Belgiassa järjestetään parlamenttivaalit viikon kuluttua sunnuntaina. Vaaleista ei ole pahemmin näkynyt raportteja kansainvälisessä mediassa.

Meidän pienten maiden vaalit eivät yleensä saa samanlaista huomiota kuin suurten maiden vastaavat. Esimerkiksi Ranskan presidenttivaaleja seurattiin kaikkialla erittäin aktiivisesti. Suomen vaalit taasen ohitettiin kansainvälisessä mediassa valitettavan vähällä huomiolla.

Palaan Belgian vaaleihin tarkemmin ensi viikolla. Tähän saumaan kuitenkin kaksi pikahuomiota.

Isä ja poika.

1. Täällä Euroopan parlamentin käytävillä Belgian vaalien puhutuin aihe on komissaari Louis Michel. Belgialainen komissaari on nimittäin ottanut virkavapaata ja osallistuu vaalikamppailuun puolueensa listoilta.

Asiaan kuuluu, että Michelin sijoitus listalla on sellainen, että hän ei millään pääse sisään. Eli hän jatkaa komissaarin hommissa parin viikon kuluttua.

Meikäläisen demokratiatajuun tällainen toiminta ei oikein istu. Michel on listalla vain mannekiinina. Vaaleissakin pitäisi olla jonkinasteinen kuluttajansuoja.

2. Vaalien puhutuin poliitikko on Michel Daerden. En oikein tiedä mitä Daerdenista voisi sanoa. Ehkä on parempi, että jokainen muodostaa oman mielikuvansa.

Daerdenilla on Belgian seuratuimmat kotisivut. Hänellä on tapana antaa paljon haastatteluja…usein vähän tuiskeessa.

Kannattaa myös käydä YouTubessa katsomassa Daerdenin klassikoita. Ja suosio sen kun kasvaa…

Tänään sain nauttia belgialaisesta keskiviikosta. Belgiassa nimittäin lapset pääsevät keskiviikkoisin koulusta jo kello 12.00.

Iltapäivä meni peruskuskaamisessa. Pianotunnilta mentiin uimaan. Vapaapäivät ovat hieno asia. Illalla menemme vielä kavereille kylään.

Iltapäivällä annoin vielä suoran haastattelun Ranskan suurimmalle radiokanavalle. Keskustelimme perjantaina voimaan astuvasta laista, joka kieltää tupakoinnin ravintoloissa.

Toimittaja hehkutti, että Suomi on tupakkalakien ennaltakävijä. Hän mainitsi myös, että yli 80 prosenttia suomalaisista pitää uutta lakia hyvänä.

Mikäs siinä hehkuttelua kuunnellessa. Heitin parit fraasit väliin ja sanoin, että itse en ole asian suhteen mikään fundamentalisti, mutta suhtaudun lakiin ihan perusmyönteisesti.

Kerroin myös siirtymäkausista ja tupakkakopeista.

Haastattelun alussa linja katkesi. Se oli meikäläiselle ensimmäinen katkos suorassa lähetyksessä. Kun pääsin takaisin linjalle totesin, että vika ei ollut Nokiassani…

Ylipäätään pidän näitä kansainvälisen median haastatteluja erittäin antoisina ja tärkeinä. Niitä on noin 5-10 viikossa vähän viikosta riippuen.

Enimmäkseen olen antanut haastatteluja Britannian, Ranskan, Belgian ja Saksan tv- ja radiokanaville. Olen myös saanut kunnian osallistua muun muassa Puolan, Liettuan, Latvian, Viron, Tsekin ja Slovakian tv- ja radiokanavien ohjelmiin.

Nämä ovat siinä mielessä tärkeitä, että sitä on joka kerta ikäänkuin maansa suurlähettiläs. Ei muutakuin kieli keskelle suuta, hymy huulen ja menoks…yhtä lehtihaastattelua lukuunottamatta ei ole ainakaan vielä mennyt plörinäksi.

Huomenna osallistun BBC Worldin radiokeskusteluun Venäjästä.

Huomaan käyttäväni nämä ”keltaiset viikot” (eli vaalipiiriviikot) aika usein erilaisiin käytännönjärjestelyihin (laskut, valokuvat, tulevat remontit, jne.). Pitää vain saada kaikki rastihommat tehtyä.

Käytännönhommien lisäksi kävin tänään Suomen EU-edustustossa tapaamassa suurlähettiläs Eikka Kososta ja ulkoasiainneuvos Nina Vaskunlahtea. Halusin vähän pohdiskella suomalaisten europarlamentaarikkojen roolia.

