%video%

Yllä lyhyt videopätkä keskustelusta.

Tarkoituksenani oli kirjoittaa analyyttinen blogimerkintä kahden päivän keskustelusta EU-tulevaisuudesta. Jouduin kuitenkin säntäämään kentälle, joten tähän hätään pari lyhyttä huomiota.

Euroopan parlamentissa vietetyt 2 päivää olivat sinivalkoista juhlaa. Puhetta johti suvereenisti Paavo Lipponen. Jari Vilen oli erinomainen työryhmän puheenjohtaja. Jouko Skinnari raportoi energiakysymyksistä ja pääministeri Matti Vanhanen piti puheen ”tulosten Euroopasta”.

Juuri kun Lipponen oli iskemässä nuijaa kokouksen päättymiseksi, Helsingistä kiiri uutinen, että Suomi on ratifioinut perustuslaillisen sopimuksen. Salissa puhjettiin spontaaneihin suosionosoituksiin. Ratifioinnilla on huomattavasti suurempi merkitys EU piireissä, kuin Suomessa saatetaan ymmärtää.

Päivän parhaasta kielikuvasta vastasi ranskalainen kollegani Alain Lamassoure. Hänen mielestään on olemassa 2 ääripäätä perustuslaillisessa keskustelussa: stringit ja joulupukin asu. Minimalistit haluavat perustuslaista jäävän jäljelle mahdollisimman vähän, ehkä vain stringit. Maksimalistit haluavat perustuslaillisen sopimuksen kokonaisuudessaan ja jopa vähän enemmän eli joulupukin asun.

Minä uskon joulupukkiin ja samaa mieltä olivat myös pääministeri Matti Vanhanen ja puhemies Paavo Lipponen, jotka vetivät keskustelun yhteen mallikkaasti.

 

 

Tänään on jostain syystä ollut vähän puhti poissa. Energiataso ei ollut kohdallaan. Ei voi mitään. Näitä päiviä tulee.

Aamu alkoi nuorten ruotsalaisten kansanedustajien seurassa. Kollegani Christoffer Fjellner oli kutsunut 12 maltillisen kokoomuksen edustajaa Brysselliin. Mukava porukka.

Jätin saarnat väliin. Vietimme tunnin kysymys-vastaus-periaatteella. Valveutunutta porukkaa, jotka taisivat aina välillä nauraa muuminruotsilleni.

Puhemies Paavo Lipponen juttelee ennen kokousta. Kirsi Pimiä kuuntelee ja Josep Borrell seuraa takana.

Päivän kohokohta oli parlamentaarinen tapaaminen. Aiheena EU:n tulevaisuus. Täyistunnossa puhetta johtivat puhemies Paavo Lipponen ja hänen kollegansa Euroopan parlamentissa, Josep Borrell.

Lipponen piti erinomaisen avauspuheen. Täyttä asiaa. Hänen perusviestinsä oli kristallin kirkas. Ei mitään ”mini-sopimuksia”. Ei perustuslakia voi tuosta vain kidnapata. Sitä tulee tarkastella kokonaisuutena.

Puhe sai hyvän vastaanoton EU-myönteisestä nurkasta. Sitä pidettiin jämäkkänä. Myös saksalaiset olivat tyytyväisiä. Ranskalaiset eivät sen sijaan olleet ihan innoissaan Lipposen mini-sopimus tykityksestä. Nicolas Sarkozy on nimenomaan ajanut mini-sopimusta.

Avauspuheenvuorojen jälkeen jakauduttiin kolmeen ryhmään, joissa käsiteltiin energiakysymyksiä, kriisien hallintaa ja EU:n rahoitusjärjestelmää. Niistä enemmän huomenna.

Tämäntyyppiset foorumit, jossa europarlamentaarikot tapaavat kansallisten kansanedustuslaitosten edustajia, tuntuvat ehkä äkkinäiseltä vain turhanpäiväisiltä keskustelukerhoilta. Ne ovat kuitenkin enemmän. Parin päivän aikana on mahdollista vaihtaa ajatuksia monen kansanedustajan kanssa. Mitä enemmän keskustelua, sen vähemmän ennakkoluuloja.

 

Tuntuu siltä, että viikonloput loppuvat aina kesken. Juuri kun on saanut viikon työpölyt karistettua, niin taas mennään.

Viikonloppu meni mukavasti. Lauantaina meillä oli kaveriperhe kyläilemässä. Vijay ja Rosie Rangarajan ovat tuttuja Suomen edellisen puheenjohtajuuskauden ajoilta.

Nyttemmin heilläkin on kaksi lasta. Theo ja Casper ovat vielä kaiken lisäksi Emilien ja Oliverin ikäisiä.

Lasten kanssa ”illalliskutsut” ovat vähän erilaisia. Aloitetaan neljältä ja lähdetään kotiin kahdeksalta. Mikäs siinä, saa ainakin nukuttua. 

Vijay on kovanluokan brittidiplomaatti. Hän tuli juuri postilta Meksikosta ja on nyt Britannian EU-edustustossa, jossa hän vastaa oikeus- ja sisäasioista. Ei mikään ihan pieni ”deski”. Saarivaltiollahan on vahva rooli muun muassa terrorismin vastaisesessa taistelussa.

Britannia on iso maa. Meksikossa heidän suurlähetystössään on 120 työntekijää! Brysselissä oikeus- ja sisäasioiden parissa häärää 14 henkeä.

