Sain äsken luettua loppuun Reko ja Tina Lundánin Viikkoja, kuukausia-kirjan.

Vaikeita kohtia oli paljon. Pahin, kun Minna (Tina) kertoo lapsille, että isä kuolee.

En tuntenut Rekoa. Emme koskaan tavanneet.

Tuntuu paradoksaaliselta, että tunsin hänet vain Ilman suuria suruja-kirjan kautta.

Emmin pitkään. Kaksi ystävää – Reetta ja Katja – rohkaisivat lukemaan.

Uskalsin lukea vain pätkiä. Ja vain silloin, kuin perhe oli läsnä. Yksin en voinut. Itkin. Itkin lisää.

Miksi kirja sitten pitäisi lukea? Ehkä tässä on paras jättää sana Akille (Rekolle):

”Kun ihminen yrittää mahdollisimman tarkasti sanoilla kertoa toiselle ihmiselle sen mitän hän tuntee ja mikä on hänelle totta, se on mielestäni korkein kommunkiaation muoto. Sanojenkin välityksellä voimme päästä niin lähelle toisiamme, että aistimme toistemme toiveet, pelot, uskomukset, rakkauden. Kun sanat muuttuvat tuntemuksiksi, se on kirjallisuutta. Tätä vuorovaikutusta minä haluan olla edistämässä, niin lukijana kuin kirjailijanakin. Se on korkein päämääräni.

Ihmiset ovat loppujen lopuksi aivan samanlaisia. Emme ole julmia toisillemme. Meillä on tarve tietää toisistamme muutakin kuin vain juoruja. Me välitämme.

Tekstin kautta voin katsoa sinua silmiin ja sanoa: ’Minä olen tällainen. Otatko minut vastaan?’ Kaikessa muussa kommunkaatiossa pelkään ja peittelen liikaa. Mutta nyt viimeistään siihen ei ole enää mitään syytä. Tämä minä olen…”

Tänään olimme Piitun, Eija-Riitan ja Villen kanssa Kokoomuksen korva-kiertueella Helsingin keskustassa ja Itäkeskuksessa. Jyrki johti joukkoa. Oli jännää taas päästä kampanjavauhtiin.  

Alla video keskiviikkoaamulta, jolloin esittelin täysistunnolle mietintöni EU:n vastaanottokyvystä. Vieressä istuu Elmar Brok, joka oli hetkeä aiemmin esitellyt mietintönsä EU:n laajentumisstrategiasta. Tämän jälkeen aiheesta käytiin pitkä keskustelu. 

%video%

 

Tulin kotiin muutama tunti sitten. Halattiin pitkään. Tuntui hyvältä. Lasten iloa ei voita mikään.

Tänään parlamentti hyväksyi vuoden 2007 budjetin. Filmasin pienen pätkän virallista allekirjoitusta.

%video%

Iloisia ilmeitä?

Ensi vuoden EU-budjetin maksusitoumukset ovat 125,8 miljardia euroa ja maksumäärärahat 115,5 miljardia euroa. Tämä on noin 0,99 prosenttia koko EU alueen bruttokansantuotteesta.

Budjetti kasvaa noin 3,2 prosenttia vuoteen 2006 verrattuna. Kyseessä on ensimmäinen budjetti, joka koskee 27 EU-maata.

Budjettineuvottelujen kaksi kiistakohtaa olivat komission virkojen leikkaukset ja ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Parlamentin budjettiraportööri James Elles vei neuvotteluja ammattimaisin ottein.

Näin diplomaattisesti voisi todeta, että puheenjohtajamaa Suomi sai molemmissa kysymyksissä aika pahasti korvilleen. Ehdotus 1700 komission viran leikkaamisesta oli aivan päätön ja se ei saanut tukea edes neuvostossa.

