Sunnuntaiehtoota kaikille. Takana on rentouttava viikonloppu. Kävimme kavereiden luona grillaamassa, muutoin ollaan ihan vain vietetty aikaa kotona. Lenkkeilyä, puuhastelua ja puutarhahommia.

Viime viikkoina blogissa on keskusteltu vilkkaasti blogikeskustelusta. Kiitos siitä. Seuraavassa muutama aiheeseen liittyvä hajahuomio.

1. Ensiksi kiitos kaikille, jotka lukevat blogiani ja/tai osallistuvat keskusteluun. Arkipäivisin näillä sivuilla vierailee noin 1000 kävijää. Jokainen bloggaaja tietää, että blogi elää kommenteista.

Arvostan suuresti aivan jokaista kommenttia, joka näille sivuille ”postataan”. Kaikki ammattikirjoittajat arvostavat palautetta – oli se sitten positiivista tai negatiivista. Joka toisin väittää, valehtelee.

Olen liberaali sanavapauden kannattajana. Julkaisen kaikki asialliset kommentit. Viagramainokset tai japanilaiset pornosivut eivät kuulu tähän kategoriaan (spamia tulee myös blogiin)…

Toistaiseksi olen ”sensuroinut” vain kolme kommenttia ja samalla ilmoittanut lähettäjille miksi en voinut niitä julkaista. Jokainen lähettäjä ymmärsi syyn. Näillä sivuilla käydään vilkasta ja reilua keskustelua, mutta en hyväksy sitä, että muita keskustelijoita mollataan.

2. Toiseksi olen pahoillani, että en vastaa kaikkiin kysymyksiin tai osallistu kaikkiin keskusteluihin, joita näillä sivuilla käydään. En kertakaikkiaan ehdi. Jos reagoisin kaikkeen niin muut mepin hommat jäisivät hoitamatta.

Toimistollemme tulee paljon kansalaiskysymyksiä. Niihin tietenkin vastaamme avustajien kanssa kollektiivisesti. Blogin suhteen olen kuitenkin tiukkis: ei olisi mitään järkeä bloggata jos avustajat tekisivät sen puolestani.

3. Kolmanneksi olen tietoinen siitä, että blogimerkintöjeni taso vaihtelee.

Yksi blogin keskeisimpiä piirteitä on jatkuvuus. Yritän kirjoittaa vähintään kuusi kertaa viikossa, lomien aikana tietenkin vähemmän. Tämä on muuten merkintä numero 861.

Välillä on hyviä kausia, jolloin tuntuu siltä, että on paljon sanottavaa. Tekee mieli kirjoittaa.

Välillä on taas sellainen tunne, että mistään ei oikein halua tulla mitään. Se näkyy myös teksteistä. Joka päivä ei voi olla jotain uutta tai raflaavaa sanottavaa.

4. Neljänneksi on hyvä muistaa, että blogi ei ole kolumni. Tämän blogin ensisijaisena tavoitteena on kertoa mepin arjesta. Joskus se arki on mielenkiintoista, joskus tylsää.

Aina välillä blogissa on toki avauksia, mutta usein huomaan jättäväni ”poliittisemma” avaukset kolumneihin tai haastatteluihin.

5. Lopuksi vielä pari kommenttia keskustelijoista. Mielestäni meidän blogissa käydää erittäin tasokasta EU- ja ulkopoliittista keskustelua. Oman roolini näen enemmänkin sisäänheittäjänä.

Olen tottakai kiitollinen kun keskustelijat tarttuvat esittämiini teemoihin. En kuitenkaan missään nimessä pahastu jos keskustelu lähtee johonkin toiseen suuntaan. Blogikeskustelu on polveilevaa, kuten eräs kommentaattori totesi.

En kuitenkaan halua, että tätä blogia käytetään väärin.

Täysin hypoteettinen esimerkki: kirjoitan merkinnän EU:n perustuslain tulevaisuudesta. Viisi minuuttia sen jälkeen ensimmäinen kommentaattori kertoo päivän ykkösuutisena, että Pohjois- ja Etelä-Korean välinen rautatieyhteys on avattu. Tällöin muille keskustelijoille (ja itselleni) jää mielikuva, että kommentaattori haluaa vaihtaa aihetta ja sitä kautta dominoida blogia, joka ei ole hänen omansa. Se ei ole mielestäni reilua muita keskustelijoita kohtaan.

