Onnellisesti kotona, mutta rättiväsynyt. Strassiviikkoina energiatason lasku alkaa keskiviikkoiltaisin.

Sain vielä tänään väännettyä kolumnin Business Finland -lehteen ennen äänestyksiä. Annoin myös haastattelun Reutersin televisiolle vodkasta.

Oli ihana tulla kotiin. Halattiin Emilien ja Oliverin kanssa kauan. Räyhättiin ja naurettiin koko ilta. Pienistä asioista suuri ilo.

Viikko oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Avustajieni Helin ja Laurin kanssa olemme jo sillä asteella, että luemme toistemme ajatuksia. Kaikki pelaa saumattomasti. Pitää vain olla kiitollinen, että minulla on niin loistavia avustajia.

Tehokkuusmittarilla mitattuna viikko oli myös parhaasta päästä: kaksi täysistuntopuheenvuoroa, viisi kolumnia (joista sain kaksi kirjoitettua jo viime viikolla valmiiksi), mietintö haaviin, kolme lenkkiä, sopivasti kansainvälistä ja kansallista mediaa sekä tukku tehokkaita kokouksia.

Apu-lehden Sini Kaipainen ja Petri Mulari seurasivat toimintaamme koko viikon. Molemmat mahtavia tyyppejä.

Sinin ja Petrin kanssa oli helppo hengailla. Ei tarvinnut pahemmin jännittää. Minä hölötin normaaliin malliin. Luonto taisi evätä minulta jossain vaiheessa sordiinon.

Juttelimme ummet ja lammet EU:sta, töistä, politiikasta ja ylipäätään elämästä. Toivottavasti en sanonut mitään ihan sopimatonta… No, pääasia, että meillä oli hauskaa.

Lähden Suomeen vasta huomenna. Perjantain ohjelma on oikeastaan erittäin kevyt, eikä sitä voi oikein meppikiertuepäiväksi kutsua. Käyn Blue Wingsin kuvauksissa ja muutamassa tapaamisessa. Ehkä näin on parempi Strasbourgin viikon jälkeen. Ensi viikolla mennään taas täysillä. Sitä ennen odottelen viikonloppua kuin kuuta nousevaa.

Tänään oli jännä päivä kahdesta syystä. Ensiksi hyväksyimme kollegani Camiel Eurlingsin raportin Turkin jäsenyysneuvottelujen edistymisestä.

Raportti on erittäin kriittinen Turkkia kohtaan. Samalla jäsenyysovi pidetään auki. Olikin mielenkiintoista havaita, että raporttia vastaan äänestivät niin Turkin jäsenyyden vastustajat kuin kannattajatkin.

Kannattajien mielestä se oli liian kriittinen. Vastustajien mielestä se oli liian myönteinen. Äänestin itse raportin puolesta. Se antoi mielestäni sopivasti ruusuja ja risuja.

Risut: raportissa kehotetaan Turkkia nopeuttamaan uudistusprosessia. Erityistä huomiota kiinnitetään Kyproksen ja Armenian EU-suhteisiin sekä sanan- ja uskonnonvapauden rajoituksiin.

Ruusut: samalla kehutaan toimia kidutuksen torjumisen, korruption vastustamisen ja naisten oikeuksien parantamisen saralla.

Äänestyksen mielenkiintoisin kohta oli oikeastaan kappale 69. Siinä sai valita onko neuvottelujen tavoitteena Turkin jäsenyys. Lopputulos oli yksiselitteinen: 425 puolesta, 191 vastaan ja 23 tyhjää.

Loppujen lopuksi hyväksyimme raportin äänin 429 puolesta, 71 vastaan ja 125 tyhjää.

 

Paula Lehtomäki vastaanottaa oneseat.eu-kampanjan vetoomuksen.

Toinen syy jännälle päivälle oli, että sain kalastettua sen ison kalan, jonka mainitsin eilen blogissani. Eli sain vastuulleni valmistella mietinnön unionin vastaaonottokyvystä.

Eli onko unioni valmis ottamaan uusia maita? Kestääkö unionin päätöksenteko? Entä budjetti?

