Tänään kaikki neljä valiokuntaani kokoustivat samaan aikaan. Onneksi sentään aamulla sain keskityttyä vain perustuslakivaliokuntaan.

Saksan ulkoministeri Walter Steinmeier kävi kertomassa meille puheenjohtajamaan suunnitelmista. Hän esiintyi vakuuttavasti, ilman papereita. (Eihän sitä voi muuta entiseltä virkamieheltä edellyttää…).

Saksalaiset panostavat perustuslakiin tosissaan. Samaan aikaan he valmistelevat julistusta Rooman sopimuksen 50-vuotisjuhlien kunniaksi.

Jälkimmäinen julkaistaan maaliskuun lopulla ja siinä käydään lyhyesti läpi EU:n saavutuksia, nykytilaa ja tulevaisuutta. Itse en odota julistukselta ihmeitä, mutta hyvä, että sellainen tehdään. Pistää päämiehet pohtimaan EU:n syntyjä syviä.

Vasemmalta perustuslakivaliokunnan virkamiespomo Peter Schiffauer, puheenjohtaja Jo Leinen ja ulkoministeri Walter Steinmeier.

EU:n perustuslaki on nukkunut ruususen unta. Nyt on kuitenkin liikehdintää ilmassa.

Madridissa järjestetään perjantaina kokous, johon osallistuvat ne maat, jotka ovat ratifioineet perustuslain. Näiden lisäksi myös Irlanti ja Portugali pääsevät mukaan leikkiin, koska heitä pidetään perustuslain ”kavereina”.

Tapaamista voi pitää provokaationa niitä maita kohtaan, jotka eivät ole vielä hommaansa hoitaneet. Oli miten oli, se on etujoukon tapa ilmaista, että ”ei tätä sopimusta nyt lähdetä ihan tuosta vaan muuttelemaan”. Ranska, Hollanti, Puola ja Britannia eivät tietenkään ole innoissaan Madridin pippaloista.

Itse asiassa kokous on historiallinen. Ei tule mieleen vastaavaa tapaamista, josta perustajamaat Ranska ja Hollanti olisivat jääneet rannalle.

Eurooppa-ministeri Lehtomäki matkustaa Madridiin. Jälleen yksi lisäargumentti sen puolesta, että Suomenkin kannatti ratifioida sopimus. 

En halua tässä tyhjentää pajatsoa, koska kirjoitan aiheesta parhaillaan kolumnia. Totesin kuitenkin puheenvuorossani tänään, että pöydällä on kolme vaihtoehtoa:

1. Avant garde, eli 18 maan etujoukko maista, jotka ovat perustuslain hyväksyneet. Tämä on tietysti provokaatio. Taisi olla hyvä sellainen, koska Ranskan telkkari tuli heti haastattelemaan…

2. Minisopimus, eli perustuslain pilkkominen erilaisiin osiin ja pöytäkirjoihin. Tämä olisi pelkkää silmänlumetta. Kun meikin pesee pois, niin jäljelle jää sama vanha teksti.

3. Sopimus plus, eli perustuslaki ja vähän lisää. Mitä se ”vähän lisää” voisi olla? Esimerkiksi ilmastonmuutos, energia, maahanmuutto ja sosiaalipolitiikka.

Puheenvuorossani ehdotin myös, että tuo ”Berliinin deklaraatio” pitäisi valmistella avoimesti. Ei siitä mitään tule jos joku virkamiesryhmä konsultoi virkamiehiä ja kirjoittaa sitten liuskan verran latteuksia.

Näin kävi Suomen ”legendaariselle” Millenium-deklaraatiolle, jonka valmistelimme puheenjohtajuuskautemme päätteeksi vuonna 1999. Kaikki muistaa sen varmasti…tai sitten ei. Teksti jäi unholaan jo seuraavana päivänä, vaikka se ihan hyvä olikin.

Ehdotin, että uuden deklaraation voisi valmistella netissä. Siitä vaan koululaiset, opiskelijat, kirjailijat, ammattilaiset ja kaikki kynnelle kykenevät rustaamaan julistusta EU:n tulevaisuudesta.

