Tällä viikolla on niin kutsuttu minitäysistunto, eli vähän kaikkea yhtä aikaa: valiokuntakokouksia, ryhmäkokouksia ja täysistunto.

Tänään päivä meni lähinnä tavaroiden vapaata liikkumista puolustaessa. Sisämarkkinavaliokunnassa käsittelimme raporttiani vastavuoroisesta tunnustamisesta. Pistän aiheeseen liittyvän työasiakirjan nettiin huomenna.

Päivän keskustelussa ei ilmennyt liiemmin ongelmia. Kaikki kritisisoivat neuvoston tiukkaa aikataulua.

Asiapuolella on vielä viilaamista, mutta siitä enemmän tuonnempana. Alustuksessani korostin asetuksen taloudellista merkitystä ja nostin esille muutamia mahdollisia ongelmakohtia.

Näitä raportteja valmistellessa on elintärkeää pitää kaikki osapuolet informoituna. Jos pelaat avoimilla korteilla ja otat kaikki ”varjoraportöörit” mukaan (eli muiden poliittisten ryhmien mepit, jotka ovat vastuussa raportin seuraamisesta), niin homma pelaa.

Syntyy ikäänkuin luonnollinen vastakkainasettelu, jossa Euroopan parlamentti pelaa yhtenä joukkueena ministerineuvostoa, eli tässä tapauksessa puheenjohtajamaata vastaan. Ideologinen vastakkainasettelu väistyy institutionaalisen väittelyn tieltä.

Jos olisin tänään vain mennyt saliin kylmiltäni, niin lopputulos olisi ollut kovin erilainen. Onneksi olin tavannut varjoraportöörit moneen otteeseen ja tuki oli sen mukainen.

Aion jatkaa samallaa linjalla. Se merkitsee toki sitä, että joudun muutamissa kohdissa joustamaan perusliberaalista linjastani, mutta se onkin raportöörin tehtävä.

Ilta on kulunut kanavahyppelyn parissa. Piti valita Suomi-Ruotsi ottelun ja Ranskan vaalien välillä. Suomi hävisi, Sarkozy voitti, mutta molempia tuli katsottua.

Vaalituloksen julkistamisessa on aina oma dramatiikkansa, vaikka Belgian media (RTBF ja Le Soir) julkaisi ovensuukyselyjen tulokset ennen muita. Mitenköhän Suomessa suhtauduttaisiin siihen, että ruotsalaiset tiedotusvälineet julkaisisivat Suomen presidentinvaalien ennakkoäänet ennen kuin vaaliuurnat ovat sulkeutuneet?

EPP-ryhmämme lehdistöneuvonantaja Antti Timonen on myös pitänyt meikäläistä mukavasti ajan tasalla vaalien edistymisestä. Kiitos Antti.

Äänestysprosentti oli 85. Sarkozy sai noin 53 ja Royal noin 47 prosenttia annetuista äänistä.

Molemmat ovat pitäneet kiitospuheensa. Royal myönsi vaalitappionsa. Hän aikoo jatkaa politiikassa. Ranskan eduskuntavaalit pidetään 10. ja 17. kesäkuuta. Sitä ennen sosialistien sisällä käytäneen taistelu johtopaikasta.

Royalin avomiehen Francois Hollanden pääsihteriys haastettaneen. Oikealta puolelta haastaa Dominique Strauss-Kahn ja vasemmalta Laurent Fabius. Mielenkiintoista nähdä mikä tulee olemaan Royalin rooli vaaleissa. Ehkä hekin turvautuvat kahden kärjen taktiikkaan.

Sarkozy korosti puheessaan olevansa kaikkien ranskalaisten presidentti. Lupasi laittaa Ranskaan vauhtia.

EU-kumppaneille hän totesi, että Ranska palaa takaisin EU:n keskiöön. Hänen mielestään EU:n on kuunneltava kansalaisia, jotka haluavat suojelua. Toivottavasti tämä ei tarkoita protektionismia.

Sarkozy korosti myös hyviä suhteita USA:n. Hän toivoi amerikkalaisilta johtoroolia taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Puheessa korostui myös Välimeren ja Afrikan mantereen tärkeys uudelle presidentille.

