Kiitos kaikille Lauantaiseura-kommenteista. Minullakin jäi tällä kertaa hyvä fiilis esiintymisestä. Kyllä sen aina tietää onnistuiko vai ei.

Aika usein jää enemmänkin sellainen tunne, että ”tuon ja tuon olisi voinut sanoa eri lailla” tai ”miksi minä unohdin mainita tuon”. Tällä kertaa tätä tunnetta ei jäänyt.

Paljon riippuu myös ohjelman formaatista. Hannu Lehtilä on todellinen ammattilainen, diplomaattinen toimittaja, joka antaa haastattelijalle tilaa. Siitä syntyy luonnostaan sellainen toimiva keskusteluyhteys.

Sitten on toki muita formaatteja, BBC:n Hard Talk-tyyppisiä, jossa käydään tiukempaa keskustelua. Niilläkin on paikkansa.

Olen aina ”fanittanut” Lauantaiseuraa ja siksi olinkin kovin pettynyt kun kuulin, että ohjelma loppuu kahden viikon kuluttua. Olin kolmanneksi viimeinen haastateltava. Harmi. Siinä menetämme yhden parhaista poliittisista keskusteluohjelmista. Pitäisikö pistää pystyyn adressi Lauantaiseuran jatkamisen puolesta?

Osallistuin eilen Helsingin Sanomien järjestemään Itämeritilaisuuteen Kaisaniemen puistossa. Olin mukana Itämeren tilaa käsittelevässä panelikeskustelussa.

Hesari on viime viikkojen aikana panostanut Itämeriteemaan. Mielestäni loistava juttu! Tällaista lisää. Kannattaa käydä HS:n kotisivuilla katsomassa mitä sieltä löytyy. Ovat muun muassa julkaisseet Itämeri-teemalehden.

Näillä sivuilla olemme käsitelleet Itämeriteemaa useinkin. Eikä vähintään syksyllä 2004 kun lanseerasimme Itämeristrategian. Hommahan on sittemmin edennyt jopa yli odotusten. Tiimityö tuottaa aina tulosta. Kaikki ovat olleet mukana talkoissa.

Jäin vähän miettimään tuota rahoitusta. Asiantuntijat ovat kertoneet, että Itämeren puhdistamiseen tarvitaan vähintään 1,5 miljardia euroa. Mistä sen saisi kerättyä?

Mielestäni seuraava yksinkertainen kuvio voisi toimia:

1. EU maksaa sen osuuden, jolla poistetaan maatalouden päästöt.

2. EBRD antaisi lainat Venäjälle ja Puolalle jätevesipuhdistamojen rakentamiselle.

3. EIB ja NIB tulisivat mukaan talkoisiin lainoineen kaikkiin muihin projekteihin.

Peruslähtökohta on yksinkertainen. Tarvitaan kolmea asiaa: instituutioita, poliittista tahtoa ja rahaa. Instituutiot syntyvät EU:n Itämeristrategian kautta. Poliittinen tahto on jo synytynyt EU:n laajentumisen jälkimainingissa. Raha hoidetaan tuon yllä mainitun kaavion mukaan.

Mitä sinä olet mieltä? Mitkä ovat Itämeren suurimmat ongelmat? Miten ne poistetaan?

Terveisiä Pasilasta. Lauantaiseura loppui äsken. Jännitti vähän, mutta oli ainakin vilkas keskustelu.

Mitä olet mieltä?

Juuri nyt on sellainen perjantaifiilis. Raskas viikko takana, viikonloppu häämöttää. Tai ainakin melkein. Huomenna olen ensimmäistä kertaa Lauantaiseurassa. Sen jälkeen menen puoluehallituksen kokoukseen ja Helsingin Sanomien Itämeriseminaariin. Niiden jälkeen viikonloppu alkaa.

Tänään hyväksyimme EU:n ulkosuhdepalvelua koskevat linjaukset EU-ministerivaliokunnassa. Pidin aiheesta myös tiedotustilaisuuden.

Sen jälkeen vietinkin suurimman osan aamupäivästä Tasavallan Presidentin kanssa. Ensin perinteinen, lähes viikottainen tapaaminen. Sitten Tasavallan Presidentin esittely ja lopuksi vielä lounas presidentin ja Martti Ahtisaaren kanssa.

