Brysselin lentoasemalla. Illalla Hanna-Leenan Hemmingin vaalitilaisuuteen. Huomenna Korva-kampanjaa Helsingin seudulla.

Mainitsin eilen, että Ranskasta olisi odotettavissa mahdollisesti kova uutinen tänään. Juttua ei juuri uutisoitu kansainvälisessä mediassa eikä tätä kirjoittaessa ranskalaistenkaan lehtien kotisivuilla. Mitään mullistavaa ei onneksi tapahtunut.

Homma koski selvityspyyntöä, jonka ranskalainen yritys Arcelor Atlantique et Loraine oli pyytänyt Ranskan korkeimmalta hallinto-oikeudelta (Conseil d’État) koskien Euroopan päästökauppajärjestelmään liittyvää päästöoikeuksien jakoa. Yrityksen mielestä päästökauppadirektiivi ei ole sopusoinnussa Ranskan perustuslakiin kirjattun tasa-arvoisuuden periaatteen kanssa.

Korkein hallinto-oikeus joutui tekemään perinpohjaisen selvityksen EU-lain suhteesta Ranskan lakiin ja Ranskan perustuslakiin.

Tämän päiväisessä lehdistötilaisuudessa Ranskan korkein hallinto-oikeus antoi lausunnon, että EU-laki on edelleen Ranskan lain yläpuolella, mutta Ranskan perustuslaki on EU-lain yläpuolella.

Käytännössä tämä merkitsee, että jos taho valittaa EU-direktiivin olevan Ranskan perustuslain vastainen, Ranskan perustuslakituomioistuimen on ensin selvitettävä onko kyseinen direktiivi EU:n perussopimusten tai yhteisölainsäädännön yleisten periaatteiden vastainen – niiltä osin kun perussopimus vastaa Ranskan perustuslakia. Mikäli näin on, siirtyy tapaus EY-tuomioistuimelle.

Mikäli direktiivi taas on EU-perussopimusten mukainen, asia otetaan käsittelyyn Ranskan perustuslakituomioistuimessa. Jos direktiivi todetaan Ranskan perustuslain (tai sen hengen) vastaiseksi, direktiivi menettää voimansa Ranskassa. Jos direktiivi taas todetaan Ranskan perustuslain linjaiseksi, se pysyy voimassa Ranskassakin.

Mitä tämä käytännössä siis merkitsee? Se selvinnee vasta sitten kun Arcelor Atlantique et Loraine -yrityksen tapaus on käsitelty loppuun. Jos päästöoikeuksien allokointi todetaan Ranskan perustuslain vastaiseksi, vastaavia tapauksia on varmasti odotettavissa paljon lisää. Tällöin koko päästökaupan toiminta Ranskassa saattaisi vaarantua. Ja vastaavia valituksia saattaisi tulla muistakin EU-direktiiveistä. Asia jää nähtäväksi.

Suurimmalta uutispommilta pelastuttiin. Päätös, että Ranskan laki olisi ollut EU-lain yläpuolella olisi vienyt pohjan lähes koko Ranskan EU-jäsenyydeltä.

Istun toimistossani Esko Antolan kanssa nautitun lounaan jälkeen. Juttelimme EU:n tulevaisuudesta ja Itämerestä. Eskosta on nykyään uuden think-tankin, Centrum Balticumin, johtaja.

Hän on erittäin innoissaan Itämeren asioiden ajamisesta. Esko on aina hyvällä asialla. Niin tälläkin kertaa. Lupasin kaiken taustatuen, jonka voin vain antaa.

Aamupäivällä palaveerasimme sisämarkkinavaliokunnan virkamiehen, Patricia Jimenezin kanssa. Aiheena oli komission ensi viikon tiistaina julkaistava direktiiviehdotus, joka käsittelee ”vastavuoroista tunnustamista”, eli tavaroiden vapaata liikkumista EU:n alueella. Esteitä on edelleen paljon, ja ne pitää raivat pois.