Tässä keskustelussa ei ole mitään uutta. EU:n syventäminen ja laajentaminen ovat aina kulkeneet käsi kädessä. Nizzan sopimus, jossa päätettiin unionin institutionaalisista uudistuksista, oli ehto edelliselle laajentumiselle.

Vastaanottokyvyn merkitystä ei pidä vähätellä, mutta sitä ei myöskään pidä käyttää tekosyynä laajentumisen estämiselle. Monet EU-perustuslain kannattajat käyttävät laajentumista eräänlaisena kiristyskeinona.  Väitetään, että ilman perustuslakia ei voida laajentua.

Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso on todennut, että unioni ei voi laajentua Bulgarian ja Romanian jälkeen ilman ratkaisua perustuslakikysymykseen. Hän on siinä oikeassa, mutta perustuslaki ei ole ehto seuraaville laajentumisille.

Veikkaan, että raporttini tulee olemaan kiistanalainen – se tulee herättämään tunteita puolesta ja vastaan.

 Niin, eihän kukaan meistä halua olla Strasbourgissa, mutta silti naurattaa.

 

Perinteinen tiistai Strasbourgissa. Näin mentiin tänään:

6.30. Herätys. Takana rauhaton yö. Tulee aina nukuttua huonosti, kun tietää, että aamutelkkarista soitetaan kello 6.50 paikallista aikaa.

6.40. Luen eiliset muistiinpanot. Nopea preppaus maataloustuista ja avoimuudesta.

6.50. Puhelu maikkarin Huomenta Suomesta. Langan toisessa päässä legendaarinen Lauri ”Late” Karhuvaara. Aiheena maataloustukien avoimuus. Eli pitääkö kertoa, kuka saa maataloustukea ja miten paljon. Suomi, Puola, Itävalta ja Kreikka vastustavat. Puolustin avoimuutta. Se auttaisi ymmärtämään koko maatalouspolitiikan perusajatuksen. Maatalouspolitiikka on julkinen palvelu, jota tuetaan julkisella rahalla. Britanniassa, Hollannissa ja Tanskassa tuet on julkaistu vapaaehtoisesti. On mielenkiintoista havaita, että näissä maissa suurimmat tuet menivät yrityksille (ja Britannian tapauksessa kuninkaallisille…), ei pienviljelijöille.

7.30. Kuljetus parlamenttiin. Päivän uutinen (tai oikeastaan eilisillan) on, että komission puheenjohtaja painaa jarrua laajentumiselle. Hän haluaa institutionaalisia uudistuksia ennen tulevia laajentumisia.

7.45. Käyn läpi aamun mediaa ja päivän asiakirjoja.

8.30. Kokoomusmeppien perinteinen pressiaamiainen. Yleisömenestys. Paikalla on yli 15 suomalaista median edustajaa. Keskustelemme muun muassa Romaniasta, Bulgariasta, Turkista ja vastaanottokyvystä. Keskustelussa vilahtaa myös Viron presidenttivaalit, kemikaaliasetus ja parlamentin sijaintipaikka. Nostamme maljan Viron uuden presidentin, Toomas Ilveksen kunniaksi.

9.45. Käyn pikaisesti läpi yleishyödyllisiin palveluihin liittyviä asiakirjoja. Pitää valmistautua aamupäivän puheenvuoroon.

10.00. Vuorossa on Lempäälän vaikuttajien ryhmä. Vilkas porukka. Keskustelemme muun muassa sisämarkkinoista.

10.30. Tapaan Toomas Ilveksen käytävällä. Karhunhalaus. Olen iloinen Toomaksen puolesta. Juttelemme pikaisesti Itämeri-strategiasta. Lupaamme palata asiaan iltapäivällä.

10.45. Sukellan täysituntosaliin. Keskustelu yleishyödyllisistä palveluista on jo käynnissä. Omassa puheenvuorossani vastustan ajatusta, että aiheesta laadittaisiin EU-tasoinen puitedirektiivi. Yleishyödylliset palvelut ovat erilaisia eri maissa. Suomessa yksityissektori on vahvasti mukana tuottamassa näitä palveluja. Monessa muussa maassa ei ole. Koko keskustelu haiskahtaa protektionismilta.

