Osallistuin äsken satelliitin kautta yhteen Ranskan katsoituimmista keskusteluohjelmista – France Europe Express. Ohjelman juontaja on legendaarinen Christine Ockrent.

Tänään aiheena oli naiset ja valta. Ohjelman inspiraationa oli tietenkin Ségolenè Royalin valinta Ranskan sosialistien presidenttiehdokkaaksi.

Olin ohjelman ainoa mies, ja ainoa ulkomaalainen. Muut osallistujat olivat ranskalaisia naisvaikuttajia.

Roolini Brysselin studioista oli kertoa millaista on tasa-arvo Suomessa. Meitä käytettiin siis eräänlaisena esikuvana. Mainittiin muun muassa, että vietämme yleisen äänestysoikeuden 100-vuotisjuhlaa, ja että meillä on naispresidentti.

Pääsin mukaan keskusteluun neljä kertaa.

Ensimmäisellä kerralla kerroin, että Ranskassa on nyt samantyyppinen tilanne kuin Suomessa vuonna 1994. Tuolloinhan Elisabeth Rehnistä tuli melkein presidentti.

Totesin, että Tarja Halosen valinnassa vuonna 2000 oli toki mukana paljon sitä, että haluttiin valita ensimmäinen naispresidentti. Halonen sai kannatusta yli puoluerajojen. Toisella kerralla ei mielestäni ollut samanlaista ilmapiiriä. Totesin, että Halonen valittiin, koska hän on pätevä, ei koska hän on nainen.

Toisella kerralla kerroin Suomen äänestysjärjestelmästä. Ranskassahan on niin sanotut listavaalit, eli puolue saa oikeastaan itse päättää, kuka pääsee läpi. Puolue nimittäin määrittelee ehdokkaiden järjestyksen. Pidän järjestelmää epädemokraattisena ja usein naisia sorsivana. Kerroin myös, että lähes 40 prosenttia suomalaisista kansanedustajista on naisia. Samoin kahdeksan kahdeksastatoista ministeristä.

Kolmannella kerralla kysyttiin Euroopan parlamentista. Haluttiin tietää, onko miesten ja naisten välisellä toiminnalla eroa. Totesin, että ei ole. En kuulu sukupolveen, joka kategorisoi ihmisen aivot sukupuolen perusteella. Pätevä meppi on pätevä meppi ihan sukupuolesta riippumatta.

Viimeisellä kierroksella korostin, että yhteiskunnan tulee luoda edellytykset tasa-arvolle. On oltava ilmapiiri ja lainsäädäntö, joka mahdollistaa, että ura ja perhe eivät ole mahdoton yhtälö.

Kaiken Suomi-hehkutuksen jälkeen totesin vielä lopuksi, että hommat ovat kyllä hyvin, mutta aina on parantamisen varaa. Nostin esille, että vain 25 prosenttia valtion korkeista virkamiehistä ovat naisia ja että tasavertaiseen palkkaan on vielä matkaa.

Sunnuntai-iltaa voi viettää monella tavalla. Tämä oli yksi niistä.

Kokoomuksen kuuntelukampanja lähti liikkeelle tällä viikolla. Mielestäni se on loistava. Onnittelut suunnittelutiimille!

Ulkoasu on makee ja sisältö asiallisen hauska. Se herätti heti huomiota. Eikä syyttä.

Kampanjatiimi on nostanut esille kaksi lausetta:

1. ”Puolue, jolla on korvat”.

2. ”Kokoomus kuuntelee”.

Tuli heti mieleen, että pitäisi ehkä vähän justeerata oman meppikiertueen käyttöön. Miltä kuullostaa:

1. ”Meppi, jolla on hampaat”.

2. ”Alex hymyilee”.

Pitää varmaan olla vähän varovainen. Joku voisi vääntää tuosta kakkosesta, että ”Alex puree”…

Tänään tuli vietettyä lyhyt, mutta onnistunut päivä Helsingissä. Luennoin ranskalais-suomalaisella koululla ja lääkäriliittojen koulutuspäivillä.

Koulussa oli jälleen loistava meininki. Valveutuneita oppilaita. Hyviä kysymyksiä. Kiva porukka.