Fiksu puheenjohtaja valitsisi parhaita paloja. Steinmeier ainakin sanoi pitävänsä ajatuksesta, mutta hänen vieressään istunutta EU-suurlähettilästä ei hymyilyttänyt…

PS. Kävin eilen hammaslääkärissä leegotarkastuksessa. Näissä hampaissa on tietenkin aika paljon lääniä tarkastettavana, mutta onneksi reikiä oli nolla. Peruspuhdistuksen jälkeen hammaslääkäri heitti pommin. Kehotti olla juomatta kahvia vuorokauden verran!

Aamun tuplaespresso oli jäänyt vetämättä ja pelkäsin pahinta…Ja niin siinä sitten kävi. Kofeiiniaddiktille iski iltapäivällä aivan armoton päänsärky. Taas muistutus siitä, että kahvi ei ole mikään ihan kevyt aine. Jos et usko, niin kokeile kahvi- tai cokislakkoa…Mitäköhän elintarvikevirasto sanoisi jos kofeiini tuotaisiin tänä päivänä uutena tuotteena markkinoille? Veikkaan, että stop-kylttiä pukkaisi.

Tuntuu jotenkin vapauttavalta, että EU-puheenjohtajuus on ohi ja vaalit lähestyvät. Sordiinot on poistettu ja yhteiskuntakeskustelu on taas päässyt vauhtiin.

Viikonlopun avauksesta vastasi ulkoministeri Erkki Tuomioja, jonka mielestä ”Kokoomus on siirtynyt voimakkaasti oikealle. Se on lisäksi siirtynyt oppositiopuolueeksi myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa”.

Ulkoministerin heitto on tietenkin provokaatio, mutta mielestäni hyvä sellainen. Se sisältää kaksi väitettä, joita ajattelin lyhyesti kommentoida.

Väite numero yksi: ”Kokoomus on siirtynyt voimakkaasti oikealle”. Väite ei pidä paikkansa. Jos Kokoomus on jonnekin siirtynyt niin entistä maltillisempaan suuntaan, keskelle.

Sen sijaan demarit ovat ovat siirtyneet kaksi loikkaa vasemmalle. Paavo Lipposen ajama moderni sosiaalidemokratia on poistunut takaoikealle. Puoluetta johtaa tällä hetkellä aatteellinen ja pragmaattinen vasemmisto, eli Tuomioja ja Heinäluoma. He ovat Vasemmistoliiton viikonloppuna julkaistun vaalislogaanin mukaa: ”Oikeasti vasemmalla”.

Väite numero kaksi on jo sitten mauton. Miten henkilö, joka on jossain vaiheessa vastustanut tai suhtautunut varauksellisesti EEC-vapaakauppasopimukseen, Suomen EFTA- ja EU-jäsenyyteen, ETA-sopimukseen, euroon, EU:n perustuslaillistamiseen, määräenemmistöpäätöksiin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, turvatakeisiin ja ylipäätään kaikkeen, joka on vienyt Suomea kohti länsimaailaisia instituutiota, kehtaa osoittaa sormella sellaista puoluetta, joka on näitä kaikkia ajanut.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on aina ollut oppositio. Useinmiten tuo oppositio on ollut Erkki Tuomioja. Hänellä on uskomaton kyky ensin vastustaa ja sitten käntää takkinsa ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jos Suomi olisi seurannut Erkki Tuomiojan kansainvälistä politiikkaa niin Erkki Tuomioja ei olisi ollut EU:n ulkoasiainneuvoston puheenjohtaja vuonna 2006.

Nettipäiväkirjasta tuli avoin blogi parisen viikkoa sitten. Lupasin vähän fiilistellä alkutaipaleen kokemuksia. Tältä tuntuu:

Tää on ihan tajuttoman nastaa. Miksi en tehnyt tätä aiemmin?!? Pelkäsin, että se veisi liikaa aikaa. Eikä vie.

Blogikeskustelua seuraa siinä missä sähköpostiakin. Kaikkeen en tietenkään ehdi vastata, mutta se ei ole tarkoituskaan. Kaikki keskustelee kaikkien kanssa. Sana on vapaa.