Palaan aiheeseen myöhemmin, koska tämä direktiiviehdotus tulee olemaan ensimmäinen suuri lainsäädäntöhanke, jossa toimin parlamentin raportöörinä.

%video%

Liberation-lehden toimittaja Jean Quatremer kertoo näkemyksiään Ranskan EU-politiikasta ja perustuslaista.

Bongasin käytävällä eilisen seminaarin moderaattorin Jean Quatremerin. Hän innostui kotisivuistamme ja varsinkin EU-webTV:stä niin paljon, että halusi tulla katsomaan miten se toimii. Näytimme. 

Teimme samalla pienen haastattelun, joka loppuu valitettavasti vähän kesken, koska muistikortti tuli täyteen.

Jeanin perusteesi on, että Ranskan EU-politiikka on tällä hetkellä vähän ongelmallinen. Hän toteaa myös, että EU:n perustuslaki ei astu voimaan. Klippi loppuu tähän toteamukseen. Perusteluitakin olisi ollut, mutta kun se muistikortti…

Lopuksi: myönnän, että olen nyt vähän heikoilla jäillä, mutta nostan kuitenkin erään asian esille. Kuulin, että Ranskan tuomioistuimesta on huomenna tulossa merkittävä päätös. Media on kutsuttu paikalle Pariisiin kello 9.30.

Kyseessä on ymmärtääkseni kaksi oikeustapausta, joissa ratkotaan EU-oikeuden suhde Ranskan lakeihin ja Ranskan perustuslakiin.

Nykyisen oikeuskäytännön mukaan EU-laki on Ranskan lain yläpuolella, ihan niin kuin kaikissa EU-maissa.

Ristiriitatapauksissa EU-laki voittaa. Tästä on jo monta oikeustapausta ja käytäntö on myös kirjattu jäähyllä olevaan EU-perustuslakiin.

Ranskan oikeuskäytännössä EU-laki ei kuitenkaan ole Ranskan perustuslain yläpuolella. Huomisesta päätöksestä voi odottaa uutista, koska media on kutsuttu paikalle.

Päätös voi mennä kumpaan suuntaan tahansa. Jos todetaan, että EU-laki ei ole Ranskan lain yläpuolella, niin syntyy oikein kunnon soppa. Mitäs me muut?

Jos taas todetaan, että EU-laki on Ranskan perustuslain yläpuolella, niin vallankumouksista tunnetussa maassa käydään varmaan aika kuuma keskustelu.

Jäädään jännittämään huomista päätöstä, koska se tulee varmaankin heijastamaan oikeuskäytäntöön kaikkialla Europpassa.

Toistan, olen siis tässä kysymyksessä lähinnä huhujen varassa.

Aika surrealistinen päivä, joka alkoi miinus 25 asteen pakkasessa Helsingissä ja päättyi lumisateiseen Brysseliin. Siihen väliin mahtui lento, kolumni, työryhmäkokouksia, radiohaastattelu (Ranskan radio) ja kaksi luentoa. 

Onneksi ehdin kotiin ajoissa puuhastelemaan lasten kanssa. Säilyi todellisuuden taju.

Tuli kyllä vähän sellainen tunne, että tänään menin liian lujaa. Tukka putkella paikasta toiseen. Onneksi sain luettua kaikki asiakirjat lennolla.

Olin tänään puhujana kahdessa mielenkiintoisessa tilaisuudessa. Ensimmäisen järjesti arvostettu Konrad Adenauer Stiftung. Aiheena oli Itämeri-strategia. Paikalla noin 50 Brysseliläistä vaikuttajaa.

Saksalaiset ovat innostuneita viime marraskuussa parlamentissa hyväksytystä Itämeri-strategiasta. Alustin aiheesta yhdessä brittiläisen Christopher Beazleyn ja saksalaisen Michael Gahlerin kanssa. Molemmat kollegoja.

Yritämme ajaa hanketta eteenpäin. Hitaasti etenee, mutta etenee kuitenkin.

