Terveisiä Tampereen lentoasemalta. Iltapäiväaurinko paistaa. Odottelen Helsingin konetta. Illaksi vielä Brysseliin.

Laskeuduin Tampereelle keskiyön jälkeen. Yövyin entisen avustajani, hyvän ystäväni Tero Luoman ja hänen avopuolisonsa Merjan luona. Kivan kämpän ovat hankkineet.

Ylipäätään huomaan aina viihtyväni Tampereella. Kaunis kaupunki, mukavia ihmisiä. Ehkä jossain alitajunnassa mieltymykseni perustuu myös paikalliseen lätkäkulttuurrin.

Tänään oli kolme keikkaa. Aamu alkoi Sammon keskuslukiolla, jonne kokoontuivat myös Ylöjärven lukio, Hatanpään lukio, Klassillinen lukio, Tammerkosken lukio, Lyseon lukio ja ryhmä ysiluokkalaisia Ristinarkun yläkoulusta.

Porukkaa tupa täynnä

Tilaisuuden järjesti Eurooppalainen Suomi. Ja hyvin järjestikin. Juontajana toimi Elina Hykkönen. Hän ja erinomaiset oppilaat tenttasivat Satu Hassia ja allekirjoittanutta EU:sta. Lukiokeikat ovat tämän ammatin parhaita puolia. Nautin joka hetkestä oppilaiden parissa.

Sammon lukion jälkeen vuorossa oli Aamulehden haastattelu, tai ehkä pikemminkin juttutuokio kolmen tähtitoimittajan kanssa. Kävimme vähän läpi EU-agendaa.

Kiertueen päätteeksi osllistuin paikallisen Kauppakamarin järjestämään tilaisuuteen, jossa puhujina olivat myös Harri Jaskari ja Arto Satonen. Harri ja Arto ovat juuri sitä kansanedustajien uutta sukupolvea, jota ihailen. Kavereilla riittää virtaa muutaman ydinreaktorin verran.

Tampere-keikka oli jälleen kerran erinomainen. Ei vähintään siksi, että sain pitkästä aikaa rupatella Teron kanssa. Nyt kotiin viettämään neljän päivän viikonloppua perheen parissa. Fiilikset katossa.

 

Ilkka Remes teki sen taas – kirjoitti mahtavan trillerin, todellisen sivunkääntäjän, jota ei raaski päästää käsistään. Pahan Perimä on jännäreiden aatelia.

Olen lukenut kaikki Remeksen kirjat, mukaanlukien nuorisolle kohdennetut teokset. En osaa sanoa mikä Remeksen kirjoista on mielyttänyt eniten, mutta Pahan Perimä on ilman muuta top 3!

Olen aina ihmetellyt miksi Remeksen kirjoja ei käännetä muille kielille. Tämä kirja on kertakaikkisen pakko kääntää. Hyvin markkinoituna se olisi taatusti kansaivälinen menestys.

Kuka muu pystyy nivomaan tieteen (genetiikka), sodan (toinen maailman sota ja kylmä sota), suurvaltasuhteet (USA, Venäjä, Neuvostoliitto, Kiina), perhesuhteet, kuun, modernin terrorismin ja päivän politiikan sulavaksi kokonaisuudeksi, loistavaksi tarinaksi joka vie mukanaan alusta loppuun? Ehkä Tom Clancy tai Dan Brown.

Remes on läkähdyttävän hyvä. Ei vähintään siksi, että Remes on jälleen paneutunut aiheeseensa tieteellisellä tarkkuudella. Sen näkee kun lukee kirjan lopusta tai hänen kotisivuiltaan teokseen käytettyä lähdemateriaalia.

Taas on pakko suositella.

Tällä viikolla on rauhallisempaa. Meillä on menossa niin sanottu ”vaalipiiriviikko”.

Lähden huomenna meppikiertueelle Tampereelle. Perjantaina olin Helsingissä meppien ja Suuren valiokunnan yhteistilaisuudessa. Kävin myös kirjamessuilla pienessä haastattelussa.

Kollegani Piia-Noora Kaupin uudet kotisivut avattiin viime viikolla. Kannattaa käydä katsomassa. Piitu ja hänen tiiminsä ovat tehneet erinomaista työtä.

