriä ei voi luoda vain paria vuotta silmällä pitäen, koska kansainväliset ihmisoikeusprosessit vievät usein vuosia, joskus jopa vuosikymmeniä.

Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan painopisteiksi on selomteon valmistelussa valittu:

a. Naisten oikeudet (erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen toiminta, naisten seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet, naisten osallistuminen demokraattisiin prosesseihin, oikeuskeinojen saatavuus)

b. Lasten oikeudet (lapsiköyhyyden ja lapsiin kohdistuvan väkivallan vastainen toiminta, lasten osallistumisoikeus)

c. Vammaisten henkilöiden oikeudet

d. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet

e. Alkuperäiskansojen oikeudet

Lisäksi painotetaan moniperustaiseen syrjintään puuttumista sekä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien edistämistä. Nämä aiheet on valittu painopisteiksi siksi että yksi Suomen ihmisoikeuspolitiikan perustavoitteista on vahvistaa syrjimättömyyttä. Näin ollen kansainvälisessä toiminnassa kiinnitetään erityistä huomiota usein eriarvoisen kohtelun kohteeksi joutuvien ihmisryhmien asemaan ja oikeuksiin.

Turvallisuus, kehitys ja ihmisoikeudet muodostavat kokonaisuuden. Kaikkien kolmen osa-alueen tulee olla kunnossa, jotta yhteiskunta on vakaa ja sen instituutiot toimivat sen jäsenten parhaaksi. Näin ollen Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopisteet heijastavat myös työtä turvallisemman, oikeudenmukaisemman ja ihmisarvoisemman maailman puolesta.

Jouni Pullin blogikommentin innoittamana muutama havainto vuoden ensimmäiseltä Afrikan matkalta. Toinen matka tehdään syksyllä ja silloin olisi tarkoitus matkustaa eteläisen Afrikan suuntaan.

Seuraavat havainnot eivät ole mitään syväanalyysiä, vaan lähinnä hajahuomioita.

1. Meidän tulisi tarkastella Afrikkaa kokonaisvaltaisesti, koko ulkopolitiikan keinovalikoimaa käyttäen. Afrikka ei ole pelkkää kehitysyhteistyötä. Se on myös rauhaa, taloutta, turvallisuutta ja ihmisoikeuksia.

2. Meidän pitää tukea EU:n Afrikka-strategiaa ja ylipäätään Afrikan unionin toimintaa. Euroopassa Afrikkaa käsitellään usein ikäänkuin paternaalisella otteella. Se ei ole hyvä asia. Suomella, joka ei ole entinen siirtovalta, on hyvä maine Afrikan mantereella. Aloitteemme konfliktinehkäisystä ja rauhanprosessien tukemisesta sai hyvän vastaanoton Afrikan unionissa.

3. Afrikka kuuluu edelleen maailman köyhimpiin alueisiin. Yli 40 prosenttia afrikkalaisista elää alle yhdellä dollarilla päivässä. Afrikassa asuu 12 prosenttia maailman väestöstä, mutta maanosa tuottaa vain prosentin maailman taloudesta. Viime vuosina on kuitenkin tapahtunut myönteistä kehitystä. Vuonna 2007 Afrikan keskimääräinen taluskasvu oli lähes kuusi prosenttia.

4. Monipuoluejärjestelmät ovat kehittyneet Afrikassa, mutta haasteet demokratian ja hyvän hallinnon kehittämseksi ovat edelleen suuret. Erityisesti vaalien jälkeinen väkivalta on ollut ongelma. Tästähän on nähty esimerkkejä mm. Keniassa ja Zimbabwessa. Demokratian vakiinnuttaminen ei ole helppoa.

5. Aseellisten konfliktien määrä on laskenut, mutta Afrikassa on eniten konflikteja tällä hetkellä. Esimerkiksi Suomi osallistuu kriisinhallintatoimiin Tshadissa, Sudanissa/Darfurissa, Liberiassa, Somaliassa ja Kongossa.

6. Kehitysyhteistyön puolella painopisteemme ovat Etiopiassa, Keniassa, Mosambikissa, Tansaniassa ja Sambiassa.

Tällaisia huomioita tällä kertaa. Kuulisin mielelläni arvon blogikommentaattoreiden näkemyksiä aihepiiristä.

Seuraavassa tuokiokuvia tämän viikon Afrikan matkalta. Toivottavasti ne auttavat hahmottamaan matkan kaarta. Kuvat ovat Pekka Mustosen käsialaa.

Jouni Pulli ehdotti yhdessä kommentissaan, että kirjaisin muutaman yhteenvedonomaisen ajatuksen reissulta. Yritän tehdä sen ensi viikolla.

 Sharm el-Sheik’ssä kokouspaikalle siirtyminen

Kari Lumikero haastattelee aamupalalla Sharmissa.

