Yksi suurimmista on poissa. Juice Leskinen kuoli tänään aamulla.

Tässä on ihan turha sepitellä mitään.

Jokaisella on omat henkilökohtaiset muistonsa Juicen musiikista ja teksteistä.

Menen alakertaan, sytytän kynttilän, avaan punkkupullon ja kuuntelen Juicea koko illan.

Juice, you rock!

Tänään oli meppikiertuepäivä Helsingissä ja Hyvinkäällä. Aamu alkoi maikkarin Huomenta Suomessa yhdessä Satu Hassin kanssa. Katja Kannonlahti kyseli asiantuntevaan tapaansa EU:n ja Venäjän suhteistä sekä Itämerestä.

Aamutelkkarin jälkeen kävin eräässä haastattelussa ja sen jälkeen Euroopan parlamentin tiedotustoimiston aamukahveilla yhdessä Henrik Laxin ja Satu Hassin kanssa.

Mielestäni tiedotustoimiston toiminnassa on menoa. Pekka Nurminen ja Minna Ollikainen ovat pistäneet vauhtia putiikkiin. Toiminta on ammattimaista ja jälki on sen mukaista.

Kävin myös Hyvinkäällä Antero Rönkän tilaisuudessa. Yritän parhaani mukaan auttaa kaikki kokoomuslaisia eduskuntavaaliehdokkaita.

 
Euromitta-kilpailun osannottajat.

Iltapäivällä toimin sitten Euromitta-tietokilpailun tuomarina. Kyseessä on lukioiden EU-kilpailu. Finaali järjestettiin tänään. Kysymykset olivat niin vaikeita, että meppi olisi kyllä itse ollut helisemässä. Laskin, että olisin saanut vastattua seitsemään kysymykseen kymmenestä…

Jyväskylän lyseon lukion joukkue voitti. Muut kilpailijat olivat Etelä-Tapiolan lukio Espoosta, Porin suomalaisen yhteislyseon lukio ja Pieksämäen lukio.

Jyväskylän joukkueseen kuuluivat Ilona Lahdelma, Edda Nommela ja Anna-Liina Olkinuora. Voittoon heidät oli valmentanut opettaja Susanna Soininen. Voittajajoukkue kutsutaan tammikuussa 2007 palkintomatkalle Brysseliin Euroopan parlamentin vieraiksi.

Etelä-Tapiolan tiimissä olivat Lyydia Kilpi, Maarit Pesonen ja Tuukka Väisänen. Heidän opettajanaan Leena Mäkilä.

Porin Suomalaisen Yhteislyseon lukion joukkuetta veti Jari Leivo. Tiimissa vastailivat Hanna Hannus, Santeri Saarinen ja Jussi Sihvonen.

Pieksamäen lukion kolmikkoon kuuluivat Jukka Savinainen, Minea Tarkiainen ja Petra Ylönen. Valmentajana oli Seija Hietakangas. 

Tämäntyyppiset tilaisuudet nostavat mieltä. Nuoret olivat loistavia ja selvästi innostuneita EU:sta. Siinä suli mepin sydän. Taas jaksaa painaa.

EU:n ja Venäjän välinen huippukokous alkaa huomenna. Siinä pitäisi sopia unionin ja Venäjän välisestä kumppanuudesta. Myös Pohjoisen ulottuvuuden jatko on tapetilla.

Viimeisen viikon ajan asiaa on vatvottu edestakaisin. Puola on estänyt neuvottelujen aloittamisen. Meneillään on tyypillinen EU-draama, kunnon Puolalainen iltalypsy.

Tilanne tuntuu eskaloituvan. Venäjän puolelta on tullut viestiä, että 1.1.2007 kielletään lihantuonti koko EU:n alueelta. Ei kannata ikinä aliarvioida Venäjän ja EU:n kykyä tehdä kärpäsestä härkänen…

Tämä juttu on vain tullut nähtyä niin monta kertaa aikaisemmin, että ei oikein jaksa innostua. Joku rettelöivä maa lyö liinat kiinni ja sitoo jonkun täysin asiaan kuulumattoman vaatimuksen laajempaan kokonaisuuteen. Sitten sukkuloidaan pääkaupunkien välillä ja lopulta löytyy yhteinen sävel.

