Takana on kaikin puolin hyvä viikonloppu perheen parissa. Puuhastelua, jumppaa, pyöräilyä, pelejä ja leikkimistä. Sain jopa vedettyä kaksi tunnin juoksulenkkiä. Eihän tätä mikään voita.

Emilie on ollut runsaan vuoden balettitunneilla. Viime aikoina hän on suhtautunut koko hommaan vähän nuivasti. Ei vaan tee mieli.

En halua sellaiseksi isäksi, joka puskee lapsiaan harrastuksiin, joista he eivät pidä. Ei pidä elää omia lapsuuden haaveita omien lastensa kautta.

Oma isä-pappani toimii jälleen kerran esikuvana. Hän ei koskaan työntänyt meitä harrastusten pariin, vaan antoi meidän itse valita mitä halusimme tehdä.

Sen jälkeen hän tuki kuskaamalla ja rohkaisemalla. Kun haluttiin lopettaa niin lopetettiin. Ei mitään painetta mistään.

Haluan olla samanlainen. Niinpä baletti jäi väliin…siis myös minulta.

Suomen päässä keskustelu sinivihreästä yhteistyöstä jatkuu. Tänään muun muassa Anneli Jäätteenmäki tuki yhteistyötä. Hienoa.

Tuli aika paljon rohkaisevia viestejä eri puolilta. Kuulin myös, että tietyillä tahoilla on ollut vähän hermostumisen merkkejä. Lisättäköön, että ne tahot eivät ole Keskustasta tai Kokoomuksesta.

Toivon, että keskustelu jatkuu myös ensi viikolla. Vaalithan ovat parhaimmillaan räiskyvää ja avointa keskustelua. Huonoimmillaan hyssyttelyä.

Huomenna on taas Strasbourgin täysistunnon vuoro. Ensi viikko on yhtä paikkojen jakoa.

Eilinen ajatuspallo Keskustan ja Kokoomuksen yhdistämisestä näytti leijailleen mukavasti lauantaisessa mediakeskustelussa. Noteerasin, että ainakin Timo Kalli, Jyri Häkämies, Jarmo Korhonen, Mikko Alkio ja Paula Risikko osallistuivat keskusteluun. Kiitos myös erinomaisista kommenteista kotisivuilla.

Alkiolta ei ainakaan puutu rohkeutta. Pääminsteri Vanhasen erityisavustajan vaalislogaani on ”Tuleeko Suomessa Presidentin lisäksi myös pääministerin tulla SAK:sta?”. Auts! 

Oma ajatteluni lähtee siis pitkälti Euroopan kentiltä, jossa on selkeämpi jako oikeiston ja vasemmiston välillä. Esimerkkeinä muun muassa Britannia, Ranska, Italia, Espanja ja Ruotsi. Jako ei tietenkään estä suurten koalitioiden muodostumista, kuten ollaan nähty viime aikoina Saksassa ja Itävallassa.

Mielestäni kyse on pitkälti aatteesta ja uudistumiskyvystä. Pidän itseäni keskustaoikeistolaisena liberaalina.

Myönnän, että ajamani asiat eivät ole ainakaan gallupien mukaan pop. Olen arvoliberaali markkinatalouden kannattaja, joka haluaisi nähdä EU:n hajautettuna liittovaltiona. Seksuaalivähemmistöjen puolustaminen, vapaakauppa ja federalismi eivät ole ihan sieltä suositummasta päästä turuilla ja toreilla…

Olisiko uusi keskustaoikeistolainen puolue sitten yllä mainitulla linjalla. Ei tietenkään. Keskustaoikeistolaiseen aatteeseen mahtuu liberaaleja ja konservatiivisia suuntauksia, aivan samalla tavalla kuin sosiaalidemokratiaan.

Miten on sitten Eurooppa-politiikan laita? Mielestäni Kokoomus on kolmesta suuresta puolueesta EU-myönteisin. SDP:ssä ja Keskustassa on tapahtunut paljon liikettä viimeisten neljän vuoden aikana. SDP on tullut EU-skeptisempään suuntaan suunilleen saman verran kun Keskusta on tullut EU-myönteiseen suuntaan.

