Eilinen matkustusrumba painaa jaloissa. Yleensä kirjoitan nettipäiväkirjan lasten nukkumaanmenon jälkeen. Tänään jää kuitenkin substanssi vähiin.

Väsyttää sen verran, että pistän Oliverin nukkumaan, luen Aku Ankkaa Emilielle ja menen nukkumaan. Päiväkirjamerkintä palveludirektiivistä saa luvan odottaa huomiseen.


Frankfurtin lentoasema klo. 5.35. maanantai-aamuna. Sänki koostuu 37:stä höyhenestä…

Maanantai-iltapäivä. Istun koneessa matkalla Helsingistä Brysseliin. Olen ollut liikkeessä 24 tuntia. Väsynyt, mutta hyvä olo.

Eilen illalla meinasi jossain vaiheessa usko loppua. Näytti siltä, että emme millään ehdi kirjan julkistamistilaisuuteen, saati ulkoministerin tarjoamalle lounaalle.

Ratkaisu kuitenkin löytyi. Matkasimme yöllä taksilla Frankfurtiin ja otimme sieltä aamukoneen Helsinkiin. Laskeuduimme kello 10.10. Astuimme sisään Tammen tiloihin kello 10.59. Ehdimme siis viimeminuutilla.

Ensimmäinen kosketus uuteen kirjaan on aina yhtä hieno. Tällä kertaa tunne oli vielä normaalia parempi, koska kirjalla kunnioitettiin Antti Satulin muistoa.


Alustajat vasemmalta: Matti Vuoria, Paavo Lipponen, Veli Sundbäck ja Eikka Kosonen.

Puhemies Paavo Lipponen alusti Suomen EU-politiikasta. Veli Sundbäck kertoi Suomen EU-jäsenyysneuvotteluista. Matti Vuoria puhui kauniisti Antti Satulista ja suurlähettiläs Eikka Kosonen paalutti Suomen EU-politiikan keskeisiä linjoja.


Veli Sunbäck kertoi jäsenyysneuvottelujen taustoista.

 


Matti Vuoria keskittyi muistelemaan Antti Satulia.

 


Eikka Kosonen käsitteli laajemmin Suomen EU-politiikkaa.

Melkein kaikki kirjoittajat olivat paikalla. Toimittajiakin oli roppakaupalla. STT:n Risto Jussila esitti erinomaisia kysymyksiä jäsenyysneuvottelujen loppumetreistä. Niilo Jääskinen ja Pertti Salolainen kertoivat hauskoja kaskuja.


Pertti Salolainen muistelemassa.

 


Tammen tilat olivat täynnä kirjoittajia ja toimittajia. Eturivissä mm. Olli Rehn.

Tuntui hienolta, todella hienolta. Olin iloinen varsinkin Jatta, Tiina ja Henkka Satulin puolesta. Tupa oli täynnä. Tilaisuus oli juuri sellainen kuin sen piti olla, Antti Satulin näköinen.


Henkka, Jatta, Heli ja Tiina Erkki Tuomiojan seurassa.

Julkistamistilaisuuden jälkeen siirryimme ulkoministeriöön lounaalle. Mukava tilaisuus. Kirjoittajat keräilivät toisiltaan nimikirjoituksia kirjaan. Kaikki näyttivät viihtyvän.


Tilaisuuden jälkeen vaihdettiin nimmareita.

Olipa aikamoinen reissu. Ei taida hevin unohtua…


Kirjan kirjoittajia osa 1…

 


… ja osa 2.

Matkustamiseen iskee välillä Murphyn laki. Hydraulivika peruutti sunnuntai-illan viimeisen lennon Helsinkiin. Yhdessä vaiheessa näytti siltä, että Jatta Satuli, Henkka Satuli, Heli Lehtonen ja minä emme ehtisi Antti Satulin huomisen muistokirjan julkistamistilaisuuteen, saati ulkoministeriön lounaalle.

Nyt istumme kuitenkin taksissa matkalla Frankfurtiin, jonne saapunemme yöllä noin klo 3:30. Sieltä lennämme Helsinkiin klo 6:45 aamukoneella, jonka pitäisi laskeutua klo 10. Julkistamistilaisuus alkaa klo 11:00.

Finnairin Ossi Karuvaara oli jälleen kerran mahtava. Ilman häntä julkistamistilaisuus olisi jäänyt taatusti väliin.

Koneessa oli myös koko vierasryhmämme. Hymyä ja tsemppihenkeä onneksi riitti.


Vierasryhmäläiset sunnuntai-iltana illallisella.

Ylihuomenna koittaa vihdoin se päivä. Julkaisemme valtiosihteeri Antti Satulin muistokirjan. Tammen tiloissa klo 11 pidettävän lehdistötilaisuuden jälkeen kokoonnumme kaikki kirjoittajat ulkoministeriöön Erkki Tuomiojan isännöimälle lounaalle. Siitä kiitos Ekille.