Eikö elämä olisi helpompaa jos kaikki EU-päätökset tehtäisiin määräenemmistöllä? Päästäisiin rettelöivistä maista.

Veikkaus: Puola taipuu tänään ja huominen kokous menee ihan hyvin. Puheenjohtajamaa Suomelle sulka hattuun.

Tämäntyyppisiä kiistoja tullaan näkemään vastaisuudessa enemmän, varsinkin Venäjän WTO-jäsenyyden jälkeen. Venäjä tulee olemaan EU:lle yhtä tärkeä talouskumppani kuin Yhdysvallat.

Ulkoasianvaliokunta äänesti tänään laajentumisstrategiasta. EU:n integraatiokyky oli yksi kiistakohdista. Alkuperäinen versio oli mielestäni aivan liian laajentumisvastainen. Äänestys meni hyvin. Käyttivät lopuksi lähes samoja sanamuotoja kuin allekirjoittaneen raportissa. Hyvä, että voidaan mennä täysistuntoon yhtenäisellä kannalla.

Huomenna on meppikiertuepäivä Uudellamaalla. Aamu alkaa maikkarin Huomenta Suomessa kello 7.50. Päivän mittaan on lehdistötilaisuus Itämeri-strategiasta yhdessä Satu Hassin ja Henrik Laxin kanssa, haastattelu ja luento Hyvinkäällä. Päivän päätteeksi saan kunnian olla tuomarina pienessä EU-kilpailussa.

JK. Ja samalla kun tuikkasin tämän merkinnän nettiin, niin tulee uutinen, että Puola ei taivu…On se kovaa tämä veikkaajan elämä…

Tänään oli sellainen päivä, jota jännitin, mutta josta tuli aivan mahtava. Sain kunnian puhua Keskustan 100-vuotisjuhlaseminaarissa.

Olin itseäni huomattavasti paremmassa seurassa. Muut puhujat olivat valtakunnan ykkösvaikuttajia: Matti Vanhanen, Eero Heinäluoma, Olli Rehn, Lauri Ihalainen, Michael Hornborg, Esko Aho, Matti Halmesmäki, Christoffer Taxell, Sinikka Salo, Tanja Saarela, Liisa Hyssälä, Mari Kiviniemi, Antti Rantakangas ja Paavo Väyrynen.

En vieläkään oikein tiedä miksi sain kutsun, mutta olen siitä ikuisesti kiitollinen. Tilaisuuden oli järjestänyt Keskustan dynaaminen puoluesihteeri Jarmo Korhonen. ”Iso K” on muuten aivan mahtava tyyppi!

Pääministeri Vanhanen puhuu Suomen menestystarinasta.

Päätin lentää Suomeen jo edellisenä iltana, jotta voisin osallistua seminaariin aamusta alkaen. Kannatti. Otin muistiinpanoja koko päivän. Pidin erityisesti Ihalaisen, Hornborgin ja Ahon puheista. En ollut aikaisemmin kuullut Heinäluomaa ”livenä”. Hän on erinomainen esiintyjä. 

Missasin valitettavasti Saarelan, Väyrysen ja Rehnin puheenvuorot. Piti ehtiä paluulennolle.

Valtionvarainministeri Eero Heinäluoma on erinomainen puhuja.

Oman puheenvuoroni otsake oli ehkä hiukan provokatiivisen puoleinen: Suomi Euroopan liittovaltion ytimessä 2017?. Olin sentään tajunnut pistää lauseen päätteeksi kysymysmerkin. Otsakkeesta sovittiin parisen kuukautta sitten. Se taisi olla sopivan ajankohtainen, koska viimeisen parin viikon aikana Matti Vanhanen ja Paavo Lipponen ovat käyneet julkista keskustelua ytimistä.

Aloitin alustuksen muutamalla herjalla. Yhdessä niistä ehdotin, että Heinäluoman ja Ihalaisen poistumisen jälkeen voisimme muotoilla juhlaseminaarin teeman uudelleen. Seminaari kulki nimellä ”Suomi vuonna 2017″. Ehdotin jatkeeksi…”kymmenen porvarihallitusvuoden jälkeen”. Sain naurut ja aplodit.