Kyse on pitkälti siitä halutaanko uudistua vai jähmettyä paikalleen. Väitän, että juuri nyt lähes kaikki voimat, jotka ajavat muutosta ovat viivan oikealla puolella.

Suomen sosiaalidemokraattinen puolue on ajautunut kohti konservatiivista vasemmistoa. Pelkistettynä: Paavo Lipposen moderni sosialidemokratia ja EU-politiikka on valitettavasti mennyttä aikaa puolueen sisällä.

Erkki Tuomiojaa ei voi hyvälläkään tahdolla pitää uudistusmielisenä. Eero Heinäluoma on niin SAK kun vain olla ja voi.

Ajattelin heittää kehään kolme lisäkysymystä:

1. Suomessa on keskustaoikeistolainen enemmistö. Pitäisikö tämän heijastua hallituksen kokoonpanossa?

2. Onko oikein, että ammattijärjestöt, kuten esimerkiksi SAK, tekevät kampanjaa yhden puoleen puolesta?

3. Mikä on tällä hetkellä Suomen konservatiisin voima?

Tervetuloa siis mukaan keskusteluun, nimellä tai nimimerkillä.

Istun Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Perjantaina riittää liikennettä. Väkeä on kuhisemalla.

Takana on onnistunut meppikiertuepäivä Jyväskylässä. Aamu alkoi Palokan lukiossa: erinomainen n 50 hengen porukka. Sieltä jatkoin Cygnaeuksen lukioon, jossa kävimme vikkaan EU-keskustelun yli kahdensadan hengen täpötäydessä auditoriossa. Mahtava jengi!

Suurkiitos jälleen Antti Vesalalle erinomaisista järjestelyistä.

Cygnaeuksen lukiolla.

Puoliltapäivin olin mukana avaamassa Keski-Suomen Kokoomuksen uutta korvakahvilaa.

Avaus onnistui hyvin. Paikalla oli paljon porukkaa. Toiminnanjohtaja O-P Niskanen oli taas mobilisoinut hyvin jengiä.

Kahvilassa oli hyvä ilmapiiri. Mielestäni ehdokasasettelu on onnistunut. Kokoomuksen kolmetoista ehdokasta löytyvät osoitteesta www.keski-suomen.kokoomus.net.

Tunnen Henna Virkkusen ja Jaakko Selinin entisestään. Loistotyyppejä molemmat. Veikkaan, että Kokoomus saa kaksi ehdokasta läpi.

Keskisuomalainen ja paikallinen Yle kävivät haastattelemassa. Heitin ilmaan ajatuspallon: Keskusta ja Kokoomus pitäisi yhdistää pitkällä aikavälillä. Ei mikään uusi ajatus, onhan sitä ennenkin viljelty.

Tarkemmat perustelut löytyvät huomisen Keskisuomalaisen sivuilta. Peruslähtökohta on, että suomalaisten enemmistö on keskusta-oikeistolainen. Haluaisin itse lisätä tuohon vielä, että liberaali keskusta-oikeistolainen. Eli uskotaan markkinatalouteen, joka pohjautuu sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Silti Suomea on viime vuosikymmeninä johtanut sosiaalidemokraattinen puolue ja ay-liike, hyvässä ja pahassa.

Myönnän, että avaus on ikäänkuin oman EU-sektorini ulkopuolelta, mutta ehkä se heijastaa pitkälti Euroopan parlamentin asetelmaa. Eli täysistuntosalin vasemmalla ja oikealla puolella on eroja, ihan samalla tavalla kuin suomessakin. Euroopan parlamentin liberaaliryhmä puhaltaa usein yhteen hiileen konservatiiviryhmän kanssa. Luonnollinen allianssi.

Viikonlopusta tulee rauhallinen. Sitä vietetään lasten harrastusten parissa. Kirjoitin eilen helmikuun Blue Wings -kolumnin työn ja perhe-elämän yhdistämisestä. Pitää toimia, kuten saarnaa.

