Takana erinomainen meppikiertue Tampereella, joka alkoi hotelli Ilveksen kuntopyörällä kello 6:30 tänä aamuna.

Kävin puhumassa mepin työstä Svenska Samskolanilla. Erinomainen porukka jälleen kerran.

Oppilaita Svenska Samskolanilla.

Pidin myös yleisötilaisuuden kahvila Nostalgiassa, jossa oli mukava keskustella tamperelaisten kanssa EU:sta.

Keskustelutilaisuus kahvila Nostalgiassa.

Päivän päätteeksi oli vielä yritysvierailu Insta Groupissa. Insta on erikoistunut kahteen toimialaan, puolustus- ja turvallisuusteknologiaan sekä teollisuusautomaatioteknologiaan. Erinomainen briiffi. Yrityksen omistaja ja hallituksen puheenjohtaja on jääkiekkomaalivahtilegenda Markus Mattson.

Vabriikin maisemia.

Odotan paluulentoa Brysseliin innolla, koska tänään illalla koekylvemme vastavalmistuneen saunan kotona.

 

Hei kurkkujenhan piti olla suoria !?

Lupasin blogikeskustelussa kirjoittaa EU-varainhoidosta. Aihe on altis populistiselle keskustelulle, jossa maalataan kuvaa väärinkäytöksistä. Myös vanha kettu Erkki Toivanen kirjoitti kriittisesti Uuden Suomen blogissaan.

Pidin tänä aamuna täykkärissä puheen aiheesta Euroopan tilintarkastustuomioistuimen julkaistua vuosittaisen raporttinsa. Tuomioistuin, jonka suomalaisjäsenenä toimii Olavi Ala-Nissilä, on riippumaton toimielin.

Tilintarkastustuomioistuimen raporttipinkka.

Kyse on siitä, ovatko EU:n hallinnoimat veroeurot asianmukaisessa hoidossa. EU-skeptikot ovat tietenkin sitä mieltä, etteivät ole. Joka tapauksessa veronmaksajalla on oikeus olettaa, että varoja hallinnoidaan asianmukaisesti.

EU:n varainhoito on parlamentissa jokavuotinen harjoitus. Se päättyy perinteisesti täysistunnon vastuuvapausäänestyksiin huhtikuussa. Tällä kertaa on kyseessä vuoden 2006 varainhoito.

Tätä ennen Euroopan tilintarkastustuomioistuin julkaisee aina raporttinsa varainkäytöstä (tänä vuonna pari viikkoa sitten budjetinvalvontavaliokunnassa), jonka jälkeen komissaarit vierailevat parlamentin budjetinvalvontavaliokunnassa meppien tentattavina.

Olen itse vetovastuussa Euroopan kehitysrahastojen vastuuvapauden käsittelyssä ja lisäksi ryhmämme varjona, eräänlaisena opponenttina, komission vastuuvapaudessa, jonka käsittelyä vetää tanskalainen sosialisti Dan Jörgensen. Yhteistyömme toimii.

Parlamentin sana painaa. Mikäli sen mielestä homma ei ole hallussa, vastuuvapautta ei myönnetä. Jacques Santerin komissio kaatui 1999 tähän uhkaan.

Tänäkin vuonna tilintarkastustuomioistuin joutui antamaan kielteisen tarkastuslausuman liian suureksi arvioimansa virhetason vuoksi. Tilintarkastustuomioistuin näyttää vihreää valoa, jos virhetaso on alle 2%. Keltaisen kortin saa, jos virhetaso on 2-5% ja yli 5% tasosta näytetään punaista.

Kielteisten tarkastuslausumien putki on jatkunut vuodesta 1994. Komission puheenjohtaja Barroso on sitoutunut saavuttamaan historian ensimmäisen myönteisen tarkastuslausuman ennen mandaattinsa päätöstä.

