Pari viimeistä päivää on mennyt Antti Satulin muistokirjan parissa. Olemme päässeet vedosvaiheeseen. Kirja lähtee painoon ensi viikolla ja se julkaistaan 6. helmikuuta.

Vedoksen viilaaminen on aina puuduttavaa puuhaa, mutta valo tunnelin päässä antaa lisävauhtia. Sitä haluaa nähdä valmiin kirjan mahdollisimman pian.

Kirjan toimittajan ominaisuudessa olen lukenut kaikki luvut kolmeen kertaan. Lukuja on yhteensä 21, sivuja 444 ja kirjoittajia 37. Tuli taas opittua uutta.

Kirjan nimi on Marginaalista ytimeen – Suomi Euroopan unionissa 1989-2003. Se kuvaa Suomen matkaa EU:n jäseneksi ja tarkastelee meidän ensimmäisiä jäsenyysvuosia. Kirja alkaa Suomen ETA-valmisteluista 1990-luvun alussa ja päättyy vuoteen 2003, Paavo Lipposen toiseen hallitukseen.

Kirjan artikkeleissa analysoidaan muun muassa Suomen jäsenyysneuvotteluja ja jäsenyyden ensiaskeleita sekä Amsterdamin ja Nizzan sopimuksien syntyä, rahoitusneuvotteluja ja EU:n laajentumista. Niissä pohditaan myös Suomen ensimmäistä puheenjohtajuuskautta ja tulevaisuuskonventtia ja yleensä Suomen roolia EU:n jäsenmaana.

Kirjoittajat ovat kaikki EU-ammattilaisia politiikasta, virkamieskunnasta, akateemisesta maailmasta ja median puolelta. Kirjoittajiin kuuluvat muun muassa Paavo Lipponen, Veli Sundbäck, Eikka Kosonen, Reijo Kemppinen, Sauli Niinistö, Olli Rehn, Leif Sevón, Olli Kivinen, Janne Virkkunen, Matti Mörttinen, Nina Törnudd, Esko Antola ja Peter Ekholm.

Toivottavasti ”järkäleestä” tulee hyödyllinen EU-opus.

Sain eilen illalla suruviestin. Kollegani Philip Whitehead on kuollut. Hän menehtyi sydänkohtaukseen uudenvuoden aattona.

Philip oli sisämarkkinavaliokunnan puheenjohtaja. Hän oli Britannian työväenpuolueen jäsen ja toiminut meppinä vuodesta 1994. 68-vuotias Whitehead oli taustaltaan toimittaja.

Whitehead oli loistava puheenjohtaja ja kaikinpuolin lämmin ja reilu kaveri. Hänellä oli keskeinen asema muun muassa palveludirektiivin rustaamisessa. Miksi niin moni hyvä ihminen lähtee liian aikaisin?

 

 

 

It is never nice to start the year with sad news. I just heard that my friend and colleague Philip Whitehead died of a heart attack on New Years Eve. A great loss for all of us. 

Philip was a Labour MEP since 1994 and former BBC journalist. He was the chairman of the internal market committe.  Philip was a respected, hard working and kind hearted colleague. He was the kind of person that everyone loved.

It all feels so wrong.

Uusi vuosi on taas liikkeellä. Omalta osaltani se alkoi rauhallisesti. Aamulla piti tietenkin katsoa ”Match of the Day”, eli yhteenveto Englannin valioliigan eilisistä peleistä. Se kuuluu muutenkin sunnuntai-aamun rituaaleihin. Otteluista inspiroituneena kävin myös lenkillä. Terve elämä voittaa, aina vuoden alussa…

Kävimme uudenvuoden lounaalla muutaman kaveriperheen kanssa. Nostalgisesti sitä muistelee rauhallisia sunnuntailounaita. Koko 12 hengen porukka ei tainnut olla kertaakaan samaan aikaan pöydän ääressä. Juoksimme kaikki vuorotellen lasten perässä. Kävi sekin hyötyliikunnasta.

Itävallasta tuli tänään ministerineuvoston puheenjohtajamaa. Seuraavat puoli vuotta Itävaltalaiset johtavat puhetta neuvoston noin 200:ssa työryhmässä ja 20:ssa ministerikokoonpanossa.

Itävallan puheenjohtajuus ei tule olemaan historiallinen. Asialistalla on lähinnä jo meneillä olevien hankkeiden hallinnointia. Vanha sääntö pätee: puheenjohtajamaa ei tee asialistaa; se on asialista joka tekee puheenjohtajan.

Suomi ottaa ruorin heinäkuun alusta. Itävallalla ja Suomella onkin yhteinen puheenjohtajuusohjelma.

