%video%

Yllä lyhyt videopätkä keskustelusta.

Tarkoituksenani oli kirjoittaa analyyttinen blogimerkintä kahden päivän keskustelusta EU-tulevaisuudesta. Jouduin kuitenkin säntäämään kentälle, joten tähän hätään pari lyhyttä huomiota.

Euroopan parlamentissa vietetyt 2 päivää olivat sinivalkoista juhlaa. Puhetta johti suvereenisti Paavo Lipponen. Jari Vilen oli erinomainen työryhmän puheenjohtaja. Jouko Skinnari raportoi energiakysymyksistä ja pääministeri Matti Vanhanen piti puheen ”tulosten Euroopasta”.

Juuri kun Lipponen oli iskemässä nuijaa kokouksen päättymiseksi, Helsingistä kiiri uutinen, että Suomi on ratifioinut perustuslaillisen sopimuksen. Salissa puhjettiin spontaaneihin suosionosoituksiin. Ratifioinnilla on huomattavasti suurempi merkitys EU piireissä, kuin Suomessa saatetaan ymmärtää.

Päivän parhaasta kielikuvasta vastasi ranskalainen kollegani Alain Lamassoure. Hänen mielestään on olemassa 2 ääripäätä perustuslaillisessa keskustelussa: stringit ja joulupukin asu. Minimalistit haluavat perustuslaista jäävän jäljelle mahdollisimman vähän, ehkä vain stringit. Maksimalistit haluavat perustuslaillisen sopimuksen kokonaisuudessaan ja jopa vähän enemmän eli joulupukin asun.

Minä uskon joulupukkiin ja samaa mieltä olivat myös pääministeri Matti Vanhanen ja puhemies Paavo Lipponen, jotka vetivät keskustelun yhteen mallikkaasti.

 

 

Tänään on jostain syystä ollut vähän puhti poissa. Energiataso ei ollut kohdallaan. Ei voi mitään. Näitä päiviä tulee.

Aamu alkoi nuorten ruotsalaisten kansanedustajien seurassa. Kollegani Christoffer Fjellner oli kutsunut 12 maltillisen kokoomuksen edustajaa Brysselliin. Mukava porukka.

Jätin saarnat väliin. Vietimme tunnin kysymys-vastaus-periaatteella. Valveutunutta porukkaa, jotka taisivat aina välillä nauraa muuminruotsilleni.

Puhemies Paavo Lipponen juttelee ennen kokousta. Kirsi Pimiä kuuntelee ja Josep Borrell seuraa takana.

Päivän kohokohta oli parlamentaarinen tapaaminen. Aiheena EU:n tulevaisuus. Täyistunnossa puhetta johtivat puhemies Paavo Lipponen ja hänen kollegansa Euroopan parlamentissa, Josep Borrell.

Lipponen piti erinomaisen avauspuheen. Täyttä asiaa. Hänen perusviestinsä oli kristallin kirkas. Ei mitään ”mini-sopimuksia”. Ei perustuslakia voi tuosta vain kidnapata. Sitä tulee tarkastella kokonaisuutena.

Puhe sai hyvän vastaanoton EU-myönteisestä nurkasta. Sitä pidettiin jämäkkänä. Myös saksalaiset olivat tyytyväisiä. Ranskalaiset eivät sen sijaan olleet ihan innoissaan Lipposen mini-sopimus tykityksestä. Nicolas Sarkozy on nimenomaan ajanut mini-sopimusta.

Avauspuheenvuorojen jälkeen jakauduttiin kolmeen ryhmään, joissa käsiteltiin energiakysymyksiä, kriisien hallintaa ja EU:n rahoitusjärjestelmää. Niistä enemmän huomenna.

Tämäntyyppiset foorumit, jossa europarlamentaarikot tapaavat kansallisten kansanedustuslaitosten edustajia, tuntuvat ehkä äkkinäiseltä vain turhanpäiväisiltä keskustelukerhoilta. Ne ovat kuitenkin enemmän. Parin päivän aikana on mahdollista vaihtaa ajatuksia monen kansanedustajan kanssa. Mitä enemmän keskustelua, sen vähemmän ennakkoluuloja.