11.00. Käyn keskustelemassa Barroson kanssa. Juttelemme pikaisesti eilisistä laajentumiseen liittyvistä lausunnoista. Vähän niin kuin veikkasin. Mutkia oli vedetty suoraksi.

11.30. En ehdi Itämeri-ryhmän kokoukseen. Bongaan muutaman kollegan käytävillä. Kaikki kunnossa.

11.35. Äänestykset alkavat. Tänään äänestetään kaikesta maan ja taivaan väliltä. Aiheina ovat muun muassa ilmasto, opiskelijoiden vapaa liikkuminen ja Euroopan parlamentin varainkäyttö.

12.00. Pakenen kahvilaan, vaikka pitäisi olla salissa kuuntelemassa Liberian presidentin juhlapuhetta. Daily Telegraphin toimittaja halusi jutella EU:n kehityksestä. Se kiinnostaa juuri nyt enemmän.

12.35. Äänestykset jatkuvat.

13.00. Vodkalounas… siis lounas sellaisten meppien kanssa, jotka ovat samalla linjalla vodkadirektiivissä. Ei välttämättä maailman tehokkain tilaisuus suhteessa ajankäyttöön. Pikemminkin muistutus siitä, miksi en ole työlounaiden ystävä. No, yhteinen strategia löytyi. Pysymme tiukkana: oikeata vodkaa saa tehdä vain viljasta ja perunasta. Piste.

14.15. Kokoomus-delegaation kokous. Keskustelemme meppikiertuepäivistä ja tulevasta ”meppi-uutiset”-lehdestämme.

15.00. Täysistuntokeskustelu Bulgarian ja Romania EU-jäsenyydestä alkaa. Komissio näyttää vihreää valoa maiden jäsenyydelle, joskin tiukin ehdoin. Taputuksia. Komissaari Olli Rehn pitää hyvän puheenvuoron.

15.45. Säntään ryhmämme perustuslakiporukan kokoukseen. Ei mitään uutta radikaalia. Kalastamme erästä ”isoa” raporttia. Saan myöhemmin viestin Inigo Mendez de Vigolta. Kala jäi haaviin. Siitä enemmän huomenna.

17.00. Takaisin toimistolla. Taitaa olla ensimmäistä kertaa sitten pressiaamiaisen.

17.05. Soitto kotiin. Juttelen Emilien ja Oliverin kanssa. Kaikki kunnossa, vaikka Emilie oli pahoittanut mielensä, koska hänen paras kaverinsa Emilie Dorem ei saanut tulla kylään koulun jälkeen.

17.15. Nopea vaatteiden vaihto ja lenkille. On pakko päästä tuulettumaan. Juoksen vajaan tunnin kanaalin rantaa. Luonto on luonut ihmisen liikkumaan. Lenkki toimii energiaruiskuna. Taas jaksaa painaa.

18.30. Käymme avustajieni Helin ja Laurin kanssa läpi päivän saldoa ja loppuviikon kalenteria. Tuntuu siltä, että homma on hanskassa. Toivottavasti on.

19.00. Osallistun Bulgarian television suoraan lähetykseen yhdessä liberaaliryhmän puheenjohtajan Graham Watsonin kanssa. Pidämme laajentumista hyvänä asiana, mutta korostamme, että ehdot ovat kovemmat kuin aikaisemmin.

19.20. Lähden ryhmäkokoukseen. Turkki-keskustelu on käynnissä. Se keskeytetään ja estradille astuvat Bulgarian ja Romanian Eurooppa-ministerit. Kiittelevät komission päätöstä. Tänään täällä parlamentissa ei taideta kyllä muusta puhuakaan.

19.45. Takaisin toimistolle. Soitan taas kotiin. Äänestä päätelle vilske on kova. Iltatoimet menossa. Tulee koti-ikävä. Toivotan hyvät yöt. Jään tuijottamaan päätettä.