Britit, ranskalaiset ja saksalaiset nimittäin käyttävät omia meppejään häikälemättömästi hyväksi hallituksensa kantojen ajamisessa. Olen viime aikoina miettinyt, että meidän pitäisi Suomessa tehdä ihan samalla tavalla.

Olen nimittäin vahvasti sitä mieltä, että yksittäinen europarlamentaarikko voi vaikuttaa EU-lainsäädäntöön huomattavasti enemmän kuin yhdenkään jäsenmaan ministeri, puhumattakaan jäsenmaiden kansanedustajista.

Ministerineuvostossa istuu 27 hyvin ”briiffattua” ministeriä, joista jokainen lukee oman ministeriönsä (ja tietenkin hallituksen) loppuunsaakka valmistellun ja pohditun kannan.

Ministerin valmistelukoneisto on huikea. Jokaisen ministerin takana on 100-1000 virkamiestä, vähän maasta ja ministeriöstä riippuen.

Ministerineuvossa tiedetään siis aina suunilleen mihin kompromissiin päädytään. Liikkumavaraa ei ole.

Euroopan parlamentissa tilanne on päinvastainen. Jokaisessa parlamentin valiokunnassa (niitä on laskutavasta riippuen 22-24) on noin 20-50 jäsentä. Valiokunnassa pyörii aina noin 20-40 raporttia/lainsäädäntöhanketta yhtäaikaa.

Mepeillä on 1-4 avustajaa. Väitän, että yksikään europarlamentaarikko ei pysty hallitsemaan kaikkia hankkeita yhtäaikaa. Ei vaikka kaikilla olisi yhtä loistavat avustajat kuin minulla. 

Jokaisessa valiokunnassa on noin puolisen tusinaa meppejä, jotka käytännössä pyörittävät koko valikokuntaa. Nämä parlamentaarikot paneutuvat asioihin ja hakevat lisäinformaatiota kaikkialta mistä sitä on saatavilla. Ei vähintään oman maan hallitukselta.

Parlamentin raportöörillä on aivan käsittämätön valta. Hän saa tuekseen valiokuntien sihteeristön ja pystyy täten ohjaamaan parlamentin keskustelua haluamaansa suuntaan. Kannattaa muistaa, että lähes kaikki keskeiset lainsäädäntöhankkeet ovat nykyään yhteispäätösmenettelyn piirissä, eli neuvosto ja parlamentti tekevät ne yhdessä.

Europarlamentaarikkoa ei siis voi verrata kansanedustajaan, koska jokaisella europarlamentaarikolla (ja varsinkin raportöörillä) on mahdollisuus jättää sormenjälkensä lainsäädäntöön. Esimerkiksi palveludirektiiviin taisi tulla noin 2500 muutosehdotusta ja käytännössä se pantiin täysin uuteen muotoon parlamentaarikkojen toimesta. Sellaista uudelleen rustausta ei kansallisessa kansanedustuslaitoksessa nähdä.

Jos pistää mutkat vähän suoraksi niin kansallisissa järjestelmissä hallitus ehdotta, hallituspuolueet tukevat ja oppositio vastustaa. EU-järjestelmässä komissio ehdottaa ja sen jälkeen neuvosto ja parlamentti taistelevat. Viimeinen sana on käytännössä aina parlamentilla.

Luennoidessani Euroopan parlamentin vallasta ja vastuusta (KTM:n neuvotteleva virkamies Raimo Luoma kirjoitti aiheesta muuten erinomaisen lisensiaattitutkinnon jo vuonna 1996) totean usein ehkä vähän pilke silmäkulmassa, että mepeillä on unelma ammatti: paljon valtaa ja vähän vastuuta…

Aioin kirjoittaa aiheesta laajemman kolumnin lähiaikoina. Ennen sitä kuulisin mielelläni teidän näkemyksiä mepin vallasta ja vastuusta. Aion myös keskustella asiasta mahdollisimman monen suomalaisen virkamiehen, kansanedustajan ja ministerin kanssa.

Vaikka me mepit periaatteessa edustamme vain poliittista ryhmäämme niin kyllä se käytönnön veri vetää usein oman maan erityisintressien suuntaan.

Eli mitä olette mieltä? Onko meppi EU-asioissa vaikutusvaltaisempi kuin ministeri? Miten kunkin hallituksen pitäisi ”käyttää” meppejään? Edustaako meppi poliittista ryhmäänsä vai maataan?

 

Olen asunut Belgiassa yhteensä yhdeksän vuotta ja vasta tänään kävin ensimmäistä kertaa Gentissä. Olisi pitänyt käydä aikaisemmin.

