Meillä oli tänään antoisa ja perusteellinen keskustelu Georgiasta Presidentin ja Pääministerin kanssa. Hahmottelimme yhdessä kokonaisuutta maanantain EU-huippukokousta varten. Fiilis oli hyvä ja sain mainioita eväitä jatkoon. Pasmat ovat selvät.

Käsittelimme samaa aihetta myös EU-ministerivaliokunnassa (siis hallituksen ministerit), ulko- turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa (siis Utvassa, jossa presidentti ja muutama ministeri) ja vielä eduskunnan suuren- ja ulkoasiainvaliokunnan kanssa.

Kriisin hillintä ja ratkaisu vaativat vielä hurjaa panostusta kaikilta. Näen edessämme kolme raidetta, joilla on edettävä samanaikaisesti.

Etyj-raiteella pyrimme edistämään tulitaukosopimuksen toimeenpanoa ja luomaan kansainvälisen järjestelyn pysyvämmän ratkaisun etsimiseksi. Näissä edettiin tänään. Aamupäivällä Turusen Antti huipputiimeineen käynnisti Wienissä neuvottelut sotilastarkkailijoiden lisäämiseksi. Itse lähetin kirjeen kaikille Etyj-ulkoministereille hakien tukea myös neuvottelukuvion taakse.

EU-raiteella tärkeintä on nyt saada ulos yhtenäinen ja vahva näkemys maanantain huippukokouksesta. EU:n tulee tukea tulitaukosopimuksen tinkimätöntä noudattamista. Venäjän tunnustamispäätöstä tai etupiiriajattelua ei hyväksytä. EU:n täytyisi myös tukea Georgiaa vahvistamalla poliittisia ja taloudellisia suhteita. Unionin tuki kansainvälisen neuvotteluryhmän perustamiseksi on välttämätöntä. EU:n omaa läsnäoloa Georgiassa on syytä vahvistaa. Tulemme toimimaan näiden tavoitteiden eteen.

Suomi ei kannata pakotepolitiikan käynnistämistä Venäjää kohtaan. Tehokkaita Venäjä-pakotteita ei ole – ainakaan sellaisia, jotka eivät vahingoittaisi myös meitä itseämme. Pakotekierre upottaisi suhteet entistä syvemmälle. Vääriä lääkkeitä ei pidä valita.

Kolmas raide katsoo Georgian yli laajempaa kokonaisuutta. Sitä ei saa unohtaa. EU:n itäinen ulottuvuus tarvitsee määrätietoisen politiikan. Suhteiden kehittäminen Ukrainan ja Moldovan kanssa on tässä avain. Euroopan ovia ei pidä lyödä kiinni. Etyjin kautta pureudutaan myös muihin jäätyneisiin konflikteihin uudella tavalla. Tämä koskee erityisesti Transnistriaa ja Vuoristo-Karabahia.

Joulukuussa pidettävästä Etyj-ministerikokouksesta on tulossa melkoinen harjoitus. Mutta Suomen joukkueessa kyllä pärjää.

Venäjän päätös tunnustaa Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyys on saanut vastaansa kritiikin ryöpyn. Otin itse kantaa asiaan Etyjin puheenjohtajana eilen.

Näen Venäjän ratkaisussa kolme merkittävää ongelmaa: 1) se rikkoo YK:n peruskirjaa ja Etyjin periaatteita, joihin kuuluvat valtioiden alueellinen koskemattomuus ja suvereniteetti, 2) se vaikeuttaa aseleposopimuksen toimeenpanoa ja 3) haittaa poliittisen ratkaisun löytämistä Abhasian ja Etelä-Ossetian asemalle.

Venäjän toimenpiteet on julkisuudessa yhdistetty Kosovon itsenäistymiseen. Yhtäläisyysmerkkien vetäminen tapausten välille ei kuitenkaan ole perusteltua. Kosovon itsenäistymistä edelsi monivuotinen YK:n alainen neuvotteluprosessi, jossa myös Venäjä oli mukana. Se päättyi itsenäistymiseen vasta, kun mistään muusta vaihtoehdosta ei kerta kaikkiaan löytynyt sopua.