Sivut ovat mielestäni tyylikkäät. Sisältö erinomaista.

Olen aina pitänyt Piitun ”päivän ihastuksesta” ja ”päivän vihastuksesta”. Ne ovat lyhyitä ja ytimekkäitä kannanaottoja, jotka poikkeavat perinteisestä blogista.

Onnittelut uusista sivuista!

Tällä viikolla luin kaksi kirjaa. Tänään muutama sana Matkalla maratonille – kaikki juoksusta teoksesta, jonka ovat kirjoittaneet Ari Paunonen ja Seppo Anttila. Kokeneen kaksikon apuna ovat olleet Juoksija-lehden asiantuntijat Harri Häninen, Tero Töyrylä, ja Jukka Viljanen.

Paunonen on Juoksijalehden päätoimittaja, kestävyysjuoksuvalmentaja ja itsekin kovan tason juoksija. Hänen vuonna 1977 juoksema alle 19-vuotiaiden maailman ennätys 3000 metrillä on edelleen voimassa oleva Euroopan ennätys.

Anttila on työskennellyt eri urheilulehtien toimittajana yhteensä 15 vuotta sekä Men’s Health-lehden päätoimittajana kolme vuotta.

Olen vuosien mittaan lukenut erilaisia urheilukirjoja, joissa kerrotaan lajista, ravinnosta ja harjoittelusta. Tämä on yksi parhaista, ellei paras. Todellinen helmi jokaiselle, joka pitää juoksemisesta. Ei ole väliä tähtäätkö maratonille vai haluatko vai kuntoilla. Tämä kirja kertoo kaiken mitä juoksemisesta pitää tietää.

Siinä käydään läpi harjoittelun perusteet, voimaharjoittelu, venyttely, rasituvammat, kestävyysliikkujan terveys, ravinto, varusteet ja olosuhteet. Kirjan lopussa on myös erilaisia harjoitusohjelmia, joista voi rakentaa itselleen sopivan ohjelman.

Kirja on selkeä, hyvin kirjoitettu ja helppolukuinen. Teknisimmissä osioissa, joissa kerrotaan esimerkiksi ravinnosta tai urheiluvammoista, ei tarvitse olla alan asiantuntija ymmärtääkseen missä mennään. Kirjan lay-out on tyylikäs, kuvat hyviä ja pikaohjeet helposti selattavissa. Suosittelen.

Äänestimme tänään vuoden 2008 talousarviosta, eli budjetista. Päivä oli siinä mielessä historiallinen, että paketti oli kahden suomalaisen mepin käsialaa.

Kyösti Virrankoski vastasi koko budjetista, eli noin 96 prosentin osuudesta. Ville Itälä raportoi muiden instituutioiden (kaikkien paitsi komission) budjetista, joka on noin 4 prosenttia EU:n kokonaisbudjetista.

 

Kyösti Virrankoskea kuunneltiin täysistuntosalissa tarkkaavaisesti. 

EU:n budjetti on tänä vuonna 0.99 prosenttia jäsenmaiden bruttokansantulosta, eli noin 129 miljardia euroa.

Virrankosken budjetissa pantiin lisää rahaa muun muassa Euroopan teknologiainstituuttiin ja Galileoon, eli sateliittijärjestelmään.

Itälän instituutiobudjetin tavoitteena oli karsia menoja. Siinä onnistuttiin ainakin osittain.

Mielestäni Virrankoski ja Itälä hoitivat hommansa erinomaisesti ja ansaitsevat lämpimät onnittelut.

 Ville Itälällä oli aihetta hymyyn.

Seuraavaksi parlamentti neuvottelee neuvoston kanssa niin sanotussa sovittelussa 23. marraskuuta. Ensi vuoden budjetti hyväksyttäneen parlamentissa lopullisesti 13. joulukuuta.

Keskustelu Suomen 141-tuesta, eli Etelä-Suomeen maksettavasta kansallisesta maataloustuesta, näyttää nyt käyvän Suomen päässä sen verran kuumana, että on ehkä paikallaan tuoda pöytään muutama fakta.

Suomen 141-tuki ei ole loppumassa. Neuvottelujen osapuolina ovat Suomi ja komissio. Kenelläkään muulla ei ole mitään tämän asian kanssa tekemistä – ei edes Ruotsin maatalousministerillä.