Onnistuuko? Se selviää vuonna 2009, jolloin tarkastelun kohteena on nyt päättyvän vuoden 2007 varainhoito. En usko, että onnistuu. Sen verran vaivautunutta kiemurtelua on valiokunnassa ollut, kun asiaa on suoraan kysytty.

Mikä on tämän kierroksen tilanne? Vuoden 2006 budjetti oli 121,2 miljardia. Suurin osa menee yhteiseen maatalouspolitiikkaan (49,8 miljardia) ja rakennepolitiikan aloihin (32,4 miljardia).

Maataloudessa kehitys on myönteinen. Tästä tenttasimme maatalouskomissaari Fischer Boeliä viime viikolla. Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS) on näyttänyt hampaansa ja sen puitteissa hallinnoiduille varoille näytettiin vihreää (virhetaso alle 2%). IACSin puitteissa hallinnoidaan 70% yhteisen maatalouspolitiikan varoista. Se sisältää tietokannat tiloista, tukihakemuksista ja viljelylohkojen tunnistus- ja eläinten rekisteröintijärjestelmät.

Kreikka oli maatalouden musta lammas, koska ei ole huomautuksista huolimatta ottanut IACSia käyttöön. Kreikan on nyt noudatettava käyttöönottosuunnitelmaa. Muuten komissio lupaa katkaista rahahanat.

Ennen joulutaukoa valiokunnan piinapenkkiin tulevat vielä komissaarit Hubner (aluepolitiikka) ja Spidla (työllisyys- ja sosiaaliasiat). He saanevat tiukkoja kysymyksiä erityisesti rakennerahastoista. Eniten keskustelua herättänee tilintarkastustuomioistuimen arvio, jonka mukaan vähintään 12 % hankkeille maksetuista määristä olisi pitänyt jättää maksamatta (puutteet tukikelpoisuuksissa ja kilpailutuksessa).

Miksi en syö hattuani ja anna periksi EU-skeptikoille? Ensinnäkin tilit ovat tilintarkastustuomioistuimen mukaan niin sanotusti tasan, eli tilinpäätös antaa oikean kuvan EU:n taloudellisesta asemasta. Toiseksi, suurin kuluerä, eli maatalous, on suurimmalta osaltaan kunnossa ja loppujenkin osalta trendi on kohti vihreää valoa. Kolmanneksi, komission omat hallintomenot olivat kunnossa.

Neljänneksi, silloinkin kun virheitä on löytynyt, kyse on harvoin petoksista. Kyse on usein esim sääntöjen monimutkaisuudesta, jotka tietenkin täytyy korjata. Sääntöjen laatiminen on tasapainottelua: liian tiukat säännöt tukahduttavat järkevän hallinnon, liian löysät johtavat lepsuun rahojenkäyttöön. Tasapainossa ollessaan kontrolli on suhteessa taloudelliseen riskiin.

Ranskan telkkarin lisäksi tänään myös AP-uutistoimiston TV-haastattelu ja brittiradion tentti.

Lisäksi on muistettava EU:n ainutlaatuisuus. Noin 80% EU-varoista hallinnoidaan jäsenmaissa. Operaatio ei ole yksinkertainen, kun 27 jäsenmaata erilaisine hallintokulttuureineen yrittävät yhdessä hallinnoida yhteisiä varojaan. Budjettia hallinnoivat myös noin 150 EU:n ulkopuolista maata ja lukuisat järjestöt (esim kehitysapuhankkeissa). Palikat hakevat vielä paikkaansa, vaikka komissio ei voikaan luistaa lopullisesta vastuusta budjetin toimeenpanossa.

Siksi on mielestäni liioittelua, kun esim Erkki Toivanen lausahtaa Uudessa Suomessa: ”Liikeyrityksenä EU olisi pantu konkurssiin vuosia sitten, ja sen johto istuisi telkien takana”. Nykyisillä mekanismeilla yksikään valtionhallinto ei saisi vastuuvapautta.