Erittäin kaunis kaupunki, ikäänkuin suurempi versio Bryggestä. Suosittelen kaikille, jotka käyvät tai asuvat Belgiassa.

Kävely ei ollut tänään helppoa. Eilinen juoksu tuntui jaloissa. Oli kuin kahta tukkia liikuttaisi. Ei ainakaan tehnyt mieli lenkille.

Sain tekstarin Simon Morduelta, joka työskentelee kilpailukomissaari Verheugenin kabinetissa. On aika kova poika juoksemaan. Veti ihan vaan 1h 10min 44sek. Rupesi oma aika tuntumaan aika vaatimattomalta…

Nyt on aika kuitti olo. Juoksin tänään perinteisen Brysselin 20 km Suzannen kanssa.

Olimme molemmat erittäin tyytyväisiä lopputuloksiimme. Suzanne juoksi lenkin ajassa 1h 45min 42 sek. Lähes viisi minuuttia tavoitetta nopeammin. Ei pitäisi mainita, mutta hän oli toimistonsa ylivoimiasesti nopein…

Oma tavoitteeni oli juosta viiden minuutin kilometrejä, eli noin 1h 40min. Meni yli odotusten. Aika: 1h 36min 50 sek. Lopputulokset löytyvät tästä osoitteesta.

Taisin vetää ensimmäiset 10 km vähän liian lujaa (45min 35sek). Hengityksen kanssa ei ollut vaikeuksia, mutta jaloissa tuntui. Yli 87 kilon ruhon liikuttaminen ottaa yläreisille…

Massajuoksut ovat hienoja tapahtumia. Juoksun osallistujamäärä oli 28 000, eli suurin koskaan. Fiilis oli sen mukainen.

Kavereistani ainakin Kristian Hedberg, Hannes Huhtaniemi ja Joe Dunne osallistuivat juoksuun.

Reitti on Brysseliä parhaimillaan. Ensimmäisen kolmen kilometrin jälkeen mennään vain puiden lomassa.

Normaalisti aloitan hitaasti. Nyt päinvastoin. Jossain 6 kilometrin kohdalla tuli ensimmäistä kertaa tunne, että pitää vähän höllätä.

Vaikeimmat kilometrit olivat 13-17. Ei millään olisi jaksanut, mutta jostain sitä energiaa löytyi. Viimeiset 3 kilometriä ovat ylämäkeen.

Mitä lähemmäs loppua tultiin, sen enemmän väsytti. En pahemmin vilkuillut sivuille. Hymy muuttui irvistykseksi. 

Välillä kuului mukavasti suomalaisia huutoja: ”juokse, juokse” tai ”paina Alex”. Ne antoivat aina lisäpontta.

Maalissa bongasin Valtteri Niirasen. Kovan juoksun jälkeen on aina kiva vaihtaa kuulumisia. Haimmme vimmatusti jotain syötävää. Löysimme appelsiinit. Hyvältä maistui.

Juoksun jälkeen kävimme koko perheen, appiukon ja anopin voimin ravintolassa. Kaksi olutta, lasillinen valkkaria ja grappa…lihaskivusta ei ole tietoakaan.

Onneksi huomenna on vapaapäivä.

PS. Pahoittelen, että kotisivuilla on ollut häikkää ainakin vuorokauden verran. Muistitila ylittyi. Nyt voi taas vapaasti kommentoida.

Koneessa matkalla Helsingistä Brysseliin. Tänään oli aika erilainen meppikiertuepäivä, jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua. En puhunut EU:sta laisinkaan.

Aamulla tapasin kirjailija-toimittaja Juha Vuorisen. Kyseessä oli eräänlainen sokkotreffi. Eräs yhteinen kaverimme ehdotti, että Vuorisen ja Stubbin kannattaisi tavata.

Kaveri veikkasi meidän tulevan hyvin toimeen. Oikeassa oli. Juttu luisti kuin vanhoilla frendeillä konsanaan. Meillä taitaa olla yhtä pervo huumorintaju…Puolitoista tuntia vierähti huomaamatta.

Sain mukaani kolme Juhan neljästätoista kirjasta. Aion aloittaa jo kulttikirjan statukseen nousseesta Juoppohullun päiväkirjasta. Kirjoista lisää tästä linkistä.

Vasemmalta Henri, Sanna, Christian, allekirjoittanut, Krisse ja Miklu.

Loppupäivä meni sitten futista pelatessa. Väärinkäsitysten välttämiseksi lienee tarpeen kertoa vähän tarkemmin mistä oli kyse.

