Eilen uutisoitiin, että ”Suomen nettomaksut EU:lle kasvoivat roimasti viime vuonna”.
 
Suomi maksoi EU:lle viime vuonna 628 miljoonaa euroa enemmän kuin sai takaisin. EU kävi Suomelle 320 miljoonaa euroa kalliimmaksi kuin valtion talousarviossa oli ennustettu.
 
Taas luotiin kuva, että EU on kallista puhaa. Harvat huomasivat, että nettomaksuosuuden kasvu johtui teknisestä muutoksesta: 359 miljoonan euron maatalaoustukien maksatusaikataulu siirtyi vuoden 2005 lopusta vuoden 2006 alkuun. Eli viime vuonna Suomen faktuaalinen nettomaksuosuus oli 269 miljoonaa euroa.
 
Päätin tehdä pienen laskuharjoituksen. Laskin yhteen Suomen nettomaksut 1995-2005. Yhteissummaksi tuli 1656 miljoonaa euroa. Vuosittainen nettomaksuosuutemme on siis ollut keskimäärin 150 miljoonaa euroa. Eli jokainen suomalainen on toistaiseki maksanut EU:sta noin 31 euroa vuodessa. Onhan se kauhea hinta…
 
Ei ihme, että EU vastaisuus kasvaa. Tästäkin asiasta olisi voinut tiedottaa hiukkasen eri tavalla…
 
PS: Huomasin, että Esko Antola on myös liittynyt bloggaajaporukkaan. Suosittelen: www.kannuvalimo.fi

Tänään oli meppikiertuepäivä, joka näytti tältä:

4.30. Herätys. Yöunet jäivät vähiin. Eilisillan kone Brysselistä oli ajoissa, mutta pääsin pehkuihin vasta kello 23.00.

4.45. Teksti-TV kertoo, että Romano Prodi on julistatutunut Italian vaalien voittajaksi. Tiukalta näyttää. Tuleekohan tästä vielä samanlainen laskentasoppa kuin Yhdysvaltainen presidentinvaaleissa vuonna 2000?

5.00. Hyppään taksiin. Suuntana lentoasema, kotimaanlennot.

5.20. Saavun lentoasemalle. Matkalle keskustelimme kuljettajan kanssa Italian vaaleista. Hänkin oli tarkastanut tilanteen aamulla teksti-TV:stä. Toivomme molemmat Prodin voittoa.

5.30. Löydän lehtikioskin, joka on auki. Saan lentoseuraksi iltapäivälehdet, Hesarin ja Husiksen. Niiden uutisointi ennakoi vaalivoittoa Berlusconille.

6.00. Oulun lennon purserina toimii rouva Stubb. Innostun. Stubbeihin kun ei Suomessa usein törmää. Juttelemme. Olemme kaukaista sukua.

6.50. Laskeudun Ouluun. Vastassa on Haapaveden opiston lehtori Janne Niemimäki. Lähdemme ajelemaan kohti Haapavettä. Matka kestää puolitoista tuntia. Rupattelemme mukavia. Saan hyvän briiffauksen 7700 asukkaan Haapavedestä.

8.30. Pidän pienenmuotoisen lehdistötilaisuuden Haapaveden yliopistolla. Paikalla ovat Haapavesi-lehti ja Pyhäjokiseutu. Suomalainen sanomalehtikulttuuri kukoistaa. Tapaan myös paikallisia kokoomus- ja kuntavaikuttajia.

9.00. Yleisöluento alkaa. Paikalla on 95 henkeä. Media-alan opiskelijat nauhoittavat esityksen. Pidän perusluennon unionin haasteista ja tulevaisuudesta. Puolentunnin alustusta seuraa vilkas keskustelu. Kysymyksiä muun muassa maataloudesta ja EU:n rajoista. Kysymykseen kuntauudistuksesta en osaa vastata.

10.00. Luento päättyy. Lähdemme Haapaveden kaupunginjohtajan Jouko Luukkosen kanssa ajamaan kohti Kokkolaa. Juttelemme muun muassa turpeesta energianlähteenä.

11.30. Saavumme Kokkolaan. Tuttuja näkymiä vaalikampanjan ajalta.

12.00. Kokkolan seudun elinkeinokeskuksen (KOSEK) lounastilaisuus alkaa. Nostan esille kolme haastetta: talouskasvu, laajentuminen ja perustuslaki. Saamme aikaan vilkkaan keskustelun.