Keskustelun taso on ollut huikeaa. Paljon mielenkiintoisia näkemyksiä ja terävää analyysia. Aiheita on ollut laidasta laitaan: ilmastonmuutos, energia, porvariyhteistyö, laajentuminen, Nato, lobbaus, Merkel, Pöttering, jne. Keskustelua on käyty kolmella kielellä (suomi, ruotsi ja englanti), mikä on mielestäni hieno asia.

Kommentteja on toistaiseksi noin 150, eli keskiarvo on yli kymmenen kommenttia per merkintä. Loistavaa! Ei olla ihan Unto Hämäläisen blogin luvuissa, mutta ei me kaukana perässä hiihdetä. Ei todellakaan kaukana. Varo Unski, täältä tullaan…

Yhtään kommenttia ei ole tarvinnut sensuroida. Ja sitä paitsi sehän olisi liberaalin hengen vastaista. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

Avoimuus on tuonut lisää lukijoita. Sivujen kävijämäärä on kasvanut parin viikon aikana mukavasti. Nyt meillä on arkipäivisin yli 800 (keskiarvo noin 850) kävijää. Viikonloppuisin kävijöitä on noin 600 per päivä.  Viikossa kävijöitä on noin 5000.

Avoimessa blogissa on kuitenkin sisäänrakennettu paradoksi, ainakin bloggaajan näkökulmasta. Se on avoimempi, mutta samalla se tekee kirjoittajasta ehkä ”suljetumman”.

Päiväkirjassa uskaltaa kirjoittaa melkeinpä ihan mitä vaan. On sellainen tunne, että kirjoittaa ikäänkuin verhon takaa, melkeinpä nimettömänä. Näinhän se ei tietenkään ole, mutta siltä se tuntuu. Blogissa tuntee olevansa enemmänkin osa laajempaa keskusteluklubia, tässä tapauksessa eräänlaista EU-foorumia.

Tästä seuraa, että ainakin omassa kirjoittelussa esimerkiksi perheaiheet jäävät vähemmälle. Blogissa ne eivät tunnu yhtä luonnolliselta kuin päiväkirjassa. En tiedä onko tämä ohimenevä tunne.

Muita blogeja seuraavana tulee aina välillä sellainen tunne, että ei uskalla lähteä mukaan keskusteluun, koska se on jo liikkellä. Eli jokaiseen blogiin syntyy ikäänkuin oma piiri. Älä anna syntyä. Mukaan vaan ja täysillä! 

Kaikki palaute otetaan nöyrästi vastaan. Mitä olet mieltä? Anna palaa joko nimellä tai nimimerkillä.

PS. Ulkoministeri Tuomioja totesi tänään Aamulehden haastattelussa, että ”Kokoomus on siirtynyt voimakkaasti oikealle. Se on lisäksi siirtynyt oppositiopuolueeksi myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa”. Tekisi mieli vastata, mutta tässä taitaa maltti olla valttia. Palaan asiaan huomenna.

Perjantai ilta, siksi lyhyt merkintä. Tulin juuri Helsingissä, jossa olin tukemassa Lotta Backlundin kampanjaa. Tuomas Nurmelankin piti olla paikalla, mutta hänen koneensa oli myöhässä.

Lotta lähti kampanjatilaisuudesta ihan vaan Hartwall Areenaan esiintymään kymmennelle tuhannelle hengelle.

%video%

Tunnen Lotan ja Tuomaksen hyvin. Molemmat loistotyyppejä. Minulla on vähän sellainen hytinä, että Lotta tulee olemaan näiden vaalien yllättäjä. You heard it here first…

Tapasin myös tiedetoimittaja-kirjailija Risto Isomäen, jonka kirjaa Sarasvatin Hiekkaa olen aiemmin näillä sivuilla kehunut. Risto on yhdessä monen ympäristöjärjestön kanssa laatinut vetoomuksen suomalaisille mepeille. Vetoomus kuuluu näin:

”Valtamerten rannikoille rakennettujen ydinvoimaloiden jäähdytysjärjestelmien putket ja voimanlähteet olisi tärkeää suojata nykyistä paremmin erikokoisia tsunameja vastaan. Monet erilaiset luonnonilmiöt ovat synnyttäneet ja tulevat jatkossakin synnyttämään suuria tsunameja myös Pohjois-Atlantilla. Pahimmassa tapauksessa rannoille iskevä tsunami voisi aiheuttaa vakavia onnettomuuksia lukuisissa eri ydinvoimaloissa yhtä aikaa, ja surmata näin hyvin suuren määrän ihmisiä. Matalalle valtamerten rannoille ei saisi enää rakentaa uusia ydinvoimaloita. Toivomme, että ottaisitte asian esille omassa ryhmässänne Euroopan parlamentissa.”