Osallistuin Aki Riihilahden järjestämään hyväntekeväisyysotteluun. Vastakkain ”Team Special” ja Kehitysvammaisten maajoukkue. Tavoitteena kerätä varoja kehitysvammaisten urheilulle.

Kehitysvammaisten Special Olympics-joukkueen tähtisikermään kuuluivat Heimo Kaartinen, Esa Peltonen, Christian Hautala, Jarmo Koivisto, Kima Salin, Tatu Salin, Antti Strömberg, Henri Kouhia, Juha Jääskelä ja Andreas Carena.

Ossi Väänäsen ja Jarkko ”Rudi” Ruudun välissä oli aika turvallinen olo.

Meidän joukkuueessa pelasivat Mikael Forssell, Arto Nyberg, Vappu Pimiä, Aki Riihilahti, Ringa Ropo-Junnila, Janne Saarinen, Krisse Salminen, Sanna Sepponen, Kirsi Alm-Siira, Jarkko Tamminen, Juha Tapio ja Ossi Väänänen. Jarkko ”Rudi” Ruutu oli armoton tuomari.

Niinhän siinä tietenkin kävi, että turpiin tuli 1-0. Matsin jälkeen pidettiin vielä rankkariskaba. Onneksi edes se päättyi noin suunilleen 3-3 tasuriin.


 

Akin ja Miklun mielestä olin pelin jälkeen niin puhki, että piti kantaa pukukoppiin. Huom uudet plääkät, joista kasvavat pohkeet ovat kuin tanskalaisella työhevosella…

Oli todella mukava pelata futista pitkästä aikaa. Tässä tapauksessa ”pitkästä aikaa” on 29 vuotta. Viimeksi pelasin jalkapallo-ottelun legendaarisen Lehtisaaren Hiidet-nimisen jalkapallojoukkueen paidassa kymmenen vuotiaana.

Oli myös hienoa saada olla mukana hyväntekeväisyystapahtumassa. Tuli mieleen yliopistoajat jenkeissä, jolloin vedin kaksi vuotta ryhmää, joka järjesti kerran viikossa ohjelmaa kehitysvammaisten aikuisten kanssa. Pelasimme lähinnä erilaisia pelejä koripallosta baseballiin.

Jälleen kerran pitää nostaa hattua Aki Riihilahdelle, joka oli tilaisuuden promoottori. Futismatsi oli vasta alkusoittoa. Toivottavasti mahdollisimman moni voi osallistua hyväntekeväisyyskonserttiin, joka järjestetään Finnair stadionilla 8.6. Lisätietoja tästä.

Viikon kysymys on, että mihin suuntaan EU:n sisämarkkinoita pitäisi kehittää? Mikä toimii? Mikä ei toimi? Mitä pitäisi muuttaa?

Alla materiaalia viikon kysymykseen.  

%video%

Tässä lyhyesti se, mitä eilen lupasin videoblogissa. Työstimme siis sisämarkkinoiden tulevaisuutta koskevaa strategiaa uusiksi Tuomaksen kirjoittaman pohjan avulla. Tässä on aiheeseen pari linkkiä.

Ensin linkki Komission analyysiin siitä mitä Euroopan sisämarkkinat ovat tällä hetkellä ja mitä pitäisi tehdä. Sitten on linkki parlamentin raportöörin ranskalaisen MEP Jacques Toubonin aihetta koskevaan raporttiluonnokseen. Merkinnän lopussa on oma näkemykseni sisämarkkinoiden tulevaisuuteen.

Toinen polttava aihe oli EU:n kanta Viron parin viikon takaiseen patsasselkkaukseen. Tässä on parlamentin päätöslauselma aiheesta.

Työeläkeyhtiö Varman porukka.

********* 

 The single market has been a true European success story…

A. whereas the Single Market has been a success story without precedence in the European context delivering wider choice and lower prices to consumers, creating a competitive and dynamic environment for business and enabling exchange of ideas and experience among European cultures,

B. whereas the Single Market and its four building blocks, the free movement of good, services, people and capital has been a decisive step forward in European integration,

C. whereas the Single Market has contributed to economic prosperity and job creation and has benefited consumers,

D. whereas the Single Market has become an internationally recognized symbol of European nations working together in a spirit of mutual respect and trust while respecting the rule of law,

E. whereas the Euro has brought transparency, efficiency and ease of access to the Single Market,

F. whereas the Single market is the most efficient tool to address the challenges of globalisation through enabling a more competitive and dynamic European economy,

G. whereas the Single market is based on the idea of a responsible market economy,

… yet it is still under construction.