Etelä-Ossetian ja Abhasian kohdalla Venäjän ratkaisu tapahtui ennen kuin kansainvälistä neuvottelumekanismia ratkaisun löytämiseksi ehdittiin edes perustaa.

Kosovon itsenäistymisen taustalla oli myös selvästi osoitettu albaanien etninen puhdistus, jonka kansainvälinen yhteisö pysäytti.

Georgiassakin on tietysti nähtävä konfliktin koko kuva. Georgian voimankäyttö Etelä-Ossetiassa ei ollut mielestäni hyväksyttävää. Se oli myös ylimitoitettua. Tätä seikkaakaan ei tule mitenkään peitellä tai hyssytellä, vaan päinvastoin sitä tulisi arvioida mahdollisimman objektiivisesti.

Annoin seuraavan tiedotteen ETYJ-puheenjohtajana tänään:

Etyj-puheenjohtaja, Suomen ulkoministeri Alexander Stubb tuomitsi tänään jyrkästi Venäjän päätöksen tunnustaa Georgiaan kuuluvien Etelä-Ossetian ja Abhasian alueiden itsenäisyyden.

”Venäjän tulee noudattaa Etyjin periaatteita ja kunnioittaa Georgian alueellista koskemattomuutta ja suvereniteettia. Venäjän tulee vetää välittömästi joukkonsa pois Georgian alueelta ja pantava tulitaukosopimus toteen. Toteenpanon tulee noudattaa Ranskan Presidentti Nicolas Sarkozyn kirjeessä 16. elokuuta määriteltyjä modaliteetteja. Kansainvälinen yhteisö ei voi hyväksyä yksipuolisesti perustettuja puskurivyöhykkeitä”, Stubb sanoi

”Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden tunnustaminen rikkoo Etyjin perusperiaatteita. Kuten muutkin Etyj-järjestön osallistujamaat, Venäjä on sitoutunut kunnioittamaan muiden maiden suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta”, painotti Stubb.

Etyj jatkaa Georgian tulitaukosopimuksen tarkkailua ja muita toimiaan Georgian tilanteen vakauttamiseksi.

Tuosta julkaistujen kohdalta löytyy äsken suurlähettiläspäivällä pitämäni puhe tilanteesta Georgian kriisin jälkeen. Kyseessä on alustava arvio. Tavoitteena käydä läpi megatrendejä.

Kuulisin mielelläni arvon blogikommentaattoreiden näkemyksiä puheenvuorosta. Antaa palaa.

12.05

Landed in Tbilisi with the first two Military monitors. Our aim is to get the operation up and running. All OSCE members have been very generous in their pledges. Lots of APCs (armoured vehicles) and monitors in the pipeline.

Our programme is a bit up in the air, but we will start with a briefing at the OSCE mission. I will then talk to the Chief Military Observer, Stephen Young. We will also visit a refugee centre and possibly Gori. Will be updating the blog as things develope.

Briefing in the OSCE mission

14.15

In the car on the way to Gori. We are sitting in a convoy of 10 OSCE cars. The aim is to go Gori to assess the situation on the ground. We will be visiting a Red Cross distribution centre, among other things.

Just finished a briefing on the military, humanitarian and security situation. The briefing was useful. On the military side the withdrawal of troops is slow. The refugee situation is not good, but improving. The security situation is not ideal.

Visit to the refugee center

16.15

On our way out from Gori. On our way in we went through four Russian military check points. In Gori we met with the Red Cross, World Food Programme and the Governor of Gori. We also had a surprise visit from Major General Borisov who is the Commander of the 76th airborn division.

On the way to Gori

One piece of good news and two pieces of bad news. The good news first: humanitarian aid gets through unhindered with minor delays only. The Red Cross had been to Tshinvali today.