 

Tuntuu siltä, että viikonloput loppuvat aina kesken. Juuri kun on saanut viikon työpölyt karistettua, niin taas mennään.

Viikonloppu meni mukavasti. Lauantaina meillä oli kaveriperhe kyläilemässä. Vijay ja Rosie Rangarajan ovat tuttuja Suomen edellisen puheenjohtajuuskauden ajoilta.

Nyttemmin heilläkin on kaksi lasta. Theo ja Casper ovat vielä kaiken lisäksi Emilien ja Oliverin ikäisiä.

Lasten kanssa ”illalliskutsut” ovat vähän erilaisia. Aloitetaan neljältä ja lähdetään kotiin kahdeksalta. Mikäs siinä, saa ainakin nukuttua. 

Vijay on kovanluokan brittidiplomaatti. Hän tuli juuri postilta Meksikosta ja on nyt Britannian EU-edustustossa, jossa hän vastaa oikeus- ja sisäasioista. Ei mikään ihan pieni ”deski”. Saarivaltiollahan on vahva rooli muun muassa terrorismin vastaisesessa taistelussa.

Britannia on iso maa. Meksikossa heidän suurlähetystössään on 120 työntekijää! Brysselissä oikeus- ja sisäasioiden parissa häärää 14 henkeä.

Ei ihme, että me pienet maat haluaisimme yhteiset konsulipalvelut ja EU-diplomaattikkunnan. Olisi kiva päästä käsiksi esimerkiksi Brittien resursseihin.

Sunnuntai meni pitkälti autotallia ja kellaria siivotessa. Se homma on painanut mieltä jo kauan. No, tulipahan hoidettua. Perheen tiimityö toimi saumattomasti. Kohta autotalliin mahtuu ehkä autokin.

Siivotessa löytää aina kaikkea jännää. Löysin esimerkiksi hyvän kaverini Annen tekemän ”synttärikirjan”, sellaisen jossa on paljon kuvia, lehtiotsakkeita ja omia kirjoituksia.

Sain teoksen lahjaksi 1.4.1987! Legendaarista kamaa. En tiedä kummalla oli pidemmät hiukset: Samantha Foxilla vai allekirjoittaneella…

Ensi viikosta on tulossa mielenkiintoinen…ja sosiaalinen. Maanantaina ja tiistaina pidetään Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteiskokous EU:n tulevaisuudesta. Puhetta johtaa Paavo Lipponen. Tiistaina pääministeri Matti Vanhanen pitää myös puheen EU:n tulevaisuudesta.

Tiistai-iltapäivänä lennän Helsinkiin. Kokoomuksen perinteisen itsenäisyysvastaanoton jälkeen käyn illastamassa EU-vaalikampanjan ydintiimin kanssa. Muistellaan vanhoja nyt kun puoli kautta on melkein takanapäin. Luvassa mukava ilta.

Keskiviikkona on sitten Linnan itsenäisyysjuhlien vuoro. Se on Suzannelle ja minulle yksi vuoden kohokohdista. Parhaat hynttyyt niskaan ja menoksi. Meillä on vielä tiedossa mukavat etkot ja jatkot. Onneksi en enää muista mitä Ilkka Remeksen 6/12-kirjassa tapahtui…

Perjantaina meille on tulossa vierasryhmä Brysseliin. Mukava porukka tiedossa.

Nyt pitäisi vielä jaksaa kirjoittaa kolumni erääseen englanninkieliseen julkaisuun. Sunnuntai-ilta ei ole maailman inspiroivinta kirjoitusaikaa. Taidan käpertyä sohvalle lukemaan Kari Hotakaisen uusinta.

Ostin kaikki Finlandia-ehdokkaat perjantaina. Westön olin jo lukenut. Taisi Westö saada kovan kilpailijan tästäkin Hotakaisesta.

Ostin myös Reko Lundanin viimeisen kirjan. Sitä en ole uskaltanut avata.

Olimme tänään lounaalla paikallisessa Thai-ravintolassa. Belgialaiset ravintolat ovat usein lapsiystävällisiä. Ei tarvitse pahemmin jännittää jos lapset juoksevat ympäriinsä.