Ei ihme, että me pienet maat haluaisimme yhteiset konsulipalvelut ja EU-diplomaattikkunnan. Olisi kiva päästä käsiksi esimerkiksi Brittien resursseihin.

Sunnuntai meni pitkälti autotallia ja kellaria siivotessa. Se homma on painanut mieltä jo kauan. No, tulipahan hoidettua. Perheen tiimityö toimi saumattomasti. Kohta autotalliin mahtuu ehkä autokin.

Siivotessa löytää aina kaikkea jännää. Löysin esimerkiksi hyvän kaverini Annen tekemän ”synttärikirjan”, sellaisen jossa on paljon kuvia, lehtiotsakkeita ja omia kirjoituksia.

Sain teoksen lahjaksi 1.4.1987! Legendaarista kamaa. En tiedä kummalla oli pidemmät hiukset: Samantha Foxilla vai allekirjoittaneella…

Ensi viikosta on tulossa mielenkiintoinen…ja sosiaalinen. Maanantaina ja tiistaina pidetään Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteiskokous EU:n tulevaisuudesta. Puhetta johtaa Paavo Lipponen. Tiistaina pääministeri Matti Vanhanen pitää myös puheen EU:n tulevaisuudesta.

Tiistai-iltapäivänä lennän Helsinkiin. Kokoomuksen perinteisen itsenäisyysvastaanoton jälkeen käyn illastamassa EU-vaalikampanjan ydintiimin kanssa. Muistellaan vanhoja nyt kun puoli kautta on melkein takanapäin. Luvassa mukava ilta.

Keskiviikkona on sitten Linnan itsenäisyysjuhlien vuoro. Se on Suzannelle ja minulle yksi vuoden kohokohdista. Parhaat hynttyyt niskaan ja menoksi. Meillä on vielä tiedossa mukavat etkot ja jatkot. Onneksi en enää muista mitä Ilkka Remeksen 6/12-kirjassa tapahtui…

Perjantaina meille on tulossa vierasryhmä Brysseliin. Mukava porukka tiedossa.

Nyt pitäisi vielä jaksaa kirjoittaa kolumni erääseen englanninkieliseen julkaisuun. Sunnuntai-ilta ei ole maailman inspiroivinta kirjoitusaikaa. Taidan käpertyä sohvalle lukemaan Kari Hotakaisen uusinta.

Ostin kaikki Finlandia-ehdokkaat perjantaina. Westön olin jo lukenut. Taisi Westö saada kovan kilpailijan tästäkin Hotakaisesta.

Ostin myös Reko Lundanin viimeisen kirjan. Sitä en ole uskaltanut avata.

Olimme tänään lounaalla paikallisessa Thai-ravintolassa. Belgialaiset ravintolat ovat usein lapsiystävällisiä. Ei tarvitse pahemmin jännittää jos lapset juoksevat ympäriinsä.

Yksi asia kuitenkin on aina ihmetyttänyt ranskalais-belgialaisessa ravintolakultuurissa, nimittäin koirat. Ravintoloihin voi vapaasti tuodan Mustinsa. Suomessa se ei ole hygieniasyistä sallittua.

Tänään meidän vieressä istui muutama varttuneempi belgari. He katsoivat nenänvartta pitkin kun Oliver ja Emilie aina vähän väliä temmelsivät – eikä temmeltäminen edes ollut sitä villiä luokkaa.

Katseet eivät todellakaan olleet ystävällisiä ja mumina sen mukaista.

En jaksa välittää tämäntyyppisistä marisijoista. Niitä löytyy kaikkialta. Ei vähintään lentokoneista.

Tuntui kuitenkin vähän hassulta, kun meidän viereiseen pöytään tuli toinen pariskunta koirineen. Koira istutettiin syliin. Pää ylettyi sopivasti napsimaan ruokaa omistajan lautaselta. Freesiä.

Tähän näytelmään nirppanokat suorastaan ihastuivat. Pitivät koiraa herttaisena. Ja halusivat jatkuvasti rapsuttaa. Eli koira sopii kyllä ravintolaan, mutta lapsi ei.

Kai se on niin, että maassa maan tavoin. Liberaalien brittiläis-suomalaisten vanhempien kalloon ei vain tämäntyyppinen priorisointi oikein tahdo mahtua.

No, pitää muistaa, että puhumme maasta, jossa koirankakasta on tullut niin suuri ongelma, että koirille ollaan laatimassa omat rikosrekisterit…

Perjantai-ilta. Kotona. Lapset nukkuvat. Alhaalla odottaa Suzanne ja Bo Caspers Orkesterin uusin. Siis lyhyesti:

Hieno päivä. Nauhoitettiin huominen Uutisvuoto. Toisena vieraana Staffan Bruun. Meikäläisen aisaparina Tommy Tabermann. Hulvaton meininki.

Jari Tervo on uskomaton sanavirtuoosi. Peter Nyman on parempi juontaja kuin kaikki alkuperäisen ”Have I got News for You”-juontajat yhteensä.

Jussi Jokelainen on ottanut tuottajan ruorin. Ja hyvin onkin. Hän on loistava tyyppi. Huumorinikkari vailla vertaa. Loi hyvän tunnelman.

Lopputulos nähtävissä huomenna. Viikonloppu on hieno asia. Muista nauttia.