Omalta kohdaltani päivän pääjuttu järjestetiin Schumannin aukion liepeillä, Residence Palace nimisessä paikassa. Aiheena oli Ranskan EU-politiikka presidentinvaalien kynnyksellä.

Aihe näytti kiinnostavan, koska sali oli tupaten täynnä. Kuulijoita oli yli 400. Tilaisuuden järjesti European Policy Centre, Confrontations Europe ja Fondation pour l’innovation politique.

Pääsin arvovaltaiseen porukkaan, jossa oli professoreita Saksasta, Ranskasta, Puolasta, Italiasta ja Kreikasta. Meppejä oli neljä, kolme ranskalaista ja allekirjoittanut.

Moderoinnista vastasi tunnettu ranskalaisen Liberation-lehden EU-kirjeenvaihtaja Jean Quatremer, jonka blogi on kuumaa tavaraa ainakin Brysselissä.

Meitä oli pyydetty provosoimaan keskustelua. Aloitinkin toteamalla ranskaksi, että paras provokaatio on pitää alustus englanniksi…Yleisö tuntui pitävän herjasta. Keskustelua käytiin kuitenkin molemmilla kielillä.

Kiteytin viestini Descartesin hengessä kolmeen pointtiin:

1. Olen huolestunut Ranskan EU-keskustelusta. Esimerkkeinä mainitsin debatin perustuslaista ja laajentumisesta. Totesin myös, että Ranskan poliittinen eliitti ei puolusta EU:ssa tekemiään päätöksiä, vaan syyttelee unionia kaikista vaikeista päätöksistä. Tämän seurauksena Ranska on menettänyt itseluottamuksensa ja koko EU-keskustelusta on tullut perin sekavaa.

2. Ranskan EU-politiikka ulkopuolisin silmin. Miltä se näyttää? No ei ainakaan johdonmukaiselta. Kaikki suuret hankkeet ovat jossain vaiheessa pysähtyneet Ranskan muuriin (vuoden 1954 puolustusyhteisö, ensimmäinen laajentuminen ja perustuslaki). Samalla totesin, että kaikki suuret projektit ovat myös Ranskan käsialaa, ei vähintään euro. Toin myös esille teesini sisämarkkinoista, jossa galleja pidetään protektionisteinä. Puolalaisella putkimiehellä pelotellaan samalla kun vallataan puolalaisten markkinoita.

3. Ranskaa tarvitaan takaisin EU:n keskiöön. Mikään ei etene ilman Ranskaa. Se tiedetään. Itsevarma ja progressiivinen Ranska on koko EU:n etu. Siksi me kaikki seuraamme Ranskan presidentinvaaleja hieman pelonsekaisin tuntein. Mikä on Segolene Royalin EU-politiikka? Kukaan ei tiedä. Mikä on Nicolas Sarkozyn EU-politiikka? Aika gaullistiselta näyttää…

Esitin pointtini maltillisesti ja huumorilla höystettynä. Hyvä niin. Keskustelu oli ranskalaisen vilkasta. Yhdessä vaiheessa takarivillä innostuttiin oikein kunnolla. Siinä vaiheessa puolalainen vierustoverini totesi, että ”nyt ymmärrän miksi Ranskassa asiat muuttuvat vain vallankumouksen kautta”.

Yhtä kaikki, tilaisuus oli onnistunut. Jäi hyvä fiilis hektisestä päivästä.

PS. Sokerina pohjalla noteeraaan, että kaksi edellisten presidentivaalien ehdokasta (Timo Soini ja Arto Lahti) kävivät kommentoimassa eilistä blogimerkintää. Kiitos heille ja kaikille muille, jotka osallistuvat keskusteluun.

Olen muuten viime vuosien aikana oppinut tuntemaan Timo Soinin eri EU-tilasiuuksista. Meillä on aina hauskaa yhdessä. Hän on loistotyyppi. Ei olla samaa mieltä asioista, mutta juttu luistaa. Timo on niin sanotusti ehtaa tavaraa: ”what you see is what you get”.

Helsingissä maanantai-iltana. Bondleffa on jo alkanut. Silti muutama pikainen havainto sinivihreästä seminaarista.