Mitä enemmän käyn lukioissa, sen vakuuttuneempi olen suomalaisen koulujärjestelmän korkeasta tasosta.

Lääkäriliiton koulutuspäivillä luentoni otsakkeena oli ”Mistä ensiapua EU:lle?”.

Tiesin, että paikalla oli lääkäreitä ja hammaslääkäreitä. Kiitin jälkimmäisiä. Ilman heitä minulla ei olisi uraa…Nauroivat.

Teesini oli, että EU tarvitsee ehkä enemmän pitkäaikaista hoivaamista kuin ensiapua tai saattohoitoa.

Diagnoosini EU:n tilasta oli seuraava:

1. Oireet – laajentumisväsymys, talousmasennus ja kansallinen kärttyily.

2. Syyt – punaisen langan puute, poliittisen johtajuuden puute ja liiallinen puuttuminen yksityiskohtiin.

3. Hoito – uusien projektien haku, kommunikaation parantaminen ja konkreettiset tulokset.

En tiedä, oliko luennossa mitään järkeä, mutta hauskaa meillä kyllä oli.

Vauhdikkaan viikon jälkeen oli mukava palata taas maan pinnalle. Emilien ja Oliverin koulussa on täitä. Jokaisen perheellisen painajainen.

Ilta on mennyt lasten hiuksia pestessä ja täiden munia etsiskellessä. Aivot pistivät heti omankin päänahan kutiamaan kummasti…Apuva!

Onneksi edessä on rauhallinen viikonloppu.

%video%

 

 

Tämä on ollut ehkä paras viikkoni meppinä. Ensin perustuslakivaliokunta hyväksyi raporttini EU:n integraatiokyvystä. Sen jälkeen parlamentti hyväksyi palveludirektiivin, joskin vesitettynä.

Juuri äsken hyväksyttiin allekirjoittaneen Itämeristrategia 519 puolesta, 9 vastaan ja 14 tyhjää. Fiilis on katossa.

 Itämeristrategian lehdistötilaisuudessa vasemmalta Vytautas Landsbergis, Gunnar Hökmark, Paavo Väyrynen, Henrik Lax, allekirjoittanut, tiedottoja, Christopher Beazley ja Tunne Kelam.

Itämeristrategia on todellakin yhteinen hanke. Se ei missään nimessä ole vain allekirjoittaneen käsialaa, vaan sen laatimisessa on ollut mukana laaja kirjo meppejä.

Meillä oli kaksi tavoitetta: saada komissio tekemään aiheesta aloite ja nostaa Itämeristrategia EU-Venäjä huippukokouksen asialistalle. Jälkimmäinen onnistui. Komissio lupasi nostaa asian esille.

Tänään oli tettiläisemme Henrietta Wirran viimeinen työpäivä. Loistavasti meni. Henrietta menee vielä pitkälle.

Palaan palveludirektiivin ja Itämeri-strategian lopulliseen sisältöön myöhemmin. Nyt lähdemme ajelemaan kohti kotia. Huomenna meppaillaan Helsingissä, muun muassa suomalais-ranskalaisessa koulussa.

Harvoin syysaamu valkenee yhtä kauniina. Se tuli tänään koettua Strasbourgissa. Aurinko paistoi ja asteitakin oli lähemmäs 20.

Taiteellisesta vaikutelmasta vastasi tällä kertaa avustajani Henrik. Hänen kuviaan voi ihailla alla.

Hotellilaiva, josta Henrik tykkää. Bateau Hotel l’Elegant.

Muutoin päivä oli työntäyteinen. Saldoksi kolme puheenvuoroa täysistunnossa, kolme TV-haastattelua, yksi radiohaastattelu, kolme mielenkiintoista kokousta ja yksi iltatilaisuus.

Puheenvuorot olivat palveludirektiivistä, Itämeristrategiasta ja EU:n puolustuksesta. Haastattelut Suomen ja Turkin tiedotusvälineille. Tapaamiset erilaisista aiheista, muun muassa seksuaalivähemmistöistä.

Aurinkoinen aamu.