Peräänkuulutankin kriittistä, mutta rakentavaa EU-varainkäytöstä käytävää keskustelua. Perinteisesti ehdotetaan sääntöjen yksinkertaistamista, missä onkin tapahtunut parannusta.

Tilintarkastustuomioistuimen suomalaisedustaja Olavi Ala-Nissilä ehdotti HS-vieraskynässään 26.11. myös aloitteita hyväksyttävän riskitason määrittelyyn. Esimerkiksi humanitaarisen avun toimittaminen on luonteeltaan erilaista verrattuna virkamiesten palkanmaksuun.

Budjetinvalvontavaliokunta on peräänkuuluttanut jäsenmaiden hallituksilta takeita EU-varainkäytön asianmukaisesta hallinnoinnista. Hollanti on ottanut ensiaskeleita tähän suuntaan.

Kaiken kaikkiaan konkreettiset ehdotukset ovat pelkkää nalkuttamista arvokkaampia.

P.S. Esko Seppänen piti muuten tyylikkään ja maltillisen kriittisen puheen aiheesta tänään täykkärissä.

Lupasin eilen pohdintaa tavarapaketista. Olo on kuin Aki Riihilahdella voitetun futismatsin jälkeen. Tsekkaa seuraava video:

%video%

Huomisessa blogissa sitten enemmän EU:n rahankäytöstä.

Tänään oli tiukka päivä tavarapaketin kanssa. Äänestys meni loistavasti, mutta palaan siihen huomenna.

Keskustelin maatalousneuvottelijoidemme kanssa äsken. Neuvottelut saatiin valmiiksi jo kello 16.40. Tulos:

1. Ensi vuonna 93.9 miljoonaa euroa.

2. Seuraavat kolme vuotta 2,7% laskeuma per vuosi.

3. Vuosina 2012-13 laskua, jonka yhteisvaikutus 33%.

4. Lasku kompensoidaan LFA-tuella, jonka vuosittainen kokonaisarvo on noin 15-20 miljoona.

Eli, lopputuloksen muotoilisin näin:

Euroopan parlamentin jäsen Alexander Stubb vahvistaa, että hetki sitten tulleen tiedon mukaan Euroopan komission ja Suomen välisissä neuvotteluissa varmistettiin eteläisen Suomen maataloustuen jatkuminen.

”Suomalaiset neuvottelijat tekivät erinomaista työtä. Neuvottelujen lopputulos on vähintäänkin tyydyttävä, erityisesti jos sitä vertaa surutta maalailtuihin kauhukuviin tuen loppumisesta vuoden vaihteessa. Päätös on historiallinen, koska se kattaa kuuden vuoden jakson ja se kytketään LFA-tukeen”, sanoi Stubb.

Tuki, joka voidaan maksaa eteläisen Suomen maataloudelle, ei laske kokonaisuudessaan dramaattisesti. 141-tuki jatkuu lähes samantasoisena seuraavat neljä vuotta. Sen jälkeen tapahtuvia leikkauksia voidaan kompensoida niin sanotulla LFA-tuella, eli luonnonhaittakorvauksilla. Nämä tuet ovat arvioiden mukaan vähintään 15 – 20 miljoonaa euroa vuodessa.

Sika- ja siipikarjatiloille on rakennettava jonkinlainen laskuvarjo, jolla taataan, että jo tehdyt ja tulevat investoinnit eivät mene hukkaan.

”Viimeistään nyt nähdään, että 141 -tuki on pysyvä niin kauan kun Suomen sääolosuhteet eivät muutu. Neuvottelut osoittavat myös sen, että aktiivinen lobbaaminen kannattaa”, kommentoi Stubb.

Mitä arvon blogikommentaattorit ovat mieltä lopputuloksesta?

Ehtoota. Olipahan taas päivä. Väännettiin tavarapakettia, eli sitä jossa on allekirjoittaneen asetus ”vastavuoroisesta tunnustamisesta”, sekä kollega André Brien asetus markkinavalvonnasta ja kollega Christel Schaldemosen päätös merkinnöistä. Tuttua tavaraa tämän blogin lukijoille.