Sarkozy ottaa presidentin tehtävät vastaan 16 toukokuuta, jonka jälkeen hän nimittää heti uuden hallituksen. Näillä näkymin pääministeriksi nousee Francois Fillon, joka on pitkän linjan politiikko ja Sarkon tukija. Hän oli ennen sosiaali- ja opetusministerinä ja tehnyt suuren eläkeuudistuksen.

Veikkaan, että Sarkozy lähtee ensitöikseen Berliiniin keskustelemaan Merkelin kanssa EU:n perustuslain (tai pitäisikö sitä kutsua vain EU-sopimukseksi?) tulevaisuudesta. Seuraavien viikkojen aikana tiedetään, mikä on perustuslaillisen sopimuksen kohtalo.

PS. Sain kaveriltani hauskan tekstarin, jossa todettiin, että ”Benin talli laajentaa: Ranskasta tuli Sarkomaa”…Niinpä.

Perjantai ja lauantai olivat hienoja päiviä. Meillä oli Brysselissä mahtava vierailuryhmä suomalaisia huippunaisjohtajia aveceineen.

Aloitimme parlamenttivierailulla, jonka jälkeen Economist-lehden kirjeenvaihtaja Brysselissä, David Rennie, alusti meille EU:n tilasta.

Hän kertoi meillä kahden viikon kuluttua julkaistavasta Charlemagne-kolumnista, joka kannattaa lukea. Se tulee olemaan mielenkiintoinen tulkinta EU:n historiasta.

Naisjohtajat

 Komission ulkopuolella.

Lounaan jälkeen kävimme komissiossa tapaamassa Olli Rehniä. Hän kertoi meille laajentumisen etenemisestä. Rautaista analyysia, kuten aina.

Naisjohtajat_rehn

Komissaaria tapaamassa.

Lauantaina koko porukka tuli meille grillaamaan. Bryssel näytti parasta puoltaan. Täällä ollaan oltu jo 37 päivää ilman sadetta.

Iltapäivä ja ilta menivät rattoisissa merkeissä. Rupattelua, viiniä ja mukavaa seuraa.

 

Katsoin eilen perinteisen Ranskan presidenttiehdokkaiden kaksintaistelun. Ei sille voi mitään. Kyllä ranskalaiset osaavat väittelyn taidon.  

Ehdokkaat debatoivat yli kaksi tuntia putkeen. Moderaattorit antoivat ehdokkaille tasaisesti aikaa. Ehdokkaat olivat keskiössä.

On vaikea sanoa kumpi voitti. Mielestäni molemmat olivat hyviä. Royal hyökkäsi. Sarkozy säilytti malttinsa. 

Välillä tunnelma oli kuin nyrkkeilykehässä. Iskuja puolin ja toisin.

Espoonlahden lukiolaisia parlamenttivierailulla eilen.

Ehdokkaat väittelivät muun muassa työllisyydestä, eläkkeistä, maahanmuuttajista, valtiontaloudesta, energiasta, ympäristöstä ja Turkin EU-jäsenyydestä.

Ehdokkaat saivat vuorotellen noin 3-5 minuutin puheenvuorosiivuja. Aina välillä ehdokkaat keskeyttivät toisiaan, mutta tämä tapahtui yleensän vain jommankumman puheenvuoron alussa. Molemmille jäi siis tilaa ilmaista itseään.

Kuumin mielipiteiden vaihto nähtiin aivan lopussa. Royal tuohtui. Sarkozy ja toimittajat yrittivät rauhoitella. Taisi kyllä olla vähän niin, että tuohtuminen oli ennalta suunniteltu…

BBC Record Europe-ohjelman nauhoituksissa tänä aamuna.

Radio Francen haastattelu meni ihan hyvin. Eihän se tietenkään ihan helppoa ollut, koska en ole Sarkozynkaan kanssa kaikesta samaa mieltä.

Olen kuitenkin iloinen siitä, että ”ulkomaalaisilta” mepeiltä kysellään mielipidettä. Vaikka Ranskan vaaleissa ei EU:ssa keskustella niin ainakin niihin tuodaan yleiseurooppalainen ulottuvuus.

Tänään olin puoliksi Brysselissä ja puoliksi Helsingissä.