20.30. Lähden Suomen Yrittäjien illalliselle. Väsyttää. En aio viipyä kauaa. Huomenna on taas uusi päivä ja uudet kujeet.

Täällä taas. Strasbourgin täysistuntoviikko pyörähti käyntiin.

Teki taas pahaa lähteä kotoota. Kerroin eilen Emilielle, että olen lähdössä Strasbourgiin. Ei ollut itku kaukana.

Ajomatka sujui työn merkeissä. Sain väännettyä City-lehden levyarvostelun ja kävimme avustajieni Heli Lehtosen ja Lauri Tieralan kanssa läpi viikon kalenteria ja kolumneja. 

Meillä oli matkassa mukana myös Apu-lehden toimittaja Sini Kaipainen ja valokuvaaja Petri Mulari. He tekevät jutun mepin työstä. Mielestäni hienoa, että mepin työtä tehdään tutuksi myös laajemmalle yleisölle. 

   

Sinin ja Petrin kanssa toimistolla.

Karistin matkapölyt kuntosalilla. Ulkona satoi sen verran, että turvauduin juoksumattoon.

Nämä Strasbourgin keikat ovat sen verran vauhdikkaita, että suhtaudun niihin kuin urheilusuoritukseen. Pitää pysyä kunnossa.

Viikon kohokohtia ovat Turkin jäsenyysneuvottelujen väliaikaraportti, komission raportti Bulgarian ja Romanian liittymisestä EU:iin ja keskustelu Euroopan parlamentin varainkäytöstä.

Muita aiheita ovat muun muassa maahanmuutto, ilmanlaadun parantaminen ja julkiset palvelut.

Annoin haastattelun Saksan televisiolle tulkkauskustannuksista. Tuntui jotenkin vähän tönköltä. Kieli ei kulkenut sulavasti. No, tulihan puhuttua arasta aiheesta vieraalla kielellä.

Rauhallinen perheviikonloppu. Tuli hyvään saumaan.

Viikonloppuna oli monta syytä tuulettaa. Niistä tärkein: Emilie oppi pyöräilemään ilman tukipyöriä!

Ei oltu aikaisemmin harjoiteltu. Otettiin vain tukipyörät pois ja siitä se lähti. Kehitys on aina yhtä iloinen asia.

Toinen tuuletuksen aihe oli Ryder Cup. Eurooppa murskasi Yhdysvallat 18,5-9,5! Hurja voitto.

Edellinen IS-kolumnini käsitteli tätä aihetta, joten en mene tässä sen enempää kilpailun yksityiskohtiin. Ryder Cup on mielestäni eurooppalaista yhteistyötä parhaimmillaan. Kun ei pärjää yksin, niin hoidetaan homma yhdessä.

Viikonloppuna sain myös kirjoitettua kolumnin Romanian ja Bulgarian laajentumisesta. Ensi viikolla komissio näyttää vihreätä valoa näille kahdelle maalle.

Huomenna pitäisi vielä kirjoittaa yksi englanninkielinen kolumni ja kaksi levyarvostelua. Yritän hoitaa ne autossa matkalla Strasbourgiin.

Mahtavaa! Toomas Henrik Ilves valittiin äsken Viron presidentiksi. Hän voitti tiukassa valitsijamieskamppailussa Arnold Rüütelin äänin 174-162. Jossitteluille ei jäänyt sijaa.

Tunnen Toomaksen hyvin. Hän on loistotyyppi. Olemme tehneet paljon hommia yhdessä Euroopan parlamentissa. Meitä yhdistää muun muassa jenkkitausta.

Ilves oli sen työryhmän puheenjohtaja, joka valmisteli Itämeristrategian. Kirjoitan parhaillaan ulkoasiainvaliokunnassa raporttia Itämeristrategiasta. Ilves on kuvioissa varjoraportöörinä. Eli hän on vastuussa sosialistiryhmän kannasta. Tai pikemminkin oli. Veikkaan, että Viron presidentti ei voi pahemmin enää varjoilla. Itämeristrategia tulee varmaan saamaan sopivasti tukea Virolta seuraavien viikkojen aikana.