Lounaan jälkeen pidin puheenvuoron Ihmisoikeusasiain neuvottelukunnan tilaisuudessa. Se meni mielestäni ihan hyvin, vaikka en tunnekaan olevani aiheen asiantuntija. Olin lukenut paljon taustoja ja puheenvuoroni löytyy tuosta julkaistujen kohdalta. Mitä olet mieltä?

Annoin myös haastattelun TV-Nytt:lle. Aiheena rypäleaseet. Ei mikään ihan helppo aihe. Neuvottelut kansainvälisestä rypäleasesopimuksesta alkaa Dublinissa maanantaina. Suomi on mukana neuvotteluissa.

Tiimipalaverissa kävimme läpi viikon tapahtumat ja suunnittelimme tulevia. Oli mukava istahtaa rauhassa ja käydä läpi eri juttuja Katan, Jorin, Tiinan, Minnan, Teijan, Juhan ja Jorin kanssa. Mikko on ansaitulla lomalla, ja arvatkaas missä? Georgiassa!

Iltapäivän loppupuolella tapasin vielä Eva Biaudetin, joka tekee arvokasta työtä ihmiskauppaa vastaan Ety-järjestössä. Taas osoitus siitä, että suomalaista työtä arvostetaan.

Annoin vielä päivän päätteeksi radiohaastattelun Economist-lehden kotisivuille. Se julkaistaan ensi viikolla.

Nyt ei auta muu kun lähteä uimaan. Ottaisin mielelläni vastaan palautetta huomisesta Lauantaiseurasta. Hyvää viikonloppua!

Kiitos kaikille eilisistä blogikommenteista. Viesti oli selkeä. Tällä mallilla jatketaan ja pistetään siihen vielä lisäksi Jouni Pullin ehdotus huippareiden tai muiden tiukkojen tilanteiden pikamerkinnöistä.

Meillä on nettipalaveri ensi viikolla. Siellä pistämme sisällön ja rakenteen uusiksi. Toivon, että saamme kaiken tehtyä toukokuun loppuun mennessä.

Aamu alkoi terveystarkastuksella. Kävimme läpi aiemmin tehdyt verikokeet ja muut perusjutut. Oli kuulemma kaikki kunnossa…ja koputetaanpas puuta siihen päälle.

Päivän seuraava ohjelmanumero oli ulkoministeriön ministerijohtoryhmän kokous. Siellä istuu allekirjoittaneen lisäksi ministeri Paavo Väyrynen, poliittinen valtiosihteeri Teija Tiilikainen, valtiosihteeri Pertti Torstila, alivaltiosihteerit ja erityisavustajat.

Tänään sovimme ulkoministeriön organisaatiouudistuksesta. Homma on kestänyt ihan liian kauan, mutta nyt se on saatu päätökseen. Onneksi. Meillä on mahtava ministeriö ja meidän kannattaa keskittyä siihen mitä me parhaiten osaamme, eli ulkopolitiikkaan.

Eilen Königstedtissä ulkoasiainvaliokunnan kanssa.

Lounastin Norjan suurlähetystössä Pohjoismaisten suurlähettiläiden kanssa. ”There is no such thing as a free lunch”. Kyseessä on eräänlainen perinne. Suomen ulkoministeri antaa Pohjoismaisille suurlähettiläille eräänlaisen ulkopoliittisen tilannekatsauksen. Kynät sauhuvat ja raportit lähetetään pääkaupunkeihin iltapäivän aikana.

Lounaalta riensin valtioneuvoston istuntoon, jossa valmisteltuja päätöksiä nuijitaan pöytään kovassa tahdissa. Istunnon jälkeen tapasin presidentti Martti Ahtisaaren eduskunnassa. Olen aina ollut Ahtisaari-fani. Hän on uskomaton voimavara Suomelle – kansainvälinen osaaja vailla vertaa. Häntä kuunnellessa oppii paljon.

Tapaamisen jälkeen kävin lyhyesti läpi huomista EU-ministerivaliokuntaa yhdessä Kare Halosen kanssa. Kare on meidän Eurooppa-osaston päällikkö ja yksi johtavista EU-guruistamme. Hän oli muun muassa Suomen EU-jäsenyysneuvotteluvaltuuskunnan sihteeri. Ei ole vaikeata valmistautua ministerivaliokuntaan kun saa hommat valmisteltua Karen ja Eurooppa-osaston ammattilaisten kanssa.