Bad news 1: on the roads and in the city there is very little evidence of the withdrawal of troops. I cannot assess what is going on in margins.

Bad news 2: civilian protection is shaky. We saw Russian Emergency Ministry troops bringing in Georgians from villages in South-Ossetia. These were old people from the village of Heiti. They carried all of their belongings. They were crying. The face of war is cruel, bloody cruel.

 19.30

About to start a working dinner with the OSCE staff. Went directly from Gori to a refugee centre in Tblisi. Not a pretty sight.

Met with President Saakashvili, Speaker of the Parliament Bakradze, Prime Minister Gurgenidze, Europe Minister Baramidze and Minister Yakobashvili. We discussed the state of play.

I still feel that the ceasefire is frail. The crisis is not over. Important to keep up the international efforts to stabilize the situation.

Great news! Our OSCE team in Vienna were able to broker a compromise. We will send in 20 military monitors to Georgia right away. An additional 80 will be sent as soon as possible.

Thank you Aleksi Härkönen, Vesa Vasara and Mikko Kivikoski for a great job! Their Russian and Georgian counterparts were very constructive.

I started the day in the Nato Foreign Ministers meeting where I gave a briefing on what the OSCE is doing in the region. After the briefing I gave a press conference and met with Condoleezza Rice and Dan Fried.

Meeting with Condoleezza Rice

Before a coordination meeting between the OSCE and the EU I met with my Greek counterpart and a Spanish delegation. Why? Because that is the so called OSCE Troika (previous, present and future OSCE Presidency).

Press conference

Now we are reaching the operative stage in preserving the ceasefire. Things are moving. I think this is a good sign. I hope that I am not overly optimistic.

Another day of frantic phonediplomacy. Spent most of the day on the phone talking to colleagues in Europe, Russia and the US. Met Belgian Foreign Minister Karel de Gucht, who chairs the UN Security Council this month. Talked to the Secretary General of the UN, Ban Ki-Moon, as well.

The Organization for Security and Cooperation in Europe (OSCE), which Finland happens to chair this year, has a key role in maintaining the ceasefire in Georgia. We are the only ones with staff, infrastructure and a mandate in the region.

That is why we have called for an additional 100 military observers to be let in to monitor the ceasefire. The negotiations in Vienna were concluded just before midnight. The Georgians and the Russians will be talking to their respective capitals overnight. Thumbs up.

I see things developing in three stages:

1. Decision on OSCE monitors to observe the ceasefire.

2. UN Security Council Decision.

3. International peacekeeping forces.

One thing is for sure. We are in this for the long haul. There are no quick fixes around.

The next 48 hours are crucial for the ceasefire. We need those monitors in there. The sooner the better.

I will participate in the Nato Foreign Minister meeting tomorrow in my capacity as Chairman in Offife of the OSCE. I will also meet the Foreign Minister of Georgia and Condoleezza Rice. In addition I have an OSCE Troika meeting with the Spanish and Greek Foreign ministers and an EU coordination meeting.

If everything goes well I will head to Tblisi by the end of the week to check out that the monitoring mission gets going according to plans.

Juoksin tänään Helsinki City Marathonin aikaan 3.31,25. Jos väittäisin, että kokemus oli nautinto, niin puhuisin niin sanotusti potaskaa. Meno tänään oli raskasta.

Jäin tavoittesta yli 15 minuuttia, mutta ei se mitään. Paransin omaa ennätystäni neljällä minuutilla. Vähän sama fiilis kuin HCM:ssä viime vuonna. Jäipä jotain hampaankoloon.

Ensimmäinen puolisko meni erinomaisesti, siihen 1.36 pintaan. Sitten iski se perinteinen pistos, oikein kunnon vatsakramppi. En päässyt siitä millään eroon.