 

Komissio julkaisi eilen näkemyksensä Euroopan energiamarkkinoista. Paketti on karua luettavaa.

Euroopassa on edelleen aivan liian paljon protektionismia – omista energiamarkkinoista valtionmonopoleineen pidetään kiinni kynsin hampain.

Yksinkertaistaen komission ilmasto- ja energiastrategia linjaa seuraavat tavoitteet:

– Isoja energiayhtiöitä pilkotaan pienempiin, kilpailukykyisempiin ja avoimempiin yksiköihin mm. erottamalla energiantuotannon sen jakelusta. Eli kilpailun lisäämiseksi sama firma ei saa enää hoitaa monopolimaisesti koko ketjua energiantuotannosta yksittäiseen lämpöpatteriin asti.

– Kasvihuonepäästöjä vähennetään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja jos päästöjen vähentämisestä päästään sopuun maailmanlaajuisesti, jäsenmaat nostavat tavoitteen 30 prosenttiin

– Energian kulutusta lasketaan 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä

– Uusiutuvien energiamuotojen osuttaa kasvatetaan nykyisestä kuudesta 20 prosenttiin

– Ydinvoimaan suhtaudutaan positiivisena vaihtoehtona.

Tarkempaa tietoa saa tämän linkin takaa löytyvästä lehdistötiedotteesta ja raporteista.

http://ec.europa.eu/energy/energy_policy/index_en.htm

Täytyy myöntää, etteivät komission näkemykset ainakaan heikennä Kokoomuksen välikysymystä ilmastonmuutoksesta.

Laskeudun tänään keskiyöllä Jyväskylään. Huomenna on vuorossa meppikiertue Jyväskylän ympäristössä. Koulukäyntien ohessa avaan muun muassa Kokoomuksen Korvakahvilan kaupungin keskustassa kello 12.

Tällä viikolla Euroopan parlamentin käytävillä on kaksi tärkeää herraa: Tuomas Rautanen ja Victo d’Hondt. Rautanen näkyy ja kuuluu ihan livenä kun taas d’Hondtista leijaillee vain haamu.

Tuomas aloitti avustajan hommat meidän tiimissä maanantaina. Erittäin tervetullut vahvistus suoraan Euroopan keskuspankista. Ykkösluokan ekonomisti!

Tuomas oli aikoinaan vahvasti mukana vaalikampanjassa. Auttoi kaikella mahdollisella tavalla, ei vähintään sparraamalla erilaisia vaaliteemoja.

Hän on myös sattumoisin entisten avustajieni Kai Mykkäsen ja Lauri Tieralan hyvä kaveri. Kävivät kaikki samaa lukiota. Olivat varmaan Tapiolan lukion intellektuellit: Tupu, Hupu ja Lupu.

Pitää kai olla tyytyväinen, että entiset avustajat uskalsivat mainostaa parhaalle kaverilleen avustajan paikkaa…

Meillä oli Tuomaksen kanssa legendaarinen työhaastattelu. Se meni pitkälti niin, että Tuomas kysyi minun saavutuksista, tavoitteista ja aikeista!

Kai ja Lauri olivat tunnetusti mahtavia tyyppejä. Ja niin on Tuomaskin. Veitsenterävä kaveri, joka uskaltaa haastaa ja kyseenalaistaa. Oppii uusia asioita sadasosasekunnissa. Ja on ennen kaikkea utelias.

Meillä on nyt jälleen kerran koossa loistava tiimi. Heli, Henrik ja Tuomas täydentävät toisiaan. Tuntuu todella hyvältä. Meillä on jo ollut mielenkiintoisia keskusteluja. Sparraamme toinen toisiamme ja ideoimme eri aiheiden ympärillä. Tätä se on parhaimmillaan.