Palveludirektiivistä sanoin, että on syytä juhlaan, suruun ja toivoon. Juhlaan, koska direktiivi saatiin aikaan. Suruun, koska keskusteluilmapiiri oli protektionistinen ja nationalistinen. Toivoon, koska EU perustuu neljään vapauteen: ihmisten, tavaroiden, rahan ja palveluiden vapaaseen liikkumiseen.

 

Syksy on suhteellinen käsite.

Keskustelu Itämeri-strategiasta oli ehkä yksi meppikauteni kohokohdista. Kyseessä on aloite, joka on kaikkien Itämerimaiden ja puolueryhmittymien käsialaa. Hommia on piiskattu parisen vuotta ja aloite on nyt valmis.

”Itämeri-strategia pohjoiselle ulottuvuudelle” on yritys tuoda Itämeri EU:n keskiöön. Salikeskustelussa oli hyvä tunnelma. Paikalla oli laskujeni mukaan 40 meppiä, mikä ei ole huono saldo. Puheenvuoroja oli yhteensä 25.

Kaikki tukivat strategiaa, joskin nyanssieroja oli tietenkin havaittavissa. Erityinen kiitos suomalaisille mepeille, jotka ovat olleet hankkeessa mukana. Tänään esimerkiksi Paavo Väyrynen, Henrik Lax ja Anneli Jäätteenmäki pitivät erinomaiset puheenvuorot. Taustatukea on tullut kaikilta suomalaislta mepeiltä.

Keskustelun jälkeen meillä oli cocktail-tilaisuus. Paikalla oli taas laaja kirjo kaikista Itämeren maista. Itämeren ympärillä on ”hype”.

Elina Viilupille ja Lauri Tieralalle kiitos, että pohjustivat raportin.

Joutsenet joella. Lenkkeilin heidän ohi myöhemmin, mutta eivät olleet moksiskaan.

Kello 21.00 alkaneessa istunnossa ”jeesustelin” vielä EU:n puolustuksesta. Kannatin tietenkin, siis puolustusta. Se, että istuntoja järjestetään tuohon aikaan, ei ole kannatettavaa…

 

Miksi tämä rakennus ei ole Brysselissä?

Vielä lopuksi anekdottii. Tuikkasin eilen pressiaamiaisella ihan vain vitsinä, että ehkä Puolan ja Venäjän välisen lihakiistan voisi kiertää sillä, että HK:n omistama Sokolow lähettää lihansa Suomen kautta Venäjälle.

Oli kuulemma ollut uutisena Kauppalehdessä. Hyvä juttu sinänsä, mutta ihan vain ”for the record”: kyseessä oli vitsi. Myönnän: eikä välttämättä edes hauska…

 

Katse korkealle!

Päivän saldo oli ilman muuta plussan puolella. Avustajani Heli jaksoi taas painaa hommia ihan liian kauan. Samoin Henrik. Helmiä molemmat. Se auttaa jaksamaan.

 
Tällä kertaa muutama kuva päivän varrelta.
 
Perinteinen lehdistöaamiainen.
 
 
Helin, Henrikin ja Henrietan kanssa palaveeraamassa. Henrikillä legendaarinen baskeri päässä.
 
Naneten kanssa nauretaan päivän kalenterille.
 
Itämeriryhmän palaverissa puitiin Itämeristrategiaa Brittien Eurooppa-ministerin kanssa. Tupa täynnä.
 
Keskipäivän äänestykset.
 
Georgian presidentti Mihail Saakasvilin juhlapuhe, joka kesti lähes tunnin.
 
Venyttelyä ja kommunikaatiota punttisalin jälkeen.
 
Lehdistötilaisuus integraatioraportista.
 
Ruotsin television haastateltavana. Aiheena Itämeristrategia. Skotlannin BBC:tä kiinnosti vain EU:n tulevaisuus.
 
Tapaaminen Unicen pääsihteeri Philippe de Buckin kanssa. Aiheena palveludirektiivi.
 
Hans-Gert Pöttering valitaan yksimielisesti. Hän on nyt EPP:n ehdokas parlamentin puhemieheksi. Vasemmalla Ville Itälä taputtaa.
 
