Hawaiin Teräsmies/nainen-kisa on täydessä vauhdissa. Tiina Boman ja Teemu Toivanen aloittivat ihan hyvin. Ovat vain muutaman minuutin kärjestä 3.8 km uinnin jälkeen.

Parhaillaan on menossa 180 km pyöräilyosuus. Sitä seuraa 42 km maraton-juoksu. Ei hassumpi urakka yhdelle päivälle.

Suomalaisista ovat Tiinan ja Teemun lisäksi mukana ainakin Kai Söderdahl ja Markus Kemetter.

Seurasin kilpailun alkua tästä, kunnes järjestäjien kotisivut kaatuivat. Tekstailin Tiinan aviomies-valmentajalle, Antti Hagqvistille, joka on paikanpäällä. Sama ongelma siellä päässä. Ovat pyörän päällä laavojen seassa, ja tulosseuranta on melkein mahdotonta. No toivottavasti kotisivut saadaan pian kuntoon.

Tulokset saadaan vasta aamun sarastaessa.

Kello 13

Hieno perjantai, presidentti Martti Ahtisaarelle Nobelin rauhanpalkinto! Onnittelin koko ulkoministeriön puolesta häntä:

”Kyseessä on suomalaisittain historiallinen päivä. Olemme jokainen suomalainen varmasti tänään ylpeitä ja onnellisia presidentti Ahtisaaren puolesta.

Ahtisaarelle myönnetty Nobelin rauhanpalkinto on upea kunnianosoitus hänen elämäntyölleen konfliktien ratkaisemiseksi ja rauhan edistämiseksi. Ahtisaaren ponnistelut muun muassa Namibian itsenäistymisprosessissa, Kosovon rauhanneuvotteluissa ja Indonesian Acehissa väkivaltaisuuksien lopettamiseksi ovat tehneet myös Suomea tunnetuksi maailmalla.

Ahtisaari on omalla elämäntyöllään osoittanut, miten päättäväisellä ja tinkimättömällä asenteella varustettu vaikuttaja voi toiminnallaan saada aikaan konkreettisia tuloksia ja antaa ihmisille toivoa paremmasta huomisesta.

Martti Ahtisaaressa meillä on todellinen valtiomies, maailmanpolitiikan toimija.”

Kello 10


Vihdoin! Pitkän väännön jälkeen saimme avattua uudistetut kotisivut. Kiitos kaikille, jotka ovat mukana talkoissa. Ja erityisesti teille, arvon blogikommentaattorit. Sivut on uudistettu pitkälti ehdotustenne pohjalta.

Syvä kumarrus Mikael Siirilälle suunnittelusta ja toteutuksesta, Eka Ruolalle ideoinnista ja Pekka Mustoselle kuvista. Mahtavaa duunia!

Kiitos myös koko meidän kabinettitiimille, joka on Juha Kirstilän ja Minna Kokkosen johdolla vienyt projektia eteenpäin. Lämmin kiitos myös Hillevi Huhdalle Berliinin lähestystöstämme ja Pia Halttuselle Pariisista, he olivat avuksi käännöstyössä.

Tavoite on sama kuin ennen: antaa kuva ulkoministerin työstä, arkipäivästä.

Blogi pysyy kotisivujen keskiössä. Yritän parhaani mukaan kirjoittaa noin viisi merkintää viikossa – välillä prosessia, välillä substanssia. Sivujen suola on se keskustelu, jota käymme blogimerkintöjen ympärillä.

Olisi hienoa jos voisimme käydä uusien kotisivujen kunniaksi ensimmäisen keskustelun uusien sivujen ulkomuodosta ja sisällöstä. Mitä olet mieltä?

Olisin myös erittäin kiitollinen jos voisitte kiinnittää huomiota sivujen lapsuksiin. Eli kaivaa esille virheitä ja muita lapsuksia. Muutama säätö on vielä työn alla, esimerkiksi julkaistua-osioon tulee jatkossa näkyville lehdistötiedotteet ulkoministeriön sivuilta.

Eilen kävin muuten eduskunnan kyselytunnin jälkeen Verkkouutisten nettistudiossa haastateltavana. Joonas Hytösen tekemän haastattelun voit katsoa täältä.