Mielestäni vetoomus on hyvä ja aion nostaa sen esille omassa ryhmässäni ja jutella asiasta myös muiden meppien kanssa. Tässä ei ole kysymys siitä ollaanko ydinvoiman puolesta vai vastaan. Tässä on kyse ennältäehkäisevästä toimenpiteestä. En ole alan asiantuntija, mutta fiksulta kuullostaa.

Vetoomuksen voi käydä allekirjoittamassa osoitteessa www.hyokyaalto.org. Olen sen verran innokas meppi, että kävin allekirjoittamassa sen itsekin…Allekirjoitin siis vetoomuksen, joka on osoitettu osittain minulle.

Viikonloppuna ajattelin vähän pohtia kahden ensimmäisen blogiviikon kokemuksia.

PS. International Herald Tribunen pitkäaikainen kolumnisti Art Buchwald kuoli eilen. Hän oli yksi suosikki kolumnisteistani. Todellinen sanavirtuoosi, joka kirjoitti urallaan yli 8000 kolumnia ja 30 kirjaa. Huumori kukoisti aina. Myös tämänpäiväisessä kolumnissa, jonka hän halusi julkaista heti kuolemansa jälkeen.

Tällä viikolla piti jakaa kaikki parlamenttipaikat. Nyt näyttää siltä, että päätökset siirtyvät viikolla. Miksi?

Koska meidän ryhmän sisällä on ”pientä” kädenvääntöä valiokuntien puheenjohtajien paikosta. Kun asiat eivät mene niin kuin on sovittu, niin koko nimityspaketti ikään kuin aukeaa.

Sumokehässä on kaksi raskassarjalaista: saksalainen Elmar Brok ja puolalainen Jacek Saryusz-Wolski.

Brok on meppilegenda, ulkoasiainvaliokunnan pitkäaikainen puheenjohtaja. Saryusz-Wolski oli puolan EU-jäsenyyden pääneuvottelija, kovan luokan EU-ammattilainen.

Soppa syntyi siitä, kun Saryusz-Wolskia ei valittu Euroopan parlamentin varapuhemieheksi. Tämän seurauksena Puolalaisten valintavuoro viime viikolla selittämässäni d’Hondt-järjestelmässä aikaistui. Nyt näyttää siltä, että he aikovat viedä  ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuuden Brokin nenän edestä.

Tästähän eivät saksalaiset, saati Brok tykkää. Nyt ollaan siis pattitilanteessa, joka estää kaikki valiokuntanimitykset. Syy on tietenkin meidän ryhmän ja deadlineksi on asetettu ensi viikon torstai. Siihen mennessä ratkaisun pitäisi löytyä.

Olen sekä Saryusz-Wolskin että Brokin kaveri, mutta en välttämättä haluaisi siihen sumomittelöön, jossa nämä herrat ottavat yhteen. Jäädänpä odottelemaan kumpi jää kehään. 

Parlamentissa asioista voidaan päättää monella tavalla. Päivän EU-webTV:ssä esimerkki ruotsalaisesta päätöksenteosta. Pääosissa kollegat Charlotte Cederschiöld  ja Christofer Fjellner.

%video%

Heja Sverige och Finland! Me kannatamme Natoa, ei mitään suomalais-ruotsalaista puolustusliittoa.

Usually our plenary weeks in Strasbourg are full of action. Meetings, speeches, reports and negotiations fill the day. Not so this week.

This week has been a bit on the slow side. Not that electing the President of the Parliament or listening to Angela Merkel is boring. On the contrary. It’s just that we have not been doing much legislative work.

I guess it’s good to have a slow start. I’ve had a chance to catch up on some reading and writing.

I was really happy about the election of Hans-Gert Pöttering as the President of the European Parliament. He is a convinced European and a member of the EP since 1979.