Toomas istuu sosialistiryhmässä. Sinänsä vähän hassua, koska hän on puhdasoppinen markkinaliberalisti.

Muistan vielä palveludirektiiviäänestyksen. Kun olin äänestänyt sosialistien ja konservatiivien kompromissin puolesta, niin sain Toomakselta tekstarin: ”Come on Alex, you just voted with the commies…”. Äänestit juuri kommareiden kanssa. Toomaksella on pilke silmäkulmassa. Hän taisi äänestää kompromissia vastaan.

Ilvekseen voi tutusta osoitteessa www.thilves.ee. Kuvagalleriasta voi noteerata, että Ari Vatanen ja Riitta Myller vierailivat taannoin Ilveksen maatilalla.

Koneessa matkalla takaisin Brysseliin. Kuulokkeet korvilla – iPod soittaa kahta levyä, jotka olen luvannut arvostella City-lehdelle ensi viikkoon mennessä. Toinen levy on täyttää skeidaa, toinen rautaa.

Tänään oli meppikiertuepäivä. Paikkakuntana Jyväskylä. Taisi olla kauden kolmas keikka kauniiseen Jyväskylään.

Antti Vesala oli jälleen kerran järjestänyt erinomaisen ohjelman. Kiitollisuuden velka ei ainakaan pienentynyt siitä, että Antti rakensi ohjelman 30 opintoviikkoa sisältävän syksyn ja 2,5-kuukautisen Aarno Eemilin vaipanvaihtojen keskeltä. Respect!

Ohjelmaan kuului paikallisen YLEn radiohaastattelu, Ylioppilaslehden haastattelu ja kolme lukiota: Voionmaa, Normaalikoulu ja Lyseo. Antoisia keikkoja kaikki. Meppiä grillattiin kunnolla.

Matkan varrella tapasin myös au pairimme Emilia Jalosen Arja-äidin ja Krister-veljen. Jaloset ovat muuttivat kesällä Oulusta Jyväskylään. Kulttuurisokista on selvästi toivuttu. Mukava nähdä, että homma toimii.

Kuriiritehtäviin kuului kaksi kirjettä Emmiltä perheelle. Paluureissulle sain mukaan jääkiekkolehtiä ja suklaata. APS, eli Alex Postal Services toimii hyvin.

Sisäministereiden epävirallinen kokous Tampereella toi mukanaan hyviä ja huonoja uutisia.

Hyvät: Suomi oli progressivinen. Haluaa siirtyä määräenemmistöpäätöksiin kaikissa oikeus- ja sisäasioissa.

Huonot: Saksa ja muutama muu maa pisti liinat kiinni. Välillä ottaa päähän kuunnella tuota iänikuista marinaa ydin-Euroopasta. Ne maat, jotka mainostavat nostalgista ydintä, ovat juuri niitä, jotka ovat ensimmäisen estämässä yhteistyön syventämistä.

Viikonloppu mennee rauhallisissa merkeissä. Huomenna Emilie aloittaa baletin ja sen jälkeen on jumpan vuoro.

Eniten jännittää Ryder Cup. Ennen lentoa noteerasin, että Eurooppa johtaa aamun nelinpelien jälkeen 2,5-1,5. Lennon jälkeen sain iloviestin: Eurooppa johtaa ensimmäisen päivän jälkeen 5-3. 

Olin erityisen iloinen siitä, että Darren Clarke ja Lee Westwood voittivat. Clarkin 39-vuotias vaimo, ja kahden lapsen äiti kuoli rintasyöpään, elokuussa. Ryder Cup pelataan Clarken kotimaassa Irlannissa. Tunteellinen paluu kentille.

Aion katsella skabaa viikonlopun aikana. Ryder Cup on mahtava jännäri, jossa kaikki eurooppalaiset puhaltavat kerrankin yhteen hiileen.

PS. Ryder Cupia voi seurata Nelosella tai osoitteessa www.rydercup.com. Come on Europe!