This is a historic day for Finland. Today all of us, each and every Finn, are surely proud and happy for President Ahtisaari.

The Nobel Peace Prize awarded to President Ahtisaari is magnificent recognition for his life?s work in conflict solving and peace promotion. Ahtisaari?s efforts during the Namibian independence process and the Kosovo peace negotiations and in bringing the violence in Aceh, Indonesia to a halt have also helped to make Finland known internationally.

Through his own life?s work, Ahtisaari has shown how an influential person with a determined and unbending attitude can bring about concrete results and can give people hope of a better future.

In Martti Ahtisaari we have a true statesman and a world policy actor.

Huomenna on ”iso päivä” näillä sivuilla. Jos kaikki menee yön aikana hyvin, niin julkaisemme uudet huomenna aamupäivällä. Odotan innolla arvon blogikommentaattoreiden kommentteja.

Eilen ja tänään jatkoin osastokierroksilla. Ne ovat erittäin hyödyllisiä. Saa paremman kuvan koko talon toiminnasta. Samalla näkee myös nopeasti millä osastoilla on hyvä fiilis ja millä osastoilla on parantamisen varaa.

Keskiviikkona tapasin kruununprinsessa Victorian Ruotsin suurlähetystön lounaalla, kuva: Markus Karjalainen

Keskiviikkona kävin kauppapoliittisella osastolla, jonka mottona ”enemmän yhdessä muiden kanssa kuin keskenämme koordinoiden”. Hyvä motto. Ei tässä itsekseen hääräillä. Kauppapoliittiselta osasostalta jäi käteen seuraavat pointit.

1. Kauppapolitiikan sijasta tulisi puhua taloudellisista ulkosuhteista kuten osaston englanninkielinen nimikin kuuluu. Kauppapolitiikan tekemisellä on kuitenkin pitkät ja kunniakkaat perinteet ulkoasiainministeriössä, joten osaston perinteinen suomalainen nimi on haluttu säilyttää.

2. Osaston vahvuus on runsaat 40 tekijää, joista runsaat puolet erityisvirkamiehiä, jotka muutama vuosi sitten siirtyivät silloisesta KTM:stä. Siirron myötä kauppapolitiikan hoito on yhdessä paikkassa UM:ssä ja sisämarkkinoita hoidetaan TEM:stä.

3. UM:n ja TEM:n, ml. TEM:n tulosohjaamat Finpro ja Tekes, tiiviille yhteistyölle on olemassa vahva tilaus. On keinotekoista vetää rajaviivaa taloudellisten ulkosuhteiden ja sisämarkkinoiden välille. Molemmat edistävät pohjimmiltaan samaa asiaa, kilpailukyvyn vahvistamista. Ministeriömme, ja ulkomaanedustuston verkostomme, ovat mukana Sitran vetämässä kansallisen ennakointiverkoston työssä. Näin edustustoverkkomme palvelee varsin luontevalla tavalla koko suomalaisen yhteiskunnan tarpeita.

Kauppapoliittinen osasto hoitaa siis muun muassa EY:n yhteistä kauppapolitiikkaa, OECD:tä ja WTO-neuvotteluja.

Tänään kävin taasen Ritva Koukku-Ronden johtamalla kehityspoliittisella osastolla, jonka vastuulla on hallituksen kehityspoliittisen ohjelman toimeenpano ja seuranta. Tapasin ensin johtoryhmän Ritvan, Pasin, Riitan, Pertin, Leon, Jarl-Håkanin, Paulan, Tiinan ja Ulla-Maijan. Kehityspolitiikasta vastaava alivaltiosihteeri Marjatta Rasi toivotti myös lämpimästi tervetulleksi Katajanokan alussa sijaitsevaan Meripajaan.