Kaverini Rikun joululahja business – kännykkä suoja. Loistotyötä Riku! 
 

Nyt on hyvä fiilis. Muutama minuutti sitten perustuslakivaliokunta hyväksyi raporttini EU:n integraatiokyvystä 20 puolesta, 0 vastaan ja 2 tyhjää.

Muutosesityksiä oli yhteensä 149. Väänsin niihin 12 kompromissiehdotusta. Äänestys kesti yli tunnin. Hyvin meni, siinäkin mielessä, että emme hävinneet yhtään äänestyskohtaa.

Viimeviikkoisesta puhelisukkuloinnista oli selvästi hyötyä. Huomenna pidän lehdistötilaisuuden raportista. Tästä eteenpäin alkaa sitten lopullinen vääntö ja raportti hyväksytään täysistunnossa joulukuussa.

Tiukkaa keskittymistä äänestyksissä. Istun kuulokkeet päällä keskellä.

Ajoimme tänään Strasbourgiin perinteisen kaavan mukaan avustajieni Helin ja Henrikin sekä tettiläisemme Henrietan kanssa. Pysähdyimme taas heti Ranskan rajan jälkeen McDonaldsiin tukemaan ranskalaisia maataloustuotteita.

Koko ajomatka meni kompromisseja hieroessa. Puhelin kävi kuumana. Päivän mittaan annoin vielä haastattelun Ranskan radiolle ja muutamaan kansainväliseen lehteen.

Huomenna on vuorossa ainakin Ruotsin TV, Belgian radio ja BBC Skotlanti. Integraatiokyky tuntuu kiinnostavan.

Kokoomuksen Naistenliitto on Strasbourgissa vierailulla. Vauhdikas porukka. Kävin juttelemassa heidän kanssaan alkuillasta. Valitettavan lyhyt keikka, koska piti rientää viimeistelemään äänestyslistaa.  

Poseerattiin Kokoomuksen Naistenliiton kanssa lippujen äärellä. Bongaa Ville ja Piitu. Eija-Riitta on matkalla Nairobiin.

Äänestyksetkin venyivät sen verran pitkäksi, että en ehtinyt heidän illalliselleen. Toivon pääseväni pois täältä toimistolta ennen keskiyötä.

Huomenna on odotettavissa vauhdikas päivä, jonka ajattelin tallentaa huomiseen nettipäiväkirjaan kuvina.

 

Viikonloppu oli kaikinpuolin rauhallinen. Eli edellisen viikonlopun vastakohta.

Belgiassa ei tänään vietetty isänpäivää, mutta me pidimme perinteestä kiinni ja vietimme sitä suomalaisittain.

Päivä ei ehkä ollut samanlainen kuin Matti Kuuselan tarina Aamulehden Valo-liitteessä. Kuuselan täydellinen isänpäivä on junamatka Hämeenlinnaan, olut ja korkeintaan seitsemän sanaa…

Minulle riitti lasten piirrustukset ja aamiainen sängyssä, lounaaksi pizzaa ja jätskiä, ja niiden päälle iltapäivätorkut. Koko päivä puuhasteltiin yhdessä. Täydellinen isänpäivä.

Jossain vaiheessa lupasin luetella muutaman kirjavinkin viime viikkojen lukusaldon pohjalta. Seuraavassa valittuja paloja:

Marina Lewyckan A Short History of Tractors in Ukranian (Penguin). Hulvaton tarina Ukrainalaisen maahanmuuttajaperheen edesottamuksista modernissa Britanniassa. Vanha leskipappa ottaa vaimokseen hehkeän nuoren blondin, ja siitähän aikuiset tyttäret riemastuvat. Suosittelen.

Al Goren An Inconvenient Truth (Rodale). Tarina on saanut paljon julkisuutta kirjan pohjalta tehdyn dokumenttielokuvan kautta. Jos pidät elokuvasta, hanki myös kirja. Raakaa faktaa siitä, mihin ilmastonmuutos voi pahimmillaan johtaa. Sain ensimmäisen ilmastoherätyksen Goren Earth in the Balance-kirjasta vuonna 1992. Tämä kirja herätti minut lopullisesti horroksesta. Gore toi ilmastonmuutoksen maailman agendalle pysyvästi.