Vaikka olen ollut mukana kirjoittamassa ja toimittamassa teoksen jos toisenkin, tämän kirjan tekemisessä oli kyse paljon muustakin kuin kunnianhimosta, kirjoittamisen palosta ja halusta jakaa tietoa. Uskon, että tämän voivat allekirjoittaa kaikki tämän artikkelikokoelman kirjoittajat.

Kirjan kansi: kuvassa Suomen EU-jäsenyyden pääneuvottelijat ja silloinen komission puheenjohtaja Jacques Delors.

Kirjoittajat ovat alansa ehdotonta huippua. He ovat asiantuntijoita ja se ydinjoukko, joka on ollut rakentamassa ja muokkaamassa Suomen EU-politiikkaa joko poliitikkoina, virkamiehinä, toimittajina tai tutkijoina.

Kirjan toimittaminen oli antoisa kokemus. Oppi taas paljon uutta. Kirjassa on paljon helmiä, mutta yksi on ehkä ylitse muiden: Veli Sundbäckin päiväkirja Suomen jäsenyysneuvotelujen loppumetreistä. Se on todellinen ”trilleri”, niin Remestä kuin EU vain voi olla.

Marginaalista ytimeen – Suomi Euroopan unionissa 1989-2003 kuvaa yhtä Suomen lähihistorian kiistatta ratkaisevimmista käänteistä aikalaiskertomuksin. Se on tietokirja, ei nykytilaa koskeva poliittinen pamfletti.

Kirjan sisältö on seuraavanlainen:

1. Esipuhe – Paavo Lipponen

2. Euroopan talousalue: Kylmän sodan jaloista aidoksi eurooppalaiseksi toimijaksi – Päivi Luostarinen ja Pertti Salolainen

3. Suomen EU-jäsenyysneuvotteluiden loppumetrit – Veli Sundbäck

4. Suomen EU- jäsenyysneuvotteluiden jälkimetrit – Antti Kuosmanen

5. Suomen EU-jäsenyyden ensiaskeleet – Matti Vuoria ja Raimo Luoma

6. Suomi ja Amsterdamin sopimusneuvottelut – Heidi Kaila ja Eikka Kosonen

7. EU:n viides laajeneminen – Antti Kuosmanen ja Marja Rislakki

8. Suomi ja Agenda 2000 -neuvottelut – Kare Halonen ja Heikki Joustie

9. Suomen kypsyyskoe – EU-puheenjohtajuus 1999 – Alec Aalto ja Jan Store

10. Nizza – oppitunti hallitustenvälisistä neuvotteluista – Alexander Stubb ja Reijo Kemppinen

11. Yhteinen raha- eurooppalaisen yhteistyön alku- vai päätepiste? – Sauli Niinistö ja Johnny Åkerholm

12. Suomi ja EU:n tulevaisuuskonventti – Teija Tiilikainen ja Antti Peltomäki

13. Suomen EU-kantojen muodostaminen – Markku Keinänen ja Liisa Talonpoika

14. Suomi ja Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Jari Luoto ja Timo Pesonen

15. Suomi ja Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka – Pilvi-Sisko Vierros-Villeneuve ja Timo Ranta

16. Suomi ja Eurooppa-oikeus – Niilo Jääskinen ja Leif Sevón

17. EU:n toimielinten välinen tasapaino – Sixten Korkman ja Allan Rosas

18. Suomi ja EU:n legitimiteetti – Olli Kivinen ja Janne Virkkunen

19. Suomi, EU, kansalaismielipide ja media – Matti Mörttinen ja Nina Törnudd

20. Pienet, suuret ja eurooppalainen raha- ja talouspolitiikka – Esko Antola ja Olli Rehn

21. Euroopan Unioni 2010 – Peter Ekholm

Sivuja on 444. Eli aikamoinen EU-opus. Kirjan tuotto menee lyhentämättömänä Antti Satulin nimeä kantavalle säätiölle.

Mepeillä on oikeus tuoda 90 vierasta vuodessa Brysseliin tutustumismatkalle. EU kustantaa osan matkasta. Reissut ovat hieno tapa avata EU:n ihmeellistä maailmaa.

Meidän sapluuna on yleensä seuraavanlainen:

1. Perjantaina tutustuminen parlamenttiin, Suomen EU-edustustoon ja komissioon.

2. Lauantaina porukat tulevat meille kotiin.

3. Sunnuntaina ryhmä vierailee Bryggessä.



Parlamentin vierailijapuolella poseerataan lippujen edessä.

Tänään oli vuoden ensimmäisen vierailijaryhmän vuoro. Mahtava porukka. Kaikki vaikuttivat innostuneelta.


Hymyä Berit Hirnin kanssa.

Mukana ovat myös Mari ja Mika Nurmo. Ennen vaaleja kävin tutustumassa Marin ja Mikan maatilaan. Aamulehti, Satakunnan Kansa ja Lapin Kansa tekivät siitä jutun. Yksi otsikoista jäi mieleen: ”Eurokraatti kuin kotonaan sikafarmilla”.


Mika ja Mari Nurmo kuin kotonaan Brysselissä.

Olen pitänyt yhteyttä Mariin ja Mikaan myös vaalien jälkeen. Oli kiva kutsua heidät tänne Brysseliin vastavierailulle. 