Viikon toinen hahmo on edesmennyt Belgialainen matemaatikko Victor d’Hondt (1841-1901). Tämän legendaarisen matemaatikon haamu on jo kauan leijaillut Euroopan parlamentin käytävillä. Koko europarlamentaarikkojen tehtäväjako perustuu d’Hondtin kaavoihin.

Monet demokratiat, mukaan lukien Suomi, käyttävät d’Hondtin mallia. Matematiikka ei koskaan kuulunut vahvuuksini, joten minun on ehkä paras olla selittämättä mallia sen enempää. Selitykset löytyvät osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/D’Hondt_method. Ehkä joku fiksumpi voisi auttaa?

EU-vaaleissahan järjestelmä toimii niin, että puolueen eniten henkilökohtaisia äänejä saa kaikki listan äänet. Seuraava saa puolet, jne. Näin saadaan vertailuluvut, joiden pohjalta katsotaan ketkä pääsivät läpi.

Oli miten oli d’Hondtin kaavio on kuumaa kamaa tällä viikolla. Homma toimii suunnilleen näin:

Ensin ryhmien sisällä äänestetään ryhmän puheenjohtajasta, varapuheenjohtajasta ja talouden hoitajasta. Sen jälkeen ryhmät äänestävät ehdokkaistaan parlamentin varapuhemiehiksi ja kvestoreiksi (heitä on nykyään kuusi ja he päättävät meppien hallinnollisista asioista).

Kun nämä paikat on jaettu niin d’Hondt aloittaa hommansa. Meidän ryhmän taulukossa on 150 paikkaa (ryhmässämme on 277 jäsentä!). Taulukkoon sisällytetään ensin ne mepit, jotka valittiin yllä mainituissa vaaleissa.

Ryhmän sisällä lasketaan kuinka monta meppiä on kustakin maasta. Isoimmat delegaatiot (meillä Saksa, josta 49 meppiä) saavat tietenkin valita ensin. Britit saavat kakkosvalinnan (heillä on 27). Sen jälkeen on taas saksalaisten vuoro. Nelospaikan nappaa Espanja (24) ja vitosen Italia (24). Ranskalaiset saavat kuudennen valinnan (17) ja sitten on taas Saksan vuoro.

Näin jatketaan listaa alaspäin. Meidän kokoomusdelegaatiossa on neljä jäsentä. Valintavuromme on 54. Toisen kerran pääsemme ääneen numerolla 120.

Suomi ja Ruotsi ovat aina pelanneet yhteen niin, että jommasta kummasta maasta on saatu varapuheenjohtaja jo äänestysvaiheessa. Tällä kertaa oli ruotsalaisen Gunnar Hökmarkin vuoro.

Ensimmäisenä lähtee tietenkin kovat paikat kuten esimerkiksi valiokuntien puheenjohtajuudet. Loppuvaiheessa se on sitten aikamoista arpapeliä. Hyvällä säkällä pieni delegaatio voi saada valiokunnan varapuheenjohtajuuden. Katsotaan miten käy.

Piia-Noora Kauppi hoitaa neuvottelut meidän puolelta. Hän on aivan loistava. Tulosta tulee aina!

PS. Eija-Riitta Korhola järjesti tänään parlamentissa Itämeritilaisuuden. Valitettavasti en päässyt paikalle. Se oli iltatilaisuus ja pidän tiukasti kiinni periaatteestani, että illat ollaan lasten kanssa. Tällä kertaa otti ihan tuplasti päähän, koska Reeta-Leena lauloi tilaisuudessa.

 

Kirjoitan parhaillaan raporttia EU:n tulevaisuudesta. Se on osa Kokoomuksen raporttisarjaa. Muissa raporteissa on käsitelty muun muassa Itämerta, hyvinvointiyhteiskuntaa, palveluja ja perheiden hyvinvointia.

Raportin työnimi on ”Kymmenen teesiä EU:n tulevaisuudesta”. Se lähtee liikkeelle parin sivun johdannolla, jossa pohditaan EU:n kehitystä tulevien vuosien aikana.