Gustav Hägglundin Leijona ja kyyhky (Otava). Suorapuheisen kenraali suorapuheiset muistelmat. Mielenkiintoien tarina Hägglundin elämän eri vaiheesta. Hyvin kirjoitettu, hauska ja ihanan poliittisesti epäkorrekti. Huomaa, että kirjoitustyö oli Köpille vapauttava kokemus. Suosittelen.

Brigid Keenanin Diplomatic Baggage (John Murray). Tämä kirja on ”must” kaikille, jotka ovat joskus jättäneet oman uran siippansa takia ja joutuneet matkustamaan maailman eri kolkkiin. Tarina brittidiplomaatin toimittajavaimon kokemuksista ympäri maailmaa, Brysselista Almatyyn, Kinshasasta Pariisiin ja Damaskoksesta Lontooseen. Jos joskus kuvittelit, että diplomaatin elämä on pelkkää cocktail-luksusta, kuvittele uudestaan.

Claes Anderssonin Saltmortal (Söderströms). Kyseessä on yhteiskunnallisen moniottelijamme ensimmäinen romaani kolmeentoista vuoteen. Valitettavasti sen huomaa. Proosa on kyllä yhtä saumatonta kuin Clasun runokokoelmissa, mutta tarina ei toimi. Se hyppii ja punainen lanka jää puuttumaan. Ellei sellaisena sitten pidetä alkoholismia, virkamiesten valtataistelua, peliriippuvuutta, masennusta, avioeroa, ohitusleikkauksia, pettämistä ja itsemurhaa. En suosittele, jos on taipumusta masennukseen.

Melissa P:n One hundred strokes of the brush before bed (Fazi Editore). Paljon huomiota herättäneen Italialaisen teinitytön päiväkirjat. Sinänsä hyvin kirjoitettu tarina, mutta en oikein ymmärrä minkä takia tätä kirjaa on käännetty kolmellekymmenelle kielelle ja myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Sehän on oikeastaan vain pornotarina. Tai ehkä se on myynyt juuri siksi.

Kjell Westön Där vi en gång gått (Söderströms). Kjell Westö on yksi suosikkikirjailijoistani. Kieli on kaunista, tarinat mielenkiintoisia ja loppuun saakka ajateltuja. Kovan taustatyön jälki näkyy myös tässä kirjassa, jossa eletään 1900-luvun alun Helsingissä. Westö on ylivoimainen ykkönen Helsinki-tarinoissa. Suosittelen ja toivon, että tämä kirja saisi Finlandia-palkinnon.

Huomenna on sitten Strasbourgin vuoro. Edessä on vauhdikas viikko, jonka pääjuttuina ovat ainakin meikäläisittäin Itämeristrategia, integraatiokyky ja palveludirektiivi. Taitaa jäädä lukemiset vähemmälle. 

 

Olen saanut muutaman hyvä-henkisen palautteen Bill Gates-merkinnästä. Kiitos niistä.

Ihan vain varmuuden vuoksi: tapaaminen Gatesin kanssa ei ollut kannanotto avoimen, vapaan tai suljetun ohjelmisto-koulukunnan puolesta tai vastaan.

Olen tietoinen, että eri koulukuntien välinen keskustelu on kiivasta ja näkemyserot pitkällemeneviä. Mielestäni oli todella siistiä (”really neat”) tai jopa ”giga-cool” tavata Gates, ihan riippumatta siitä, mikä hänen kantansa on ohjelmistojärjestelmien avoimuudesta.

Jos saisin mahdollisuuden tavata Linus Torvaldsin niin olisin yhtä innoissani. Enkä vain hänen kansallisen- ja kielitaustansa takia.

Yhtäkaikki. Alla vielä kuva tuosta tapaamisesta. Parlamentin edellinen puhemies, Pat Cox, esittelee allekirjoittaneen Gatesille. Vasemmalla Liettuan entinen pääministeri, nykyinen meppi Guntars Krasts.

Krasts, Gates, Cox ja Stubb.