Kehityspoliittinen osasto on mammuttiosasto, jossa työskentelee 123 henkilöä ja tusinan verran harjoittelijoita. UM:n organisaatiouudistuksen jälkeen osastolla on 7 yksikköä, joissa hoidetaan niin politiikan kehittämiseen, kehitysyhteistyön kokonaissuunnitteluun kuin laadun valvontaan, tilastointiin että yhteistyöhön EU:ssa, OECD:ssa, YK:ssa ja kansainvälisissä kehitysrahoituslaitoksissa, kuten Maailmanpankki tai Afrikan kehityspankki, käsiteltävät kehityskysymykset. Osasto on myös vastuussa kansalaisjärjestöjen kautta rahoitetusta kehitysyhteistyöstä sekä humanitaarisesta avusta. Osastolla toimii myös ammattitaitoinen ympäristöyksikkö, jossa tällä hetkellä keskitytään ilmastosopimusneuvotteluihin ja ilmastomuutoksen rahoitusasioihin.

Kehityspoliittisen osaston tehtäväkenttä on laaja. Osastolla käsittelyssä ovat kaikki tärkeät maailmanlaajuiset asiat, kuten finanssikriisi, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja torjunta, siirtolaisuus, ruokakriisi jne, joissa aina on myös kehityspoliittinen puoli. Tärkeimpänä tehtävänä on vaikuttaa siihen, että maailman köyhyys vähenee. Parhaillaan osaston väki pohtii aivan peruskysymystä siitä, mitä kehitys on, minkälaista kehitystä haluamme.

Kehityspolitiikka on UM:n prioriteettiala, mitä kuvastaa myös voimakas kehitysyhteistyömäärärahojen kasvu. Tällä hallituskaudella määrärahat nousevat yli 40 prosenttia. Hallituksen vuoden vanha kehityspoliittinen ohjelma on kattava ohjelma, jonka pohjalta on hyvä toimia. Ministereiden työnjaon mukaisesti kollega Paavo Väyrysellä on tässä ensisijainen vastuu.

Kehityspoliittisen osaston porukka on ammattitaitoista ja pätevää. Jäi hyvät fiilikset siitä, että asiat hoituvat ja rahoja suunnitellaan ja valvotaan huolella ja tehokkaasti. Hyviä projekteja on meneillään useita, esim. kaupan ja kehityksen yhdistäminen ja asioiden näkeminen kokonaisuutena on hyvällä mallilla ja ohjelmaa pannaan toimeen kovaa vauhtia kumppanimaissamme. Samaa voi sanoa satsaamisesta turvallisuuden ja kehityksen kokonaisuuteen.

Islamilaisten maiden OIC:n pääsihteeri Ekmeleddin Ihsanoglu vierailulla Helsingissä.

Vierailin tänään Minskissä Etyj-puheenjohtajan ominaisuudessa. Tapasin presidentti Aljaksandr Lukashenkan ja ulkoministeri Sergei Martynovin. Keskustelin myös opposition ja kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa.

Valko-Venäjän ulkoministeri Sergey Martynov oli asiantunteva keskustelukumppani

Lähes kahden miljoonan asukkaan Minsk on lähellä. Matka on suunnilleen sama kuin Helsingistä Rovaniemelle.

Pääviestini koski demokratiaa. Valko-Venäjällä pidettiin parlamenttivaalit syyskuun lopussa. Etyjin vaalitoimisto ODIHR:in mukaan vaalit eivät vastanneet kansainvälisiä standardeja. Silti parannuksia havaittiin. Valko-Venäjä myös kutsui Etyjin vaalitarkkailijat rajoituksetta maahan. Lisäksi Valko-Venäjä vapautti loput poliittiset vankinsa elokuussa.

Kansalaisjärjestötapaaminen

Totesin Valko-Venäjän ottamat askeleet oikeansuuntaisiksi. Odotuksiin nähden vaalit olivat kuitenkin pettymys. Oleellisinta olisi nyt jatkaa toimenpiteitä, jotka rakentavat demokratiaa ja parantavat ihmisoikeustilannetta. Nostin esille vaalilain uudistuksen tarpeen. Vetosin myös kansalaisjärjestöjen toiminnan helpottamisen sekä kuolemantuomioiden toimeenpanon keskeyttämisen puolesta.

Lukashenka halusi avata uuden sivun maansa EU-suhteissa. Hän korosti, ettei Valko-Venäjää pidä jättää syrjään Euroopan kehityksestä. Ongelmat ovat pitkälti yhteisiä. EU on Valko-Venäjän tärkein vientimarkkina. Talouden modernisaatio on välttämätöntä.