13.15. Tilaisuus loppuu. On radiohaastattelun vuoro. Keskitymme perustuslain ratifiointiin, jota kannatan. Käytän samoja argumentteja kuin Aamulehden kolumnissa. Löytyy myös argumentteja ratifiointia vastaan. Onneksi vain harva sortuu populismiin.

13.30. Lähdemme Eurooppa-tiedotuksen Harri Varhaman ja Anna Tuomen kanssa Pietarsaareen.

14.00. Pidän luennon 120:lle Optiman ammattikoulun ja kauppaopiston opiskelijoille. Ensimmäinen keikka ruotsiksi, toinen suomeksi. Juttelemme EU:sta yleensä. Miksi se on olemassa? Mihin sitä tarvitaan? Mihin se on menossa?

16.00. Lähdemme takaisin Kokkolaan. Viimeistelen luentoani EU:n julkisuusperiaatteesta.

17.00. Saavumme Chydenius-instituuttiin. Iskee väsy. Löydän sohvan. Otan 20 minuutin tirsat. Energiataso nousee.


Chydenius-instituutissa bongasin myös Chydenius-veistoksen.

17.30. Pidän lehdistötilaisuuden. Paikalla ovat Österbottningen, Jakobstads Tidning, Pohjalainen ja Keskipohjanmaa. Mukava tilaisuus. Leppoisa keskustelu.

18.30. Päivän pääluento alkaa. Aiheena ”EU ja kansalaiset – toimiiko julkisuusperiaate?”. Aihe on valittu Chydeniuksen kunniaksi. Hän oli mukana valmistelemassa asetusta asiakirjajulkisuudesta vuonna 1776! Keskityn asiakirjajulkisuuteen ja neuvoston avoimuuteen. Syntyy hyvä keskustelu.

20.00. Tilaisuus loppuu. Olen aika puhki. Päivä on ollut pitkä: kaksi lentoa, 300 kilometriä maantietä, viisi luentoa ja kaksi lehdistötilaisuutta.

20.50. Istun Kokkolan lentoasemalla. Katson urheiluruutua. Ässät meni finaaliin. HIFK ja HPK jatkavat taistelua.

22.30. Laskeutuminen Helsinki-Vantaalle. Lento oli ikimuistoinen. Kone oli lähes tyhjä. Koneessa oli kolme näyttelijää (Jaana Saarinen, Meri Nenonen ja Aarno Sulkanen) ja yksi meppi. Hauskaa oli, vaikka kuohuviiniä ei tarjoiltu. Aamulla Brysseliin 7.35 koneella. Voi olla, että huomenna vähän väsyttää.

Viime viikolla keskustelu blogeista sai jälleen lisävauhtia. Omalta osalta tuli taas opittua jotain uutta: en tiennyt mitä ”olmi” tarkoittaa. Nyt tiedän.

Nettipäiväkirjojen suosio kasvaa. Uusia blogeja perustetaan päivittäin. Niitä löytyy lähes kaikista medioista.

Monesta poliitikosta on tullut innokas bloggaaja. Yksityishenkilöiden blogeja löytyy myös tukuttain.

Tämä nettipäiväkirja näki päivänvalon tammikuun 12. vuonna 2004. Merkintöjä on nyt yhteensä 515. Kai tätä tavaksi voi kutsua.

Käyn aina välillä kurkkaamassa vanhoja merkintöjä. Huomaan, että alussa tuli kirjoitettua aikalailla ilman sordiinoa.

Narsissilla ja bloggaajalla on yhtäläisyyksiä…

Nykyään huomaan olevani ehkä astetta varovaisempi. Toivottavasti en kuitenkaan liian varovainen. Bloggaaminen on parhaimmillaan vapaata (tai päätöntä) ajatuksenjuoksua. Pitää antaa palaa.

Bloggaamiseen pätee mielestäni perussääntö, että kaikki mitä blogiin kirjoitetaan, on julkista informaatiota. Jos et halua jotain julkisuuteen, niin älä kirjoita siitä.

Aina välillä julkisuuteen pullahtaa yllättäviä juttuja. Sellaisia, jotka on kirjoitettu ilman minkäänlaista taka-ajatusta. Tämä nimimerkillä ”kokemusta löytyy”. Välillä voi käydä toisinpäin. Tulee ladattua täysillä ja kukaan ei edes noteeraa.