Puheenvuoroni voisi kiteyttää kolmeen kysymykseen:

1. Mitä tarkoitetaan ytimellä?

2. Mitä tarkoitetaan liittovaltiolla?

3. Miltä näyttävävät EU ja Suomi vuonna 2017?

Ydinkysymyksen purin käymällä läpi historiallisen keskustelun ytimistä, eli lähinnä Tindemansin raportin vuodelta 1975, Dahrendorfin puheen vuodelta 1979 sekä Schäublen ja Lamersin ehdotukset vuodelta 1994. Totesin, että ytimistä puhutaan aina laajentumisen, puolustuksen, yhteisvaluutan, Schengenin ja rettelöivien maiden yhteydessä. Joustavuutta on aina ollut, ja sitä tulee aina olemaan.

Matti-Paavo kiistasta totesin, että herrat puhuvat mielestäni vähän erilaisista ytimistä. Olen samaa mieltä Vanhasen kanssa, että tilanne on muuttunut ja mitään yksittäistä ydintä ei ole. Olen myös samaa mieltä Lipposen kanssa, että jos niitä ytimiä syntyy, niin mukaan vaan.

Siteeraasin myös väitöskirjani pohjalta vuonna 2002 julkaistua kirjaani ydin-Euroopasta. Sen johtopäätöksissä totesin seuraavaa: It is currently more probable that, far from encouraging one core, the new flexibility rules will result in a number of different constellations of memeber states, and that the Nice teraty will dampen the debate about the need for a pre-determined and unitary core that would determine the pace of integration. Aika Matti Vanhasen-kaltaista tekstiä.

Liittovaltiosta heitin pöytään perusteesit, joista olen näilläkin sivuilla usein puhunut. Eli vaikka olen liittovaltion kannattaja, niin myönnän, että EU tulee aina olemaan enemmän kuin kansainvälinen järjestö, mutta vähemmän kuin liittovaltio. Totesin myös, että mikään tässä maailmassa ei ole ikuista. Ei edes EU.

Viimeiseen kysymykseen vastasin suunnilleen näin: vuonna 2017 EU:ssa on enemmän kuin 30, mutta vähemmän kuin 35 maata. Eurossa on tuolloin mukana ainakin 20 maata. EU on maailmanpoliittinen suurvalta ja muun muassa sotilasliitto. Väitin myös, että EU:n seuraava suuri projekti on ilmastonmuutos.

Suomesta toivoin nykyisen kaltaista aktiivista, rakentavaa, ketterää ja nokkelaa jäsenmaata, joka pyrkii omien etujensa mukaan kaikkiin ytimiin.

Minulla on ollut ilo ja kunnia puhua sadoissa tilaisuuksissa. Tämä oli yksi niistä, jotka jännittivät eniten, mutta josta tuli loistava fiilis jälkikäteen. Kiitos alustusmahdollisuudesta ja onnea 100-vuotiselle Keskustalle!

Tänään oli aikamoinen TV-päivä. Aamu alkoi Puolan television tentissä. Mukana olivat allekirjoittaneen lisäksi puolalainen ja brittiläinen meppi. Aiheena Euroopan arvot.

Kutsu oli tainut käydä, koska olen arvoliberaali ja seksuaalivähemmistöryhmän varapuheenjohtaja. Puolalainen kollega ei ollut ihan liberaalista päästä. Valitti, että EU:ssa ajetaan ihan liikaa tasa-arvoa ja vielä kaiken lisäksi kantasolututkimusta rahoitetaan puolalaisten veromaksajien rahoille. Yritä nyt siinä sitten pitää pokka.

Onneksi brittikollega Claude Moraes sparrasi. Ollaan vanhoja kavereita.

Sen jälkeen oli vuorossa erään suomalaisen viihdeohjelman nauhoitukset. Siitä enemmän myöhemmin. Sen voin paljastaa, että hauskaa oli. Todella hauskaa.

Ehdin piipahtaa toimistolla ennen Turkin suurimman uutiskanavan, NTV:n, suoraa haastattelua. Osallistuin ohjelmaan Brysselin päässä. Ankarassa oli Turkin parlamentin ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja.