Blogissa on paljon innostuineita keskustelijoita. Loistavaa!

Samalla on mielestäni keskustelun kannalta erittäin tärkeää, että saamme jatkuvasti lisää porukkaa mukaan remmiin. Kenenkään ei kannata pelätä osallistumista vaikka välillä tuntuisikin siltä, että muutama nimi näkyy muita useammin.

Blogikeskustelussa on oma dynamiikkansa. Kokemuksesta tiedän, että keskusteluun osallistuminen ei ole mikään helppo juttu. Sitä asettaa itselleen kynnyksen turhan korkealle.  

Blogikeskustelu on kuin hyvä dinneri kaveriporukassa. Kaikille keskustelijoille pitää antaa tilaa. Jos joku dominoi keskustelua niin koko ilta muuttuu vähän yksitoikkoiseksi. Onneksi meikäläisen kohdalla Suzanne potkaisee nilkkaan kun örisen liikaa…

Eli tässä viikon päätteeksi muutama havainto blogikeskustelustamme. Olisin jälleen kerran erittäin kiitollinen kaikista kommenteista.

1. Mitä olet mieltä tästä blogista ja blogissa käytävästä keskustelusta?

2. Miten sitä voisi kehittää edelleen?

3. Onko jotain erityisteemoja, joita haluasit, että käsittelen useammin?

Huomenna aamulla lähden Strasbourgiin, jossa meitä odottaa mielenkiintoinen täysistuntoviikko. Siitä enemmän huomenna.

Tänään oli hieno meppikiertuepäivä Kuopiossa. Vaikka koulut olivat kiinni niin ohjelma oli erittäin onnistunut. Kuopiossa on sykettä!

Kiersin kaupunkia yhdessa Pohjois-Savon kokoomusnuorten puheenjohtajan Antti-Pekka Vepsäläisen kanssa. Paikallisessa kokoomuspiirijärjestössä on selvästi virtaa. Täällä on tekemisen meininki!

Ajattelin, että tänään voisin pistää meppikiertuepäivän kuvina. Kuvat on otettu uudella kamerakännykällä. Toivottavasti laatu on yhtä hyvää kuin kameralla. Tässä päivän saldo.

 

Järvi-Suomen kauneutta ei voi kiistää.

 

Petri Julkunen haastattelee Radio Savolle.

 

Kuopion yliopistolla rehtori Matti Uusituvan johdolla. Porukan kokoonpano vasemmalta: hallintojohtaja Päivi Nerg, Alex, rehtori Matti Uusitupa, kaupunginhallituksen jäsen Sari Raassina sekä Biokeskus Kuopion johtaja Kari Koistinaho.

 

 Jaakko ja Sirkka-Liisa Pulkkisen kanssa Kuopion torilla. Torilla minua haastattelu myös Viikko Savon Nils Tuomisen, mutta kuva jäi ottamatta. 

 

Tekniassa Hannu Janhusen, Teija Meklinin ja Tapani Väänäsen kanssa.

 

 patrakka

Savon sanomien haastattelu Jukka Patrakan kanssa.

 

ap

 Pohjois-Savon kokoomusnuorten PJ Antti-Pekka Vepsäläinen toimi loistavana oppaana ja seurana koko päivän! Kiitos Antti-Pekka!

Tämä olisi voinut ollut rauhallinen ryhmäviikko vapaapäivineen, mutta kun ei niin ei. Suunnitteluvirhe – oma moka. Suzannilla ja lapsilla on huomenna vapaapäivä. Minä lähden Helsingin kautta Kuopioon meppailemaan.

Tänään oli niin sanotusti dorka päivä. Ei yhtään vapaata sekuntia ja tunnin päästä pitäisi vielä antaa radiohaastattelu BBC World Servicelle EU:n ja Venäjän suhteista.