Ennen Eduskunnan kyselytuntia kävin pitämässä ympäristöaiheisen puheenvuoron ”Vihreä-business”-tapahtumassa. Hauskaa oli.

Kyselytunnilla keskityttiin vaalirahoitukseen ja Natoon. Vauhdikasta menoa. Retoriikka raikaa. Kuka väittää, että Suomessa ei ole debattikultuuria?

Matkalla takaisin Merikasarmille sain pikabriiffauksen Darfurista Pekka Haavistolta. Hän tuntee alueen kuin omat taskunsa. Darfurin tilanne on käsittämättömän huono.

Päivän päätteeksi kävimme läpi UM:n vuoden 2009 talousarviota. Esittelijänä Katja Bordi, todellinen ammattilainen. Nyt ymmärrän UM:n budjettiongelmat paljon paremmin.

Ja vielä viimeisenä kävimme vielä läpi ulko- ja turvallisuupoliittista selontekoa. Päivä oli vauhdikas, mutta jälleen kerran supermielenkiintoinen. Aurinkoisella pyörälenkillä ajattelin, että olen siirtynyt yhdestä unelma-ammatista toiseen.

Istun aamukoneessa matkalla Pariisista Helsinkiin. Yöunet jäivät tällä kertaa vähiin. Eilinen ulkoministeri-illallinen loppui vähän ennen keskiyötä. Aamukone lähti kello 7.40.

Ranskan ulkoministeri Bernard Kouchner järjestää kolme epävirallista ulkoministeri-illallista Pariisissa. Tämä oli niistä toinen. Tällä kertaa paikalla olivat Luxemburgin, Belgian, Itävallan, Latvian, Tsekin, Maltan, Kreikan ja Ruotsin kollegat. Illalliselle osallistui myös Ranska Eurooppa-ministeri Jean-Pierre Joyuet.

Tavoitteena on käydä vapaamuotoista keskustelua Ranskan puheenjohtajuuskaudesta, joka alkaa 1. heinäkuuta. Ranskalla on neljä pääteemaa:

1. energia ja ilmastonmuutos,

2. ulko-, turvallisuus ja puolustuspolitiikka,

3. oikeus- ja sisäasiat,

4. Lissabonin sopimuksen toimeenpano.

Eilen keskityimme pitkälti tuohon neljänteen teemaan ja varsinkin rakenteilla olevaan ulkosuhdehallintoon. Kuten olen blogissakin useaan otteeseen todennut, uusi EU-diplomaattikunta tulee olemaan iso juttu.

Nämä epäviralliset illalliset ovat erittäin hyödyllisiä. Eikä vähintään siksi, että niissä on leppoisa fiilis. Välillä puhutaan asiaa ja välillä asian vierestä. Eivät ne oikeastaan pahemmin poikkea perinteisistä kaveri-illallisista.



Illallisen isännän kanssa

Ennen illallista tapasin Bernard Kouchnerin kahdenvälisesti. Keskustelimme muun muassa Myanmarin/Burman tilanteesta, joka on katastrofaalinen.

Eilisessä ylimääräisessä ministerineuvoston kokouksessa Brysselissä saatiin kyllä aikaan ihan hyvä ja jämäkkä lausunto, mutta ei päästy yhteisymmärrykseen niin sanotusta ”responsibility to protect”-periaatteesta. Tuo ”R2P” on sitä, että kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus auttaa silloinkin kun kyseessä olevaa maa ei apua halua. Myanmar/Burman tapauksessa kyseessä olisi lähinnä aputarvikkeiden pudottaminen lentokoneesta. Siinäkin on puolensa ja puolensa.

Tapaamisen hauskin episodi oli kun Kouchner soitti vaimolleen, Christine Ockrentille ja ojensi Nokiansa minulle. Olen nimittäin ollut pariin otteeseen Christinen huippusuositussa keskusteluohjelmassa nimeltä France Europe Express. Hän oli kovin iloinen ulkoministerinimityksestäni.

Muutamat kollegat suuntasivat aamulla Limaan EU:n ja Latinalaisen-Amerikan huippukokoukseen. Itse jätän kokouksen väliin. Meiltä siellä ovat pääministeri Matti Vanhanen ja Eurooppa-ministeri Astrid Thors.

Aamutuimaan ehdin vielä kahvitella Carl Bildtin kanssa lentokentällä. Vaihdoimme ajatuksia muun muassa bloggaamisesta. Carlhan kirjoittaa monta kertaa päivässä.