Ihminen kestää kehuja paremmin kuin kritiikkiä. Jos on aihetta kehuihin, niin kehu. Jos on aihetta kritiikkiin, niin kannattaa ehkä hoitaa asia privaatisti. Myös vastustajia saa halata. Kysykää vaikka Esko Seppäseltä…

Välillä kirjoittaminen sujuu helposti. Tekee mieli kirjoittaa. Aiheet syntyvät ikäänkuin luonnostaan. Välillä kirjoittaminen taas maistuu puulta. Sen huomaa myös lukija.

Yksi blogin tärkeimmistä piirteistä on säännöllisyys. Bloggaaminen on oikeastaan aika suppean porukan juttu. Säännöllinen lukija lähtee lätkimään, jos kirjoitustauot venyvät liian pitkiksi.

Blogimerkinnän ei tarvitse olla pitkä. Päinvastoin. Tämä merkintä on hyvä esimerkki aivan liian pitkästä jorinasta. Ideaalimerkintä ei skrollaamista tarvitse.

Sisällön pohdinnan osalta blogi on enemmän kuin kolumni, mutta vähemmän kuin sähköposti.

Moni bloggaaja sortuu siihen, että käyttää nettipäiväkirjaa kolumnina. Syvällisemmät viestit kannattaa jättää muille foorumeille. Hymiöt voi taasen jättää sähköpostiin.

Kenelle nettipäiväkirjaa sitten kirjoitetaan? Riippuu tietenkin kirjoittajasta. Minulle kirjoittaminen on tapa kertoa mepin arjesta. Se on eräänlaista tiedottamista ilman tiedotetta.

Kirjoittaminen auttaa myös kirkastamaan omia ajatuksia. Samalla se on terapeuttista. Kun ottaa päähän, niin voi purkaa energiaa blogiin.

Yhtäkaikki blogit kannattaa aina ottaa ripauksella suolaa. Narsismiahan niistä ei ikinä puutu…

Missä kevät oikein luuraa? Brysselin kevät on ainakin kolme viikkoa myöhässä. Narsissit ovat vasta puhjenneet kukkaan. Magnooliapuu nukkuu vielä ruususen unta (tähän sitten loppuukun flooratuntemukseni…).

Kun laskeuduin eilen Helsinkiin, niin piti oikein hieraista silmiä. Maa oli lumen peitossa!

Kävin eilen luennoimassa Heliassa SAMOK:n ryhmälle. Hyvä porukka. Keskustelimme muun muassa kansalaismielipiteestä, EU:n rajoista, perustuslaista, kilpailykyvystä ja ulkosuhteista.

Vähän ennen laskeutumista Brysseliin.

Tänään kävi aika hauska yhteensattuma. Kävimme Zaventemin lähellä olevassa sähkökaupassa pölynimuriostoksilla. Siinä jonossa törmäsin kaveriin, joka oli myös maksamassa omia ostoksiaan. Viittoilin siinä, että ”mene vain edeltä, ei tässä kiirettä”. Kaveri teki samoin. Kiitin.

Pällistelin siinä tovin, koska kaveri näytti jotenkin tutulta. Sitten hoksasin: sehän oli Belgian prinssi Laurent ja hänen vaimonsa Claire. Lehdistä tuttuja molemmat. Belgiassakin on siis ”koko kansan prinssi ja prinsessa”… 

Ilman avustajia yksikään meppi ei tulisi toimeen. Tai ehkä hän tulisi, mutta aikaansaannosten taso ei päätä huimaisi.

Jokaisen mepin takana on siis yksi tai useampi avustaja. Suurin osa tekee pitkää päivää. Töihin tullaan heti kahdeksan jälkeen. Kotiin lähdetään vasta myöhään illalla. Kotona käydään vielä läpi sähköpostia tai hoidetaan muita rästihommia, joita yli-innokas (tai laiska meppi) haluaa hoidettavan.

Kaikilla mepeillä on omat kriteerinsä, jolla avustajan valitsee. Omalta osaltani olen panostanut itseäni fiksumpiin avustajiin. Henkilöihin, jotka haastavat, joilla on mielipiteitä, jotka osaavat asiansa, ja joiden kanssa on todella kiva tehdä työtä. He ovat enemmän kavereita, kuin työkavereita.

Muista onnistumisista en tiedä, mutta avustajavalintojen suhteen olen mielestäni onnistunut erinomaisesti. Myös muilla Kokoomusmepeillä ovat valinnat osuneet nappiin. Henki on hyvä.