Asiapalettia laajalla pensselillä: puheenvuoroja, kokouksia, haastatteluja ja luentoja terveyspalveluista, perustuslaista, vastavuoroisesta tunnustamisesta, EU-neuvotteluista ja EU:n vastaanotto/integraatiokyvystä.

Eilen sain kirjoitettua SLY-kolumnin Euroviisuista ja hyvän pohjustuksen avulla Nykypäivän pakinan perustuslaista. Tänään ei olisi ehtinyt.

Onneksi kaikki päivät eivät ole ihan tällaisia…Juuri nyt menee kertakaikkiaan liian lujaa. 

Lentokoneessa matkalla Helsingistä Brysseliin. Tästä on muodostumassa aikamoinen reissuviikko: Helsinki-Tallinna-Bryssel-Helsinki-Bryssel-Helsinki-Kuopio-Bryssel.

Onneksi tämä viikko on enemmän poikkeus kuin sääntö. Ei tällaista rumbaa kauan jaksaisi. Nyt sattui vain olemaan sellaisia tilaisuuksia, joita ei voinut jättää väliin.

Niin ”pervolta” kuin se kuulostaakin niin nautin siitä, että kirjoitan blogia pitkästä aikaa lentokoneesta. Olen siirtynyt takaisin tuttuun ja turvalliseen ”kommariin”.

Tänään kävin Helsingissä puhumassa Talous Summitissa Finlandia-talolla. Aiheena EU:n laajentuminen. Perusteesit pöytään:

1. Laajentuminen on EU-historain onnistunein politiikka.

2. Syventäminen ja laajentaminen menevät aina käsi kädessä.

3. EU:n rajoja ei voi määritellä – ne määrittyvät paremmin päässä kuin kartalla.

Keskustelu oli sen verran vilkasta, että taisimme ylittää puheelle varatun ajan.

Puheenvuoron jälkeen kävin Nelosen uutisten haastattelussa. Aiheena vodka.

Joku saksalainen meppi oli väittänyt jossain haastattelussa, että suomalaisten linja ”vodka-sodassa” on epärealistinen. Tykitin takaisin.

Kyllä me kuuden maan vodka-vyöhykkeessä – tuotamme ja kulutamme 70 prosenttia EU-alueen vodkasta – tiedämme mistä oikeata vodkaa tehdään, nimittäin perunasta tai viljasta.

Peräänkuulutin jälleen tasavertaista kohtelua. Jos muilla väkevillä alkoholijuomilla on tarkat raaka-ainemääritelmät (esimerkiksi grappa, gini ja viski) niin silloin myös vodkalla.

Tänään kävin Tallinnassa. Sain kunnian luennoida 30:lle Ruotsin hallituksen poliittiselle valtiosihteerille EU-puheenjohtajuudesta. Se oli kutsu, josta ei voinut kieltäytyä.

Ruotsalaiset ovat ajoissa liikkeellä, koska heidän puheenjohtajuutensa on kahden vuoden päässä, eli vuoden 2009 toisella puoliskolla.

Presidentti Toomas Ilveksen seurassa. Olen fani.

Tämäntyyppiset tilaisuudet ovat tärkeitä, koska Ruotsin edellisen puheenjohtajuuskauden aikana Ruotsin ”allianssi” oli oppositiossa. He eivät siis olleet vastuussa puheenjohtajuudesta.

Alustuksessani toin esille kymmenen käskyä, joita noudattamalla puheenjohtajuus onnistuu:

1. Valmistaudu hyvin. Kalenterit, ohjelmat ja verkostot ajoissa kuntoon.

2. Tee tiimityötä. Hallinnossa ei saa olla sisäisiä jännitteitä. Oppositio mukaan talkoisiin.

3. Laissez-faire. Antaa työryhmien puheenjohtajien tehdä itsenäistä työtä.

4. Tyhjennä ministerin kalenterista lähes kaikki, jolla ei ole puheenjohtajuuden kanssa tekemistä.

5. Neuvoston sihteeristö on kaverisi. Siellä tiedetään miten puheenjohtajuutta hallinnoidaan.

6. Hoida suhteita komissioon. Tapaa komissaarit ja kabinettipäälliköt ajoissa.

7. Kumarra Euroopan parlamentin suuntaan. Kannattaa olla hyvää pataa parlamentin kanssa, muuten voi tulla ongelmia.

8. Anna Brysselin EU-edustuston hoitaa homma. Puheenjohtajuutta ei voi ohjata Tukholmasta.

9. Älä säästä. Puheenjohtajuus on investointi, joka kannattaa.