Tänään täysistunnon tunteita nostattavin aihe oli valmispakkaukset. Mikä ihmeen valmispakkaus?

Nykyään kukin jäsenvaltio saa itse määritellä minkä kokoisia maitopurkkeja ja margariinirasioita maan kuluttajille saa tarjota – tai sitten jättää asian kokonaan säätelemättä; markkinavoimien päätettäviksi.

Toki pakollisia pakkauskokoja on jo olemassa esimerkiksi seuraavissa tuotteissa: viini, pikakahvi ja valkoinen sokeri.

Valitettavasti parlamentti halusi laajentaa tätä listaa, eli määrätä pakkauskoot koko EU:n alueelle esim. voille, margariinille, makaroneille, leivälle ja maidolle.

Tämä johtaa tilanteeseen, jossa esim. uusien innovaatioiden markkinoilletulo on tehty mahdottomaksi, kun ainoa mahdollinen margariinirasian koko on 300g.

No, katsotaan nyt vielä miten käy. Asiaa nuijitaan viimeistään Suomen puheenjohtajuuskaudella, joten taistelua vapaista purkeista ei ole menetetty.


Allekirjoittanut, Sophie Int’Veld, Raul Romeva, komissaari Frattini, Catrine Norrgard ja Michael Cashman

Aamulla kävimme seksuaalivähemmistöryhmän puheenjohtajiston kanssa tapaamassa komissaari Franco Frattinia. Hyvä tapaaminen. Ehdotus syrjinnän kieltäväksi direktiiviksi on edennyt nopeammin kuin luulin. Jotain on tulossa vielä tämän vuoden aikana.

Päivän muuhun ohjelmaan kuului palveludirektiivi, luento, lounas Eija-Riitta Korholan kanssa, haastattelu pohjoismaisesta mallista ja yleistä meppisäpinää.

Odotan innolla viikonloppua. Huomenna tulee mielenkiintoinen vierailijaryhmä. Porukat tulevat meille kotiin lauantaina. 

Päivän kohokohta oli Anneli Jäätteenmäen halaaminen, peräti kahdesti. Lupaus on aina lupaus. Naurettiin.
 

Halaus Anneli Jäätteenmäen kanssa.
 
Täysistunnossa käytiin vilkas keskustelu EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Omassa puheenvuorossani nostin esille kolme pointtia:
 
1. Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on yksi EU:n suurimmista haasteista. Olemme maailmanpoliittinen suurvalta kauppapolitiikassa ja kehitysyhteistyössä, mutta muissa ulkopolitiikan kysymyksissä jäämme Yhdysvaltojen varjoon. Tähän tarvitaan muutos.
 
2. Tilanne korjataan panostamalla kolmeen asiaan. EU tarvitsee yhteisen puolustuksen, sen pitää puhua yhdellä äänellä ja lisätä varoja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Ilman rahaa ja instituutioita ei ole yhteistä politiikkaa.
 
3. On panostettava EU:n perustuslakiin. Muutamia perustuslain ehdotuksia on jo viety eteenpäin: virasto, taistelujoukot ja solidaarisuuslauseke. Muissa tulee edetä mahdollisimman nopeasti: presidentti, ulkoministeri, turvatakeet ja ulkosuhdepalvelu.
 
Nyt pitäisi jättää instituutionaaliset valtataistelut komission, neuvoston ja parlamentin välillä sikseen. Ilman yhteistyötä EU:n ääni maailmalla ei kuulu.
 
PS. Huomaan, että Conan O’Brianin tekemisiä seurataan Suomessa edelleen suurennuslasilla. Luulin, että itsetuntomme on vahvistunut kansainvälistymisen myötä. Taisin olla väärässä…

We are in the midst of what is generally called a ”mini-plenary” week. In other words a plenary session in Brussels.

Today we had a long debate on the EU’s common foreign and security policy, otherwise known as CFSP.

The Union’s foreign policy supremo, Javier Solana, and Commissioner for external relations, Benita Ferrero-Waldner, outlined key issues for 2006.

I listened attentively and thought that I had heard it all, until legendary ”Red-Danny”, Daniel Cohn-Bendit, supported the use of nuclear power, albeit in Iran…Oh well…

I raised three issues in my intervention:

1. Foreign policy is one of the key issues for the EU in years to come. We are a superpower in trade and aid, but rarely to be seen in other issues on the world scene.

2. If we want to influence world affairs we must have a common European defence, speak with one voice and increase the CFSP budget. Without institutions and money there is no common policy.

3. We must focus on the constitution. Many good things are already in the pipeline: the defence agency, a solidarity clause on terrorism and the battlegroups. Others should follow as soon as possible, preferably when the constitution has entered into force: a president, a foreign minister, security guarantees, a diplomatic service and closer consultation between the EU institutions.

Institutional turf wars get us nowhere. If we want results, we must cooperate.

PS. Had lunch with Anthony Teasdale who works in our political group. Always nice to talk to people who share an academic interest in European affairs. Anthony has written a great EU textbook for Penguin publishers. Worth getting it, if you do not have it.