Eilen oli paljon mielenkiintoisia kokouksia ja tapaamisia. Tapasin muun muassa Eurooppa-ministeri Astrid Thorsin ja oikeusministeri Tuija Braxin, Tasavallan presidentin sekä pääministeri Matti Vanhasen. Lounastin Ilkka Kanervan kanssa. Kaikinpuolin hieno päivä.

Tänään kävimme tiimin kanssa läpi lähiviikkojen kalenteria. Raha-asiainvaliokunnan jälkeen tapasin Ranskan entisen ulkoministerin, Hubert Védrinen. Emme taida olla ihan samoilla linjoilla EU:n kehittamisen suhteen, mutta olipahan ainakin vilkas keskustelu, oikein kunnon ”ranskalaiseen” tyyliin. Hän taisi pitää minua hiukan liian ”liberaalina”…

Kävin myös läpi Etyj-asioita. Kokoomuksen ministeriryhmässä käsittelimme alueuudistusta. Hallituksen ilta-koulussa keskustelimme sosiaaliturvan uudistamisesta.

Jyri Häkämiehen eilinen puhe Atlantti-seuralla näytti nostaneen ihan mukavan keskustelun. Hienoa. Lisää tällaista!

Oli kuitenkin jännä huomata, että keskustelun keskiössä taisi olla enemmän eri tahojen tulkinnat puheesta, ei niinkään puheen todellinen sisältö.

Luin puheen läpi…ihan kahteen kertaan. Se löytyy tästä. Mielestäni puhe on erinomainen. Suosittelen. Se sisältää paljon uusia näkökulmia ja mielenkiintoista analyysia varsinkin Pohjoismaiden ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta.

Siinä käydään läpi monta esimerkkiä Pohjoismaisista operaatioista ja muista yhteistyömuodoista muun muassa Natossa ja EU:ssa. Puheessa pohdiskellaan myös Naton muuttuvaa roolia – teesinä, että perinteinen kollektiivinen puolustus ei ole enää Naton keskeisin tehtävä.

Pidin myös siitä analyysistä, jossa pohdittiin Pohjoismaiden jäsenyyksiä Natossa ja EU:ssa. Suomi ja Ruotsi ovat EU:n jäseniä, mutta Naton ulkopuolella. Norja ja Islanti ovat Natossa, mutta eivät EU:ssa. Tanska on Natossa ja EU:ssa, mutta sillä jälkimmäisen puolustusyhteistyöhön se ei täysipainoisesti osallistu.

Häkämiehen teesi oli, että olisi monella tapaa toimivaa jos Pohjolassa kaikki kuuluisivat kaikkeen. Niinpä. Taitaa Islannilla ja Norjallakin olla EU-optio. Toki sielläkin taitaa olla oma ”ei, ei, ei”-jenginsä.

Mielestäni puhe oli hyvä keskustelun avaus. Mitä arvon blogikommentaattorit ovat mieltä puheesta?

Lensin eilen Brysselistä Osloon. Oli hienoa saada viettää pitkä viikonloppu perheen parissa. Viimeiset 4,5 viikkoa ovat olleet sen verran vauhdikkaat, että lepo teki oikein hyvää.

Oslossa osallistuin EU-seminaariin ja tapasin kollegani Jonas Stören. Itse asiassa aamu alkoi lenkillä Stören kanssa kauniissa järvimaisemassa. Lenkillä ja myöhemmässä tapaamisessa keskustelimme muun muassa Georgian tilanteesta ja Pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä.

Lenkillä Jonas Stören kanssa

Seminaarin otsakkeeksi oli valittu kysymys: ”Onko EU uhka Pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle?”. Lyhyt vastaukseni oli ”ei”. Sen tueksi esitin kolme väitettä, jotka ovat varmaankin tuttuja näiltä sivuilta:

1. Ilman EU:ta Pohjoismaista hyvinvointivaltiota ei voisi ylläpitää siinä mittakaavassa kun se nykyään on.

2. Pohjoismaissa ei pidä luulla, että meillä on se ainoa ja paras hyvinvointimalli.

3. Hyvinvoinnin yksi pahimmista uhista on protektionismin kasvu EU:n sisällä.

Mitä sinä olet mieltä näistä teeseistä?