H. whereas an improvement in the functioning of the Single Market is still needed,

I. whereas there is still need to reduce administrative burden on business, to promote the single market to consumers, to complete opening up of markets in many sectors, especially in network industries,

J. whereas there is still overt and hidden protectionist attitudes in the Member States’ administrations,

K. whereas the Single Market is never ready and is constantly evolving in face of events like globalisation, emergence of knowledge economy, increased energy dependence, climate change, ageing population and enlargement of the European union.

New and forward looking initiatives emerge.

1. Welcomes the Commission’s active role and forward-looking vision of the Single Market;

2. Supports the Commission’s initiative to shift the emphasis in the Single Market exercise from removing barriers to make markets work better and to deliver to consumers and business to its fullest potential;

3. Stresses that a good Single Market policy is fundamental to the stimulation of innovation through increased competition and to a business-friendly environment;

4. Welcomes the Commission’s initiative to reduce the administrative burdens for businesses and urges that further such efforts be made;

5. Holds the view that new policy initiatives should be more driven by an analysis on the impact they have on various markets, economic sectors and environment;

Challenges remain …

6. Regrets that the four freedoms are still violated daily on the Single Market;

7. Regrets that Member States do not feel sufficient ownership of the Single Market project on a practical level;

8. Regrets to read and hear declarations by Member States and other instances praising the Single Market and the four freedoms and to see that real action and decisions by the same instances too often reflect protectionist attitudes;

9. Regrets that the principle of mutual recognition, which besides harmonisation is an essential tool for the free movement of goods in the Single Market, remains almost unused due to non-existing support and effort by Member States to implement it; further regrets that some Member States set limitations to the free movement of labour and services;

10. Regrets that especially network markets such as the energy, rail transport, postal services and telecommunication industries remain strongholds of nationalistic industrial policies;

11. Recognises that there is still a long way to go to have full consumer confidence in the Single Market due to lack of information and to uncertainty about the consumer protection level offered across the Single Market;

12. Recognises that businesses still hesitate to engage into cross-border trade due to red tape and the uncertainty that the country of destination offers the business environment promised by the Single Market;

13. Recognises that in a Single Market delivering quality of life environmental and consumer protection concerns need to be taken into account;

14. Recognises that the European Union is facing an increasingly competitive global environment;

… but these need to be faced by targeted action and policy measures.

15. Calls for a promotional campaign by the Commission and the Member States to promote the opportunities, possibilities and choices offered by the Single Market to consumers and to businesses.

16. Emphasises that in order for such campaigns or any other measure to improve the working of the Single Market the ownership of the Member States of the Single Market is a pre-condition; therefore urges the Member States to turn their speeches about the importance of the Single Market into action; furthermore recommends the national parliaments to take a more active role in an earlier stage in the formulation of Single Market legislation;

17. Calls for strenghtening consumer confidence in cross-border purchases and strengthening their trust in common rules on consumer protection; welcomes in this context the Commission’s Green Paper on the review of the consumer acquis; furthermore calls for Member States to ensure that consumer protection regulation is enforced properly;

18. Stresses that harmonization and mutual recognition are complementary elements with their respective advantages in building the Single Market and that a right balance in using these methods needs to be found; welcomes the Commission’s proposal within the goods package for a legislation defining procedures to implement the principle of mutual recognition in its full potential;

19. Welcomes a set of recent Commission legislative proposals aimed at perfecting the Single Market with tools such as the ones in the goods package; furthermore stresses the importance that public contracts be awarded in a transparent way and in this context welcomes the commission proposal on enforcement of public procurement regulation; calls on the Commission to assure that the access for SME’s to public contracts is ensured;

20. Calls for the Commission to continue its efforts in aiming at better regulation – and thus a less bureaucratic environment for business and innovation to thrive; holds the view that co-regulation and self-regulation should be considered as alternatives to legislative regulation in appropriate cases.

21. Urges Member States to improve transposition and implementation of new EU legislation; while notes the improvement in national transposition, welcomes the new aim of the European Spring Summit to gradually reduce the transposition deficit target to 1%;

22. Holds member states responsible for most infringements of Single Market rules; therefore calls for the Commission to allocate more resources to the processing of infringement cases of the Internal Market rules in order to reduce the legal uncertainty and loss of time of businesses and consumers and thus to allow them to reap full benefit of the Single Market in a timely fashion;

23. Urges Member States to realise the importance of a functioning Single Market to retain competitive advantage; emphasises the importance of the Single Market regulation to be in line with global competitive realities; calls on the Commission, when framing internal policies, systematically to evaluate and take into consideration similar policies implemented by the EU’s major partners;

24. Instructs its President to forward this resolution to the Council and the Commission.

Pitäisi varmaan kirjoittaa päivän päätöksistä, mutta en malta olla kommentoimatta teidän erinomaisia kommentteja sunnuntain blogimerkinnästä. Päätin kirjoittaa omat ajatukseni näin blogimerkintään, jotta ne eivät menisi lukijoilta ohi suun.