Kaunis päivä Brysselissä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Lämpöasteita on 26.

Erinomainen päivä viedä miljoonan eurooppalaisen adressi komissiolle. Yli miljoona eurooppalaista haluaa, että Euroopan parlamentilla on vain yksi istuntopaikka. Allekirjoitusten määrä kasvaa edelleen (www.oneseat.eu).

Ruotsalaisen Cecilia Malmströmin aloitteesta tuli menestys. Tänään pidettiin lehdistötilaisuus. En ole koskaan ollut mepin järjestämässä lehdistötilaisuudessa, jossa on niin paljon mediaa paikalla. Televisiokameroita oli pitkälti toistakymmentä. Toimittajia kaikista EU-maista.

Alexander Alvaro, Cecilia Malmström ja Piia-Noora Kauppi hoitivat tilaisuuden erinomaisesti.

Sen jälkeen lähdettiin karavaanissa komissioon kaikkien allekirjoitusten kanssa. Paperinippuja riitti kaikille.

Alunperin komissaari Margot Wallströmin piti vastaanottaa adressi, mutta hän joutui lähtemään Ruotsiin setvimään vaalien jälkeistä tilannetta. Vastaaottajana toimi kansalaisjärjestöistä vastaava virkamies.

Ensi viikolla on tarkoitus luovuttaa adressi puheenjohtajamaa Suomelle, eli Eurooppa-ministeri Paula Lehtomäelle. Toivomuksena on, että Suomi nostaa asian esille Lahden huippukokouksessa tai viimeistään joulukuussa järjestettävässä Eurooppa-neuvostossa.

Eilen kirjoitin aiheesta kolumnin, joka julkaistaan ensi viikon keskiviikkona Ilta-Sanomissa.

Tämä oli hyvä päivä EU:lle.

PS. Olen ollut huono antamaan vinkkejä eri EU-aiheita käsittelevistä kotisivuista. Suuren valiokunnan puheenjohtaja Jari Vilen on aloittanut bloggaamisen. Hänen blogistaan voi hyvin seurata mitä EU-saralla tapahtuu esimerkiksi Eduskunnassa. Suosittelen www.vilen.fi.

Kotona. Ehtoota pukkaa. Tänään tein poikkeuksen. Osallistuin illalla järjestettyyn tilaisuuteen. En nähnyt lapsia ennen nukkumaanmenoa. Tuntui pahalta.

Miksi poikkeus? Koska BBC World kutsui mukaan tunnin mittaiseen suoraan radio-ohjelmaan keskustelemaan EU:n laajentumisesta Romaniaan ja Bulgariaan.

Ilta Grand Placella oli sinänsä kaunis – lämmin ja aurinkoinen. Täynnä ihmisiä.

Radio-ohjelmalla oli mielenkiintoinen konsepti. Keskustelu käytiin kolmella paikkakunnalla: Sofiassa, Bukarestissa ja Brysselissä.

Sofiassa ja Bukarestissa bulgarialaiset ja romanialaiset kommentoivat mahdollista jäsenyyttään. Brysselin päässä oli kaksi BBC:n toimittajaa, EU-vastainen brittimeppi Nigel Farage ja allekirjoittanut.

Puolustin laajentumista ja sen ajankohtaa. Totesin, että kyseessä ei ole mikään pieni laajentuminen. Unioniin tulee 30 miljoonaa kansalaista lisää. Se on noin puolet edellisen jättilaajentumisen väestöstä.

Totesin myös, että Romania ja Bulgaria ovat ponnistelleet kovasti viimeisien kuukausien aikana. Se on osoitus siitä, että komission painostus on toiminut.

Keskustelusta jäi hyvä jälkimaku. Bulgariassa ja Romaniassa on aitoa EU-intoa. Tuo into tuntuu välillä olevan ehtyvä luonnonvara…ainakin vanhoissa jäsenmaissa.

Kai se on niin, että EU-jäsenyys on vähän kuin pitkä ihmissuhde: eihän se ole ruusuilla tansimista joka päivä. Kannattaa viettää illat kotona…