Etyjin Minskin toimiston väkeä

Oppositio oli kriittinen. He katsoivat, ettei oleellista muutosta ole tapahtunut. Todellista poliittista kilpailua ei sallita. Osa oppositiosta piti dialogia ja yhteistyön rakentamista Valko-Venäjän kanssa tärkeänä ongelmista huolimatta. Jotkut painottivat, että lähentymisen tulee olla ehdollista. Valko-Venäjän on tehtävä enemmän.

Pidän vuoropuhelun rakentamista yhtenä Etyjin luonnollisista päätehtävistä. Dialogi on parempi kuin eristäminen. Tämä koskee myös Valko-Venäjää, joka on Etyjin aktiivinen jäsen.

Euroopan unioni harkitsee parhaillaan suhteiden elvyttämistä Valko-Venäjän kanssa. EU-puheenjohtajamaa Ranska kutsui ulkoministeri Martynovin EU:n ulkoministerikokouksen yhteydessä pidettävään troika-tapaamiseen.

Tulen briiffaamaan EU-kollegat matkani tuloksista ensi maanantaina Luxembourgissa. Pidän Ranskan ehdotusta suhteiden kehittämiseksi perusteltuna. Passiivisuus ja Valko-Venäjän eristäminen eivät tuota tulosta. Lähentymispolitiikka on hyvä asia, mutta sen tulee näkyä myös demokratian vahvistumisena ja ihmisoikeuksien parantumisena Valko-Venäjällä.

Tänään tuli vanha kunnon meppikiertue mieleen. Lensin Brysselistä Helsingin kautta Vaasaan. Vuorossa oli meidän Eurooppatiedotuksen järjestämä 20/20 – ministerit maakunnissa-tilaisuus.

Kukin hallituksen 20 ministeristä osallistuu yhteen Suomen 20 maakunnassa järjestettävään EU-aiheiseen tilaisuuteen. Meni ihan mukavasti. Tilaisuus oli kaksikielinen.

Kuulijoita oli yli 200. Tilaisuuden kommenttipuheenvuoron piti Pohjalaisen päätoimittaja Markku Mantila.

Kysymykset ja kommentit olivat jälleen erinomaisia. Sama tahti jatkui Kokoomuksen iltatilaisuudessa.

Juuri nyt istun paluulennolla Helsinkiin. Pitää vielä valmistella huomista Unkarin ulkoministerin tapaamista ja Minskin vierilua.

Sunnuntaina Hesari julkaisi jutun siitä elokuisesta toimeksiannosta, jossa pyysin suurlähettiläitämme analysoimaan maailmanpolitiikan muutoksia 080808 jälkeen. Olen lukenut kaikki ne tekstit, jotka olen tähän mennessä saanut. Joukossa on helmiä ja monia niistä lainattiinkin Hesarin jutussa.

Kuulisin mielelläni arvon blogikommentaattoreiden näkemyksiä Hesarin yhteenvedosta ja siinä esitetyistä teksteistä. Itse jutusta löytyy lyhyt intro Hesarin nettisivuilta, koko juttu on netissä tarjolla lehden tilaajille.

Asiasta kolmanteen. Suurlähettiläs Jari Vilén tekee loistavaa työtä Budapestissä. Hän on yksi aktiivisimmista suurlähettiläistämme. Siitä esimerkkinä, että Unkarin ulkoministeri tulee huomenna Suomeen vierailulle.

Luovuudestakaan ei ole puutetta. Viikonloppuna juostiin Budapestin maraton. Jari oli kutsunut joukon suomalaisia vaikuttajia juoksemaan. Erkki Liikanen, valtiosihteeri Mikko Alkio, alivaltiosihteeri Juhani Turunen, Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen, kansanedustaja Harri Jaskari ja neuvonantaja Jouni Backman olivat juoksijoiden joukossa. Hienoa! Lisää tällaista.

Tiukka vierailusetti ministeriöiden eri osastoilla jatkui perjantain puoliltapäivin, kun tutustuin Elina Kalkun johtaman Amerikan ja Aasian osaston tehtäviin ja ihmisiin.

