Kiitos kaikille eilisistä rohkaisuista. Puhe meni hyvin. Jenkit ovat innostavaa porukkaa. Osoittivat suosiota ihan seisaaltaan.

Puheenvuoro Furmanin yliopistolla

Paikallinen lehti ja TV-kanava olivat paikalla kun ”oma poika” tuli kylille.

Kävi kuitenkin niin, että toissapäivänä Yhdysvaltojen Idols-kilpailusta tippunut Greenville ”oikea oma poika” oli kovempi stara. Häntä paikallinen TV oli vastassa lentoasemalla…

Puhe taisi olla tunteita täynnä. Paikalla oli lähes 300 henkeä. Kiitin läheisimpiä proffiani ja Furmanin yliopistoa.

Puheessa käin läpi EU:n nykytilaa pitkälti näilläkin sivuilla käytävän keskustelun pohjalta. Nostin esille viisi haastetta: perustuslain, laajentumisen, ulkopolitiikan, talouden ja kansalaismielipiteen.

Pyrin pitämään puheen mahdollisimman yleisellä tasolla. Kävin asioita läpi pedagoogisesti. Sekaan heitin paljon vitsejä. Aina toimiva formaatti.

Proffien, paikallisten ja oppilaiden lisäksi paikalla oli Bob Inglis. Hän on edusajain huoneen (kansanedustaja) jäsen Etelä-Karoliinasta. Mukava kaveri, joka on kiinnostunut EU-asioista.

Neljä mentoriani: Brent Nelsen, Bill Lavery, Don Gordon sekä Aristide Tessitore

Nyt suuntamme Atlantaan, jossa Suzannella on vähän hommia ja me muut lomaillaan.

Edesmenneellä isoäidilläni Inger Setälällä oli tapana sanoa, että on kaksi aihetta, joita kannattaa välttää: uskonto ja politiikka. Täällä Etelä-Karolinassa asenne taitaa olla vähän erilainen. Politiikka, uskonto ja tietenkin urheilu ovat keskeinen osa paikallista keskustelukulttuuria.

Eilen iltapäivällä kävin kuuntelemassa panelia, jonka otsake oli ”The Religious Factor in EU-US Relations”. Moderaattorina toimi entinen professorini Jim Guth, joka on alan johtavin asiantuntija (katsokaa vaikka hänen julkaisuluetteloaan).

Alustajia oli kaksi: Josef Braml ja Nils Ole Oermann, molemmat saksalaisia tohtorismiehiä. Oermannilla on kaksi tohtorintutkintoa, maisterintutkinto, juristin tutkinto ja kaiken kukkuraksi hän on vielä pastori…

Keskustelu oli hyvä, mutta mitään varsinaista teesiä ei ollut. Braml ja Oermann olivat itseasiassa eri mieltä aika monesta asiasta. Seuraavassa muutamia ajatuksia, jotka nousivat esille keskustelussa.

1. Uskonnolla on vahva asema Yhdysvaltain nykypolitiikassa. Euroopassakin uskonnon merkitys päivän politiikassa on merkittävämpi kuin annetaan ymmärtää. 

2. Ydysvalloissa uskonto on usein poliittisen keskustelun keskipisteessä. Yhysvalloissa voi lukea päivälehteä, joka on täynna uutisjuttuja ja analyysejä uskonnosta. Euroopassa tämä on harvinaisempaa.

3. Yhdysvalloissa kirkko ja valtio pidettiin erossa toisistaan, koska kirkkoa haluttiin suojella valtiolta. Euroopassa toimittiin päinvastoin, eli haluttiin suojella valtiota kirkolta.

4. Amerikkalaisella ja Eurooppalaisella uskonnollisella oikeistolla on erilaiset näkemykset moneen peruskysymykseen. Amerikkalainen voi muitta mutkitta tukea esimerkiksi Irakin sotaa ja kuolemantuomiota ja samalla suhtautua nuivasti esimerkiksi hyvinvointivaltioon. Euroopassa ”aatevelje ja -siskot” ovat päinvastaista mieltä.

5. Yhtäkaikki uskonto vaikuttaa politiikan tekoon molemmin puolin Atlanttia. Itse olin tästä melkeinpä yllättynyt kun hyppäsin aidan toiselle puolelle virkamiesmaailmasta. Esimerkiksi meidän poliittisessa ryhmässä on paljon sellaisia, joiden poliittista toimintaa ohjaa kristinusko. Varsinkin saksalaisten, italialaisten ja puolalaisten puheenvuorossa vilahtaa usein uskonnollisia näkemyksiä, jotka sitten heijastuvat heidän äänestyskäyttäytymiseen esimerkiksi kantasolutkimuksen tukemisessa. 

Tänään on sitten se ”iso päivä”, eli pidän seminaarin pääpuheenvuoron illalla. Aiheena ”The State of the European Union”. Jännittää vähän puhua yli 300:lle hengelle ja kaikille entisille professoreilleni. Katsotaan miten käy.

Professorit Don Gordon sekä Brent Nelsen

Kaljalla proffien ja kavereiden kanssa

Furman University, Greenville South Carolina. Department of Political Science.