Molemmilla mailla on oikeastaan kolme keskeistä haastetta: perustuslaki, laajentuminen ja palveludirektiivi.

Itävallan on määrä laatia raportti siitä, miten perustuslain kanssa edetään. Raportin pitäisi valmistua kesäkuun huippukokoukseen. Valmistelut ovat vielä aika vaiheessa. Tilanne on kuitenkin huomattavasti parempi nyt, kun budjettineuvottelut saatiin pakettiin. EU:ssa keskitytään vain yhteen asiaan kerrallaan.

On mielenkiintoista nähdä, mitä Suomi sitten tekee perustuslain kanssa. Helsingin suunnalta kantautuu viestiä, että eduskunta voisi jopa ratifioida perustuslain keväällä. Tätä pidettäisiin myönteisenä eleenä ennen puheenjohtajuuden alkua.

Laajentumisessa riittää myös savottaa. Itävalta suhtautuu nihkeästi Turkin EU-jäsenyyteen. Se heijastuu myös neuvottelujen etenemisessä – edistysaskeleita tuskin nähdään. Toisaalta juuri nyt tuntuu siltä, että neuvottelut Turkin kanssa etenevät muutenkin hitaasti. Vuoden aikana neuvottelut voivat hyvinkin kriisiytyä.

Palveludirektiivi on vuoden tärkein lainsäädäntöhanke. Euroopan parlamentti äänestää direktiivistä helmikuussa. Sen jälkeen pallo on jälleen jäsenmailla, eli ministerineuvostossa.

Itävalta kuuluu valitettavasti protektionistien sakkiin. Pitää jopa toivoa, että palveludirektiivi ei etene heidän kaudellaan. Suomen linja on taasen huomattavasti avoimempi ja siksi kaikki markkinoiden vapauttamista kannattavat tahot odottavat innolla Suomen puheenjohtajuutta. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisella tulee olemaan keskeinen rooli hankkeen eteenpäin viemisessä.

Vuoden vaikein haaste taitaa olla negatiivisen EU-ilmapiirin kääntäminen. Siihen vaaditaan poliittista johtajuutta, onnistumisia ja säkää.

PS. Tänään avasin myös englanninkielisen nettipäiväkirjan. Yritän kirjoittaa noin kaksi merkintää viikossa. Tavoitteena on laajentaa lukijakuntaa entisestään ja avata suomalaisen mepin arkea (ja Suomea) myös kansainväliselle yleisölle. Englanninkieliset merkinnät löytyvät englanninkielisiltä sivuilta ”blog”-palkin alta. Päiväkirjoista löytyy varmaankin päällekkäisyyksiä, mutta myös eroja. Mitään käännöksiä ne eivät ole. Molempiin nettipäiväkirjoihin pätee sama sääntö: kirjoitan ne 99,9 prosenttisesti itse. Muutenhan niitä ei nettipäiväkirjoiksi voisi kutsuakaan.

Happy New Year and welcome to my net diary. Yesterday?s teaser is now converted into the first real entry.

It all reminds me of a dandruff shampoo commercial. ?Head & Shoulders, because you never get a second chance to make a first impression?.

I?ve been ?blogging? for the past two years. Today I passed a milestone. I published entry number 400.

I don?t blame you for not reading them: they?ve all been written in Finnish, a language often called ?an alphabet soup gone haywire?.

This is not a blog in the true sense of the word. In a blog you would be able to post your comments under each one of my diary entries. You can?t do that here, but this should not prevent you from getting in touch. On the contrary. Feedback is more than welcome, and I promise you one thing: I will respond. This goes for my mother-in-law and father-in-law as well?

This is essentially a net diary describing the day-to-day work of a Member of the European Parliament.

I?ll try to write two to three times a week.

If past experience is anything to go by, you will see some days with a broad analysis of the state of the European Union. On other days I?ll go into the detail of a particular piece of legislation.

I?ll also be hoping to shed some light on the dynamics of the European Parliament: the tensions between and within political groups and different nationalities.

Most of the entries will be accompanied by pictures. Who knows, you might even catch your own MEP in one of them, whether you want it or not.

A quick glance at my homepage will reveal my background: a mix between academia, civil service and now politics.

I also find it very hard to take myself seriously. I know myself too well?You can always grow old, but never cease to be immature. My wife, Suzanne, says I live by this motto?

In actual fact I think that the Parliament is an exciting place to work. And this is coming from a former civil servant who has worked in both the European Commission and the Council of Ministers.

Whatever your conviction about the European Union, one thing is for sure: it is rarely boring. Hope you enjoy this blog as much as I enjoy writing it. Please let me know what you think.