Kyse on varsinaisesta mega-osastosta, joka ulottuu Alaskasta Patagoniaan ja Afganistanista Australiaan. Se hoitaa suhteitamme joukkoon maailman poliittisia ja taloudellisia johtovaltiota, kuten G8-maat Yhdysvallat, Kanada ja Japani. Sen piiriin kuuluvat myös huimalla vauhdilla kehittyvät BRIC-valtiot Kiina, Intia ja Brasilia. Työkenttää monipuolistaa suuri määrä pienempiä ja kehitystasoltaan eri vaiheessa olevia maita Aasiassa ja latinalaisessa Amerikassa.

Osastolla on kolme yksikköä, joissa työskentelee lähes 50 henkeä. Osasto hoitaa suhteitamme yhteensä 73 maahan yhdessä alueella sijaitsevien 27 edustuston kanssa. Jatkossa tämän päälle tulevat hoidettavaksi suhteet kymmenkuntaan pieneen Tyynenmeren ja Karibian alueen saarivaltioon, joihin olemme parhaillaan solmimassa diplomaattisia suhteita.

Alueen globaalia merkitystä kuvaa se, että sen yhteenlaskettu bruttokansantuote on noin 70 % koko maailman bruttokansantuotteesta ja sen väestö muodostaa 75 % koko maailman väestöstä.

Alueen merkityksestä Suomen taloudelle antaa osviittaa se, että sen kanssa tapahtuu noin 85 % Euroopan ulkopuolisen maailman kanssa käytävästä kaupasta. Kauppamme Pohjois-Amerikan kanssa on selvästi ylijäämäistä. Kauppavaje erityisesti Kiinan kanssa kääntää Aasian kauppamme puolestaan selvästi alijäämäiseksi. Myös kauppa latinalaisen Amerikan kanssa on alijäämäistä lähinnä raaka-ainetuontimme johdosta.

Kuten tunnettua, kauppaluvut eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Merkittävä määrä suomalaisia yrityksiä on investoinnut tuotantoon varsinkin Kiinaan, Brasiliaan, Intiaan ja Meksikoon. Tämä näkyy ainoastaan yritysten taseessa, ei kauppaluvuissa.

Alueosaston poliitisten tehtävien merkitystä ei voi liioitella. Transatlanttisten suhteiden hoito on aivan olennaista niin meille kuin koko EU:llekin. Tulossa olevien Yhdysvaltojen presidentinvaalien johdosta tämä asia on tavallistakin ajankohtaisempi. Suhteiden luominen vaalien jälkeen aloittavaan uuteen administraatioon on lähiajan keskeisin prioriteetti. Aion panostaa siihen henkilökohtaisesti paljon.

Kehitys niin Aasiassa kuin latinalaisessakin Amerikassa on ollut voittopuolisesti rohkaisevaa. Suhteiden monipuolinen vaaliminen ja kehittäminen erityisesti Kiinan mutta myös Intian kanssa vaatii runsaasti huomiota. Kaakkois-Aasian maat, Etelä-Korea ja Vietnam etunenässä, etenevät pitkin harppauksin taloudellisen kehityksen ja poliitisen vakauden suuntaan. Latinalaisessa Amerikassa demokratia on vakiintunut pääosassa alueen valtioita.

Alueelta löytyy kuitenkin myös ongelmia. Afganistanin tilanteen vakauttaminen on yksi kansainvälisen yhteisön keskeisiä velvollisuuksia nyt ja lähivuosina. Suomi tulee olemaan siinä aktiivisesti mukana. Burman ja Pohjois-Korean demokratiatilanne on huolestuttava ja vaatii huomiota myös meiltä. Autoritääristen piirteiden lisääntyminen eräissä latinalaisen Amerikan maissa huolestuttaa.

Pyrimme vaikuttamaan näihin ongelmiin kahdenvälisesti ja EU:n kautta. Käytössämme on myös kehitysyhteistyövaroja, joita alueelle suunnataan noin 80 milj. euroa vuodessa. Tällä hetkellä päävastaanottajamaita osaston alueella ovat Nepal, Vietnam ja Nicaragua. Afganistan on väkivaltaisista kriiseistä toipuvien maiden kategoriassa ja saa meitä lisääntyvää apua. Yhä suurempi osa kehitysyhteistyöstämme kohdistuu ilmastonmuutosta vastaan taistelemiseen. Tyynenmeren ja Karibian alueen pienet saarivaltiot ovat tässä suhteessa kaikein haavoittuvimpia ja tarvitsevat tukeamme.