Yleisö oli aivan mahtavaa. Kannustushuutoja kuului koko matkan varrelta. Välillä oli hauskoja tilanteita kun joku hurrasi ja samalla minä menin kyyryyn kun yritin päästä eroon pistoksesta. Muutamat taisi luulla, että kumarsin kiitokseksi…Tulo stadionille oli ikimuistoinen. Suurkiitos kaikesta kannustuksesta.

Suurin kiitos kuuluu kuitenkin ”valmentajalleni”, kestävyysguru Timo Vuorimaalle. Hän laati minulle kolmen viikon harjoitusohjelman, jonka toteutin triathlonin palautusviikon jälkeen. Ohjelma oli loistava ja palaan siihen myöhemmin. Lähetin Timolle päivittäin tekstareita edistymisestä ja soittojakin oli useampia.

Siinä oli Timolla varmaan kestämistä…Ikään kuin minusta ei olisi tarpeeksi, mutta kun Timo nyt vielä sattumoisin valmistaa toista maratontoivoamme Pekingissä, eli Francis Kirwaa.

”Herkistelyviikko” ennen maratonia ei ollut niin sanotusti optimaalinen, mutta mielestäni sillä ei ole mitään merkitystä. Sain tehtyä kaikki harjoitukset. Eli ei mitään selittelyjä. Myös viimeisen viikon herkistelyt. Untakin sain palloon loppuviikosta ihan riittävästi. Eli tekosyitä on turha hakea. Pohjakunto triathlonin jälkeen oli kunnossa.

Kaikenkukkuraksi Vuorimaa tuli vielä jänikseksi mukaan, ja kyseessä on siis kaveri, joka on juossut 5 HCM:ää, ja kaikki alle 2.30! Nyt hän sitten ystävällisesti körötteli kaverina kunnes sovittiin, että jänis ei voi olla lääkäri. Timo lähti omille teilleen siinä 26 km kohdalla kun vauhtini putosi minuutilla per kilometri. Ja arvatkaas jäniksen lopputulos? 3.10.

Timo Vuorimaan toinen valmennettava, Marko Vaittinen, sijoittui HCM:ssä kolmenneksi.

Lopuksi on vielä kerran todettava, että maraton on kropalle paljon, paljon kovempi rääkki kuin esimerkiksi puolimatkan triathlon (1,9/90/21), vaikka jälkimmäinen kestää suorituksena kauemmin (omalla kohdalla 1,5 pitempään). Joroisten triathlonin jälkeen olin toki väsynyt, mutta olo oli hyvä ja palautuminen kesti vain pari päivää. Maratonin jälkeen koko kroppa on aivan rikki. Tuntuu kuin Olli-Pekka Karjalainen olisi moukaroinut reisiä ja Franz Krueger olisi heittännyt kiekolla pohkeisiin. Eli kaikille, jotka harrastavat maratoneja: kokeilkaa ihmeessä triathloneja. Ne ovat fiksujen hommaa…

Juoksun aikana tuli 3 puhelua Condoleezza Ricen toimistosta. Innostuivat kuulemma kun kuulivat mitä puuhastelin. Heille kerrottiin tavoiteaika ja pyydettiin soittamaan uudestaan. Taisivat yliarvioida vauhtini, koska ennen maaliintuloa tuli vielä kaksi soittoa. Onneksi ei mitään hakuuttia. Homma hanskassa.

Huomenna Brysseliin. Nyt meillä on päällimmäisenä ETYJ:n sotilastarkkailijoiden lähettäminen. Tarvitsemme myös panssaroituja maastureita. Tätä operaatiota väännettiin illalla. Huomenna jatketaan.

Istun kotona ja katson Olympiapäivän yhteenvetoa ensimmäistä kertaa. Hyvä Hanski! Kultaa huomenna aamulla!

On oikeastaan ensimmäinen rauhallinen hetki viikkoon. Tuntuu hyvältä.

Tänään kävimme Etyj-tiimin kanssa läpi jatkotoimenpiteitä. Wienin Etyj-kokouksesta kantautui hyviä uutisia. Kaikki 56 jäsenmaata kannattivat eilistä ehdotustamme 100 sotilasvalvojan lähettämisestä.