UFO?

Olen erittäin kiitollinen kaikista kommenteista ja kehitysehdotuksista. Seuraavassa muutama havainto teidän erinomaisista kommenteista.

1. Muun muassa Jouni ja Pirkko kiinnittivät huomiota blogin rakenteeseen ja tekivät siihen liittyen hyvä kehitysehdotuksia. Muutamat niistä ovat ehkä teknisesti liian vaikeasti toteutettavissa, mutta pistämme ne harkintaan. Yhdestä konkreettisesti ehdotuksesta otan tässä vaiheessa kopin: jos teille kaikille sopii niin tuikkaan tulevaisuudessa blogiin ”viikon kysymyksen”, eli aiheen, josta voimme kaikki käydä kimpassa keskustelua. Mitä olette mieltä?

2. Monet – muun muassa Elina, Timo, Antti Vesala, Pirkko, Pia, Hanne ja Stina – kiinnittivät huomioita sellaisin blogikeskustelijoihin, jotka kierrättävät samoja tekstejä eri blogeissa päivän aiheesta riippumatta. Kuten olen aiemmin todennut niin kannatan vapaata keskustelua, mutta toivon tietenkin, että pysytään suunnilleen aiheessa. Ongelma ei ole näillä sivuilla yleinen.

3. Timo ehdotti haastatteluja ja vierailevia tähtiä. Hyvä idea. Meillä on jo ollut muutama haastattelu Web-TV:n puolella ja pistän niitä tulevaisuudessa ilman muuta lisää.

4. Käsiteltäviä aiheita…huh-huh, olette vaativaa porukkaa…onneksi. Ainakin nämä tuli poimittua kommenteistanne: puolustus, laajentuminen, kirja-arvostelut, opiskelijat, EU:n kumppanuusohjelmat, Afrikka, Välimeri, Kiina, Turkki, Venäjä, ohjuspuolustus, ilmastopolitiikka, kulttuuri, maahanmuutto, globaali talous sekä käytännön ja teorian yhteys. Pidän nämä mielessä kun jatkan kirjoittelua. Samalla yritän keskittyä niihin aiheisiin, joiden parissa työskentelen. Kiitos aihe-ehdotuksista Stinalle, Pirkolle, Antille, Pialle, Jotulle, Jounille, Villelle, Looralle ja Elinalle.

Kiitos myös Jussille ja monelle muulle positiivisesta palautteesta. On se vain niin, että kehuista ei ole tainnut kukaan vielä pahastua. Optimistinen idealisti löytää usein mälsistäkin asioista sen positiivisen puolen.

%video%

Työn touhussa Tuomaksen kanssa.

PS. Katselimme äsken Barroson ja Sarkozyn lehdistötilaisuutta EU:n perustuslaista. Kyllä tästä hyvä tulee. Palaan teemaan lähiaikoina.

Nämä täysistuntoviikkojen tiistait ovat kyllä aina yhtä vauhdikkaita. Eihän tässä enää pahemmin stressaannu. Toisaalta ei näihin kyllä koskaan totu. Näin mentiin tänään:

Tulen toimistolle kello 7.35. Käyn läpi sähköpostit, päivän kalenterin ja blogikommentit. Olen lukenut keskeisimmät paperit eilen illalla. Valmiusaste on hyvä. Avustajat ovat treenanneet hevosensa laukkakuntoon.

Menen perinteiselle kokoomusmeppien pressiaamiaiselle. Sali on täynnä suomalaisia ja virolaisia toimittajia. Hyvä yleisfiilis. Tunne Kelam puhuu Viron patsaskiistasta ja Ville Itälä käy läpi parlamentin budjettia. Myöhemmin puhumme EU:n perustuslaista ja verkkovierailuista.

%video%

Tapaan britannian Eurooppa-ministeri Geoff Hoonin. Olen myöhässä. Geoff on mukava, mutta tiukka mies. Tivaan häneltä missä perustuslakiin liittyvissä kysymyksissä britit näyttävät punaista valoa. Liian monessa, totean.

Ryntään täysistuntosaliin puhumaan EU:n kauppapolitiikasta ja globaalisaatiosta. Puhun molempien puolesta.

Menen moikkamaan Esko Antolaa, joka puhuu meidän Itämeriryhmälle. En valitettavasti voi jäädä kuuntelemaan, mutta saan myöhemmin kuulla kehuja – Esko on pitänyt hyvän puheenvuoron. 