Nyt neuvotellaan kahdesta asiasta.

1. Miten pitkä on seuraava tukijakso? Neuvottelujen aikahaarukka on 4-6 vuotta. Itse kannatan tuota jälkimmäistä, koska silloin jatkosta neuvoteltaisiin vuonna 2013, osana seuraavaa rahoituskautta.

2. Miten suuresta tukisummasta on kyse? Lähtökohtana on, että Suomen 141-tuki on tänä vuonna noin 94 miljoonaa euroa. Komissaari Marianne Fischer Boel ja maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila neuvottelevat nyt siitä, miten paljon tämän tuki laskee vuosittain.

Kuluvalla ja aikaisemmillakin neuvottelukierroksilla, maatalouskomissaarin kansallisuudesta riippumatta, komission koneisto esittää tuen lopettamista muutaman vuoden sisällä. Ja Suomi vastaavasti tuen korotusta. Lopuksi on päädytty pitkien neuvottelujen jälkeen vuotuiseen 2-5 % alenemaan.

141-pakettiin kuuluu vielä kaksi muuta ulottuvuutta.

1. Niistä ensimmäinen on niin kutsuttu epäsuotuisten alueiden LFA-tuki, jonka tämänhetkinen katto on 250 euroa hehtaarilta. Tämä katto poistettaneen vuonna 2010. Tästä seuraa, että 141-tuen menetyksiä voidaan kompensoida LFA-tuen kautta. Eli varsinainen tukimäärä ei vähene montaa vuotta.

2. Lisähelpotusta tilanteeseen voidaan hakea myös ympäristötuen kautta. Mielestäni Itämeren ja viljelijöiden intressit ovat tätä kautta yhdistettävissä.

Julkisuudessa annettu kuva, että 141-tuki on jotenkin EU:n Suomelle jakamaa tukea, on väärä. Ei se raha komissiolta tule vaan se tulee Suomen valtiolta. Nyt on kyse siitä saammeko maksaa tätä tukea vai ei.

Väitetään, että Suomi olisi liian passiivinen 141-tuen ajamisessa. Tosiasiassa Suomi on käyttänyt kaikkia kanavia asian edistämiseen, siis myöskin meitä suomalaisia meppejä. Ilkka Kanervan käynti Barrosson puheille oli yksi 141-täsmäohjuksista, kuten myös Vanhasen toiminta Lissbonissa.

Välillä tuntuu siltä, että tätä koko 141-tukikeskustelua lietsotaan vähän joka puolelta. Perinteinen suomalainen maltti puuttuu lähes kokonaan. Tässähän on vähän Stubbailun makua…

Keskustelu siitä, että 141-tuki pitäisi koplata EU:n perussopimuksen hyväksymiseen, on kertakaikkisen pöyristyttävä. Tämäntyyppinen jälkijättöinen linkittäminen olisi varmin tapa lopettaa koko 141-tuki.

Olen ilman muuta vilkkaan EU-keskustelun kannattaja, mutta kyllä pölhöpopulismillakin pitäisi jokin raja olla.

Tähän kun vielä lisää, että Suomen maataloudelle maksetaan vuosittain noin 2 miljardia euora tukea, josta noin 1,2 miljardia tulee tulee Suomen valtiolta ja 800 miljoonaa EU:lta , niin ehkä olisi hyvä jos me kaikki säilyttäisimme suhteellisuuden tajumme.

141-tuesta päätetään seuraavan kuukauden aikana. Veikkaan, että päätös ei tule olemaan läheskään niin dramaattinen kuin annetaan ymmärtää. Itse asiassa se ei pahemmin poikkea nykyisestä 141-tuesta. Päätöstä odotellessa antanemme neuvottelijoille hieman rauhaa keskustella faktoista ja oikoa fiktioita.

Pidin tänään Suomen Atlantti-Seuralla puheen Suomen ulkopoliittisesta murroksesta vuosina 2004-2007. Puhe löytyy tästä. Puheen refa on myös tuossa julkaistujen joukossa.

Terveisiä täältä Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Odottelen Frankfurtin konetta. Olipahan hurja päivä.

