Jos olet Tampereelta, ole ylpeä. Jos et ole käynyt Tampereella viime aikoina, käy. Kaupunki on kuin uudelleen syntynyt, varsinkin niille, joiden edellinen visiitti on viime vuosituhannen puolella.

Paremman puutteessa lue Aamulehteä, sitoutumatonta, Pirkanmaan kautta kansainvälisesti suuntautunutta liberaalilehteä. Avartaa. On Asiaa, Ihmisiä ja Valoa.

Lehden sisältöön puuttumatta, etu- ja pääkirjoitussivu ovat edelläkävijöitä eurooppalaisessa journalismissa.

Viimeisen viiden viikon aikana olen käynyt Tampereella kolme kertaa. Joku voisi kutsua sitä huonoksi suunnitteluksi. Joku toinen todisteena, että Tampere on rock.

Kuulun jälkimmäiseen koulukuntaan. Enkä vain siksi, että Tampereella on Tohloppi.

Tänään oli rautainen meppikiertue Tampereella. Tero Luoma oli jälleen kerran hoitanut ykkösluokan ohjelman.

Hevosta ei pidä päästää helpolla. Brysselin kone laskeutui Helsinkiin eilen kello 23.15. Aamulla Pasilan kolmosraide vastaanotti Tampereen Pendolinon kello 6.39. Rouheeta (!), kuten Miikka Nieminen asian ilmaisisi.

Aamukahvi ja reissumies nosti energiatasoa. Onneksi junassa (ja päivän aikana) oli mukavaa matkaseuraa.

Toijalan asema, kello 7.45: ”Arvoisat matkustajat, pienen teknisen vian jälkeen jatkamme…”. Hiljaisuus. Ei voi olla, taas Pendolino…

Parin minuutin kuluttua: ”No niin, tekninen vika on korjattu, jatkamme siis nyt matkaa”. Ääni on kuin suoraan jostain Aki Kaurismäen leffasta.

Avaan Hesarin. Pääkirjoituksessa on jotain VR:n teknisistä ongelmista ja asiakaspalvelusta. Olenko hereillä?

Päivän ohjelma:

Sammon keskuslukioon kokoontuneet oppilaat ovat timantteja. Paikalla on yli 300 lukiolaista.

Kysymykset ovat niin hyviä, että meppiä punastuttaa. Tunnelma on katossa, vaikka juttelemme EU:sta aamutuimaan. Älkää koskaan tulko väittämään, että ”mese”-sukupolvea EU ei kiinnosta!

Tammerfors Svenska Samskola, ”take two”. Toinen visiitti tähän kunniakkaaseen kouluun. Myöhästyn, koska emme löydä sisäänkäyntiä. Ei hätää. Päästään vauhtiin. Erinomaisia kysymyksiä. ”Jättekiva” porukka!

Eurooppa-tiedotuksen tilaisuus kirjastolla. Taas muutaman minuutin myöhässä. 

Yllätyn. Sali on täynnä! Yli 100 henkeä. Aiheena on EU:n laajentuminen. Käyn läpi historian, nykytilanteen ja EU:n integraatiokyvyn.

Taas mennään. Loistokysymyksiä. Olen helisemässä. Outi Koskinen on hoitanut homman loistavasti, jällen kerran.

Vihdoin lounastauko. Tiiliholvista saa Michelin-tason ruokaa. Seurana yksi parhaimmista ystävistäni. Yksi hienoimmista tuntemistani ihmisistä.

Päivän viimeinen keikka on Tampere Unitedin seminaarin. ”Adding insult to injury” – olen aina ollut HJK:n kannattaja.

Puheenjohtajana toimii Kale Kummola, Tampere-talon johtaja. Kale on perhetuttu.

Isä-pappani on tehnyt paljon työtä Suomen jääkiekon eteen yhdessä Kalen kanssa. Papan teesi on yksinkertainen: Kale on kaveri johon voi luottaa 100-prosenttisesti. Olen samaa mieltä.