Vuorossa on ryhmämme sisämarkkinaporukan kokous. Väännämme kättä muun muassa terveyspalveluista, sisämarkkinastrategiasta ja kuluttajasuojasta.

Kello soi ja on aika siirtyä täysistuntoon äänestämään. Äänestämme muun muassa seuraavista aiheista: kauppapolitiikasta, ympäristöstä, ja biodiversiteetistä.

Äänestysten jälkeen haen baarista juustosämpylän, laitticokiksen ja omenan. Sopiva satsi Vasabladetin haastattelua varten. Juttelemme Strasbourgin rekkarallista. Tehokas lounas.

Hammastikulla murut pois hampaiden välistä ja takaisin pohtimaan sisämarkkinoita. Avustajista Tuomas ja Henrik valmistelevat hommia täyttä häkää täällä Strasborgissa. Titta lähettää minut oikeaan paikkaan oikeaan aikaan Brysselistä. Homma toimii. Hymyilen.

En ehdi istua koko kokousta. Pitää mennä budjetinvalvontakokoukseen kertomaan raportistani, jossa käsitellään käännöskustannuksia. Pöydällä on kuusi muutosehdotusta. Hyväksyn viisi. Hylkään yhden.

Matkalla täysistuntoon tapaan vanhan pomoni Romano Prodin. Tervehdimme iloisesti ja vaihdamme muutaman sanan. Hän lähettää terveisiä Reijo Kemppiselle.

Kuuntelen Prodin puheen EU:n tulevaisuudesta. Prodi ei ole muuttunut: hän on vannoutunut EU-kannattaja.

 

Kelam, Barroso, Beazley, Hassi, Lax ja Saryusz-Wolski naurutuulella

Entisestä komission puheenjohtajasta nykyiseen. Tapaamme Itämeriporukan kanssa Jose Manuel Barroson. Puhumme Itämeristrategiasta. Kokous meneen odotettua paremmin. Tällä saralla tapahtuu vielä paljon. Hyvä.

Pikakäynti toimistolla. Linna pysyy pystyssä. Tuomas on valmistellut 38 muutosehdotusta Toubonin raporttiin sisämarkkinoiden tulevaisuudesta. Taitaa tulla vilkas keskustelu huomenna.

Menen kahville ystäväni Sylvie Goulardin kanssa. Teimme yhdessä töitä Prodille. Hän on nykyään Ranskan Eurooppa-liikkeen puheenjohtaja. Haaviin tarttuu myös legendaarinen Daniel Cohn-Bendit, eli ”punainen Danny”. Värikäs kaveri.

Piipahdan komission kyselytunnilla, mutta ei ole mitään fiksua kysyttävää, joten jatkan matkaa eteenpäin.

Menen ryhmäkokoukseen. Olen valmistautunut puhumaan terveyspalveluista. Haluan antaa tukeni ruotsalaiskollega Charlotte Cederschiöldille. Ei tarvitse tukea, koska homma menee putkeen. Grattis Charlotte!

Katson Olli Rehnia monitorista. Hän vastailee kysymyksiin laajentumisesta.

Nyt väsyttää. Lähden hotelliin. Taidan syödä illallisen telkkarin ääressä.

Kyllä tähän tottuu.

Tämän viikon eräs keskeisin ja seuratuin aihe Strasburgin täysistunnossa on matkapuhelinten verkkovierailumaksut eli ns. Roaming-maksut. Jokainen meistä, joka matkustelee ulkomailla tietää tunteen kotiin palatessa kun joutuu jännittämään seuraavan puhelinlaskun loppusummaa.

%video%

Matkapuhelinoperaattorit ovat pitkään vetäneet kovia hintoja ulkomailla soitetuista tai vastaanotetuista puheluista. EU (erli komissio) ilmoitti jo pari vuotta sitten operaattoreille, että mikäli ulkomaan puheluiden hinnat eivät laske muuten, on unionin puututtava peliin lainsäädännöllä. Hinnat tulivat hiukan alaspäin, mutta edelleen ollaan usein huikeissa yli euron minuuttihinnoissa.

Tapaus on EU:lle erittäin poikkeuksellinen. Harvoin tapahtuu niin, että EU puuttuu markkinoiden toimintaan määräämällä kattohintoja millekään markkinoille. Viime kerran näin tapahtui rajat ylittäville tilisiirtomaksuille. Pankit pantiin ruotuun lainsäädännöllä.