Olen myös sitä mieltä, että avustajan pitää olla ”nuori ja nälkäinen”, vaikka ei kokemuskaan pahitteeksi ole. Meppiavustaja on vain ponnahduslauta eteenpäin. Olen esimerkiksi erittäin onnellinen siitä, että Kai Mykkänen siirtyi Sammolle ”pankkiiriksi” ja Juho Romakkaniemi Jyrki Kataisen avustajaksi.

Tänään kotisivujen ”avustaja”-kohta tuotiin ajantasalle. Sieltä löydät uudet kuvat meidän toimiston tähdistä.

Lauri Tierala, Heli Lehtonen ja Tero Luoma hääräävät kanssani Brysselin päässä. Elina Karjalainen hoitaa meidän kaikkien Kokoomusmeppien hommia Suomessa.

Kaikilla on omat vastuualueensa. Homma toimii ja työ maistuu. Meppi saa usein ”gloorian”, mutta suuri osa siitä kuuluu yleensä avustajille. Näin ainakin meidän huushollissa.

Taitaa olla harvinaisen vilkas EU-viikko menossa. Koko ajan tapahtuu.

Eilen komissio teki uuden ehdotuksen palveludirektiivistä ja moitti jäsenmaita pelimonopoleista.
 
Yöllä komissio, neuvosto ja parlamentti pääsivät yhteisymmärrykseen vuoden 2007-2013 rahoituksesta.
 

Eija-Riitalla on Valko-Venäjän demokraattista oppositiota tukeva huivi, josta Miikkakin näyttää pitävän.
 
Tänään komissaari Kovacs teki ehdotuksen verotuksesta. Ylihuomenna Eduskunnan suuri valiokunta ottaa kantaa perustuslain ratifiointiin Suomessa.
 
Olli Rehnin perinteisellä meppiaamiaisella kävimme läpi ajankohtaisia EU-asioita laajentumisesta Suomen puheenjohtajuuteen. Aamiaiset ovat hyödyllisiä. Olli briiffaa hyvin ja keskustelu on vilkasta. Puhutaan asiallisesti, mutta pilke silmäkulmassa. Paavo Väyryseltä tulee aina kuolemattomia juttuja – huumori kukoistaa.
 
Aamulla palaveerasin Elmar Brokin, Inigo Mendez de Vigon ja Alois Peterlen kanssa. Kävimme läpi 8-9.5. järjestettävän yhteisparlamentaarisen kokouksen käytännönjärjestelyjä. Samasta aiheesta puhuttiin perustuslakivaliokunnan koordinaattorikokouksessa. Palaan yksityikohtiin myöhemmin.
 
Juuri nyt katson Barcelonan ja Benfican välistä Mestareiden liigan ottelua. Ronaldinho missasi rankkarin heti alussa, mutta kuittasi mokansa maalilla 18. minuutin kohdalla.

6.45. Herätys lyhyen ja rauhattomasti nukutun yön jälkeen. Kolkossa hotellihuoneessa nukkuu aina huonosti.

7.15. Soitan kotiin. Tänään on Oliverin 2-vuotissynttärit. Luurin toisessa päässä on innokasta väkeä. Oliver toistaa sanaa ”tåg”, hän on saanut lisää osia Brio-junarataansa. Emilie hehkuttaa uusia Niiskuneiti pikkareita.

7.30. Lähden parlamenttiin. Iskee morkkis. Olisin halunnut olla mukana aamutohinoissa. Oliver täyttää kaksi vuotta vain kerran. En ole aiemmin ollut poissa kotoa kun vietetään Oliverin tai Emilien synttäriä.

7.45. Käyn läpi sähköpostia ja aamun uutisia. Lähetän pitkän listan suomalaista vaikuttajista International Herald Tribunen Dan Bilefskylle, joka on lähdössä Suomeen tekemään juttua.

8.30. Perinteisellä Kokoomuksen pressiaamiaisella keskustelemme Ranskan tilanteesta, budjetista, palveludirektiivistä ja avoimuudesta.

9.30. Menen takaisin toimistolle. Käyn läpi päivän puheenvuoroja. Pitäisi öristä ”jotain kuolematonta” lainsäädännön parantamisesta ja EU-kansalaisuudesta. 