Luentoni TamUn seminaarissa poikkeaa perinteisestä kuviosta. Aiheena oli ”Kansainväliset pelikentät”. En siis keskity suoranaisesti EU-asioihin. Tuntuu vähän ihmeelliseltä.

Yritän vaatimattomasti kartoittaa TamUn tietä mestari-liigan finaaliin. Toivottavasti Ari ”Zico” Hjelm oli tyytyväinen.

Päivän ainoa takaisku tapahtuu lentoasemalla. Unohdan, että uudet turva-säännöt ovat astuneet voimaan. Näkemiin geeli ja kosteusvoide…Kaikki on tietenkin EU:n syytä…

Kotona. Lapset nukkuvat. Maija Vilkkumaan uusi kokoelmalevy lohduttaa.

 

Olen aina haaveillut kahdesta yhteiskuvasta. Ensimmäisen toteutin viime vuonna – se oli hymykuva joulupukin kainalossa.

Toinen toteutui tänään. Sain kunnian kätellä Bill Gatesia. Jännä kokemus.

Kaksitoista meppiä oli kutsuttu tapaamaan Gates Microsoftin Brysselin toimistoon. Näin myös Matti Vanhasen vilaukselta, hän tapasi Gatesin aamupäivällä.

Ympärillä oli aikamoinen kuhina. Tummapukuista porukkaa ja kaikenmaailman häärääjää oli enemmän kuin EU:n huippukokouksissa.

Varsinainen tapaaminen oli lyhyt (noin 45 minuuttia), mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Gates on vakuuttava ja varsinkin innostava persoona. Hän säteilee optimismia ja intoa kaikelle uudelle.

Vähän väliä Gates viittasi lukemaansa kirjallisuuteen (mm. Thomas L. Friedmanin ”The World is Flat”) ja kertoi minne maailma on menossa. Oli mielenkiintoista kuulla tulevaisuuden luokkahuoneista, joissa kaikilla on oma ”tabletti”, joka korvaa kirjan.

Hänen teesinsä Yhdysvalloista oli yksinkertaisuudessaan mainio: kallista terveydenhuoltoa ja puolustusta voidaan ylläpitää, koska jenkeissä on maailman parhaat yliopistot ja kaikille löytyy insentiivi.

Ei se varmaan näin yksinkertaista ole, mutta ei hassumpi teesi sinänsä.

Päivän muu ohjelma koostui lounaasta 20 kansainvälisen toimittajan kanssa ja seminaarista, jossa käsiteltiin Itämerta. Ehdimme myös vääntää kompromissiehdotukset integraatiokyky-raporttiin. Hyvä päivä.

Mepin ja virkamiehen työssä on monenlaisia eroja. Yksi niistä on puhelindiplomatia.

Virkamiehenä oli aina helppo soittaa kollegoille ja jutella asioista. Kaikki tiesivät missä mennään ja mihin pyritään.

Egoista ei tarvinnut huolehtia, ne hommat olivat ministereiden hoidossa. Virkamiehen piti vain valmistella asiat niin, että päästiin kaikille sopivaan lopputulokseen ilman draamaa.

Tettiläisemme Henrietta Wirta ja allekirjoittanut. Päätteellä pohdiskellaan EU-kielten käännösmaailmaa.

Mepin elämä on vähän erilaista. Aika usein se on erilaisten egojen hoivaamista. Toivotun lopputuloksen saavuttaminen edellyttää, että kaikki ovat tyytyväisiä tapaan, jolla heidän ehdotuksiaan on käsitelty.

Epädiplomaattisesti voisi ehkä sanoa, että muoto ja tapa voittavat asian. Tämä viikko on ollut hyvä esimerkki puhelindiplomatian tärkeydestä.

Edellisistä kokemuksista viisastuneena olen tapaillut ja soitellut kaikille, jotka ovat esittäneet muutosehdotuksia ensi viikolla valiokunnassa äänestettävään integraatiokykyraporttiini. Työlästä hommaa, koska muutosehdotuksia on yhteensä 149. Onneksi esittäjiä on vain noin 20.