Angela Merkel’ls speech was also excellent. I recommend especially the first half of it. One of the best statements on the soul of Europe that I have heard in a long time. You can find the speech here http://www.eu2007.de/en/index.html?null.

I must admit that I get awfully homesick in Strasbourg. It’s not nice spending three nights and four days away from your family. The big news on the homefront is that Emilie (5 years) started here piano lessons today. Big day!

No niin, vihdoin päästiin henkilövalinnoista asiaan. Tänään Saksan liittokansleri Angela Merkel piti parlamentissa briljantin puheen. Suosittelen sen lukemista, varsinkin alku on loistava kuvaus Euroopan sielusta (Merkelin puhe).
 
Kyseessä oli siis Saksan puheenjohtajuuskauden esittely. Normaalisti puheenjohtajamaan pääministeri heittää pöytään lattean luettelon haasteita. Sali on yleensä tyhjillään. Ne jotka ovat paikalle vaivautuneet, lukevat lehtiä tai haukottelevat.
 
Tänään fiilis oli erilainen. Sali oli tupaten täynnä. Vain raikuvat aplodit keskeyttivät meppien keskittyneen hiljaisuuden. Merkelin esiintyminen oli vakuuttava.
 
Itä-Saksassa varttuneen Merkelin puheessa oli syvyyttä ja sisältöä Euroopan tulevaisuudesta. Hän halusi löytää Euroopan ”sielun”. Niinpä, tätä sielua on jo haettu monta vuotta. Kts. esimerkiksi HS-kolumni vuodelta 2004.
 
Merkel korosti myös Euroopan monimuotoisuutta. Hänen mielestään suvaitsevaisuus ja vapaus ovat keskeisiä osia Euroopan sielusta. Pitää olla yhteinen visio ja tehdä asioita yhdessä. 
 
Puheenjohtajuuden painopisteiksi hän mainitsi EU:n turvalllisuupolitiikan, maailmankaupan vapauttamisen, transatlanttiset suhteet, venäjän, energian ja ilmastopolitiikan. 
 
Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso piti myös erinomaisen puheen, mutta se jää varmaan julkisessa keskustelussa Merkelin varjoon.
 
Barroson puhe oli kuitenkin tärkeä, koska siinä esitettiin viisi konkreettista maaliskuun nk. Berliinin deklaraatiota varten. Se on siis julistus, jolla juhlistetaan EU:n 50-vuotista taivalta. Barroson viisi teesiä olivat yhteisvastuu, kestävä kehitys, vastuunkanto, turvallisuus ja Eurooppalaisten arvojen edistäminen. Kuullostaa ehkä haukotukselta, mutta katsotaan maaliskuussa mitä ne sisältävät.
 
%video%
Eilinen gonzovideo, jossa esiintyvät Aki Riihilahti, Eija-Riitta Korhola, Ari Vatanen ja Heli Lehtonen.
 
Eilinen ei työn puolesta ollut välttämättä sieltä kiireisimmästä päästä, mutta muuten oli kyllä loistopäivä. Miksi? Koska jalkapallo-kolumnisti-legenda Aki Riihilahti, keskikentän terrieri, kävi tutustumassa Euroopan parlamenttiin.
 
Olen jo aiemmin näillä sivuilla hehkuttanut Akia. Pistän tällä kertaa vähän sordiinoa päälle, ettei kaverilla nouse hattuun…tai no ehkä vähän silti:
 
Aki on fantastinen tyyppi. Yhteiskunnallisesti valveutunut ajattelija. Mukava, rento kaveri. Loistava urheilija, jolla on vain yksi heikkous: Chryslerin sutenööriauto. Mutta senkin voi antaa anteeksi, koska miehen musiikkimaku on hyvä.
 
Oli kiva esitellä parlamenttia Akille. Tavattiin paljon porukkaa käytävillä ja käytiin vähän läpi parlamentin hommia.
 
Tähän loppuun vielä muutama linkki. Suosittelen seuraavia kotisivuja Eija-Riitta Korhola, Jan Vapaavuori, Minna Nalbantoglu ja Aki Riihilahti
 
Eija-Riitan päiväkirja ja ”kysy Korholalta”-palstat ovat helmiä. Jannen näkemykset mm. porvariyhteistyöstä ovat rautaa. Minnan blogista kannattaa seurata Ranskan vaaleja. Ja Akin kotisivuilla näkee miten maailmandominaatio etenee.
 