10.00. Soitan Emilielle. Hän oli pahoittanut mielensä siitä, että en ollut kotona aamulla. Oli nyt paremmalla tuulella, mutta kertoi itkeneensä. Morkkis ei ainakaan parane. Kiinnitän työhuoneen seinälle Emilien piirtämiä kuvia. Aiemmin Strasbourgin toimiston seinillä ei ollut mitään. Haluan pitää kiinni tunteesta, että Strasbourgissa vain käydään.  


Emilien piirrokset piristämässä Strasbourgin toimistoa.

10.30. Lähden ryhmämme sisämarkkinaporukan kokoukseen. Keskustelemme muun muassa palveludirektiivistä, tulleista ja työntekijöiden sijouttautumisesta. Tunnelma on oikeastaan aika leppoisa.

11.30. Takaisin toimistolle. Käyn läpi äänestyslistan yhdessä avustajani Tero Luoman kanssa.

12.00. Äänestys alkaa. Päivän tärkeimpiä äänestyksiä ovat avoimuus, energiaverkostot, kilpailupolitiikka, WTO ja taloussuuntaviivat.

12.45. Pidän puheenvuoron, jota kutsutaan äänestysselitykseksi. Kerron kannattavani neuvoston avoimuuden lisäämistä, mutta ihmettelen parlamentin vaatimusta, että Coreper-kokoukset (EU-suurlähettiläiden kokoukset) pitäisi avata. Avoimuudessakin pitää olla realismia. Samallahan neuvosto voisi vaatia, että kaikki ryhmäkokoukset ja puheenjohtajistot olisivat avoimia.

13.00. Lähden lenkille. Lisäenergia taattu.

14.00. Kokoomusdelegaation kokous. Käymme läpi muun muassa meppikiertuetta, perustuslakia ja kesäkuun puoluekokousta. Hyvä keskustelu.

15.00. Menen täysistuntosaliin kuuntelemaan komissaari McCreevyn selvitystä palveludirektiivistä. Komissio on hyväksynyt Euroopan parlamentin muutokset lähes sellaisenaan. Hyväksyn muutokset ”pitkin hampain”. Olisin toivonut komissiolta kunnianhimoisempaa otetta. Meppi voi olla tyytyväinen, koska parlamentti näytti hampaansa. Komissaari ei voi pahemmin tuuletella. Jäsenmaiden ministereillä oli tässä pelissä vain sivustakatsojan rooli. 


Komissaari McCreevy esittelemässä palveludirektiiviä.

16.00. Jään täysistuntosaliin kuuntelemaan keskustelua paremmasta lainsäädännöstä. Valmistelen samalla omaa puheenvuoroa aiheesta. Pöydällä on neljä raporttia. Kaikilla on sinänsä jaloja tavoitteita: vähennetään lainsäädäntöä, tehdään vaikutusarviointeja, seulotaan liiallisia esityksiä, yksinkertaistetaan lakeja, jne.

16.45. Luen läpi raportit toistamiseen. Kieli on valitettavasti kamalaa. Päätän nostaa puheenvuoroni kärjeksi nimenomaan EU-kapulakielen. Kun puhutaan lainsäädännön yksinkertaistamisesta, niin pitäisi kyllä kirjoittaa vähän yksinkertaisemmin. Rustaan ranskalaiset viivat. Olen valmis, mutta keskustelu vain venyy.

17.30. Pidän puheenvuoroni. Aloitan toteamalla, että Itävallan valtiosihteerin nimi – Winkler – tuo vääjämättä mieleen ”Happy Days”-sarjan Fonzien, eli Henry Winklerin. Saan salin nauramaan. Nostan esille raporttien kapulakieltä ja toivon parannuksia. Sali ja lehteri näyttää tykkäävän. Komission puheenjohtaja Barroso nauraa kippurassa.

17.35. Tapaan Hollannin EU-suurlähettilään, Tom de Bruijnin. Tom on vanha tuttu virkamieajoilta. Hääräsimme muun muassa Amsterdamin ja Nizzan neuvotteluista. Käymme läpi perustuslakitilannetta. Hollantilaiset haluavat pitää matalaa profiilia. Ymmärrän.

18.15. Tulen takaisin toimistolle. Olen saanut synttärilahjan (paperilapputeline) Strasbourgin pormestarilta Fabienne Kelleriltä. Pormestari on kirjoittanut käsin suomeksi ”Hauskaa Syntymäpäivää” (sic). Merci, mutta en muuta kantaani Strasbourgin istuntoihin. On aivan päätöntä, että joudumme tulemaan tänne kerran kuussa.