Monet ehdotukset menevät tietysti eri suuntiin, mutta jonkinlaista kompromissia pitää aina hieroa. Maanantai-iltana tiedän sitten onko puhelindiplomatia kannattanut.

Päivän suurin EU-juttu oli komission raportti laajentumisen etenemisestä. Olli Rehn oli tietenkin pääroolissa. Luin 65-sivuisen raportin ja seurasin tiedotustilaisuutta televisiosta. Hyvin meni. Mitään hätäisiä päätöksiä Turkin suhteen ei tehty. Pelataan aikaa. Hierotaan kompromissia.

Tämäkin meppi saadaan pienellä iloiseksi. Lehdistötilaisuudessa kysyttiin heti kättelyssä miksi komissio on muuttanut ”vastaanottokyvyn” ”integraatiokyvyksi”. Komissaari vastasi tyylikkäästi ja totesi lopuksi, että parlamentin raportööri Alexander Stubb käyttää samaa termiä.

Palaan yllä olevaan pohdiskeluun puhelindiplomatiasta ja egojen hoivaamista…Voi ei, onko kaikki menetetty?

PS. Toimistollamme on kahden viikon ajan ”tettiläisenä” Henrietta Wirta Munkkiniemen yhteiskoulusta. Mainio tyyppi! Munkkiniemessä sietää olla ylpeä. Mitäköhän Carrols hampurilaisravintola ajatteli meikäläisen tettijaksosta vuonna 1982?

Eihän ryhmäviikolla pitäisi olla mitään hätää? Niillähän on yleensä aika rauhallista. Ei vaan ole tällä viikolla.

Takana on aikamoinen päivä:

Aamupalaveri erään tutun toimittajan kanssa, TV-haastattelu Euro Newsille, Ilta-Sanomat kolumni, neljä työryhmäkokousta, kaksi raporttiesittelyä ryhmässä, kolme palaveria vastaanottokykyraportin muutosesityksistä (joita on 149!), tilannekatsaus GLBT-kysymyksiin, tapaaminen Turkin EU-suurlähettilään kanssa ja lopuksi vielä kokous Renato Ruggieron kanssa (entinen WTO:n pääsihteeri).

Euro News -haastattelu tulkkauskustannuksista

Samaan aikaan toisaalla:

Työaikadirektiivi kaatui ministerineuvostossa Suomen ponnisteluista huolimatta. Valitettavaa. Ranska, Italia, Espanja, Kreikka ja Kypros estivät päätöksen syntymisen. Protektionismi jatkaa voittokulkuaan.

Näyttää myös siltä, että Keskusta ja SDP sulkevat pois Suomen Nato-jäsenyyden seuraavan vaalikauden ajaksi. On ehkä parempi jättää sanomatta, mitä olen asiasta mieltä juuri nyt. Nukun yön yli ja palaan asiaan myöhemmin.

Menossa on ryhmäviikko. Valmistelemme ensi viikon täysistuntoa Strasbourgissa. Omalta osaltani putkessa on kaksi projektia: Itämeri-strategia ja EU:n integraatiokyky. Näistä ensimmäinen on täysistunnon asialistalla ensi viikolla.

Aamu alkoin vierailijaryhmän kanssa. Juttelimme pari tuntia EU:sta ja Euroopan parlamentista. Vauhdikas keskustelu.

Parlamenttisession jälkeen ryhmä suuntasi komissioon ja Natoon. Hyvin oli kuuleman mukaan mennyt.

Minä suuntasin Pariisiin. Sitä tahtoo unohtaa, miten lähellä Pariisi onkaan. Thalys-pikajunalla matka taittui runsaassa tunnissa. Moottoritiellä köröttelevät autot eivät pysyneet perässä.

Sain kunnian olla arvovaltaisen toimittajajoukon lounasvieraana. Paikalla oli myös MTV3:n Helena Petäistö, joka on EuroPress -klubin suomalainen jäsen. Olin saanut Helenalta tärkeätä taustatietoa ryhmästä. 