PS. Palaan perustuslakiin lähipäivinä.
 

Tänään on ollut todella epätavallinen Strasbourgin tiistai. Normaalisti mennään tukka putkella. Nyt mentiin hidastetulla kaitafilmillä.

Kaikki peruskokoukset peruttiin, koska päivä oli täynnä henkilöäänestyksiä. Hans-Gert Pöttering, eli kavereiden kesken ”Pöttis”, valittiin Euroopan parlamentin puhemieheksi. Hän liikuttui lähes kyyneliin, eikä syyttä. Olin iloinen hänen puolestaan.

Vaikka valinta oli varma, niin mikään Pjongjang-menettely se ei kuitenkaan ollut. Muita puhemiesehdokkaita olivat 40 ääntä saanut Jens-Peter Bonde, 140 ääntä saanut Monica Frassoni sekä 48 ääntä saanut Francis Wurtz. Pöttering sai 450 ääntä annetuista 689 äänestä eli vaadittavan ehdottoman enemmistön.

%video%

”Pöttis” on ollut Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 1979 ja meidän ryhmän puheenjohtaja vuodesta 1999. Pitkän linja EU-mies. Vankkumaton yhdentymisen kannattaja.

Veikkaan, että Pötteringistä tulee erinomainen puhemies. Hän hallitsee parlamentin työsktentelytavat ja osaa myös visioida. Molempia tarvitaan.

PS. Huomenna tulee kunnon gonzovideo: Aki Riihilahden näkemykset parlamentin uudesta puhemiehestä!

Tänään vietin aamun ja alkuiltapäivän kotona EU-tulevaisuusraporttia kirjoitellen. Eteni, mutta vielä riittää hommaa. Bloggaaja-kolumnistille tuli tuli ihan vanhan kunnon tutkija-virkamies ajat mieleen…

Saavuimme vasta äsken Strasbourgiin. Matkantekoa hiljensi hurja sumu. Välillä tuntui kuin olisi ajanut säkki päässä. Onneksi oli hyvää seuraa. Rupattelimme Heli Lehtosen ja Laura Rissasen kanssa lähinnä eduskuntavaaleista.

Viime viikon perjantaina kollegani Satu Hassi teki avauksen lobbauksesta. Hän ilmoitti julkaisevansa kaikki saamansa työlounaat netissä. 

Kaikki avoimuus on hyvästä, mutta en ole ihan vakuuttunut Sadun ehdotuksesta. Se luo jotenkin kuvan, että työlounaassa olisi jotain hämärää. Samalla yritetään viestittää, että lounaita tarjoaa vain joku teollisuuden edustaja. Molemmat viestit ovat eivät pidä paikkaansa.

Itse vältän työlounaita. Mielestäni ne ovat usein pelkkää ajanhukkaa, tuulahdus menneestä maailmasta. En myöskään pidä siitä, että lobbarit mustamaalataan. He ovat asiantuntijoita siinä missä muutkin – olipa sitten kyseessä Greenpeacen tai Shellin lobbari.

EU:n käytävillä vilisee lobbareita, eli edunvalvojia, ja lisää tulee koko ajan. 1970-luvulla Brysselissä oli 400 eri lobbausjärjestöä. Nykyään niitä on jo yli 2 500.

Eri lobbaritoimistojen palveluksessa on yhteensä noin 15 000 edunvalvojaa. Se on paljon. Esimerkiksi EU:n instituutioiden ja virastojen palveluksessa on noin 35 000 virkamiestä, tulkkeineen ja kääntäjineen.

Sanalla lobbari on Suomessa usein vähän huono kaiku. Ei pitäisi olla. Lobbarit ovat oman alansa asiantuntijoita, jotka ajavat edustamansa tahon etuja samalla tavalla kuin SAK ajaa työntekijöiden etua tai EK työnantajien asiaa.

Yksityissektorilla – kuten esimerkiksi Nokialla, IKEAlla ja Microsoftilla – on omat ammattilobbarinsa. Julkisella puolella esimerkiksi Maailman luonnonsäätiöllä (WWF) ja kuluttajajärjestö BEUC:lla on myös omansa.