Ulko- ja turvallisuupolitiikan budjetti on 159,2 miljoonaa euroa. Määrä ei päätä huimaa. Esimerkiksi pienen Suomen puolustusmenot ovat yli kahden miljardin euron luokkaa. Parlamentti sai tässä kysymyksessä lypsettyä itselleen lisää valtaa – nyt meitä informoidaan paremmin kuin ennen, siis ainakin teoriassa…

Suomi on hoitanut puheenjohtajuutta hyvin, mutta budjettineuvotteluiden hoitamisesta ei kyllä pahemmin kiitosta tullut. Aika monella taisi olla ikävä Suvi-Anne Siimestä, joka hoiti homman loistavasti vuonna 1999.

 

Lucianpäivä valkeni aurinkoisena. Tänään tuli vietettyä koko päivä täysistuntosalissa ja mediapyörityksessä.

Täykkärissä puhuttiin ensin kolme tuntia laajentumisesta ja allekirjoittaneen raportista, jossa käsitellään EU:n integraatiokykyä. Näistä olen kirjoittanut paljon viime päivinä (Hesari, Financial Times).

Itämeri-raportin kanssa tämä oli ehkä tärkein mietintöni toistaiseksi. Raporttini meni läpi äänin 398 puolesta, 99 vastaan ja 36 tyhjää.

Raportti integraatiokapasiteetista oli sen verran mediaseksikäs, että osallistuin kahteen BBC:n radio-ohjelmaan ja yhteen BBC:n TV-keskusteluun. Tähän päälle tuli vielä Irlannin TV-haastattelut.

Meppikollegojen kanssa BBC:n keskusteluohjelmassa, joka näkyy myös Suomessa BBC World-kanavalla.

Järjestimme Elmar Brokin kanssa myös lehdistötilaisuuden. Eli sopivan vauhdikas päivä.

Päivän EU-webTV:stä voit katsella laajentumiskomissaari Olli Rehnin fiiliksiä ennen huomenna alkavaa Eurooppa-neuvoston kokousta. Suosittelen.

%video%

Miten Olli voi pysyä näin rauhallisena, vaikka ylihuomenna tehdään laajentumisen historiaa?

Päivän kaksi tärkeintä päätöstä olivat kemikaaliasetus REACH ja TV-direktiivi.

REACH kompromissi hyväksyttiin äänin 529 puolesta, 98 vastaan ja 24 tyhjää. Suomi sai sulan hattuun. Onnittelut erityisesti Mauri Pekkariselle ja hänen virkamiestiimilleen. Sosiaali- ja terveysministeriön Anna-Liisa Sundqvist ja Juha Pöytsä ovat tehneet loistavaa työtä. Kuten myös Suomen EU-edustuston Kirsti Vilén.

REACH vaati viisi puheenjohtajamaata, neljä komissaaria ja lähes seitsemän vuotta valmistuakseen.  Kyseessä on siis oikea kompromissien kompromissi.

Asetus koskee kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyä ja vaarallisimpien kemikaalien käytön rajoittamista. Sen mukaan valmistajien ja maahantuojien on varmistettava, että markkinoille päästetään vain aineita, jotka eivät vaikuta haitallisesti ihmisten terveyteen tai ympäristöön. 

REACH korvaa suurelta osin noin 40 vuoden aikana kehittyneen nykyisen kemikaalilainsäädännön. Tänään varmistui lopullisesti myös kemikaaliviraston synty Helsinkiin Ruttopuiston laitaan. 

  

Elmar Brokin kanssa lehdistötilaisuudessa. Salikeskustelussa meitä pidettiin kaksosina. Puhemies Borrell taas sanoi, että olemme kuin Stan Laurel ja Oliver Hardy, ohukainen ja paksukainen. Imartelevaa…

Asetus astuu voimaan jo ensi vuoden kesäkuussa ja rekisteriin vietäviä aineita on noin 30 000. Kaikki lainsäädännön piiriin kuuluvat aineet tulee rekisteröidä vuoteen 2018 mennessä.

Toinen iso paketti oli TV-direktiivin uusiminen. Menossa on ensimmäinen lukeminen, eli prosessin alku.