Yksi asia kuitenkin on aina ihmetyttänyt ranskalais-belgialaisessa ravintolakultuurissa, nimittäin koirat. Ravintoloihin voi vapaasti tuodan Mustinsa. Suomessa se ei ole hygieniasyistä sallittua.

Tänään meidän vieressä istui muutama varttuneempi belgari. He katsoivat nenänvartta pitkin kun Oliver ja Emilie aina vähän väliä temmelsivät – eikä temmeltäminen edes ollut sitä villiä luokkaa.

Katseet eivät todellakaan olleet ystävällisiä ja mumina sen mukaista.

En jaksa välittää tämäntyyppisistä marisijoista. Niitä löytyy kaikkialta. Ei vähintään lentokoneista.

Tuntui kuitenkin vähän hassulta, kun meidän viereiseen pöytään tuli toinen pariskunta koirineen. Koira istutettiin syliin. Pää ylettyi sopivasti napsimaan ruokaa omistajan lautaselta. Freesiä.

Tähän näytelmään nirppanokat suorastaan ihastuivat. Pitivät koiraa herttaisena. Ja halusivat jatkuvasti rapsuttaa. Eli koira sopii kyllä ravintolaan, mutta lapsi ei.

Kai se on niin, että maassa maan tavoin. Liberaalien brittiläis-suomalaisten vanhempien kalloon ei vain tämäntyyppinen priorisointi oikein tahdo mahtua.

No, pitää muistaa, että puhumme maasta, jossa koirankakasta on tullut niin suuri ongelma, että koirille ollaan laatimassa omat rikosrekisterit…

Perjantai-ilta. Kotona. Lapset nukkuvat. Alhaalla odottaa Suzanne ja Bo Caspers Orkesterin uusin. Siis lyhyesti:

Hieno päivä. Nauhoitettiin huominen Uutisvuoto. Toisena vieraana Staffan Bruun. Meikäläisen aisaparina Tommy Tabermann. Hulvaton meininki.

Jari Tervo on uskomaton sanavirtuoosi. Peter Nyman on parempi juontaja kuin kaikki alkuperäisen ”Have I got News for You”-juontajat yhteensä.

Jussi Jokelainen on ottanut tuottajan ruorin. Ja hyvin onkin. Hän on loistava tyyppi. Huumorinikkari vailla vertaa. Loi hyvän tunnelman.

Lopputulos nähtävissä huomenna. Viikonloppu on hieno asia. Muista nauttia.

 

Tästä viikosta kaksi humaania havaintoa.

Ensimmäinen: perussääntö siitä, että välttää kaikkia iltamenoja on kullan arvoinen. Tällä viikolla olen osallistunut kahteen iltatilaisuuteen ja lentänyt kaksi kertaa ilta-aikaan. Sen seurauksena en ole voinut viettää aikaa Oliverin ja Emilien kanssa iltaisin. Maailmassa ei ole mitään rassaavampaa. Onneksi olen sentään saanut viedä lapset kouluun aamulla ja onnistunut jopa viettämään yhden iltapäivän heidän kanssaan. Eilen Oliver ja Emilie tulivat parlamenttiin lounaalle. Meppiravintolassa riitti vilskettä.

Toinen: olen aina vihannut skeidanjauhamista. Minulla on muutama EU-asia, josta luulen osaavani jotain. Korostan sanaa luulen. Sitten on paljon sellaisia juttuja, joista en tiedä tai ymmärrä holkäsen pöläystä. Olen parhaani mukaan välttänyt lausuntojen antamista sellaisista asioista, jotka eivät tunnut omalta.

Tänään minulle soitti eräs toimittaja. Kysymys koski CIA-jupakkaa eli sitä, miten EU-maiden hallitukset tiesivät Yhdysvaltain terroristivankien siirroista. Euroopan parlamentissa on vuoden alusta saakka ollut väliaikainen valiokunta, joka on selvittänyt asiaa. Loppuraportissa todetaan, että 11 EU-maata ovat olleet tietoisia lennoista.