Pistin pöytään perusteesit. Neuvottelutilanne on todella vaikea. Tämä on kuitenkin viimeinen mahdollisuus päästä ratkaisuun Turkin, Kyproksen ja EU:n välillä. Tätä parempaa saumaa ei kerta kaikkiaan ole. Suomi on Turkki-myönteinen puheenjohtaja ja Olli Rehn on Turkki-myönteinen komissaari.

Korostin myös, että nyt ei haeta ratkaisua koko Kypros-kiistalle. Pöydällä on Ankaran pöytäkirja, jonka nojalla halutaan, että Turkki avaa satamansa myös kyproslaisille aluksille.

Joustoa vaaditaan myös Kyprokselta. Kauppa-asetus on hyväksyttävä.

Heitin myös vanhan teesin siitä, että Turkin puolella on ymmärrettävä, että Turkki on hakemassa EU:n jäseneksi, ei päinvastoin.

Olin optimistinen, että neuvottelut jatkuvat. Niiden katkeaminen olisi katastrofi niin Turkille kuin EU:llekin.

 

Osallistuin äsken satelliitin kautta yhteen Ranskan katsoituimmista keskusteluohjelmista – France Europe Express. Ohjelman juontaja on legendaarinen Christine Ockrent.

Tänään aiheena oli naiset ja valta. Ohjelman inspiraationa oli tietenkin Ségolenè Royalin valinta Ranskan sosialistien presidenttiehdokkaaksi.

Olin ohjelman ainoa mies, ja ainoa ulkomaalainen. Muut osallistujat olivat ranskalaisia naisvaikuttajia.

Roolini Brysselin studioista oli kertoa millaista on tasa-arvo Suomessa. Meitä käytettiin siis eräänlaisena esikuvana. Mainittiin muun muassa, että vietämme yleisen äänestysoikeuden 100-vuotisjuhlaa, ja että meillä on naispresidentti.

Pääsin mukaan keskusteluun neljä kertaa.

Ensimmäisellä kerralla kerroin, että Ranskassa on nyt samantyyppinen tilanne kuin Suomessa vuonna 1994. Tuolloinhan Elisabeth Rehnistä tuli melkein presidentti.

Totesin, että Tarja Halosen valinnassa vuonna 2000 oli toki mukana paljon sitä, että haluttiin valita ensimmäinen naispresidentti. Halonen sai kannatusta yli puoluerajojen. Toisella kerralla ei mielestäni ollut samanlaista ilmapiiriä. Totesin, että Halonen valittiin, koska hän on pätevä, ei koska hän on nainen.

Toisella kerralla kerroin Suomen äänestysjärjestelmästä. Ranskassahan on niin sanotut listavaalit, eli puolue saa oikeastaan itse päättää, kuka pääsee läpi. Puolue nimittäin määrittelee ehdokkaiden järjestyksen. Pidän järjestelmää epädemokraattisena ja usein naisia sorsivana. Kerroin myös, että lähes 40 prosenttia suomalaisista kansanedustajista on naisia. Samoin kahdeksan kahdeksastatoista ministeristä.

Kolmannella kerralla kysyttiin Euroopan parlamentista. Haluttiin tietää, onko miesten ja naisten välisellä toiminnalla eroa. Totesin, että ei ole. En kuulu sukupolveen, joka kategorisoi ihmisen aivot sukupuolen perusteella. Pätevä meppi on pätevä meppi ihan sukupuolesta riippumatta.

Viimeisellä kierroksella korostin, että yhteiskunnan tulee luoda edellytykset tasa-arvolle. On oltava ilmapiiri ja lainsäädäntö, joka mahdollistaa, että ura ja perhe eivät ole mahdoton yhtälö.

Kaiken Suomi-hehkutuksen jälkeen totesin vielä lopuksi, että hommat ovat kyllä hyvin, mutta aina on parantamisen varaa. Nostin esille, että vain 25 prosenttia valtion korkeista virkamiehistä ovat naisia ja että tasavertaiseen palkkaan on vielä matkaa.

Sunnuntai-iltaa voi viettää monella tavalla. Tämä oli yksi niistä.