Nykyinen direktiivi vuodelta 1997 kun vaatii pikaista päivitystä vastatakseen alan tekniikassa tapahtuneita muutoksia, kuten internet- ja mobiilipalveluita. Uusimisella koitetaan luoda mahdollisimmat hyvät edellytykset olemassa olevien ja uusien audiovisuaalisten mediapalvelujen kehittymiselle EU:ssa.

Valitettavasti ensimmäisen lukemisen tulos lupaa kovia aikoja eurooppalaisille tuottajille. TV-mainosten sääntöjä tiukennetaan ja tuotesijoittelulle on luvassa kovat ehdot.

Irlannin TV:n tentattavana.

Mm. elokuvien mainostaukoja rajoitetaan niin, että lähetyksen saa keskeyttää 30 minuutin välein. Lisäksi jäsenmailla on oikeus asettaa direktiiviä tiukempia kansallisia sääntöjä.

Jos rajoitamme yltiöpäisesti tuotesijoittelua ja mainontaa EU:n sisällä, teemme vain hallaa eurooppalaisille: mainostajat vievät rahansa amerikkalaisten taskuihin. Lopputulos on kuitenkin sama, näemme mainokset silloin vain eurooppalaisten sarjojen sijasta amerikkalaisissa. Ja niitähän riittää.

Neuvosto koittaa löytää sovun asiassa Saksan puheenjohtajakaudella, jonka jälkeen tv-direktiivi palaa parlamenttiin. 

 

Taas mentiin niin kuin Strasbourgin tiistaina yleensä mennään. Kaksikymmentä kalenterimerkintää. Katso alla oleva EU-webTV.

Tänään tehtailtiin nimityksiä. Bulgarian ja Romanian komissaariehdokkaat saivat vihreän valon. 

Bulgaria ja Romania liittyvät EU:n jäseniksi vuoden 2007 alusta ja heille lankeaa luonnollisesti oikeus myös yhteen komissaaripaikkaan per maa.

Bulgarialainen Meglena Kunevan vastaa kuluttajansuoja-asioista. Romanialainen Leonard Orban on monikielisyydestä vastaavaava komissaari.

Tänään ohjelmassa oli myös palkintojen jako: Parlamentti myöntää joka vuosi Saharov-palkinnon henkilölle tai järjestölle, joka on esimerkillisellä tavalla toiminut sortoa, suvaitsemattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

%video%

Gonzovideo meidän toimistolta. Kuvaajana Miikka Nieminen.

Tänään palkinto luovutettiin Valko-Venäjän oppositiojohtajalle Alexander Milinkevit?ille. Pitkän aikaa oli epäselvää, pääseekö Milinkevit? ylipäätään vastaanottamaan palkintoa vai estävätkö Valko-Venäjän viranomaiset hänen poistumisensa maasta. Puhemies Borell totesikin hänen elävän ”Euroopan viimeisessä diktatuurissa”.

Palkinto on yksi niistä tavoista, joilla parlamentti pyrkii edistämään ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltion periaatteita maailmassa. Parlamentin täysistunnossa puhunut  Milinkevit? sai huikeat suosionosoitukset. Hänen mukaansa Valko-Venäjästä tulee vielä joskus Euroopan Unionin jäsen.

Asiasta kolmanteen. Eilen illalla vietin 1,5 tuntia sellaisessa parlamentaarisessa kokouksessa, josta en pidä. Eli puhuttiin paljon ja päätettiin vähän.

Perustuslakivaliokunnassa väännettiin ja vatkattiin valiokuntien varapuheenjohtajien määrän lisäämisestä. Selvää oli, että lukumäärä nousee kolmesta neljään. Silti piti höpistä asiasta iltamyöhään.

Siinä odotellessa rupesin laskemaan montako niin kutsuttua luottamustehtävää Europpan parlamentissa oikein on. Havahduin. Meillä mepeillä on 615 erilaista tittelivirkaa! Siis vain 117 meppiä ovat ilman jonkinlaista erityistitteliä.