Mitä olet muuten mieltä bloggaustahdista? Pitäisikö minunkin kirjoitaa ikäänkuin liukuhihnalta vai toimiiko nykyinen rytmitys (kerran päivässä) hyvin?

Laskeudun Helsinkiin kello 11.30. Päivän ohjelmaan kuuluu ETYJ-viikkopalaveri, YK-briiffi ja lehtihaastattelu. Illalla isännöin ulkoasianvaliokuntaa Königstedtissä. Ennen sitä pitäisi ehtiä lenkille.

Praha on yksi suosikkikaupungeistani. Kävin täällä ensimmäistä kertaa kesällä 1992, jolloin olin eräässä pienessä saksalaisessa paperitehtaassa harjoittelijana.

Teimme tuolloin kavereitteni Ilpon ja Kaisan kanssa viikonloppukeikan Prahaan. Kävimme muun muassa katsomassa Vaclav Havelin kirjoittaman teatterinäytelmän.

Prahassa

Tällä kertaa tapasin Prahassa ulkoministerin Karel Schwarzenbergin ja varapääministeri Alexandr Vondran. Keskustelimme muun muassa Tsekkien EU-puheenjohtajuudesta, joka alkaa tammikuussa 2009.

Tilanne on siinä mielessä mielenkiintoinen, että Schwarzenberg on todennäköisesti ensimmäinen ulkoministeri, joka ei johda puhetta ulkoasiainneuvostossa. Lissabonin sopimuksessa se kunnia on nimittäin annettu EU:n uudelle ulkoministerille, eli korkealle edustajalle.

Vondralla on taasen kunnia edustaa puheenjohtajamaata Euroopan parlamentin suuntaan. Se vaatii diplomaattisia taitoja. Puheenjohtajamaan kannattaa olla hyvissä väleissä meppien kanssa.

Nyt hyppään koneeseen. Suuntana Pariisi, jossa kollegani Bernard Kouchner järjestää illallisen muutamalle EU-ulkoministerille. Siitä enemmän huomenna.

Tapasin tänään Turkin ulkoministeri Ali Babacanin. Keskustelimme muun muassa Suomen ja Turkin kahdenvälisistä suhteista. Se on sellainen perinne, jota ulkoministeritapaamisissa noudatetaan.

Tässä tapauksessa totesimme, että suhteet ovat erinomaiset, eikä syyttä. Suomi on on ollut keskeinen vaikuttaja Turkin EU-jäsenyystiellä. Koko hommahan lähti oikeastaan liikkeelle meidän puheenjohtajuuskaudella vuonna 1999.

Keskustelimme myös Turkin EU-jäsenyysneuvotteluista. Tie on pitkä ja pääasia, että prosessi on liikkeellä ja lopullinen päämäärä on selvä. Tavoitteena on täysjäsenyys sen jälkeen kun kriteerit on täytetty. Aikataulua en uskalla veikata.

Keskustelimme myös Lähi-idän ja Georgian tilanteesta. Kaikenkaikkiaan erinomaiset keskustelut. Asiaa ei varmaankaan haitannut, että olemme Babacanin kanssa lähes samanikäisiä.

Iltapäivällä valmistelimme huomista Prahan ja Pariisin vierailua. Sain myös erinomaisen tilannekatsuksen Georgian tilanteesta. Briiffajana Terhi Hakala, joka tekee loistavaa työtä alueella. Suomalaiset diplomaatit ovat rautaa!

Iltapäivällä tapasin vielä Tasavallan presidentin. Keskustelimme EU:n ulkosuhdepalvelusta.

Illalla tapasin vielä AmCham (American Chamber of Commerce) tilaisuudessa Yhdysvaltain uuden suurlähettilään, Barbara Mc Connell Barrettin. Oli muuten aivan mahtava tyyppi. Hän tulee olemaan loistava lähettiläs Suomessa.

Lopuksi kävin vielä Mäkelänrinteen altaassa treenaamassa Ville ja Heikki Ruson kanssa. Kokeilen ensimmäistä kertaa uintia märkäpuvussa. Sehän on kuin uisi pelastusliivit päällä. Hyvin kellui.

Vaaliuurnilla käyneet serbialaiset näyttävät äänestäneen maansa eurooppalaisen tulevaisuuden puolesta. Presidentti Tadicin Demokraattinen puolue on saamassa selkeän vaalivoiton. Radikaalinationalistit pärjäsivät odotettua huonommin. Serbit eivät halua palata menneisyyteen.