Tänään järjestettiin siis Keskustan ja Kokoomuksen yhteinen seminaari Suomen tulevaisuuden haasteista. Seminaarissa puhuivat Pekka Perttula (kesk), Jarmo Virmavirta (kok), Juha Kuisma (kesk), Seppo Särikiniemi (kesk), Ilkka Oksala (kok), Mikko Alkio (kesk), Anne Holmlund (kok), Kimmo Tiilikainen (kesk), Paula Risikko (kok), Tatja Karvonen (kesk) ja allekirjoittanut.

Yleisöstä bongasin myös mm. Jyri Häkämiehen, Kimmo Sasin ja Ben Z:n. Ben heitti pöytään päivän uutisen toteamalla, että hän ei pidä Kokoomuksen ja Keskustan yhdistymistä pitkällä aikavälillä lainkaan mahdottomana.

Tilaisuus oli kaikinpuolin onnistunut. Hyvä henki. Opin paljon uutta Keskustan ja Kokoomuksen historiasta.

Oma puheenvuoroni käsitteli kansainvälistyvän Suomen haasteita nimenomaan sinivihreästä näkökulmasta. Aloitin heti toteamalla, että katson asioita lähinnä Eurooppalaisesta näkökulmasta ja että minulla ei ole mitään arpia Keskustan ja Kokoomuksen yhteistyöstä. Lähtökohtani on siis ennakkoluuloton.

Tarkastelin teemaa kahdesta näkölulmasta. Ensin Euroopan pelikentiltä ja sen jälkeen Suomen vinkkelistä.

Euroopan suhteen totesin, että:

1. Euroopan parlamentissa on selkä kahtiajako: keskusta-oikeisto vastaan keskusta-vasemmisto. Oikealla uskotaan yksilön vapauteen ja vastuulliseen markkinatalouteen. Vasemmalla liputetaan säätelyn ja holhoamisen puolesta. Esimerkkeinä nostin esille palveludirektiivin, työaikadirektiivin ja kemikaaliasetuksen.

2. Eurooppalaisessa poliittisessa kentässä on kolme trendiä. Ensiksi selkeä keskusta-oikeistolainen yhteistyö ja joissain tapauksissa jopa kaksipuoluejärjestelmä. Toiseksi on Suomen malli, jossa on kolme suurta puoluetta. Tätä mallia ei muualla ole. Lopuksi on keski- ja itä-Eurooppalaiset maat, jotka ovat päässeet sosisalismin kahleista ja joissa pieniä puolueita kasvaa kuin sieniä.

3. Keskustan meppien pitäisi liittyä EPP-ryhmään. Tämä pointti kirvoitti vilkkaan keskustelun.

Suomen pelikentästä totesin, että:

1. Konteksti on muuttunut kolmesta syystä: Ruotsin vaalit, suurten kaupunkien kok-sdp yhteistyö on murtunut (esimerkiksi Tampere ja Oulu) ja keskusta-oikeistossa on tapahtunut sukupolven vaihdos, jota vasemmalla ei tulla näkemään vielä pitkään aikaan.

2. Vasemmiston ja oikeiston välillä on selkeitä eroja. Keskusta-vasemmisto edustaa valtarakenteiden suojelua. Keskusta-oikeisto taas edustaa muutosta. Vastakkain ovat järjestö ja yksilö.

3.  Sinivihreää yhteistyötä voi syventää kolmessa vaiheessa. Ensin yhteistyö ja yhteinen hallitusohjelma (vrt. presidentin vaalit ja Ruotsin vaalit). Sen jälkeen yhteinen poliittinen liike. Ja lopuksin pitkässä juoksussa yhdistyminen.

Onko tämä kaikki utopiaa? En tiedä. Toisaalta eihän kukaan aikoinaan uskonut SYP:n ja KOP:n yhdistymiseen. Nykyään ei kylläkään ole edes Meritaa jäljellä. Mutta onpahan ainakin Nordea…

Kierrän paljon ympäri Suomea luennoimassa EU-asioista. Aika usein kuulee suunnilleen seuraavanlaisen kysymyksen: ”Miksi Suomi on aina mallioppilas kun muut eivät tee sovittuja hommia?”. Niinpä.