Toimittaja kyseli minulta mielipiteitä ja yritin noin kymmenen kertaa sanoa, että tämä nyt ei oikein ole minun alaani. Perushommahan on selvä, länsimaista demokratiaa ja perusoikeuksia pitää puolustaa loppuun saakka. Turvallisuus ei saa sortaa kansalaisoikeuksia ja -vapautta. Sen fiksumpaa mielipidettä ei minulla asiasta ole.

Iltapäivällä osallistuin toiseen skeidanjauhantasessioon. Arvovaltainen CEPS (Centre for European Policy Studies) järjesti seminaarin EU:n integraatiokyvystä. Eli aiheesta, josta olen laatinut raportin. Paikalla olleet tutkijat pitivät erinomaisia puheenvuoroja. Täyttä asiaa. Sen jälkeen mepit pääsivät ääneen. Myönnän, ettei oikein tuntunut hyvältä. Monet puhujista eivät selkeästi olleet edes vilkaisseet CEPSin raporttia, eivätkä sen enempää olleet muutenkaan paneutuneet aiheeseen. Sieltä vaan ladattiin lonkalta fiiliksiä EU:n laajentumisesta ja EU:n rajoista. Ikään kuin se olisi ollut seminaarin aihe. Ehkä olen liian pedantti, mutta en voi mennä puhumaan täysin valmistautumatta. Lupaathan, että jos alan kuulostaa skeidalta, tulet herättelemään.

%video%

Komission tiedote jäsenyysneuvotteluista 

**********

Tulin juuri kotiin European Voice-lehden gaalasta. Olli Rehn valittiin vuoden komissaariksi! Loistava juttu Suomelle ja Ollille. Onnea!

Viime vuonna Martti Ahtisaari valittiin vuoden diplomaatiksi. Ei hassumpi saldo Suomelle kahdelta vuodelta.

Gaala-illassa on aina yhdeksän kategoriaa. Kahden yllämainitun lisäksi palkitaan vuoden toimittaja, kampanjan vetäjä, yrittäjä, valtiomies- tai nainen, meppi, ”ei-eurooppalainen” ja eurooppalainen.

Olisin niin toivonut, että Cecilia Malmström olisi saanut vuoden kampanjasta palkinnon. Hän oli miljoonan Strasbourg-vastaisen allekirjoituksen priimus moottori. Tällä kertaa ei valitettavasti natsannut.

Tunnelmakuva eilisestä gaala-illasta: Carl Bildt, Cecilia Malmström ja James Bond

Kiitospuheessaan Olli lainasi hauskalla tavalla Martti Ahtisaaren puhetta viime vuodelta. Ahtisaari sai palkintonsa Acehin rauhanneuvotteluista ja roolistaan Kosovo-välittäjänä. Hän totesi, että ”onneksi minua ei nimitetty ehdokkaaksi ensi vuonna, koska silloin en olisi palkintoa saanut”. Turkin tilanteeseen viitaten Olli sanoi tänään, että ”onneksi palkinnosta ei päätetty huomenna”.

En yleensä käy iltatilaisuuksissa. Muuten ei jäisi aikaa perheelle. Tänään lähdin livohkaan töistä ”virka-ajan puitteissa”. Kävin kotona leikkimässä lasten kanssa ja heittämässä smokin niskaan.

Kun Suzanne tuli kotiin, niin Emilie sanoi, että ”eikö Pappa olekin James Bondin näköinen”. Fraasi tuli tietenkin aivan opettamatta…

Muutamissa sähköposteissa on pyydetty allekirjoittaneen näkemystä lopulliseen palveludirektiiviin. Alla muutama huomio.

Palveludirektiivirumban saattaminen onnelliseen päätökseen toi puheenjohtajamaalle Suomelle suuren sulan hattuun. Pahimmat iltalypsyt ja vesitysyritykset saatiin torjuttua.

Erityisesti Suomen EU-edustustossa periksiantamattomalla ja sisukkaalla tavalla neuvotteluita käynyt Satu Mäkynen ansaitsee panoksestaan vähintään vuoden yrittäjä -palkinnon.

On hyviä ja huonoja uutisia.