Matkapuheluhinnoissa markkinoihin puuttuminen johtuu siitä, että lähes kaikki operaattorit toimivat pääasiallisesti kansallisilla markkinoilla. Kilpailu rajat ylittävillä puheluilla on tämän takia lähes olematonta eikä operaattoreilla ole insentiiviä laskea hintojaan. Toisaalta ulkomaanpuheluiden hinnat eivät vastanneet millään tavalla niiden tarjoamisesta aiheutuvia kustannuksia.

Päätöksellä on kiire. EU lupasi, että hinnat saadaan alas ennen kuumimman kesäloman alkua. Loppumetreillä esiin nousi kuitenkin pari kiistakohtaa, joista parlamentti, komissio ja neuvosto ovat neuvotelleet pitkiä iltoja viime viikkoina.

Nyt esitettävä kompromissiratkaisu toisi seuraavat uudistukset matkapuhelinmarkkinoille:

1) Ulkomailla (EU:n alueella) vastaanotettu puhelu saisi maksaa enintään 0,24 euroa minuutilta.

2) Ulkomailta tai ulkomaille soitettu puhelu saisi puolestaan maksaa korkeintaan 0,49 euroa. Tälle hetkellä hintahaarukka on 0,58-5,00 euroa.

3) Ulkomaille siirryttäessä on operaattorin lähetettävä automaattisesti tekstiviesti, jossa se kertoo puheluiden hinnat. Nykyään matkailija voi vain arvailla minuuttitaksoja ellei ole niitä erikseen etukäteen tarkastanut palveluntarjoajaltaan.

Eräs kiistakohta liittyi siihen, millä tavalla asiakkaat siirretään uusille tariffeille. Malleja oli pöydällä alun perin kaksi.

Komissio ehdotti, että kaikki asiakkaat siirrettäisi suoraan uudelle EU:n määräämälle tariffille kaikissa maissa. Ongelmaksi nousi kuitenkin se, että joillain alueilla tietyt operaattorit tarjoavat jo nykyään hintoja, jotka ovat edullisempia kuin ehdotetut EU-tariffit. Näiden operaattoreiden asiakkaat olisi siis ”pakkosiirretty” korkeammille hinnoille.

Käytäväkeskusteluja sisämarkkina-asioista Lasse Lehtisen ja Edit Herczogin kanssa.

Toinen malli olisi jättänyt EU-tariffiin siirtymisen puhtaasti asiaakkaan valinnaksi. Epäilykseksi tässä vaihtoehdossa nousi kuitenkin se, miten innokkaasti operaattorit tiedottaisivat heille epäedullisesta EU-tariffista.

Siirtämisessä päädyttiin ratkaisuun, jossa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana operaattorien on ilmoitettava asiakkaalle uudesta EU-tariffista. Asiakas saa valita, ottaako käyttöön EU-tariffin heti vain haluaako jatkaa vanhalla tariffillaan vielä kolmen kuukauden jälkeenkin. Tämän kolmen kuukauden jakson jälkeen kaikki asiakkaat, jotka eivät ole ilmoitukseen millään tavalla reagoineet siirretään automaattisesti EU-tariffille.

Poikkeuksen tähän muodostavat sellaiset ulkomaanpuhelusopimukset, joissa ulkomaanpuhelutariffista on sovittu erikseen – ei siis osana normaalia matkapuhelinliittymää. Näin varmistetaan, että edullisimmilla tariffeilla tällä hetkellä puhuvat eivät saakaan yht’äkkiä yllätystä korkeammista EU-tariffeista.

Asiakkaille hyödyt ovat käsinkosketeltavat. Matkapuhelinoperaattorit puolestaan joutuvat muokkailemaan strategioitaan uusiksi. Arviot tämän lainsäädännön vaikutuksista operaattoreiden tuloksiin heittelevät valtavasti – GSM Associationin mukaan EU:n operaattorien yhteenlasketut tulot tippuvat viidestä miljardista eurosta kahteen ja puoleen miljardiin.

Tänä iltana kompromissiratkaisu käsitellään lyhyesti parlamentin teollisuusvaliokunnassa. Myöhemmin viikolla asiasta äänestetään täysistunnossa. Omalta osaltani tulen seuraamaan ryhmämme linjaa eli kannatan neuvoteltua kompromissia.

Hinnat tippuvat huomattavasti, mutta kattohinnan alapuolelle jätetään pelivaraa operaattoreille kilpailla ja tarjota erilaisia hinnoittelupaketteja asiakkaille. Ei olis mitään järkeä puristaa kaikkia katteita yrityksiltä. Tästä kärsisi tuotekehitys ja innovaatiot ja viime kädessä tulevaisuuden asiakas.