10. Pidä hauskaa. Puheenjohtajuus on jokaisen EU-poliitikon ja – virkamiehen uran kohokohta. Kannattaa nauttia.

Tilaisuus oli kaikin puolin onnistunut. Ruotsi on kuin Suomi – hyvä puheenjohtajamaa.

Päivän mittaan tapasin myös Ruotsin ja Suomen suurlähettiläät, eli Dag Harteliuksen ja Jaakko Kalelan. Molemmat loistavia diplomaatteja.

Kävimme luottamukselliset keskustelut muun muassa Viron patsaskiistasta. Harteliuksella oli myös hyviä uutisia Itämeristrategiasta. Niistä enemmän myöhemmin.

Sokerina pohjalla tapasin Viron presidentin Toomas Henrik Ilveksen. Teimme paljon yhteistyötä Toomaksen kanssa täällä Euroopan parlamentissa.

Hän on intellektuelli poliitikko, kansainvälisten suhteiden spesialisti. Keskustelimme muun muassa Viron patsaskiistasta, nettisodasta ja Itämeristrategiasta.

Olen Toomas fani.

PS. Teknisen ongelman vuoksi sain tämän blogin sisään vasta tiistaina.

Olimme tänään/eilen Euroviisuissa. Aivan mahtava kokemus!

Ylen koko porukalle pitää nostaa hattua. Show oli loistava. Valot, ääni, kuvaus, käsikirjoitus, postikortit, juontajat, kaikki meni niin nappiin kun vain voi mennä.

Olimme katsomassa viisuja yhdessä erään kaveripariskunnan kanssa. Tuttuja näkyi kaikkialla. Istuimme Piia-Nooran Kaupin kanssa vierekkäin. Olli Rehnkin oli puhe-etäisyydellä.

Euroviisut ovat europarlamentaarikolle mukava päivä. Kuten olen jo tässäkin blogissa aiemmin todennut: Euroviisut ja golfin Ryder Cup ovat niitä ainoita päiviä, jotka yhdistävät Eurooppalaisia oikein toden teolla.

Siinä missä eilinen show oli onnistunut niin äänestysjärjestelmää voisi ehkä miettiä uusiksi. Lähes kaikki äänestivät naapureitaan. Toisaalta hyvät naapurussuhteet ovat tärkeitä…

Poikkeuksiakin toki löytyi. Suomi ei ole Serbian naapuri.

Viime vuoden voittaja Lordi avasi shown

Viisujen lisäksi katsojat saivat nauttia Apocalyptican esityksestä

Iso-Britanniaa edusti tänä vuonna Scooch kappaleella ”Flying the Flag”

Ruotsin The Ark kappaleenaan ”The Worrying King”

Suomen oma tyttö Hanna Pakarinen ja ”Leave me alone”!

 

 

 

Tänään oli meppikiertue Helsingissä. Kävin ensin Hansel OY:ssä juttelemassa julkisten hankintojen oikeusturvalainsäädännöstä. Sieltä kiirehdin Sibelius-lukioon puhumaan EU:sta ja ympäristöstä. Ajankohtainen aihe, joka herätti paljon keskustelua.

Kävin tapaamisissa EVAssa ja  Suomen Pankissa. Päivän kruunasi Sateenkaari Suomi-näyttelyn avajaiset Vantaan kaupunginmuseossa.

Ikuisena optimistina veikkaan, että Suomella on edessään superviikonloppu. Ensin Hanna Pakarinen voittaa euroviisut, sen jälkeen Kimi Räikkönen voittaa formulat Barcelonassa ja viikonlopun kruunaa Suomen lätkämaailmanmestaruus. Torilla tavataan!