Torstaina jatkoin tutustumista ulkoministeriön osastojen toimintaan. Vierailu protokollapalveluissa oli mielenkiintoinen. Lyhyt listaus heidän keskeisistä työtehtävistään on varmasti paikallaan.

Protokollan tehtävät määräytyvät pitkälti lakien ja asetusten sekä Wienin diplomaatti- ja konsulisopimusten pohjalta. Tehtävät voi jakaa seremoniallisiin, diplomaattisiin edustajiin liittyviin sekä palveluun ja neuvontaan.

Seremonialliset tehtävät
– Valtiovierailujen järjestäminen yhdessä tasavallan presidentin kanslian kanssa
– Suomeen suuntautuvien pää- ja ulkoministerivierailujen järjestelyt
– Osallistuminen suurten kansainvälisten konferenssien (esim. ASEM-kokous ja nyt jouluuussa pidettävä Etyjin ulkoministerikokous) järjestelyihin
– Valtakunnallisten juhlatilaisuuksien ja seremonioiden järjestelyt (esimerkiksi tasavallan presidentin virkaanastujaiset, itsenäisyyspäivän vastaanotto, valtiopäivien avajaiset, juhlajumalanpalvelukset, valtiolliset hautajaiset)
– Suurlähettiläiden tulo- ja lähtöseremoniat, mukaanlukien valtuuskirjeiden jätöt tasavallan presidentille
– Ulkomaan kansalaisia koskevat kunniamerkkiasiat
– Tasavallan presidentin sekä pää- ja ulkoministerien onnentoivotukset, kiitossähkeet ja surunvalittelut

Diplomaattisin edustajiin liittyvät tehtävät
– Diplomaattien ja edustustojen sekä kv. järjestöjen henkilöstön ja perheenjäsenten palvelu (agrementit, rekisteröinti, henkilökortit, oleskeluluvat, erioikeuksiin ja -vapauksiin, kuten verotukseen, ajoneuvojen hankintaan ja rekisteröintiin liittyvät asiat)
– Agrementtipyynnöt
– Toimiluvat konsuli- ja kunniakonsuliedustajille, konsulirekisterin ylläpito

Neuvonta ja palvelu
Protokolla palvelee ja neuvoo päivittäin kysyjiä (ulkoasiainministeriöstä, muusta valtionhallinnosta, yrityksistä ja yhteisöistä sekä kansalaisia) protokolla-asioissa ja esitelmöi pyydettäessä viranomaisille ja yksityisille tahoille (yritykset, opetuslaitokset ym.).

Aika monenlaisia tehtäviä vai mitä?

Jatkon tänään osastokierroksia. Kävin sisäisen tarkastuksen ja arvioinnin yksikössä. Matti Pullisen johtama porukka pitää huolen siitä, että edustustomme käyttävät rahaa oikein ja toimivat tehokkaasti. Mukavaa porukkaa. Kovaa duunia.

Kävin myös Teemu Tannerin johtamassa Afrikan ja Lähi-idän osastolla. Erinomainen visiitti. Todella motivoitunut tiimi. Ajattelin, että olisi paikallaan esitellä vähän osaston toimintaa.

Osastolla on kolme yksikköä, yhteens 45 henkilöä. Savottaa riittä, koska osasto kattaa 67 maata, joissa meillä on yhteensä 19 edustustoa. Pääosa maailman konflikteista sijaitsee osaston alueella

EU:n ulkoministereiden kokouksissa 40% keskusteluista ja 60% päätelmistä ovat Afrikan ja Lähi-idän asioita.

Osaston kautta kanavoitava kehitysyhteistyön budjetti on vuodessa noin 130 miljoonaa euroa. Suomella on viisi pitkäaikaista yhteistyömaata Afrikassa: Etiopia, Kenia, Tansania, Sambia ja Mosambik.