Tässä meidän tiimi. Tuomas Rautanen tuli remmiin eilen. Hänestä enemmän huomenna.

Tämän jälkeen pistän pöytään kymmenen teesiä. Varsinainen teesi on tietenkin lyhyt. Sen selitys on noin liuskan mittainen.

Koska Kokoomuksella on menossa valtakunnallinen ”korvakampanja” niin sovimme, että teesit pistetään nettiin kommentoitavaksi.

Eli alla kymmenen teesiä EU:n tulevaisuudesta. Tavoitteet ja välineet menevät tietenkin vähän päällekäin. Ehkä teesit on paras hahmottaa kahdessa osassa eräänlaisina pareina. Ykkönen menee käsikädessä kuutosen kanssa. Kakkonen ja seiska ovat pari, jne.

1. EU:sta ilmastonmuutoksen esitaistelija

2. EU:sta maailmanpoliittinen suurvalta

3. EU:n laajentumista jatkettava hallitusti

4. EU:lle perustuslaki vuonna 2009

5. EU:n neljä vapautta kunniaan

6. EU:lle yhteinen energiapolitiikka

7. EU:lle yhteinen puolustus

8. EU:n budjetti ja politiikka uusiksi

9. EU:lle lisää avoimuutta

10. EU tarvitsee vähemmän sääntelyä

Loppuun kirjoitan vielä noin kahden sivun johtopäätöksen, jossa käsitellään muun muassa Suomen asemaa EU:n ytimessä.

Olen erittäin kiitollinen kaikista kommenteista ja kehitysehdotuksista.

PS. Kuten totesin eilen: en ole fundamentalisti nimimerkkien suhteen. Preferoin nimellä kirjoittamista, mutta jos tuntuu helpommalta kirjoittaa nimimerkillä niin antaa palaa vaan.

PPS. Pistämme iltapäivällä sisään pienen videopätkän EPP-ryhmän puheenjohtajavalinnasta. Gunnar Hökmark kävi äsken huoneessani. Hän oli optimistinen oman valintansa suhteen. Toivotaan parasta.

%video%

Kas tässä viimein kuvaa kulissien takaa. Onnea Joseph Daulille.

Tästä se lähtee. Nettipäiväkirjasta tuli nyt blogi. Sana on vapaa! Anna palaa. 

Nettipäiväkirja täyttää perjantaina tasan kolme vuotta. Merkintöjä on yhteensä 737.

Pähkäilimme kauan kannattaako formaattia muutta. Päädyimme siihen, että kannattaa.

Sivuilla on päivittäin noin 700 kävijää. Lukijoilta tulee paljon hyvää palautetta. On aika itsekästä pitää kaikki kommentit itsellään.

Monologi ja dialogi ovat toki antoisia keskustelumuotoja, mutta eivät ne avointa keskustelua voita.

EU:sta keskustellaan ylipäätään liian vähän. Toivottavasti tämä blogi avaa ainakin yhden lisäkanavan keskustelulle.

Otan mielelläni vastaan kommentteja kaikilta. Periaatteessa julkaisen vain omalla nimellä lähetettyjä huomioita, mutta en ole mikään fundamentalisti. 

Eli tervetuloa mukaan EU-keskusteluun. Kukakohan ehtii ensimmäisenä kommentoimaan?

Huomenna pistän pöytään kymmenen teesiä EU:n tulevaisuudesta.

Sain tänään Suzannelta lahjaksi kondomeja, joskin vähän erilaisessa muodossa. Kondomit – naisille ja miehille – näet matkaavat kehitysmaihin lahjoituksena.

Kyseessä on hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin jo muutaman vuoden pyörinyt lahjaidea. Voit antaa kaverille, perheenjäsenelle tai vaikkapa yhteistyökumppanillesi lahjan, joka parantaa elämänlaatua köyhässä maassa.

Appiukolle annoimme vuohen. Minä sain häneltä vessan. Mitäköhän appiukko oikein ajattelee vävypojastaan…? 