Äänestämme paketista huomenna sisämarkkinavaliokunnassa. Koko päivä meni sukkulointiin ja äänestyslistojen valmisteluun. Avustajani Tuomas Rautannen on tehnyt fantastista työtä, kuten myös meitä avustava virkamies Patricia Jimenez.

Omaan raportiini on 65 muutosehdotusta, 34 muiden valiokuntien ehdotusta ja allekirjoittaneen 8 kompromissiehdotusta. Loppumetreillä tulee aina paljon vääntöä eri sanamuodoista. Onneksi perusfiilis on ollut alusta saakka hyvä. Toivotaan, että huominen äänestys heijastaa yleistunnelmaa. Pahimmilta vedätyksiltä on vältytty.

Valiokuntaäänestyksen jälkeen alkaa niin sanottu epävirallinen trilogi, eli me parlamentin puolelta istumme neuvottelupöytään neuvoston (puheenjohtamaa Portugali) ja komission kanssa. Jos kaikki menee hyvin, niin löydämme yhteisen sävelen. Peukut pystyyn.

Noteerasin, että päivän mittaan 141-keskustelu on saanut lisää tuulta purjeisiin.

Olen ollut jatkuvasti yhteydessä eri neuvottelulähteisiin ja perusasetelma ei ole muuttunut.

1. Ensi vuoden 141-tuki pysyy ennallaan, eli noin 94 miljoonaa.

2. Sen jälkeen seuraavat kolme vuotta tuki laskee noin 3 prosentin vuosivauhtia.

3. Neljännen vuoden jälkeen tulee rajumpi tiputus, josta neuvotellaan vielä.

Tuo rajumpi tiputus kompensoidaan sitten tavalla tai toisella esimerkiksi LFA-tukien kautta.

Mielestäni MTK:n tämänpäivänen kanta oli neuvottelutaktisesti erinomainen. Sen kanta antaa selkänojaa maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle huomista loppuvääntöä varten.

Itse veikkaan, että huominen lopputulos tulee olemaan ihan ok. Odotan myös mielenkiinnolla miten lopputulos uutisoidaan. Sillä on merkitystä, ei vähintään siihen, Etelä-Suomen maanviljelijöiden investointihalukkuuteen ja yleiseen EU-mielipiteeseen Suomessa.

Jälkimmäisestä todettakoon, että pidin Sunnuntaisuomalaisen eilistä galluptulosta positiivisena yllätyksenä. Gallupissa kysyttiin miten äänestäisi jos EU-jäsenyydestä järjestettäisiin nyt kansanäänestys: 53 prosenttia oli puolesta 43 prosenttia vastaan.

Tulos olisi toki voinut olla parempi, mutta jos katsoo sitä keskusteluilmapiiriä, joka meillä tällä hetkellä vallitsee niin lopputulos on yllättävänkin myönteinen.

Gallup osoitti myös, että havaintoni yli 60:stä lukiokäynnistä on ollut oikea: nuorilla on myönteinen asennoituminen EU:n. Yli 75 prosenttia nuorista liputtaa EU:n puolesta.

”Mese”-sukupolvelle EU on itsestäänselvyys, eräänlainen saavutettu etu. EU:n vastustaminen on vähän kuin vastustaisi nettiä.

Terveisiä Turun lentoasemalta. Tänään meppikiertueen kohteena oli Suomen Turku, Euroopan kulttuuripääkaupunki vuosimallia 2011.

Seurana oli Tuhatkunnan Katriina Kerttula. Ja hurmaava seuralainen olikin.

Aamu alkoi ruotsinkielisen Radio Vegan haastattelussa. Kävimme läpi perusasioita eli 141-tukea ja mielikuvia EU:sta. Mukava haastattelu.