Laskelma näyttää tältä (luvuissa voi olla pientä heittoa, mutta ei paljon):

1. Euroopan parlamentin puhemies ja varapuhemiehet – 15.

2. Poliittisten ryhmien puheenjohtajat (ml. yhteispuheenjohtajuudet) – 10.

3. Poliittisten ryhmien varapuheenjohtajat – 32.

4. Valiokuntien puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat – 88.

5. Koordinaattorit ja apulaiskoordinaattorit – 192.

6. Valtuuskuntien puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat – 81.

7. ACP, Euromed ja Eurolat puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat – 19.

8. Poliittisten ryhmien kansallisten delegaatioiden puheenjohtajat – 173.

9. Kvestorit – 5.

Tässä jää nyt sitten vielä mainitsematta rahastonhoitajat ja muutama varapuheenjohtaja. Päällekkäisyyksiäkin tietenkin on. Eli yhdellä mepillä voi olla muutama titteli.

Teesini on yksinkertainen. Mielestäni asemalla on merkitystä jos olet parlamentin puhemies, poliittisen ryhmän puheenjohtaja tai valiokunnan puheenjohtaja.

Kaikki muut varapuheenjohtajista apulaiskoordinaattoreihin, kvestoreista rivijäseniin ovat pitkälti oman aktiivisuuden varassa. Tämä on individualistien parlamentti.

Suomalaisilla mepeillä on mielestäni pullat hyvin uunissa. Aktiivisuutta riittää joka tasolla. Ja onneksi tittelit eivät maksa mitään.

%video%

Matkafiiliksiä.

Kaikkea sitä tässä ammatissa tulee koettua. Tänään isännöin cocktail tilaisuutta, jossa tarjoiltiin suomalaista jouluruokaa ja juomaa.

Tilaisuuden sponsoroi MTK ja elintarviketeollisuusliitto. Oli aikamoinen yleisömenestys. Laskettiin, että noin 500 henkeä kävi maistelemassa suomalaisia jouluherkkuja.

Marimekko-pöytäliinalla tarjoiltiin kinkkua, leipäjuustoa, lakkahilloa, joulutorttuja sekä karjalanpiirakoita. Vodkastakaan ei ollut puutetta. Ranskalainen joulukuusi meni täydestä suomalaisena.

Taisimme kuitenkin aliarvioida suomalaisen tarjoilun suosion, koska kaikki loppui kesken. Onneksi porukat vaikuttivat tyytyväiseltä. Vain yksi marmattaja joukosta löytyi, ja hän oli tietenkin suomalainen.

Kokkarit pidettiin kukkamattokahvilassa. Marimekon pöytäliina oli huomattavasti mattoa tyylikkäämpi.

Viikko ei tietenkään ole pelkkää kokkaria. Parhaillaan salissa käydään tiukka keskustelu kemikaaliasetuksesta. Palaan siihen lopputuloksen ratkettua.

Omalta osaltani mielenkiintoisimpia aiheita ovat Suomen puheenjohtajuuskauden kruunaava Eurooppa-neuvoston kokous ja raporttini EU:n integraatiokyvystä. Molemmista puhutaan täysistunnossa keskiviikkona.

Viikon muita aiheta ovat vuoden 2007 budjetti, pohjavesidirektiivi, tv-direktiivi ja eurooppalainen ajokortti. Näistä enemmän viikon aikana.

 

Viikonloppu meni rennosti. Vierailijarymä kävi meillä eilen iltapäivällä ja illalla menimme paikalliseen Italialaiseen ravintolaan syömään. Mukava ilta.

Tänään kävimme perheen kanssa Place St. Catherinen joulumarkkinoilla.

Siellä oli luistelurata. Otin vanhat hokkarit mukaan. Niillä on pelattu HIFK:n B-junnuissa vuonna 1984! Siis aika antiikkia kamaa.

Sedällä kulki vielä…Ainakin omasta mielestään…

Muistan kun näin faijan putket joskus 1970-luvun alussa. Nauroin niille, vaikka ne olivat Hexi Riihirannan vanhat. Emiliekin varmaan nauraa meikäläisen Bauereille muutaman vuoden päästä.