Kokoomuksen kuuntelukampanja lähti liikkeelle tällä viikolla. Mielestäni se on loistava. Onnittelut suunnittelutiimille!

Ulkoasu on makee ja sisältö asiallisen hauska. Se herätti heti huomiota. Eikä syyttä.

Kampanjatiimi on nostanut esille kaksi lausetta:

1. ”Puolue, jolla on korvat”.

2. ”Kokoomus kuuntelee”.

Tuli heti mieleen, että pitäisi ehkä vähän justeerata oman meppikiertueen käyttöön. Miltä kuullostaa:

1. ”Meppi, jolla on hampaat”.

2. ”Alex hymyilee”.

Pitää varmaan olla vähän varovainen. Joku voisi vääntää tuosta kakkosesta, että ”Alex puree”…

Tänään tuli vietettyä lyhyt, mutta onnistunut päivä Helsingissä. Luennoin ranskalais-suomalaisella koululla ja lääkäriliittojen koulutuspäivillä.

Koulussa oli jälleen loistava meininki. Valveutuneita oppilaita. Hyviä kysymyksiä. Kiva porukka.

Mitä enemmän käyn lukioissa, sen vakuuttuneempi olen suomalaisen koulujärjestelmän korkeasta tasosta.

Lääkäriliiton koulutuspäivillä luentoni otsakkeena oli ”Mistä ensiapua EU:lle?”.

Tiesin, että paikalla oli lääkäreitä ja hammaslääkäreitä. Kiitin jälkimmäisiä. Ilman heitä minulla ei olisi uraa…Nauroivat.

Teesini oli, että EU tarvitsee ehkä enemmän pitkäaikaista hoivaamista kuin ensiapua tai saattohoitoa.

Diagnoosini EU:n tilasta oli seuraava:

1. Oireet – laajentumisväsymys, talousmasennus ja kansallinen kärttyily.

2. Syyt – punaisen langan puute, poliittisen johtajuuden puute ja liiallinen puuttuminen yksityiskohtiin.

3. Hoito – uusien projektien haku, kommunikaation parantaminen ja konkreettiset tulokset.

En tiedä, oliko luennossa mitään järkeä, mutta hauskaa meillä kyllä oli.

Vauhdikkaan viikon jälkeen oli mukava palata taas maan pinnalle. Emilien ja Oliverin koulussa on täitä. Jokaisen perheellisen painajainen.

Ilta on mennyt lasten hiuksia pestessä ja täiden munia etsiskellessä. Aivot pistivät heti omankin päänahan kutiamaan kummasti…Apuva!

Onneksi edessä on rauhallinen viikonloppu.

%video%

 

 

Tämä on ollut ehkä paras viikkoni meppinä. Ensin perustuslakivaliokunta hyväksyi raporttini EU:n integraatiokyvystä. Sen jälkeen parlamentti hyväksyi palveludirektiivin, joskin vesitettynä.

Juuri äsken hyväksyttiin allekirjoittaneen Itämeristrategia 519 puolesta, 9 vastaan ja 14 tyhjää. Fiilis on katossa.

 Itämeristrategian lehdistötilaisuudessa vasemmalta Vytautas Landsbergis, Gunnar Hökmark, Paavo Väyrynen, Henrik Lax, allekirjoittanut, tiedottoja, Christopher Beazley ja Tunne Kelam.

Itämeristrategia on todellakin yhteinen hanke. Se ei missään nimessä ole vain allekirjoittaneen käsialaa, vaan sen laatimisessa on ollut mukana laaja kirjo meppejä.

Meillä oli kaksi tavoitetta: saada komissio tekemään aiheesta aloite ja nostaa Itämeristrategia EU-Venäjä huippukokouksen asialistalle. Jälkimmäinen onnistui. Komissio lupasi nostaa asian esille.

Tänään oli tettiläisemme Henrietta Wirran viimeinen työpäivä. Loistavasti meni. Henrietta menee vielä pitkälle.

Palaan palveludirektiivin ja Itämeri-strategian lopulliseen sisältöön myöhemmin. Nyt lähdemme ajelemaan kohti kotia. Huomenna meppaillaan Helsingissä, muun muassa suomalais-ranskalaisessa koulussa.