Hyvät: Strasbourgissa 15.11. saavutettu lopputulos on pitkälti parlamentin käsialaa. Yhteinen kanta oli pääosin parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymän näkemyksen mukainen. Muutokset ovat lähinnä teknisiä viilailuja.

Huonot: turha väittää, että olisin täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta sen kanssa voidaan elää.

Direktiivin päätavoite – EU:n sisämarkkinoiden avaus palveluille, palveluntarjoajien sijoittautumisvapauden sekä palvelujen vapaan liikkuvuuden edistäminen – toteutui. Jos kiistakysymyksiä tulee, niiden ratkaiseminen on EY-tuomioistuimen harteilla. Tuomioistuin tulkitsee onneksi aina liberaalin kaavan mukaan.

Puolalaisia putkimiehiä ja polkuhintauhkakuvia vilissyt keskustelu oli osoitus EU:n protektionistisesta ilmapiiristä. Tavoitteena oli rajojen avaus, mutta keskustelu pyöri koko päinvastaisissa tunnelmissa.

Direktiivin lopullinen sisältö on seuraava:

Parlamentti rajasi direktiivin ulkopuolelle suuren osan palveluista. Sisämarkkinavaliokunnassa direktiivin soveltamisalasta poistettiin jo yleishyödylliset palvelut, yksityiset terveyspalvelut, uhkapelit, audiovisuaaliset palvelut, oikeudelliset palvelut, notaarit ja verotus. Sen jälkeen poistettiin lisäksi sosiaalipalvelut, vuokratyöfirmat ja turvapalvelut (eli vartijat).

Työehdot rajattiin kokonaan palveludirektiivin ulkopuolelle. Direktiivin mukaan Suomeen tulevan ulkomaisen yrittäjän pitää aina noudattaa suomalaisia työehtoja työaikoineen, lomapäivineen ja minimipalkkoineen.

Mutta jäi direktiivin soveltamisalaan sentään jotain: mm. yrityspalvelut, kuten liikkeenjohdon konsultointi, sertifiointi ja testaus, ylläpitopalvelut kiinteistöjen huolto mukaan luettuna, mainonta, rekrytointipalvelut ja kaupallisten edustajien palvelut.

Direktiivi kattaa myös yrityksille ja kuluttajille suoritetut palvelut, kuten lainopilliset ja veroneuvontapalvelut, kiinteistöalan palvelut, kuten kiinteistönvälitys tai rakennusalan palvelut, ml. arkkitehtipalvelut, jakelu, näyttelyjen järjestäminen, autonvuokraus ja matkatoimistot. Lisäksi mukana ovat kuluttajapalvelut, kuten matkailualan palvelut matkaoppaiden toiminta mukaan luettuna, vapaa-ajan palvelut, urheilukeskukset ja huvipuistot.

90 prosenttia pk-yrittäjistä toimii palvelusektorilla ja 96 prosenttia uusista työpaikoista tulee palvelusektorille – emme siis puhu mistään nappikaupasta. 40 prosenttia yrityksistä tosin ilmoittaa, että niille ei ole laajentumishaluja ulkomaille. Ulkomainen kilpailu Suomessa lisääntyy kuitenkin joka tapauksessa. Voivatko suomalaisyritykset säilyä kotimaahan jämähtäen kilpailukykyisinä? Tuskin.

Direktiivi allekirjoitetaan joulukuun puolivälissä ja toimeenpanoaika alkaa välittömästi. Jäsenmailla on kolme vuotta aikaa. Direktiivi astuu siis voimaan viimeistään vuonna 2009 lopussa. Tänä aikana maat laativat toimeenpanosuunnitelmia ja komissio laatii raportteja sekä antaa jäsenmaille ”ohjausta”.

PS. Pahoittelen, että en ole vielä reagoinut eilisen uutiseen Kypros-kiistasta. Palaan asiaan huomenna, jolloin myös videokuvaa parlamentin käytäviltä.