Brysselin eilinen lento oli myöhässä. Laskeuduimme vasta 23.45. Myöhästyminen oli onni onnettomuudessa. Sain seurattua Formuloita kommarista Maikkarin kotisivuilla kun odottelimme putessa. Kansamatkustajat hurrasivat kun kerroin lopputuloksen.

Tänään aamu alkoi Maikkarin aamutelkkarissa. En ole koskaan aiemmin puhunut Natosta ja Kimi Räikkösestä samassa ohjelmassa. Kerta se ensimmäinenkin.

Studiolta riensin Olympiastadionille Juoksija-lehden kuvauksiin. Haastattelu tehdään myöhemmin. Tapasin Ari Paunosen ja Harri Hännisen, molemmat juoksulegendoja.

Vetäisin myös nostalgisen 40 minuutin aamulenkin kirpeässä säässä. Että virkisti. Tuli tarpeeseen lyhyen yön jälkeen. Lenkki oli nostalginen, koska kiersin uimastadionin pururataa, jota tuli juostua HIFK:n B-junnujen kesäharjoituksissa.

Kuvausten jälkeen olin yliopistolla puhumassa lobbaamisesta. Hieno tilaisuus, ei vähiten, koska paneliin osallistuivat Tarja Jussila, Markus Leikola, Suvi-Anne Siimes, Michael Hornborg, Satu Huber, Jussi Lähde, Heidi Hautala ja Juhani Pekkala.

Lobbauspuheenvuoron jälkeen vuorossa oli päivän pääjuttu, eli ulkopoliittinen puhe Atlantti-Seuralla. Olin erittäin otettu kuulijakunnasta. Paljon ulkopolitiikan guruja. Kuulisin mielelläni kaikkien blogilukijoiden kommentteja. Mitä mieltä olette puheesta?

Atlantti-Seuralta riensin takaisin yliopistolle, jossa keskustelimme Erkki Tuomiojan ja Jaana Airaksisen kanssa EU:n demokratiavajeesta. Palaan siihen myöhemmin.

Nyt pitää rientää koneelle. Pitäisi vielä pitää täykkäripuheenvuoro joskus klo 22.00. Katsotaan ehdinkö.

Idag firar Lärkan 125-års jubileum. Grattis!

Jag skrev studenten från Lärkan år 1988. Inte var jag någon modellelev, men nu trivdes man ju i Lärkan. Bra lärare. Inte minst Hasse, Ole, Tjäde, Anita och Könni.

Denhär gången kunde jag tyvärr inte delta i festen. Det skulle ha blivit för jobbigt för familjen. Skulle ha varit borta hemifrån i 7 dagar. När Lärkan fyllde 120 år så hade jag äran att hålla festtalet.

Medger att jag är lite avundsjuk på mina klasskamrater. Kimi, Heidi, Jusa, Sepi, Haije, Jonna, Camilla, Misi, Peppe och alla andra har det säkert kanonroligt som bäst. Som tur hade vi klassträff på sommaren…

Förövrigt jobbar jag lite vidare på mitt tal, som jag håller på måndagen i Helsingfors.

Måndagen blir förövrigt rätt så packad med program. Startar med MTV3 Huomenta Suomi klockan 6.45 och återigen klockan 7.05. Borde hålla tal i Strasbourg klockan 22.00 på kvällen…

I morgon gör jag reklam för Finland i Belgiens andra populäraste radioprogram. Kanalen heter Vivacité och i Bryssel hittar man den på 99.3.

No niin. Nyt saatiin sitten lopullinen sinetti uudelle reformisopimukselle, jota tässäkin blogissa on vatvottu.

Loppumetreillä oli tyypillistä vääntöä. Italia sai yhden paikan lisää Euroopan parlamentissa. Eli parlamentin katto nousi yhdellä. Paikkoja vuodesta 2009 on 751. En voi väittää olevani tyytyväinen entisen esimieheni iltalypsyyn. Itse asiassa olen yllättynyt ja pettynyt. Vastaavaa toimintaa olisi voinut odottaa joltain muulta, mutta ei Italialta.