Toinen hyvä uutinen näin Etyjin puheenjohtajan kannalta on se, että vaalijärjestelyt näyttävät sujuneen hyvin ja standardien mukaan ilman suurempia ongelmia. Etyjin vaalitarkkailijoiden lausunto annetaan maanantaina iltapäivällä.

Serbian tulevan hallituksen kokoonpano on tietenkin avoin kysymys. Sen kokoaminen voi viedä aikaa. On vain toivottava, että Serbiaan saadaan nopeasti toimintakykyinen hallitus, joka jatkaa uudistuksia. Serbit ansaitsevat sellaisen. Reformi- ja eurooppahenkinen hallitus voisi viedä maata nopeastikin kohti EU:a.

Serbian Kosovo-kanta tuskin muuttuu tai lievenee vaalituloksen tai uuden hallituksen myötä. Silti vaalit kertovat jotain serbiäänestäjien prioriteeteista. Serbian oma tulevaisuus ja eurooppalainen tie ovat keskeisempiä kysymyksiä.

Demokraattien voitto on myönteinen asia sekä Serbialle että EU:lle. Vaaleja on pidetty kansanäänestyksenä EU:sta ja serbit näyttävät vastanneen myönteisesti. EU tukee Serbiaa jatkossakin, mutta samalla Serbian on tehtävä kotiläksynsä kuten kaikkien muidenkin kandidaattien.

Hyvää Eurooppa-päivää kaikille! Tämä päivä alkoi EU-ministerivaliokunnalla. Kävimme läpi mm. Lissabonin sopimusta ja ulkosuhdepalvelua. Sen jälkeen kävimme virkamiesten kanssa läpi ensi viikon Turkin ulkoministerin vierailua. Erinomainen briefi.

Sitten olikin jo vuorossa ensimmäinen lukiokäyntini uudessa hommassa. Kävin Riihimäen lukiossa puhumassa EU-asioista. Oli aivan mahtava porukka. Kaiken kukkuraksi sain vielä nauttia herkullisia pinaattilettuja.

Riihimäen lukion oppilaita

Riihimäeltä siirryin Hämeenlinnaan Eurooppa-päivän pääjuhlaan. Siellä osallistuin parin tunnin keskustelutuokioon Olli Rehnin, näyttelijä Jani Toivolan ja entisten kollegojeni Sirpa Pietikäisen, Esko Seppäsen, Riitta Myllerin ja Satu Hassin kanssa.

Puhuin vapaasti, mutta olin kirjoittanut puheen ulos etukäteen. Sen löydät tästä. Kuulisin mielelläni arvon blogikommentaattoreiden näkemyksiä puheesta. Mitä olet mieltä?

Vas. Sirpa Pietikäinen, Esko Seppänen, Riita Myller, Satu Hassi

Automatkalla kentälle keskustelin vielä Latvian ja Georgian ulkoministereiden kanssa Georgian tilanteesta.

Nyt lähden Brysseliin viettämään viikonloppua. Siellä odottaa kesäsää.

Tänään osallistuin ensimmäistä kertaa kyselytunnille. Jännitti. Tilanne on siinä mielessä kutkuttava, että tunnin aikana edustajat voivat kysyä ministereiltä lähes mistä aiheesta tahansa.

Itse huomasin huokaavani helpotuksesta kun kuulin sanat ”vero” tai ”sosiaaliturva”. Silloin tiesin, ettei vastaus kuulu toimialaani. Siinä kuunnellessa kysymyksiä ja vastauksia oppii paljon, eikä vain keskustelukulttuurista.

Loppupuolella tuli sitten kysymyksiä Myanmarin/Burman hirmumyrskyn seurauksista. Niihin kysymyksiin vastasin vuorotellen Paavo Väyrysen kanssa. Vaikka ensimmäinen vastaus vähän jännitti niin kai se ihan kohtalaisesti meni.

Muutoin päivä oli taas täynnä mielenkiintoisia tapaamisia. Keskustelin muun muassa Ranskan uuden suurlähettilään ja Erkki Tuomiojan kanssa.

Kävin myös eduskuntaryhmämme kokouksessa. Ryhmäkokoukset ovat mielenkiintoisia tilaisuuksia, josta saa hyvin mitattua poliittisen pulssin, eli saa hyvän poliittisen tilannekatsauksen.