Venäjä tarvitsi kuitenkin vielä tarkemman ohjeistuksen Moskovasta ennen suostumusta. Soitin illansuussa Sergei Lavroville. Hän oli tietoinen tilanteesta ja kertoi varaulkoministerin parhaillaan valmistelevan Venäjän lopullista kantaa.

Tein myös nopean soittokierroksen muutamalle kollegalle ja pyysin heiltä panosta sotilastarkkailuun. Tanska, Ruotsi ja Norja lupasivat kukin heti kymmenen valvojaa. Italia, Ranska ja Britannia lupasivat palata asiaan. Meillä Jyri Häkämies hoitaa homman, niin kuin aina. Veikkaan, että saamme lähetettyä kymmenisen tarkkailijaa.

Tarvitsemme myös kalustoa. Keskustelin Nokian kanssa kommunikaatiovälineistä. Tarvitsemme myös panssaroituja ajoneuvoja, sellaisia ”valkoisia maastureita”. Niissä USA ja Saksa voivat auttaa.

Juttelin myös Etyj-suurlähettiläs Terhi Hakalan kanssa. Pyysin häntä laatimaan luettelon kaikista mission tarpeista. Lupasin hoitaa tarvittavat resurssit Etyj-koneiston kautta mahdollisimman nopeasti.

Keskustelin myös Condoleezza Ricen kanssa ennenkuin hän laskeutui Pariisiin. Aiheena Etyj:n rooli. Hyvältä näyttää.

Vietin myös 1,5 tuntia ulkoasiainvaliokunnassa. Kävimme läpi viimeisten päivien taphtumia. Keskustelimme ja analysoimme. Kyllä sitä saa ulkoministerinä olla tyytyväinen, että meillä on loistava ulkoasiainvaliokunta; asiantunteva ja analyyttinen. Tuntui myös erityisen hyvältä saada valiokunnan täysi tuki. Se on parlamentarismia parhaimmillaan.

Kello 11.00.

Istumme ulkoministerikokouksessa Brysselissä. Kerroimme äsken Bernard Kouchnerin kanssa viimeisten päivien ponnisteluista.

Kokouspaikalle saapumassa

Nyt käydään keskustelukierros. Omassa puheenvuorossani korostin kahta asiaa:

1. Tulitauko on hauras. EU:n pitää nyt puhua yhdellä äänellä.

2. Etyj on ainoa organisaatio, jolla on infrastruktuuri alueella. Se pystyy auttamaan niitä, jotka ovat hädässä. Etyj pystyy myös valvomaan tulitaukoa.

Tästä tulee erittäin tärkeä päivä, koska se voi vahvistaa tulitaukoa ja sitä kautta ottaa askeleen kohti rauhaa.

Kello 15.00.

Saimme aikaan yhteisen EU:n kannan. Se on mielestäni hieno asia. Käyty keskustelu oli luonnollisesti tiukka, mutta ei niin vaikea kuin aluksi luulin.

Kouchnerin kanssa, taustalla Kreikan ulkominsiteri Bakoyanni (kuva: The Council of the European Union)

Saimme tietenkin pelattua hyvin yhteen Ranskan kanssa. Lopussa esitin tukun muutosehdotuksia, jotka menivät läpi.

Nyt edetään kolmessa vaiheessa:

1. Humanitaarinen apu ja tulitauon valvonta, jossa Etyj on ainoa, joka voi toimia tässä vaiheessa.

2. YK:n turvaneuvoston päätöslauselma, joka tarvitaan mahdollisimman pian.

3. Päätöslauselman pohjalta sovitaan rauhanturvaoperaatiosta, johon osallistunee EU:n ja/tai YK:n joukkoja. Tästä ei kuitenkaan ole mitään päätöstä vielä.

Juuri nyt on ihan hyvä fiilis.

Kohti Helsinkiä.