Puola sai kirjauksen Ionnina-kompromissista, eli mahdollisuuden estää päätös tiukassa paikassa. En ole nähnyt kirjausta, mutta jos se on julistus niin sillä ei ole mitään juridista merkitystä. Taas piti vaan näyttää vaalien alla, että kyllä me näytettiin muille. Pateettista.

Julkisasiamiehiä tuli kolme lisää, joista kaksi on kiertävää ja kolmas on korvamerkitty Puolalle. Vau, olipa hurja saavutus…

Lopuksi sovittiin vielä siitä, että uusi ulkoministeri nimitetään heti kun sopimus astuu voimaan. Samalla kirjattiin myös Euroopan parlamentin rooli nimitysprosessi. Presidentin nimitys-ajankohdasta en ole vielä tietoinen.

Kaiken kaikkiaan oli hyvä, että sopu syntyi. Nyt ratifiointi, eli hyväksyntäkierros lähtee liikkeelle. Jos kaikki menee hyvin niin sopimus astuu voimaan 1.1.2009. Mutkia voi kuitenkin tulla matkaan.

Paljon riippuu esimerkiksi siitä, järjestetäänkö kansanäänestyksiä. Käytäväkeskusteluissa veikataan, että vain Irlanti järjestää kansanäänestyksen.

Jussi L. kysyi onko Britannia ulkona vai sisällä. Vastaan, että se on sekä ulkona että sisällä. On paradoksaalista, että Britannia sinnitteli kauan vahvistettua yhteistyötä, eli joustavaa yhdentymistä vastaan, koska se pelkäsi jäävänsä rannalle. Nyt se on sitten vapaaehtoisesti pistänyt itsensä paitsioon sisä- ja oikeusasioissa, Schengenin sopimuksessa ja myös osittain perusoikeuskirjasta.

Palaan laajemmalla analyysilla myöhemmin.

 

Luin suosikkikirjailijani Juha Itkosen uusimman romaanin nimeltä Kohti. Osallistuin eilen kirjasta käytävään keskusteluun Kirsi Pihan Lukupiiri-blogissa. Saanen suositella blogia ja kirjaa.

Päivä meni pitkälti puhetta viilatessa. Työstin rakennetta ja yritin parhaani mukaan kirkastaa argumentointia.

Puhetta valmistellessa olen usein tukeutunut Juhana Torkin oppeihin. Puhevalta-kirjasta löyty kaikki olennainen, mikä puheen kirjoittamisesta pitää tietää. Mitäköhän Torkki ajattelisi puheestani?

Aamupäivällä espanjalainen El Pais-lehti kävi haastattelemassa lobbaamisesta. Sen jälkeen osallistuin EU-consent järjestön tilaisuuteen EU:n tulevaisuudesta. Oli virkistävää pistää akateemiset sandaalit jalkaan.

Tilaisuus oli täynnä EU guruja, joiden kanssa minun on ollut ilo työskennellä vuosien mittaan.

Chris Hill ja Geoffrey Edwards, ovat professoreita Cambridgen yliopistossa. He olivat aikoinaan väitöskirjani vastaväittelijöitä. Hill oli tuolloin LSE:ssä.

John Petersonin kanssa toimitimme juuri Oxford University Pressille EU-tekstikirjan, joka julkaistaan tammikuussa. John on proffana Edibourghin yliopistossa. 

Brigid Laffanin kanssa vedimme yhdessä EU-kurssia Bryggessä. Olemme myös kirjoittaneet pari lukua yhdessä. Brigid on proffana Dublinissa.

Paikalla oli myös Kölnin yliopiston professori Wolfgang Wessels, joka alla opiskelin aikoinaan Bryggessä.

Suomesta paikalla olivat Ulkopoliittisen instituutin Hanna Ojanen ja Hiski Haukkala. Tutkijahuippuja molemmat.

Porukkaa siis riitti ja keskustelu oli vilkasta. Itse heitin pöytään perusteesit laajentumisesta ja syventämisestä. Siis samoja teesejä, joita tässä blogissa on usein käsitelty.

PS. Ei tässä kirjoittamisessa mitään ole, mutta tuo linkittäminen vie aina oman aikansa. Suosittelen, että tallentaa aina välillä. Muuten käy niin kuin minulla äsken. Puolen tunnin kirjoitus meni taivaan tuuliin…