Egyptistä kohti Tshadia. Puheenvuorot on pidetty.

Matkalla Tshadiin. Oikealla Jori Arvonen, joka pitää minut kaidalla tiellä.

Tshadissa ajattelin mennä uimaan…mutta kiinni oli.

Tshadissa aamiaispalaveri puolustusvoimain komentajan Juhani Kaskealan kanssa

 

Kari Lumikero keskustelee Pekka Haaviston kanssa  

N’djamenassa ostoksilla

 Suomen EUFOR-joukkojen leiri Abéché

 EUFOR-joukkoja tervehtimässä Abéchéssa, kättelen EUFOR-joukkojen komentajaa kenraali Ganasciaa 

 EUFOR-joukkojen briiffaustilaisuus, oik.  everstiluutnantti Hans Adolf Ehrnrooth

Tutustuminen EUFOR-joukkojen toimintaan Abéché

 Lämmintä Abéchéssä…siis ei siellä mitään 60-astetta ollut.

 Lenkillä suomalaisten EUFOR-joukkojen sotilaiden kanssa Abéchéssä

 

 EUFOR-joukkojen leirillä

 Siirtyminen Abéchéssä

 Lähtö Abéchéstä kohti Addis Abebaa

 Hailen kanssa lenkillä

Keskellä Suomen Etiopian suurlähettiläs Kirsti Aarnio ja oik. Haile Gebreselassie 

 Mediating Peace in Africa -konferenssissa Addis Abebassa

 Lähdössä Addis Abebasta, vas. suurlähettiläs Kirsti Aarnio ja oik. Jori Arvonen

Paluumatkalla toimittajat työssä, vas. Kari Lumikero ja Heli Satuli

Pitkä päivä päättyi kello 4 aamuyöstä, jolloin rojahdin omaan sänkyyn. Aikamoinen reissu, joka kesti kokonaiset 3 ja puoli vuorokautta. Lähi-itää Egyptissä, neuvotteluja ja rauhanturvaajia Tshadissa, seminaari Etiopiassa ja illallinen Brysselissä.

Brysselin ulkoministeri-illallisella keskustelimme Lähi-idästä, Afganistanista ja Pakistanista sekä Venäjästä. Omassa puheenvuorossani keskityin Venäjään. Perusviestini oli, että Venäjä-suhteissa on nyt mahdollisuuden ikkuna. Nostin esille seuraavat huomiot.

1. Venäjällä on menossa kolmoismuutos: talous, sisäpolitiikka ja ulkopolitiikka. Näillä on yhteinen nimittäjä: talouskriisi. Venäjän raaka-aineisiin pohjautunut talousihme (2000-08) on tällä haavaa ohi. Talouskriisi iskee myös Venäjään lujaa. Se heijastuu myös sisäpolitiikkaan ja asettaa ulkopolitiikalle uusia reunaehtoja ja tehtäviä.

2. Venäjä suhteissa on oltava realisti. Vuoden 2008 todellisuus ei vastaa 1990-luvun odotuksia. Tuolloin Venäjän odotettiin siirtyvän turhankin helposti liberaalin demokratian ja markkinatalouden tielle. Emme voi olettaa, että Eurooppa tai Yhdysvallat voi tuosta vain vaikuttaa Venäjän kehityssuuntaan. Se määräytyy ennenkaikkea sisäisistä tekijöistä käsin.

3. Nyt on tehtävä yhteistyötä. Venäjän suunta on vielä tässä vaiheessa auki. Mielestäni meidän tulee keskittyä kolmeen seikkaan. Ensiksi on vedettävä mukaan yhteistyöhön mahdollisimman monissa kysymyksissä (talous, ilmasto, kansainväliset instituutiot, kehitysyhteistyö, jne.), ei voi keskittyä esimerkiksi vain perinteiseen turvallisuuspolitiikkaan. Toiseksi on panostettava myös Itä-Eurooppaan, Etelä-Kaukasukseen ja Keski-Aasiaan. Taluskriisi iskee näihin maihin kovaa. Kolmanneksi tämä kaikki on tehtävä yhdessä. Tällä tarkoitan ensinnäkin EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyötä sekä sitä, että duunia tehdään myös yhdessä Venäjän kanssa.

Usa:n ulkoministeri Hillary Clinton Brysselissä (kuva: Pekka Mustonen)

Aamupäivällä keskustelin Venäjän kollegani Sergei Lavrovin kanssa. Tästä puhelinyhteydestä sovimme jo aiemmin, lisäksi näin Sergein maanantaina Sharm-El-Sheikissä. Nyt päätimme lisäksi tavata kahdenvälisesti Arktisen neuvoston kokouksen yhteydessä huhtikuun lopussa. Paikkana Norjan Tromssa. Meillä oli taas kerran hyvä debatti. Kävimme läpi ajankohtaista kansainvälistä tilannetta ja muutamia erilliskysymyksiä. Korostin, kuten illalla Brysselissäkin, EU:n, Yhdysvaltain ja Venäjän yhteistyön rakentamisen tärkeyttä uudessa tilanteessa. Sergei tuntui yhtyvän näihin mietteisiin. Venäjällä on vahva valmius vuoropuheluun. Puhuimme myös Arktisen neuvoston asioista sekä pohjoisesta ulottuvuudesta, jonka liikenne- ja logistiikkakumppanuuden jatkokehitystä Venäjä lupasi tukea.