Lahja Strasbourgin pormestarilta.

18.30. Työstän perjantain kolumnia perustuslain ratifiomisesta. Lauri on tehnyt hyvää pohjatyötä.

19.00. Lähden ryhmäkokoukseen. En pidä puheenvuoroa. Juttelen kollegoiden ja virkamiesten kanssa.

20.00. Inigo Mendez de Vigo haluaa jutella. Käymme kahvilla. Tarvitsen energiaa loppuillaksi. Piitu Kauppi tulee mukaan. Juttu lentää. Hauskaa on.

21.00. Takaisin täysistuntosaliin. Valmistelen puheenvuoroa Takkulan raportista.

21.05. Hannu Takkula pitää erinomaisen puheenvuoron. Hänen raporttinsa saa tukea, eikä syyttä. Raportti on hyvä, tasapainoinen. Iso raportti ensimmäiseksi raportiksi.
 
22.15. Omassa puheenvuorossani tuen Takkulaa.
 
22.20. Nettipäiväkirja sisään ja iltapalalle Teron kanssa. Toivottavasti pääsen pehkuihin ennen keskiyötä.
 
Päivä alkoi morkkiksella, mutta päättyi plussan puolelle. Oliver taitaa jo nukkua. Oli kuulemma eilen nukkunut uusi lippis päällä. Varmaan herttainen näky. Hymyilyttää.

Pahoittelen muutaman päivän kirjoitustaukoa. Taisi olla sen verran paljon reissaamista, että en oikein löytänyt kirjoitusaikaa. Samalla teki hyvää pitää muutama taukopäivä. Kirjoittaminen menee aina vähän aalloissa.

Kiitos myös niille, jotka lähettelivät viestejä ja kyselivät, mikäs blogia oikein vaivaa kun viimeisin merkintä on viime viikon keskiviikolta. Palaute antaa aina lisäenergiaa.

Tänään piti kirjoittaa pidempi nettipäiväkirjamerkintä, mutta kello on jo 22.30. Tulimme eilen kotiin Roomasta vähän ennen keskiyötä. Lähdimme Strasbourgiin aamulla. Matkalla kävin läpi viikon asiakirjoja ja valmistelin päivän puheenvuoroja.

Tällä viikolla tuleekin öristyä täysistunnossa oikein kunnolla. Listoilla on viisi puheenvuoroamerkintää.

Tänään puhuin kilpailupolitiikasta, avoimuudesta ja Dohan WTO-kierroksesta. Palaan aiheisiin myöhemmin. Huomenna puhun lainsäädännön parantamisesta ja Hannu Takkulan raportista, jossa käsitellään EU-kansalaisuutta.

Rooman matka meni hyvin. Jyrki Katainen valittiin EPP-puolueen varapuheenjohtajaksi. Se on mielestäni iso juttu. Kokoomuksella on nostetta myös Euroopan tasolla. Jori Arvonen ja Antti Timonen olivat tehneet loistavaa pohjatyötä Jyrkin valitsemiseksi.

Omalta osaltani kyseessä oli ensimmäinen EPP-puoluekokous. Mielenkiintoinen kokous kaikin puolin. Tärkein anti on aina kansainvälisten suhteiden solmiminen.

Viikonlopun aikana juttelin myös paljon Jyrkin, Sauli Niinistön, Jyri Häkämiehen, Jari Vilénin ja Harri Jaskarin kanssa. Ei ihme, että Kokoomuksella menee nyt hyvin.

Suzanne ja lapset tulivat Roomaan perjantai-iltana. Viikonloppu oli kaikinpuolin hieno, synttäreineen ja kaikkineen.

Alla muutama tunnelmakuva Roomasta. 

Hotellilta näkyi Vatikaani.

Yllä mm. Angela Merkel, José Manuel Barroso, Silvio Berlusconi ja Wolfgang Schussel.

Kokoussalissa vasemmalta Antti Timonen, Harri Jaskari, Jyri Häkämies, allekirjoittanut, suurlähettiläs Alec Aalto, Jari Vilén ja Jyrki Katainen.

 Lisää maisemakuvaa lenkkipolulta.

 Kokoomusporukkaa Villa Lantella.

Kokoomusmepit Villa Lantessa.

Mepit ja avustajat. 

 Ei oo Rooma hassumpi kaupunki.