Sen jälkeen siirryimme Turun yliopistolle. Meillä jäi tiedottaminen vähän myöhäiseksi, mutta siitä huolimatta porukkaa oli paikalla ihan mukavasti. Parisenkymmentä opiskelijaa ei ole perjantai aamulle huono saavutus. Alustin mepin työstä ja keskeisistä EU-teemoista (141, uudistussopimus ja laajentuminen).

Päivän päätapahtuma oli Eurooppa-tiedotuksen järjestämä tilaisuus Turun kirjastolla, johon osallistuin yhdessä Lasse Lehtisen kanssa. Aiheena oli: ”Mitä pahaa EU on Suomelle tehnyt?”

Tilaisuus oli kaikin puolin onnistunut. Porukkaa oli mukavasti (kts. kuva), ja kysymykset erinomaisia. Lassen kanssa on aina hauskaa. Olemme samalla aaltopituudella, ja Lasse ei koskaan sorru poliittiseen lässyttämiseen tai pölhöpopulismiin. Hän kertoo EU-asioista mukavan rennolla tavalla.

Turun kirjastolla.

Tilaisuuden jälkeen, ennen lounasta Varsinais-Suomen Kokoomuksen toiminnanjohtajan Aki Lehtosen kanssa, annoin vielä haastattelun Turku TV:lle. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanonpa uudestaan. Varsinais-Suomen Kokoomuksessa on menoa ja meininkiä. Ja Aki Lehtosen ammattimainen panos näkyy koko piirin toiminnassa. Kertakaikkisen loistavaa toimintaa.

Hyvillä mielin lähden viikonlopun viettoon.

PS. Kalenterin kanssa on ollut aiemmin pieniä ongelmia, mutta nyt se on taas täydessä toimintakunnossa. Sieltä näkyy siis päivittäin minkälaisissa kokouksissa pörrään milloinkin. 

Terveisiä junasta. Olen matkalla Helsingistä Turkuun, jossa huomenna perinteinen meppikiertuepäivä.

Tänään toimin puheenjohtajana Finlandia-talolla järjestetyssä Leader’s Forumissa. Mielenkiintoinen, erinomaisesti järjestetty seminaari. Paikalla huippuluokan kansainvälisiä ja kansallisia puhujia Esko Ahosta Dan Tipscottiin.

Ennen junamatkaa kävin erään hyvän kaverin kanssa syömässä. Juttelimme muun muassa Facebookista. Olen parin kuukauden ajan empinyt pitäisikö mennä vai ei. Konsepti vaikuttaa kaikinpuolin erinomaiselta ja tulee jotenkin vähän sellainen fiilis, että ”kaikkiahan siellä on”.

Paljon riippuu kai siitä millaisen profiilin itselleen laatii…ja miten paljon aikaa Facebookissa haluaa viettää. Olin kyllä ajatellut mennä messiin, mutta kuulisin mielelläni arvon blogikommentaattoreiden fiiliksiä Facebookista.

Sen verran vielä eilisestä, keskustelin varainhoitovaliokunnan yhteydessä komissaari Mariann Fischer Boelin kanssa lyhyesti Suomen 141-tuesta. Kyseessä ei tietenkään ollut mikään neuvottelu, mutta halusin jatkaa Suomen linjan lobbaamista. Viesti oli sama kuin 13 Suomalaismepin kirje komissaarille.

Fischer Boel varainhoitovaliokunnan kokouksessa keskiviikkona.
 
Keskustelin hänen kanssaan 141-tuen merkityksestä Etelä-Suomen maanviljeilijöille, siis varsinkin sika-, siipikarja ja lehmätiloille ja Suomen EU-politiikalle ylipäätään. Mielestäni on hyödyllistä, että komissaari saa viestin mahdollisimman monelta taholta.

Olen saanut vain lyhyen briiffin maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan ja komissaarin keskusteluista tänään. Kaikki viittaa mielestäni siihen, että ratkaisu löytyy ensi tiistaina.