Asiaan kuuluu, että kun kiertelen ympäri Eurooppaa puhumassa EU-asioista, niin kaikissa maissa kuulee saman kysymyksen. Jopa Kreikkalaiset pitävät itseään mallioppilaana. Eli ”kaikki muut petkuttavat, paitsi me”.

Miten onkaan asian laita ihan oikeasti? Mittareita on monenlaisia, mutta niistä paras on direktiivien ja asetusten toimeenpano. Komissio tekee vuosittain tilastoa siitä miten eri jäsenmaat ovat hommansa hoitaneet.

Tilasto kertoo meille, että ei ne hommat nyt niin huonosti ole. Kyllä kaikki hommansa hoitavat.

Tanska ja Liettua ovat todellisia mallioppilaita. Vain 0,3 prosenttia direktiiveistä ja asetuksista ovat jääneet roikkumaan. Portugali pitää perää. Heiltä 3 prosenttia on jäänyt hoitamatta.

Suomi pärjää ihan hyvin. Viidentenä ollaan 0,7 prosentin saldolla.

Koko lista löytyy tästä alhalta.

Huomenna lennän iltapäivällä Suomeen. Osallistun Kokoomuksen ja Keskustan yhteisseminaariin. Saan kunnian alustaa kansainvälisistä haasteista. Aion käydä läpi sinivihreää tematiikkaa nimenomaan Eurooppalaisesta näkökulmasta.

Olen valmistellut alustusta. Kävin muun muassa lukemassa uudestaan kaikki aiheeseen liittyvät blogikommentit. Kiitos niistä. Seminaarista enemmän huomenna illalla.

Tanska 0.3
Liettu 0.3
Latvia 0.5
Slovakia 0.6
Suomi 0.7
Iso-Britania 0.7
Kypros 0.8
Puola 0.9
Unkari 0.9
Malta 1.0
Saksa 1.0
Alankomaat 1.0
Slovenia 1.0
Viro 1.1
Itävalta 1.1
Irlanti 1.2
EU25 keskiarvo 1.2
Ruotsi 1.3
Ranska 1.3
Espanja 1.4
Belgia 1.6
Tsekki 1.6
Italia 2.2
Luxembourg 2.6
Kreikka 2.8
Portugal 3.0

Prosenttiosuus läpi menneistä direktiiveistä, joita ei ole toimeenpantu kansalliseen lainsäädäntöön.

Lähde: Euroopan Komissio

I confess. I am a sportsfanatic! Almost anything goes. Perhaps lawn bowling and darts being the rare exceptions.

I used to play ice hockey, handball and golf rather seriously. I even made it to the Finnish National team golf in the late 1980s and early 1990s.

Okay, I admit that being in the Finnish National team in golf at that time, was a bit like being the UK National Team in ice hockey…not much to write home about.

Nevertheless, I got to play in a few European Championships and Opens. I even made it to the British Amateur Open, but alas missing the cut with shots.

I follow many sports closely. Not least football.

The English Premiership has always been my favourite. I grew up with it on Finnish TV. When I was a kid I’d always watch matches on Saturday afternoons with my dad and brother.

The Finns have never done that well in football, but fortunately things are changing. The women have been doing well lately and the men are followings suite.

The men’s national team is coached by Roy Hodgson and the players play professional football all over Europe. The team is currently top in the Euro 2008 qualifiers and with hard work and a bit of luck I think we will make it to the finals for the first time.

The team is talented has many great characters. Most of all, they gel.

I am a fan of Mikael Forssell, Aki Riihilahti and Hannu Tihinen. They have all played for my favourite team in Finland, HJK.

Forssell played for Chelsey and Crystal Palace. He is now with Birmingham City, getting ready for a major come back after injury.