Aiheena oli EU:n tulevaisuus, perustuslaki ja laajentuminen. Puhuimme erityisen paljon Turkista, joka on tämän viikon ajankohtaisin aihe. Puhuimme myös integraatiokykyraportistani.

Tilaisuus oli niin sanotusti ”off the record”, vaikka kynät sauhusivat. Tämäntyyppiset tilaisuudet ovat erittäin hyödyllisiä. Pääsee aivan eri tavalla kiinni ranskalaiseen keskusteluun.

On myös hienoa päästä esittelemään vähän suomalaista näkökulmaa. Mielenkiintoa tuntuu riittävän.

Pitäisi vielä jaksaa kirjoittaa Ilta-Sanomat kolumni. Deadline on huomenna. Ajattelin kirjoittaa Itämerestä, mutta taidan jättää kirjoittamisen huomiseen.

 

Tuli vietettyä oikein kunnon pitkä viikonloppu. Parhaat kaverit perheineen kylässä. Meitä oli yhteensä kahdeksan aikuista ja yhdeksän lasta. Jos väittäisin, että on virkeä olo, niin puhuisin muunneltua totuutta.

Kun yhdet kaverit lähti, niin tilalle tuli toinen 20 hengen porukka. Tänään ja huomenna meillä on vierasryhmä. He tulivat meille ensin käymään ja sitten mentiin illastamaan paikalliseen italialaiseen ravintolaan. Mahtava porukka. Huomasi heti, että kemiat toimii.

Huomenna ryhmä tulee parlamenttiin, jonka jälkeen on vuorossa komissio, lounas Financial Timesin toimittajan kanssa ja käynti Natossa. Tällä porukalla jutusta ei ole puutetta.

Vapaaviikkoa voi viettää monella tavalla, esimerkiksi käymällä kaksi kertaa Helsingissä yhden viikon aikana. Suunnittelu ei ollut ehkä ihan kohdallaan, mutta tuli vain sellaisia tilaisuuksia, josta ei voinut olla poissa.

Eilen kävin Studia messuilla sparraamassa Kokoomusnuoria. Allekirjoitin ”EU 2005: Hikinen vuosi”-kirjoja. Menekkiä tuntui olevan. Kaksi laatikollista meni ja lopuille lupasin lähettää kirjan.

Kävin myös luennoimassa ylempien toimihenkilöiden neuvottelupäivillä (YTN) EU:n kilpailukyvystä. Sain kunnian puhua Sixten Korkmanin jälkeen. Mielestäni Sixtenin alustus Suomen kilpailukyvystä oli hyvä. Oma osuuteni ei ollut parhaasta päästä.

Illalla olin sitten puhumassa Svenska Klubbenille. Oli itse asiassa todella hauska tilaisuus. Leppoisa 80-hengen porukka, joka illastaa yhdessä keskiviikkoisin. Puheenvuoroni sai mukavasti kiitosta. Johtuikohan se siitä, että alustin alkudrinkkien jälkeen. Ensimmäisen (ja toisen) paukun jälkeen kaikkihan kuullostaa hyvältä…

Illallisen jälkeen kävin vielä tervehtimässä Jyrki Kataisen venäläisiä vieraita Lasipalatsissa. Jyrki oli jälleen suvereeni isäntä. EPP-puolueen varapuheenjohtajan hän on vastuussa suhteista Venäjään.

Oli jännää jutella tulkin kautta. Ei aina tuntunut ihan luontevalta.

Lähdin ajoissa kotiin, koska tiesin, että tänään oli aikainen aamuherätys. Paluulento Brysseliin lähti kello 7.35.

JK. Sain myös viimeisteltyä kirjoituksen EU:n integraatiokyvystä. Tein pohjan viime viikolla. Välillä on hyvä jättää teksti lepäämään. Se julkaistaan huomenna. Nyt pitäisi vielä kirjoittaa joulukuun Blue Wings kolumni ja sitten viettämään pitkää viikonloppua. Meille on tulossa parhaat kaverit perheineen viikonlopun viettoon. Haen porukat kentältä illalla.