Nyt muistan miksi rakastan Furmanin yliopistoa. Aurinko paistaa. Tammikujat, järvi, vesiputoukset, vuoret, kauniit rakennukset.

    

Maisemakuvia Furmanin yliopistolta

Kaikkea ohjaa yksi tavoite: nuorten opettaminen. Jalo tavoite.

Luokat ovat pieniä, maksimissaan viisitoista oppilasta. Professoreilta saa henkilökohtaista opetusta. Motivaatio on korkealla.

Yhteensä 32 kurssia. Jokaisessa luettavana kuusi oppikirjaa ja kirjoitettavana kaksi esseetä ja kaksi tenttiä. Lopputuloksen Bachelor of Arts-tutkinto.

Nostalgia-avenue. Opiskelijana päivät olivat Aristotelesmaisen täydellisiä: lukemista, kirjoittamista, kuuntelua, keskustelua, kuntoilua. Oppimisen jano ei ottanut laantuakseen.

Ei ihme. Ei tämän hienompia puitteita opiskelulle ole. Olen pienten ”liberal arts” koulujen fani. Opettavat ajattelemaan.

Eilen illalla osallistuimme Suzannen kanssa Ranskan USA-suurlättilään kunniaksi järjestetyille illalliselle. Pieni maailma. Suurlähettiläs Jean-David Levitte oli Jacques Chiracin poliittinen neuvonantaja.

Muistelimme Helsingin huippukokousta vuonna 1999. Tuolloin avattiin ovi Turkin EU-jäsenyydelle. Olin kirjurina. Jänniä aikoja.

Eilisessä illallispöydässä istuin Richard Rileyn ja Wlodzimierz Cimoszewiczin (kuka väittää, että Ben Z:n nimi on vaikea kijroittaa?) välissä. Ensin mainittu toimi kahdeksan vuotta Etelä-Karoliinan kuvernöörinä ja sen jälkeen kahdeksan vuotta Bill Clintonin opetusministerinä.

Cimoszewicz on taasen Puolan entinen pääministeri ja ulkoministeri. Hänestä tuli pääministeri vuonna 1995. Hän lopetti poliittisen uransa ulkoministerinä vuonna 2004. Eli hän johti Puolaa historiallisen murroksen aikaan.

Sitä oppi paljon kun kuuntelee Rileyn ja Cimoszewiczin kaltaisia poliitikkoja. Molemmat ovat muuttaneet tätä maailmaa. Molemmat ovat idealisteja. Molemmat ovat vaatimattomia ja erittäin mukavia keskustelukumppaneita.

Tänään olen luennoinut ympäri yliopistoa eri EU-aiheista. Vaikein paikka tuli kun piti puhua Euroopan keskuspankista. Onneksi ehdin soittaa nopeasti avustajalleni Tuomas Rautaselle, joka on ollut kyseisessä instituutioissa hommissa. Sain rautaisen briiffin. Toivottavasti se heijastui luennolla.

Hetken päästä alkaa seminaari. Tänään aiheena on EU ja uskonto. Siitä enemmän huomenna.

PS. Pistän ensi viikolla blogiin kuvia Furman kampusalueelta.

Huomenta. Terveisiä täältä Greenvillestä, Etelä-Karoliinasta. Osallistumme Suzannen kanssa entisen yliopistoni (Furman University) EU-konferenssiin, joka alkaa huomenna.

Lensimmet tänne eilen Brysselistä koko perheen voimin. Yhdeksän tunnin lento sujui hyvin. Passitarkastuksestakin päästiin hyvin läpi. Laukutkin tulivat nopeasti.

Hyvältä näytti…kunnes sitten piti pistää laukut uudestaan turvatarkastukseen. En ole aiemmin kokenut turvatarkastusta johonkin maahan tullessani…Koko ruljanssi kesti kolme tuntia. ”Homeland Security” on kyllä mennyt hiukkasen överiksi… 

Siinä odotellessa kävi kuitenkin hyvä säkä. Tapasin sattumoisin Robert Karlssonin, joka on nykyään yksi maailman parhaista golfareista. Pelasi muun muassa viimeksi Euroopan Ryder Cup joukkueessa.

Olemme Robertin kanssa vanhoja tuttuja. Pelasimme monta kertaa vastakkain. Legendaarisin kilpailu käytiin Islannissa Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa vuonna 1985. Olimme lähes tasoissa ensimmäisen päivän jälkeen ja näin ollen pelasimme ”viimeisessä” pallossa.

Sää oli kuin suoraan jostain kauhuleffasta. Asteet ylsivät nipin napin plussan puolelle. Myrsky: vettä, räntää ja rakeita vaakatasossa. Minä jähmetyin ja hän voitti mestaruuden, ylivoimaisesti.

Yhtäkaikki Robert pelaa ensi viikolla golfturnauksista suurimman, eli Mastersin. Sinne on lähes mahdoton saada lippuja. Pelaajat saavat kuitenkin oman kiintiön ja Robert kysyi jahka haluaisin tulla katsomaan. Ei siinä kauaa tarvinnut empiä. Perjantaina mennään

Asumme entisen proffani, mentorini Brent Nelsenin luona. Täällää on kiva olla. Neljä vuotta Furmanin yliopistolla olivat mahtavaa aikaa. Ne muuttivat elämäni.