Riihilahti was a long time favourite with Crystal Palace and is currently playing for Kaiserslauten in Germany. He is a great character. If you don’t believe me check out his homepage. Or read any of his columns in the Times.

Tihinen is currently with Zurich. He used to play for Anderlecht here in Brussels.

We are in the same qualifying group with Belgium. I have already started scalping for tickets…

Meille tulee viikossa noin 50 ”kalenteripyyntöä” – kaikkea puhetilaisuuksista tapaamisiin.

Pyyntöjen hallinnoiminen ei ole mikään pikkujuttu. Päinvastoin. Se on yksi toimistomme tärkeimmistä tehtävistä.

Kaikki lähtee siitä, että pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Pitää löytyä energiaa ja pitää olla hyvin valmistautunut jokaiseen tilaisuuteen.

Jokainen hakee aina omia rajojaan. On löydettävä se oikea tasapaino työn, perheen ja levon välillä.

Helppoa? Ei. Mahdotonta? Ei missään nimessä.

Esimerkiksi tänä viikonloppuna olisi tehnyt mieli osallistua Kokoomuksen vaaliristeilylle, mutta jätin sen väliin. Puntarin toisella puolella oli viikonloppu perheen parissa. Se voitti, ja hyvältä tuntuu.

Töitä voi aina piiskata aamusta iltaan, joka päivä, mutta jossain täytyy olla raja. Minun kohdallani raja tulee vastaan viikonloppuna ja iltaisin.

Kirjoitan työn ja perheen tasapainoilusta helmikuun Blue Wings kolumnissa (kts. julkaisut). Mitä olet mieltä? Missä sinun raja kulkee?

Tänään tehtiin kampanjaa Uudellamaalla. Aamutelkkarin jälkeen kävin Markus Torkin vaalitilaisuudessa puhumassa EU:n tulevaisuudesta. Jännitti vähän, koska yleisössä oli Markuksen veli Juhana, Suomen puhetaitoguru numero yksi. Taisi se mennä ihan hyvin, ainakin Juhanaa hymyilytti.

Tilaisuuden jälkeen kävimme Ahti Kytölän kanssa hakemassa Sauli Niinistön mukaan kierrokselle. Oli mukavaa rupatella Saulin kanssa pitkin päivää. Kävimme läpi vaalitilannetta ja kansainvälistä politiikkaa. Kehuimme yhteen ääneen Jyrki Kataisen eilistä esiintymistä vaalikeskustelussa.

Päivän kierrokseen sisältyi Hanko, Lohja ja Nummela. Porukalla näyttää olevan virtaa ja vaalifiilis on hyvä. Eri vaalitilaisuuksiin osallistui tukku hyviä ehdokkaita: Bengt Hartman, Marjo Matikainen-Kallstöm, Outi Mäkelä, Sauli Niinistö, Tiina Noro, Jussi Patinen, Vesa Syrjänen ja Raija Vahasalo.

Oli kiva tehdä kampanjaa muille – ei tarvinnut itseänsä myydä.

Viikonloppuna viimeistelen EU tulevaisuusraportin, joka julkaistaan helmikuun aikana.

Back in Brussels from a day of campaigning in Finland. We have national elections coming up on March 18 and I am trying to help out as many candidates as possible.

It’s kind of fun to campaign for others. No need to sell yourself…

We have just updated the English version of my homepage, especially some of the columns in the Queens language. The latest one, which you can find in the seat pocket of a Finnair flight, is about balancing work and family. Does it sound familiar?

Pikaviesti: Hannu Takkula valittiin äsken yllättäen kulttuurivaliokunnan varapuheenjohtajaksi sen jälkeen kun äärioikeiston varapuheenjohtajaehdokas ei saanut valiokunnan luottamusta.

Mielestäni tämä on loistava homma. Nyt on siis viisi suomalaista valiokuntien varapuheenjohtajana. Onnittelut Hannulle!

JK. Suomalaisten meppien asema Euroopan parlamentissa on aiheena MTV3:n Huomenta Suomi-ohjelmassa huomenna kello 7.05.