En usko, että 141-tuki laskee merkittävästi nykisestä 94 miljoonasta eurosta ainakaan seuraavan neljän vuoden aikana. Sen jälkeen tapahtuu varmaan jonkinasteista laskua, mutta se voidaan kompensoida niin sanotulla LFA-tuella.

Aamu-uutisten mukaan edistystä on myös tapahtunut tukirakenteessa. Uskon siis, että saadaan aikaan kelpo neuvottelutulos. On toki selvää, että kompromissiin kaikki eivät koskaan ole tyytyväisiä.

Mielestäni aika neuvotteluille on meidän näkökulmasta otollinen, koska Ficher Boelin neuvottelutaktiikkaa on varmasti pehmentänyt keskiviikkona julkaistu maatalouspaketti ja tilintarkastustuomioistuimen raportti, jossa kehutaan edistyksiä maataloustukien valvonnassa.

Taas on menty sen verran tukka putkella, että eilinen blogi jäi kirjoittamatta. Tavarapaketin neuvotteluissa sukkuloidaan ennen ensi viikon tiistain valiokuntaäänestyksiä. Samaan aikaan tenttaamme päivittäin komissaareja varainvalvontavaliokunnassa. Tänään vuorossa olivat Ferrero-Waldner (ulkosuhdekomissaari) ja Louis Michel (kehitysyhteistyökomissaari).

Eilinen päivä kuului kategoriaan ”extreme”. Aamupäivän vietin kolme kallisarvoista tuntia asiakirjojen lukemiseen. Iltapäivällä luennoin Bryggen Euroopaa-yliopistolla (kts. alla). Illalla neuvottelin tavarapaketista parlamentissa. Kotiin pääsin vasta keskiyön pintaan, suurlähettiläs Eikka Kososen saunan kautta, jossa paransimme maailmaa Ilkka Kanervan ja Jori Arvosen kanssa.

Bryggen vajaan kolmetuntisen luennon aiheena oli Euroopan parlamentin rooli EU:n päätöksenteossa. Seuraavassa luennon sisältö pääpiirteittäin. Jaoin luentoni viiteen osaan:

1. PERUSTEESEJÄ EUROOPAN PARLAMENTISTA

a. Ainoa ylikansallinen demokratia.

b. Suorat vaalit vuodesta 1979.

c. Ainutlaatuinen järjestestelmä.

d. Kaksi kokoontumispaikkaa.

e. Monikielisyys vahvuutena ja heikkoutena.

f. Parlamentti, jossa ei ole oppositio- ja/tai hallitusasetelmaa.

g. Individualistien parlamentti.

2. EUROOPAN PARLAMENTIN VALLANKASVU

a. Budjettivallan kasvu 1970 ja 1975.

b. Epävirallinen sovittelumenettely budjettikysymyksissä 1975.

c. Isoglucose oikeustapaus 1980, jossa tuomiosituin hylkäsi neuvoston päätöksen, koska parlamenttia ei konsultoitu.

d. Yhteinäisasiakirja 1987, jossa yhteistoimintamenettely ja hyväksyntämenettely antavat lisävaltaa parlamentille.

e. Maastrichtin sopimus 1993, jossa ensimmäistä kertaa yhteispäätösmenettely parlamentin ja neuvoston välille.

f. Amsterdamin sopimus 1999, jossa suurin osa lainsäädännöstä (pl. maatalaouspolitiikka) siirretään yhteispäätösmenettelyyn ja parlamentti saa oikeuden hyväksyä tai hylätä komission puheenjohtajan.

g. Nizzan sopimus 2001, jossa yhteispäätösmenettelyä laajennetaan edelleen.

h. Perustuslaki/reformisopimus 2009(?), jossa parlamentista tulee käytännössä tasavertainen lainsäätäjä ministerineuvoston kanssa (ml. maatalouspolitiikassa ja budjetissa).