Kotisvuilla myydään paljon muutakin: puhdasta vettä, kouluja, koulutunteja, puita, hedelmiä, lannoitteita, aaseja, kalastusverkkoja, jne.

Käy katsomassa www.oxfamunwrapped.com. Sieltä löydät kivoja lahjaideoita.

Tämä voi nyt olla vähän vanhanaikaista, mutta pidän valokuva-albumeista. Kyllähän ne tässä päätteelläkin ovat ihan kivoja, mutta tuolla hyllyssä ne ovat kyllä vielä hienompia.

Yksi joululoman tavoitteista oli saattaa perheen valokuva-albumit ajantasalle. Tänään aamulla kello 1.00 homma oli hoidettu. Edellinen urakka päättyi vuoteen 2004. Nyt saimme aherrettua pari vuotta lisää.

Empiirinen tutkimus osoittaa, että yhteen vuoteen menee noin kuusi tuntia – esikarsinta, aikajärjestys, lopulliset valinnat, tarrat, liimaus albumiin ja satunnaiset kuvatekstit.

Ainahan tuo albumien järjestely pännii, mutta kun ne saa valmiiksi niin hyvältä tuntuu. Ei nyt ihan kirjan julkaisemisen veroinen juttu, mutta melkein.

Saimme myös järjestettyä perhevideot. Yhteensä neljätoista tuntia. Mukavaa dokumentointia sekin.

En kyllä aio ketään kaveria tai sukulaista noilla filmeillä kiusata tyyliin ”Hei tulkaapas kattomaan tunnin pätkää meidän viime vuoden Italian lomasta. Tuossa on Emilie ja Oliver ovat rannalla. Tuossa uima-altaalla. Eikö olekin hienot maisemat”. Siinä voisi kaverit miettiä kahteen kertaan tulevatko uudestaan kylään.

Unski Hämäläinen avasi eduskuntavaaleja seuraavan ”perässähiihtäjä”-bloginsa eilen http://blogit.hs.fi/unski/. Hieno homma. Aion seurata sitä samaan malliin kuin edeltävää pressanvaaliblogia.

Huomasin myös, että tällä kertaa Unski julkaisee kommentteja vain nimellä. Tämä on myös tervetullut uudistus. Viime kerralla taisi olla aika paljon eri puolueiden puuhastelijoita, jotka ampuivat jonkun nimimerkin takaa.

Loppukanettina huomioitakoon, että blogikuvituksessa kolmantena hiihtävä henkilö on ryhmän nuorin ja kovakuntoisin kaveri. Hän ajaa vielä tässä tulevien viikkojen aikana ykkösen ja kakkosen ohi. Tämä arvio on tietenkin täysin subjektiivinen…

Kirsi Pihan blogissa on myös käyty vilkasta keskustelua http://blogit.hs.fi/lukupiiri/. Kannattaa käydä katsomassa eilinen debatti Paolo Coelhosta. Nettikeskustelua parhaimmillaan.

Itse odotan innolla ensi viikkoa. Hommat alkavat toden teolla. EPP-ED ryhmämme valitsee muun muassa uuden puheenjohtajan.

Odotan myös innolla blogin avaamista. Oletan, että se tulee muuttamaan nettipäiväkirjan luonnetta. Tervetullut muutos ainakin kirjoittajalle. Toivottavasti myös lukijalle.

Työstän parhaillaan raporttia EU:n tulevaisuudesta. Se on osa Kokoomuksen raporttisarjaa. Tavoitteena on julkaista ajatukset helmikuun aikana.

Tänään kävin Helsingissä testaamassa ajatuksia. Raportin työnimi on ”Kymmenen teesiä EU:n tulevaisuudesta”. Ensimmäiseen hahmotelmaan pistin 17 teesiä. Pitkän session jälkeen saimme karsittua turhat pois. Nyt niitä on kymmenen, joskin viilaamista riittää.

Kun ensi viikolla saamme toivon mukaan avoimen blogin toimimaan niin heitän teesit lukijoiden kommentoitavaksi ”korvahengessä”.