Niiden lisäksi Brysselissä on 170 EU-asioita seuraavaa suurlähetystöä ja yli 200 aluetoimistoa. Esimerkiksi Yhdysvalloilla on oma EU-suurlähetystönsä ja Varsinais-Suomella oma aluetoimistonsa. Niistä tietenkin jälkimmäinen on tärkeämpi…

Ensimmäiset kokemukset lobbaamisesta sain kaksi vuotta sitten kun valmistelin lausuntoa terveysväittämistä. Yhtäkkiä minusta tuli elintarviketeollisuuden ja kuluttajajärjestöjen suosikki.

Muutaman kuukauden ajan toimistossani kävi päivittäin lobbareita, jotka kertoivat huolensa oman tuotteensa tulevaisuudesta tai kuluttajien terveydestä. Kaikkia kuunneltiin hartaasti, mutta aina ripauksella suolaa.

Kun minulle kerrottiin, että ksylitoli on hyvää hampaille ja Benecol laskee kolesterolia, niin uskoin. Kun McDonald’s kertoi minulle hampurilaisten ja ranskalaisten positiivisista terveysvaikutuksista, niin kurtistin otsaani kohteliaasti.

Europarlamentaarikon työssä lobbarit ovat osa arkipäivää. Väärinkäytöksiin en ole ainakaan vielä törmännyt. Kukaan ei ole tarjoillut ”ruskeita kirjekuoria”. Yhden kurkkupastillipussin taisin saada, kun valmistelin lausuntoa vitamiineista ja mineraaleista. Pastillit eivät olleet hyviä.

Eräs vanhempi kollega totesi taannoin, että 25 vuotta sitten europarlamentaarikot olivat iloisia, jos joku lobbari eksyi käymään. Ilo on ehkä ajan myötä vähän laantunut.

Silti lobbari on edelleen hyödyllinen tiedon lähde myös europarlamentaarikolle. On vain muistettava, että annettu tieto on usein yksipuolista. Jos haluaa julkistaa saamansa lounaan niin siitä vaan. Taidanpa seuraavaksi tarjota Sadulle lounaan…

PS. Huomenna tiedossa EU-webTV, jossa mahdollisesti yllätysvieras. Ai niin, ja kyllä me valitaan parlamentille uusi puhemieskin.

Takana on kaikin puolin hyvä viikonloppu perheen parissa. Puuhastelua, jumppaa, pyöräilyä, pelejä ja leikkimistä. Sain jopa vedettyä kaksi tunnin juoksulenkkiä. Eihän tätä mikään voita.

Emilie on ollut runsaan vuoden balettitunneilla. Viime aikoina hän on suhtautunut koko hommaan vähän nuivasti. Ei vaan tee mieli.

En halua sellaiseksi isäksi, joka puskee lapsiaan harrastuksiin, joista he eivät pidä. Ei pidä elää omia lapsuuden haaveita omien lastensa kautta.

Oma isä-pappani toimii jälleen kerran esikuvana. Hän ei koskaan työntänyt meitä harrastusten pariin, vaan antoi meidän itse valita mitä halusimme tehdä.

Sen jälkeen hän tuki kuskaamalla ja rohkaisemalla. Kun haluttiin lopettaa niin lopetettiin. Ei mitään painetta mistään.

Haluan olla samanlainen. Niinpä baletti jäi väliin…siis myös minulta.

Suomen päässä keskustelu sinivihreästä yhteistyöstä jatkuu. Tänään muun muassa Anneli Jäätteenmäki tuki yhteistyötä. Hienoa.

Tuli aika paljon rohkaisevia viestejä eri puolilta. Kuulin myös, että tietyillä tahoilla on ollut vähän hermostumisen merkkejä. Lisättäköön, että ne tahot eivät ole Keskustasta tai Kokoomuksesta.

Toivon, että keskustelu jatkuu myös ensi viikolla. Vaalithan ovat parhaimmillaan räiskyvää ja avointa keskustelua. Huonoimmillaan hyssyttelyä.

Huomenna on taas Strasbourgin täysistunnon vuoro. Ensi viikko on yhtä paikkojen jakoa.