Maanantai voi alkaa monella tavalla. Esimerkiksi kello 4.00 aamulla kun heräät siihen, että 2,5-vuotias poikasi ottaa unenpöpperössä pois vaippansa ja roiskauttaa sinut hereille. Kyllähän siinä tietenkin herää…

Kun olet vaihtanut lakanat ja nukuttanut poikasi uudestaan, niin huomaat, että on jo aika lähteä lentokentälle. Pistät auton parkkiin lentoasemalle kello 5.50. Kävelet lähtöaulaan ja vilkaiset taulua. Lentosi kohdalla lukee cancelled, peruttu.

No, mikäs siinä. Aamun lento oli Köpiksen kautta. Nyt pääsin suoraan Helsinkiin.

Lensin tänään Suomeen Geocentrum-keskusteluohjelman nauhoituksia varten. Se tulee ulos ensi vuoden puolella, 7. tammikuuta. Ohjelma keskiö on Geo Stenius ja hänen vieraansa.

Geo on pitkän linjan toimittaja ja ajattelija. Loistotyyppi, joka jaksaa vääntää rautalangasta esimerkiksi Euroopan tulevaisuutta, joka meillä oli aiheena tänään.

Haastattelu tehdään hänen kotonaan Emäsalossa, eli Emsalössä, Porvoon liepeillä. Kaunis paikka.

Juttutuokion ensimmäisessä osassa rupatellaan hänen sohvallaan. Toisessa osiossa syötiin bliniä ja juotiin jopa pieni vodkaryyppy. Hieno kokemus, siis tuo haastattelu. Ja kyllä blinitkin olivat hyviä.

Geo lähtee vuoden vaihteessa valitettavasti elläkkeelle. En kyllä jaksa uskoa, että hän lepäisi laakereillaan. Geolla on aina monta rautaa tulessa. Toivottavasti työtahti jatkuu.

Piti tänään kirjoittaa blogimerkintä palveludirektiivistä, mutta taidan jättää huomiseen.

Takana rauhallinen perheviikonloppu. Tuli taas tarpeeseen.

Tänään sain parin tunnin lastenhoitovapautuksen, kun Emilie oli kavereiden synttäreillä ja Oliver Suzannen työpaikan joulujuhlissa.

Sain puristettua kolumnipohjan ja lopun ajasta kulutin lempipuuhaani, eli nettisurffailuun.

Eksyin taas Aki Pasinpoika Riihilahden kotisivuille www.akiriihilahti.com. Niillä kannattaa aina käydä. Tulee hyvälle tuulelle.

Aki on loistava kirjoittaja. Hänen pakinansa The Times-lehdessä olivat helmiä. Sama tyyli on jatkunut Iltalehden kolumneissa. Huumorilla höystettyä asiaa. Loistavia kielikuvia.

Viimeisimmästä kolumnista jäi jännitysmomentti päälle. Emme vielä tiedä, miten saksalaisen sairaalan hoitsu vastasi kysyntään. Tarjontaakin näytti olleen.

Jossain vaiheessa mietin oliko tuo Akin siirtyminen putkimiesten luvatusta maasta viiksekkäiden takatukkien pyhättöön hyvä juttu. Kyllä se näyttää olleen.

Eikä vain siksi, että Akilta poistettiin pohkeesta lihas, joka oli syypää moneen loukkaantumiseen. Vastaisuudessa hän voi siis juosta yhtä rennon näköisesti kuin Hannu Tihinen…

Ymmärsin oikeastaan vasta tänään, miksi hän siirtyi Crystal Palacesta Kaiserslauteniin. Aki ilmoittaa kotisivuillaan harrastuksekseen ”pyrkimisen maailman dominaatioon”. Tämän jalon tavoitteen saavuttaminen edellyttää tietenkin, että pelaa ”Keisari”-joukkueessa.

Käy ihmeessä kurkkaamassa Akin kotisivuja. Hänellä on muuten vielä pahempia poseerauskuvia kuin allekirjoittaneella… Onneksi kumpikaan ei ota itseään tosissaan.

PS. Maailma on pieni paikka. Sain äsken faijalta tekstarin. Hän on äidin kanssa Espanjassa ja sattui samaan ravintolaan Apu-lehden Petri Mularin vanhempien kanssa. Petri on loistava kuvaaja, joka sai meikäläisenkin näyttämään siedettävältä Strasbourgin käytävillä.