Luistelimme Emilien kanssa ainakin tunnin. Hauskaa oli. Emilie luisteli hyvin Belgiassa asuvaksi suomalais-britiksi.

Omalta osaltani meno oli suoraa egon pönkittämistä. Belgialaiset kun eivät ole tunnettuja luistelutaidoistaan.

Kunnon kaartelua ja toinen toistaan mahtavampia vartaloharhautuksia…Liikuttuneita katseita kaukalon laidalta. Olivatkohan ne säälikatseita?

Ensi viikosta on tulossa kiireinen. Vuorossa on Strasbourgin täysistuntoviikko, jossa agendalla muun muassa allekirjoittaneen raportti EU:n integraatiokyvystä.

Parlamentti on taas sopivasti lähetetty korpeen kun samaan aikaan Brysselissä järjestetään Suomen kauden viimeinen huippukokous.

Alla muutama lisäkuva Linnasta ja pari kuvaa tältä päivältä.

 

Ei hassumpaa seuraa. Tanjan ja Eija-Riitan välissä. Kuvaajana Suzanne.

 Aina vaan paranee. Rahimen ja Benin kanssa.

Ammattikuvaajat ”valittelivat”, että vien heidän hommiaan. Naurettiin ja kuvailtiin.

Kokit kurkkailivat parvekkeelta. Hyvää oli.

Marco on makee jätkä. 

Vapaavuorten kanssa viihtyy aina.

Komission harkkarit kävivät moikkaamassa. Vasemmalta Emilia Anttila, Jenni Nikaner, Linda Suonperä, Mira Partanen, Saija Vuola, Tuulikki Niskanen ja Alex. Kiira Kärkkäinen puuttuu kuvasta. Loistoporukka.

Tässä meidän mainio vierailijaryhmä. 

 

Takaisin Brysselissä. Ei ole välttämättä ihan maailman raikkain olo…

Jatkot menivät mukavasti. Olimme Kalastajatorpalla. Loistavaa seuraa. Pistän huomenna lisää kuvia.

Alkuviikosta kirjoittamani kolumni EU:n integraatiokyvystä julkaistaan huomenna Financial Times lehdessä. Aina mukava kun saa jutun EU-raamattuun.

Itsenäisyyspäivä on yhtä juhlaa. Olimme tänään kolmatta kertaa Linnassa. Tuntuu melkein perinteeltä.

Lensin Suomeen jo eilen. Kävin Kokoomuksen perinteisellä itsenäisyysvastaanotolla. Paljon tuttuja. Hyvä tunnelma.

Iltaa vietin Viassa. Olin kutsunut vaalien aikaisen ydintiimin illalliselle. Kivaa oli. Muisteltiin vanhoja.

Varsinainen itsenäisyyspäivä meni pitkälti laiskotellessa. Pitkä aamiainen, torkut, Tuntematon Sotilas, lenkki ja sauna ennen kuin pistettiin juhlahynttyyt niskaan. Alla illan kuvasaldoa. Hauskaa, että kerran vuodessa saa pukeutua yhtä hienosti kuin Euroopan Parlamentin vahtimestarit.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Suzannen kanssa juhlatunnelmassa.

 

Oikealta Suzanne, meikäläinen, Jyrki Katainen, Mervi Katainen, Stefan Wallin ja Elina Pirjatanniemi.

 

Saulin eduskuntavaaliehdokkuus puhututti Linnassa.

 

Tarjoomukset ovat erinomaiset – jos pöydän ääreen vain mahtuu.

 

Tiivistä tunnelmaa…

PS. Saimme tekstiviestin au pairiltamme Emmiltä. Emilie ja Oliver olivat katsoneet Linnan juhlia netistä ja puhjenneet taputtamaan ”mamman” ja ”papan” kätellessä presidenttiä. Aiemmin illalla Emmi oli soittanut heille Finlandiaa. Oliverin kommentti: ”Emmi, lisää!”