 

Belgian ulkoministeri Karel De Gucht (kuva: Pekka Mustonen)

Tänään oli ikimuistoinen aamu. Kävin aamulenkillä juoksijalegenda Haile Gebreselassien kanssa Addis Abeben vuorilla, 3000 metrin korkeudessa. Sykkeet olivat korkealla ihan vain kokemuksesta – ei sitä joka päivä pääse lenkille maratonin maailmanennätyshaltijan kanssa. Siihen kun vielä lisää, että Haile on loistokaveri, niin aamu oli täydellinen.

Haile Gebreselassien kanssa (Kuva: Pekka Mustonen)

Ajoimme vuorelle aamuhämärässä. Paikallinen väki oli jo liikkeellä. Käveltiin töihin ja kouluihin. Muutamat kiipesivät vuorelle hakemaan polttopuita. Juoksijoita näkyi kaikkialla. Olosuhteet eivät ole helppoja, silti etiopialaiset ovat hymyilevää väkeä. Pidän siitä.

Aamulenkki järjestyi suurlähettiläs Kirsti Aarnion avulla. Hän tuntee Hailen ja oli eräällä aamiaisella maininnut, että Suomella on urheiluhullu ulkoministeri. Haile oli ehdottanut aamulenkkiä. Tarjous, jota ei tarvinnut kauaa miettiä.

Juoksimme 45 minuuttia, noin 9 km. Se oli Hailen alkulämmittely ennen hänen varsinaista intervalliharjoitusta. Minulle tuo riitti ihan kovana vauhtikestävyysharjoituksena. Haile oli diplomaattinen, eikä pistänyt meikäläistä koville. Ylämäet ja 3000 m korkeus pitivät kyllä sykkeet ihan tarpeeksi korkealla.

Juttelimme lenkin aikana niitä ja näitä juoksemisesta, Etiopiasta, Suomesta, perheestä – elämästä yleensä. Gebreselassie on loistava suurlähettiläs Etiopialle. Kertakaikkisen hieno, hyvä ihminen.

Haile tykkää Suomesta ja on käynyt maassa usein. Lähetti terveiset Timo Vuorimaalle ja Aki Hintsalle.

Lenkin jälkeen osallistuin rauhanvälitysseminaariin yhdessä Martti Ahtisaaren kanssa. Hyppään nyt koneeseen. Lennän Brysseliin EU-Nato-maiden ulkoministeri-illalliselle, jossa alustan Venäjästä. Kirjoitan seminaarista matkalla ja illallisesta huomenna.

”Mediating Peace in Africa” -seminaari, Addis Abeba, Etiopia (kuva: Pekka Mustonen)

Seminaari

Koneessa matkalla Brysseliin. Teimme välilaskun Maltalle. Lupasin palata Addis Abebassa järjestettyyn seminaariin. Kyseessä on siis Suomen aloite, jonka tavoitteena on vahvistaa Afrikan unionin (AU) kykyä toimia rauhanvälittäjänä.

Vuonna 2002 perustetusta AU:sta huolimatta Afrikka on edelleen kriisien runtelema. Erinäisten sotien ja kriisien seurauksena Afrikassa on tällä hetkellä yli 9 miljoonaa pakolaista.

Omassa puheenvuorossani nostin esille kolme pointtia:

1. EU:n ja AU:n on tehtävä yhteistyötä konfliktien ratkaisemiseksi.

2. On vahvistettava Afrikan unionin toimintakykyä konfliktien ratkaisemiseksi.

3. On rakennetava toimiva rauhanvälitysjärjestelmä.

Näitä huomioita täydensin sitten esimerkkien avulla. Aloitteemme lähtee eteenpäin Accord- ja CMI-järjestöjen avulla.

Seminaari sai mielestäni hyvän vastaanoton jo ihan korkean osallistujatason myötä. Martti Ahtisaaren ja Pekka Haaviston lisäksi paikalla oli liuta arvostettuja afrikkalaisia rauhanvälittäjiä kuten esimerkiksi Salim Ahmed Salim (Darfur), Mamadou Bah (Burundi), Nicolas Bwakira (Somalia), Youssef Mahmoud (Burundi) sekä Azziz Bahad (Somalia). Omat kokemukseni Georgiasta ovat vaatimattomia näiden konkareiden rinnalla. Sen tein myös selväksi.