Brysselissä vedin kokousta ”vastavuoroisesta tunnustamisesta”. En ollut valmistautunut hyvin. Oma moka. Hävetti. Onneksi mitään haaveria ei päässyt tapahtumaan.

Osallistuin myös BBC:n ”Record Europe”-ohjelman nauhoituksiin kolmen meppikollegan kansas. Aiheena Gordon Brown, josta povataan Britannian seuraavaa pääministeriä.

Ohjelma lähetetään BBCWorld -kanavalla lauantaina 16.30 ja sunnuntaina 11.30 Suomen aikaa. Sen voi myös katsoa tästä linkistä ensi viikon puolella.

Helsingissä alustin Kokoomusnuorten tilaisuudessa. Loistoporukka. Erinomainen keskustelu. Nämä tilaisuudet antavat aina lisävirtaa.

 

Nyt on ihan pakko hehkuttaa. Ilkka Kanerva on ollut Suomen ulkoministerinä vajaat kaksi viikkoa. Mielestäni hän on aloittanut hommat enemmän kuin loistavasti.

Hallitusohjelmassa peräänkuulutettiin aktiivista ulkopolitiikkaa ja sitä se onkin ollut ”isolla” A:lla.

Lyhyt kertaus kahden viikon tapahtumiin.

1. Kanerva ottaa ensi töikseen progressiivisen kannan EU:n perustuslakiin. Vastustaa minisopimusta ja haluaa pitää kiinni perustuslain substanssista.

2. Tapaa Carl Bildtin Tukholmassa. Keskustelua muun muassa Naton nopean toiminnan joukoista. Bildt hehkuttaa, että Suomen linja on muuttunut.

3. EU-ulkoministerikokous Luxemburgissa. Tärkeitä tapaamisia. Tiukka linja EU:n perustuslaista.

4. Nato-ulkoministereiden kokoukseen Norjaan. Siellä tapaaminen muun muassa USA:n ulkoministeri Ricen kanssa. Saadaan kauan kaivattu kutsu Yhdysvaltoihin.

5. Vahva kannanotto Viron patsaskriisiin. Yhteydenotto puheenjohtajamaa Saksan ulkoministeriin. Toivoo EU:lta solidarisuutta Viron suuntaan.

6. Lähtee seuraavaksi vierailuille Berliiniin ja Viroon.

Tässä on nyt todellinen tekemisen meininki. Tällaista aktiivisuutta ei olla nähty pitkään aikaan. Suomen ulkopolitiikka on takaisin raiteillaan. Loistavaa Ike!

PS. Osallistun tänään iltapäivällä (18.20-18.40 paikallista aikaa) Radio Francen suoraan keskusteluun Ranskan presidentin vaaleista. Ensin Romano Prodi puolustaa Segolene Royalia ja sen jälkeen meikäläinen puolustaa Nicolas Sarkozya. Niin ne tiet yhtyy…

Illalla katson vielä Ranskan televisioista presidenttikamppailun ainoa TV-duellin. Kommentoin molempia viimeistään huomenna.

Varoitus: tässä blogimerkinnässä ei käsitellä Suomen ja Venäjän suhteita…Niistä enemmän viikon mittaan.

Katsoin äsken Suomen ja Venäjän välisen MM-jääkiekkomatsin. Vauhdikasta peliä.

Venäjällä on teknisesti vahva ja hyvin liikkuva joukkua. Alussa näytti siltä, että saamme pahasti kyytiä. Onneksi leijonat taistelivat loppuun saakka.

Sorruimme turhiin jäähyihin. Maalivahtipelikin olisi voinut olla parempaa, vaikka Norrena ihan hyvin pelasikin.

Kolmas erä oli loistavaa taistelua Suomelta. Urheilussa henkimaailman hommat ovat tärkeitä. Tuo kolmas erä tuo roppakaupalla itseluottamusta loppupeleihin.

Nyt olisi kyllä Suomen vuoro voittaa maailmanmestaruus. Ensimmäinen voitto Tukholmassa ja toinen Moskovassa. Voisihan ne paikat huonomminkin valita.

Täytyy tästä mennä alakertaan katsomaan Liverpoolin ja Chelsean peliä. Urheilu on hieno asia.