Osastolla on kokonaisvaltainen lähestymistapa Suomen ja alueen välisiin suhteisiin. Sen toiminta perustuu tiimityöskentelyyn, jossa tiivisti mukana ministeriö ja edustustot.

Lähi-itä ja Afrikka ovat Suomelle tärkeä vientimarkkina, arvoltaan 4,3 miljardia euroa. Vienti jakaantuu seuraavasti: Persianlahti ja Lähi-itä 2,3 miljardia euroa, Pohjois-Afrikka ja eteläinen Afrikka molemmat miljardi euroa.

Suomen kauppataseen ylijäämästä, joka oli vuonna 2007 kuusi miljardia euroa, koko Afrikan ja Lähi-idän yhteenlaskettu osuus oli 4 miljardia euroa eli 66 prosenttia.

Persianlahden öljyrikkaat arabivaltiot tarjoavat mittavia vientimahdollisuuksia etenkin nyt, kun muualla maailmassa painitaan finanssikriisin kanssa. Jo tällä hetkellä Arabiemiraatit ja Saudi-Arabia ovat Suomen neljänneksi ja viidenneksi suurimmat vientikohteet Euroopan ulkopuolella.

Vielä yleisemmin Lähi-idästä ja Afrikasta:

Lähi-idän rauhanprosessissa ratkaisua yritetään saada aikaan vuoden loppuun mennessä Annapolisin mandaatin mukaisesti. Syyrian suhteen EU on aktivoinut politiikkaansa. Dohan sopimus myönteinen askel Libanonin vakauttamiseksi.

Persianlahti on ollut maailmanpolitiikan keskiössä viimeiset 20?30 vuotta. Iranin ydinohjelma ja Irakin tilanne ohjaavat pitkälti kansainvälistä turvallisuuspoliittista keskustelua. Siksi myös Suomen tulee osaltaan kantaa vastuunsa alueen vakauden turvaamisesta.

Irakilaisilta olemme saaneet kiitosta Suomessa järjestetyistä Irakin poliittisten johtajien tapaamisista, joilla edistettiin kansallisen sovinnon syntyä maassa. Lisäksi olemme tukeneet Irakin vakauttamista kansainvälisten jälleenrakennusrahoitusjärjestelyjen ja EU:n koulutusoperaatioiden kautta. Iranin ydinohjelmakiistassa haetaan ratkaisua kahdella raiteella: neuvotteluin (E3+3) ja pakottein.

Afrikan mantereella on ollut keskimäärin usean prosentin talouskasvua viime vuodet, mikä näkyy myös suomalaisyritysten kasvavana kiinnostuksena alueelle

Monet mantereen konflikteista on viime vuosina saatettu päätökseen rauhansopimuksilla. Kansainvälinen yhteisö on tukenut rauhanponnisteluja YK:n, Euroopan Unionin ja Afrikan Unionin kautta rauhanvälityksellä, kriisinhallinnalla sekä jälleenrakennusta rahoittamalla. Meidänkin työmme UM:ssä on osa tätä kv. yhteisön rauhantyötä. Kuitenkin Darfurin ja Somalian konfliktit ovat vielä vaikeissa vaiheissa. Afrikan unioni on ottanut omistajuutta mantereen konfliktien ratkaisussa. Se on EU:llekin tärkeä kumppani.

Monet Afrikan maat ovat siirtyneet monipuoluedemokratiaan. Silti tämän vuoden vaaleissa on ollut haastavia tilanteita Keniassa ja Zimbabwessa, kun vastoin vallanpitäjän odotuksia opposition ehdokas saikin vaaleissa enemmän ääniä. Näiden tilanteiden selvittelyssä EU ja AU ovat olleet samoilla linjoilla neuvotteluissa, kummankin järjestön peruskirjat nojaavat demokratian periaatteisiin. On joitain muita kysymyksiä, joissa EU:n ja AU:n välillä on näkemyseroja ja vuoropuhelu on tarpeen. Kuinka tärkeä periaate on vakavimpien ihmisoikeusloukkausten rankaisemattomuus?

Eli tämmöistä toimintaa Afrikan ja Lähi-idän osastolla. Mitä olet mieltä?