On suomalainen erityispiirre, että vaalien jälkeen pyritään väen väkisin vakuuttamaan kaiken säilyvän ennallaan.

Muissa länsimaisissa demokratioissa on tyypillistä, että voitettujen vaalien jälkeen pyritään mahdollisimman nopeasti näyttämään, mikä on muuttunut. Viimeinen esimerkki tästä on Ranska, jossa tuleva presidentti Nicolas Sarkozy on luvannut merkittäviä muutoksia jo virkakautensa sadan ensimmäisen päivän aikana.

Tänään BBC:n suorassa TV-lähetyksessä keskustelemassa Blairin perinnöstä.

Vuoden 2003 eduskuntavaalien jälkeen jatkuvuutta korosti erityisesti juuri valittu hallitus. Pääministeri Matti Vanhanen sanoi, että EU on hänelle vain väline, ja vakuutti, että näin jatketaan Lipposen linjaa.

Tämän kevään erityispiirre on, että jatkuvuutta korostaa oppositio, erityisesti suuren valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja. Miksi ihmeessä?

Olisiko ulkoministeri Tuomioja rynnännyt ensimmäisenä puolustamaan Viroa patsaskiistassa? Olisiko hän ilmoittanut, että Suomi ei hae erityisjärjestelyjä tai reunaehtoja EU:n turvallisuuspolitiikassa? Ja olisiko hän saanut kutsun Washingtoniin?

Presidenttifoorumissa nähty omituinen median syyttely on oire. Se heijastaa Halosen-Tuomiojan linjan kuolinkamppailua. Demarileiri ei voi sietää sitä, että media tukee uuden hallituksen uutta ulkopolitiikkaa.

Hallitusohjelmaan kirjattuja sanamuotoja ei kannata tankata. Ne ovat hallituksen sisäisiä pelivälineitä. Ulkopolitiikan linja tarkoittaa tapaa, jolla toimitaan ja puhutaan ulospäin. Siitä saa hyvän kuvan lukemalla ulkoministeri Ilkka Kanervan Presidenttifoorumissa pitämän puheen:

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=89471&nodeid=15149&contentlan=1&culture=fi-FI

Se on kuin raikas tuulahdus pitkän tunkkaisen kauden jälkeen.

Minun on vaikea kuvitella Erkki Tuomiojaa pitämässä tuota puhetta.

Linja on muuttunut, ja se on muuttunut huomattavasti.

 

Tänään vietetään Eurooppa-päivää. Juhla virallistettiin Milanon huippukokouksessa vuonna 1985.  

Mielestäni Eurooppa-päivä on sinänsä ihan hieno asia. On hyvä, että pysähdytään miettimään EU:n perusolemusta (tässä taannoinen Apu-kolumnini aiheesta) ja juhlitaan samalla Euroopan historian pisintä rauhanjaksoa sitten Rooman valtakunnan.

%video%

France 2 haastattelu Ranskan presidentinvaaleista. Keskustelukavereina rouva palveludirektiivi Evelyn Gebhardt ja liberaalien puheenjohtaja Graham Watson.

Samalla on oikeastaan vähän paradoksaalista, että EU:lle kehitetään ikäänkuin samanlaisia myyttejä ja symboleja kuin kansallisvaltioille. Pitää myöntää, että itseäni ei Eurooppa-päivä sytytä samalla tavalla kuin esimerkiksi itsenäisyyspäivä.

Ongelmana on tietenkin se, että kaikilla on oma tulkintansa historiasta. Sen huomaa myös täällä parlamentin käytävillä.

Läntinen Eurooppa tulkitsee toisen maailmansodan jälkeistä aikaa aivan eri tavalla kuin itäinen Eurooppa. Lännelle viimeiset 60 vuotta ovat olleet rauhan ja vapauden aikaan. Idälle ne ovat olleet sortovaltaa ja sosialismia (Kokoomus-mepit joulukuussa 2004).

Katselen parhaillaan täysistuntokeskustelua EU:n ja Venäjän suhteista. Onneksi meppien selkeä enemmistö antaa vahvan tukensa Virolle. Muun muassa Graham Watsonin, Tunne Kelamin ja Gunnar Hökmarkin puheenvuorot osuivat naulan kantaan.