3. TOIMIJAT JA RAKENTEET

a. Euroedustajat. Huomiona, että vaihtuvuus on suuri (noin 40-50% vaalia kohden). Tästä katraasta 37% ovat olleet kansanedustajia kotimaassaan ja näistä 16% ovat entisiä ministereitä ja presidenttejä.

b. Poliiittiset ryhmät, joita on nyt 7 (äärioikeistolainen ryhmä hajosi viime viikolla): EPP-ED, PES, ALDE, UEN, Vihreät, GUE/NGL, IND/DEM.

c. Valiokunnat, joita on 21. Toisin kuin kansallisissa parlamenteissa, Euroopan parlamentin valiokuntakokoukset ovat avoimia yleisölle.

d. Johtoporras, eli puheenjohtaja, varapuheenjohtajat, kvestorit, puheenjohtajisto ja valiokuntapuheenjohtajien kokous.

4. ERILAISET TYÖVIIKOT

a. Täysistuntoviikot Strasbourgissa.

b. Ryhmäkokousviikot, joissa valmistellaan ryhmän kanta täysistuntoäänestyksiin.

c. Valiokuntaviikot, joissa tehdään varsinainen lainvalmistelutyö.

d. Minitäysistuntoviikot Brysselissä, joissa yhdistyvät kolme yllä mainittua viikkoa.

5. EUROOPAN PARLAMENTTI LAINSÄÄTÄJÄNÄ

a. Kannattaa ottaa tosissaan vaikka vähän villiltä paikalta näyttääkin.

b. Yksittäisellä europarlamentaarikolla on enemmän vaikutusmahdollisuuksia EU-lainsäädäntöön kuin kansallisella ministerillä.

c. Parlamentti on tätänykyä täysin tasavertainen lainsäätäjä ministerineuvoston kanssa.

d. Euroopan parlamentti poikkeaa kansallisista parlamenteista, koska yhdelläkään mepillä ei ole hallitusta, jota pitää puolustaa. Vaikutusmahdollisuudet riippuvat omasta aktiviteetistä.

e. Euroopan parlamentti saa jokaisen sopimusmuutoksen yhteydessä lisää valtaa. Tämä trendi näyttää jatkuvan.

Eli tältä pohjalta luennoin noin 150:lle Bryggeläiselle. Tuntui hienolta. Bryggen opiskelijat eivä koskaan päästä helpolla. Ovat todellisia EU-ammattilaisia, nykyisiä ja tulevia.

 

 

Ostimme uudet sohvat Suomesta. Tilasimme ne Lommilan Askosta. Ne tulivat perille tänne Belgiaan viime viikolla.

Halusin tässä tyytyväisenä kuluttajana kiittää erityisesti Leena Alhonpäätä Askosta. Harvoin saa niin loistavaa palvelua. Leena on todellinen tähti! Kiitos.

For those of you who might struggle with Finnish: we bought a sofa from Finland. It was deliverd to here to Belgium last week. 

And I wanted to extend a special thanks to Asko (the store) and Leena Alhonpää (the salesperson) for superb service.

Unfortunately I cannot say the same for the deliver firm, Schenker. Everything worked well at the Finnish end, but when the sofas arrived in Belgium everything started to go wrong.

The delivery ended up being five days late and the service of Schenker Belgium was rude and inefficient. It took me two hours to chase down the sophas by phone.

This is not a criticism of Belgium, I merely wonder how international companies like Schenker can survive with such appalling services. Last time I used them, that’s for sure.

 

What an afternoon. Just finished watching Finland v. Azerbaijan, our second to last qualifying match for Euro 2008. We had to win in order to have a shot at the finals.

A nailbiter. We dominated the game, but Azerbaijan scored with their only chance in the match. As I was starting to tear my hair out Mikael Forssell scored, around the 80th minute. Shefki Kuqi added the winner a few minutes before the end.

We have never made it to the European Championships, nor to the World Cup for that matter. If we beat Portugal away on Wednesday we may just make it. The dream is still alive.