Samaan hengenvetoon pitää todeta, että muutama meppi tuntuu vielä elävän suomettuneisuuden aikaa…

Omat Eurooppa-päiväni ovat olleet jokseenkin arkisia. Vai mitä sanotte:

Viime vuoden Eurooppa-päiväni

2005 Eurooppa-päiväni

Eurooppa-päivä vaalituoksinnassa 2004

PS. Seurasin uutisointia eilisestä presidenttifoorumista. En oikein ymmärrä millä tavalla suomalaisen median uutisointi Viron patsaskiistasta poikkeaa kansainvälisen median uutisoinnista? Saan päivittäin käteeni noin 500:n lehtiartikkelin nivaskan kansainvälisestä mediasta sekä 27 maan EU-tiedotustoimitusten yhteenvedot päivän mediasta. Niitä selaillessa ei kyllä huomaa radikaalia eroa. Ehkä Saksan mediassa aihetta käsiteltiin vähemmän, mutta kyllä se on muuten ollut vahvasti esillä.

PPS. Huomioinette, että Eurooppa-päivänä on myös Timo Soinin nimipäivä. I love it! Onnittelut Timolle.

Tänään oli vähän sellainen päivä, että kaikki otti päähän. Ei mikään varsinaisesti mönkään mennyt, mutta homma ei vain tuntunut luistavan.

Suurimman osan päivästä vietin sisämarkkinavaliokunnassa. Ehkä eniten ärsytti yli kahden ja puolen tunnin äänestys. Huonosti valmisteltuja asioita ei kertakaikkiaan pitäisi tuoda äänestettäväksi.

Äänestyslistat tulivat viime tingassa ja niissäkin oli paljon aukkoja. Yhtäkaikki äänestimme valiokunnassa postipalvelujen vapauttamisesta ja terveyspalveluista. Onneksi molempien osalta lopputulos oli ihan hyvä. Pahimmat protektionistit saatiin torpattua.

Tällaista idealistin sydäntä risoo myös sellaiset, jotka ensin vesittävät kompromisseja ja sitten äänestävät niitä vastaan. Kyllä sovitusta linjasta on pidettävä kiinni. Se on kaiken tiimityön perusta.

Lounasaikaan kävin puhumassa Alpbach-seminaarissa siitä, miten Ranskan vaalit heijastuvat EU-tasolle. Mutkat suoristaen totesin, että perustuslaki ja EU:n ulkopolitiikka etenevät. Markkinoiden vapauttamisen ja laajentumisen suhteen olin vähän varauksellisempi.

Seminaarista juoksin vetämään kokousta, jossa käsiteltiin muun muassa raporttiani vastavuoroisesta tunnustamisesta. Olin onneksi valmistautunut vähän paremmin kuin edellisellä viikolla.

Ennen iltapäivän valiokuntaistuntoa annoin vielä haastattelun puolalaiselle lehdelle. Puolalaisilla näyttää nyt olevan sellainen ”mitä muut meistä ajattelee”-vaihde päällä. Kaikki puolalaiset mediat kysylelevät mitä mieltä heistä ollaan.

Näissä vastauksissa pitää aina olla kieli keskellä suuta. Totean usein, että ei puolalaisia voi hallituksen tai muutaman vähän villinpuoleisemman mepin pohjalta tuomita. Minä arvostan puolalaisia ja heillä on muun muassa loistavia meppejä.

Iltapäivällä käsittelimme valiokunnassa vielä ranskalaisen kollegani Jacques Toubonin raporttia sisämarkkinoiden tulevaisuudesta. On ehkä parempi, että en juuri nyt lähde ilmaisemaan siitä mielipidettäni…Sen voin luvata, että meidän toimistosta on tulossa muutama muutosehdotus raporttiin…

PS. Vastavuoroinen tunnustaminen eli kapulakielellä keskustelupohjani ”ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiettyjen kansallisten teknisten määräysten soveltamista toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyihin tuotteisiin koskevista menettelyistä sekä päätöksen 3052/95/EY kumoamisesta”.