En viitsinyt kirjoittaa tunnelmista heti finaalin jälkeen. Olisi voinut tuohduksissa tulla muutama ärräpää.

Suomen joukkue odottaa hopeaa. Tunnelma ei ole katossa…

Oltiin aika hiljaista poikaa ja tyttöä paluumatkalla Torinosta. Jännitin taas matsin aikana niin, että en meinannut penkissä pysyä. Pettymyksen tuska oli hirveä, mutta nyt ollaan toipumaan päin. Onneksi ei ole tullut luettua suomalaisia tai varsinkaan ruotsalaisia lehtiä.

Tunnelma hallissa oli vähän samanlainen kuin Suomi-Kanada MM-finaalissa Milanossa 1994. Eli ei sellainen perinteinen, jossa kaikki huutavat täyttä päätä.

Hyvissä fiiliksissä olympia-tulen äärellä ennen matsia.

Hallissa oli yli 8000 katsojaa, joista noin 2000 oli suomalaisia tai ruotsalaisia faneja. Muut eivät meteliä pitäneet.

Ottelu ei sinänsä ollut mikään klassikko. Tasapaksua vääntämistä. Loppu meni todella jännäksi. Istuimme neljännellä rivillä Ruotsin aition takana.

Kohtalokas kolmannen erän aloitus. 10 sekuntia myöhemmin Ruotsi pääsee 3-2 johtoon.

Näimme Olli Jokisen viimeisen yrityksen hyvästä kulmasta. En vieläkään ymmärrä, miten se kiekko ei mennyt maaliin.

Meillä on kaksi hiihtopäivää takana. Mukavasti on mennyt. Meillä on mahtava neljän perheen porukka. Asumme myös tänä vuonna samassa mökissä. Tiivis tunnelma.

Takana Mont Blanc. Edessä Ossi, allekirjoittanut, Roope ja Pasi.

Emilie hiihti tänään ensimmäistä kertaa ilman apua. Vanhempien ylpeydellä ei ollut rajoja.

Increase the peace.

Hiihtoloma alkoi hyvin. Huomenna ei tarvitse hiihtää. Saimme ostettua 6 lippua huomiseen lätkäfinaaliin. Näitä Olympia-finaaleja sattuu harvemmin kohdalle. Olemme noin 200 km päässä Torinosta. Huomenna lähdetään Mont Blanc tunnelin läpi kohti Torinoa.

On the plane. On my way back from Finnish Kainuu (not far from Lapland) where I had a ”constituency day”. Tomorrow morning we will be leaving for Samoens in the French Alps. Can’t wait.
 
My assistant, Heli Lehtonen, sent me an amusing e-mail last night. Bulletin, a Brussels based weekly paper, had a story on homepages. It had the following quote:
 
”Forward-thinking Alex Stubb, a Finnish MEP, has also cottoned on to the value of political blogs. His website(www.alexstubb.com) is slick and not bad for a politician, but the blog reads a bit like a school textbook and is full of alarming male catalogue poses. A second career waits, if everything else fails.”
 
Good points. Next week this blog will have no catalogues. Only pictures from the French Alps… I’ll try to retain myself from excessive posing… Well, easier said than done.

Koneessa matkalla takaisin Brysseliin. Fiilis katossa. Tanja Poutiainen voitti äsken hopeaa suurpujottelussa. Meikäläisellä alkaa viikon hiihtoloma.
 
Takana on erinomainen meppikiertuepäivä Kajaanissa yhdessä Piitun kanssa. Kyllä Kainuussa osataan. Erinomainen ohjelma, joka oli syntynyt kotopään yhteisen avustajamme Elina ”Elvis” Karjalaisen hoivaamana.
 
Eurooppa-tiedotuksen Aki Karjalainen, Rossien äiti-tytär iskunyrkki, Kokoomuksen piirisihteeri Heini Reinikoski sekä piirin puheenjohtaja Hannu Juntunen olivat järjestäneet hienon ohjelman.
 
Aikainen aamulento (6.25) ei painanut jaloissa. Aamu alkoi YLEn radiohaastattelulla. Sen jälkeen esiinnyimme Piitun kanssa Eurooppa-tiedotuksen ”Mepin kanssa kahvilla” tilaisuudessa Kajaanin pääkirjaston kahvilassa. Porukkaa oli mukavasti, yli 50. Kirjastosta suuntasimme Kajaanin ammattikorkeakoululle, jossa alustimme lähes sadalle kuuntelijalle. Jälleen hyvä porukka. Lounaan jälkeen Piitu lähti Hyrynsalmelle ja minä ammattikorkeakoulun laboratoriokierrokselle. Oppia ikä kaikki…
 
Nyt olen todella lomafiiliksissä. Kone laskeutuu kohta. Nopeasti kotiin katsomaan curling finaalia ja Suomen jääkiekkojoukkueen semifinaalia Venäjää vastaa. Sen jälkeen muutaman tunnin unet ja autolla Ranskan alpeille. Lähtö kello 4.00. Ainakin alkumatka on tuttu. Ohitamme Strasbourgin noin kello 8.00.

Taidan olla huono penkkiurheilija. Olen ottanut Suomen vaisun olympiamenestyksen ihan liian henkilökohtaisesti. Kun joku suomalainen epäonnistuu, niin petyn suunnattomasti.

Suzanne on katsonut touhuani lähinnä huvittuneena…tai ehkä huolestuneena.

Emiliekin kysyi eilen miksi Pappa puhisee ja tuhisee kun Tanja Poutiainen jää pujottelussa kuudenneksi. Yritä siinä nyt sitten nelivuotiaalle selittää miksi Pappa käyttäytyy kuin nelivuotias, jolta on varastettu karkki.

No, eilen saatiin vähän balsamia haavoille. Ensin voitettiin USA lätkässä. Luulin, että ottelun näkisi suorana joltain kanavalta, mutta eipä näkynyt.

Tulospalvelu pelasi tekstareilla, mutta lopussa enään malttanut odotella. Soittelin jatkuvasti isälleni.

Lätkämatsin jälkeen oli sitten curlingin vuoro. En olisi ikinä uskonut, että innostun curlingista, mutta niin siinä vain kävi. Voi tietenkin olla, että muutan myös suhtautumistani nurmikeilailuun…

Katsoimme ottelua suorana BBC:ltä. Selostajalla oli vähän vaikeuksia Markku Uusipaavalniemen nimen ääntämisessä. Lopuksi häntä kutsuttiin vain ”Markuksi”.

Curling piireissä Uusipaavalniemi on joko ”M-15” tai ”U-15”. Numero symboloi sukunimen viittätoista kirjainta.

Hyppäsin sohvalta tuulettamaan kun Uusipaavalniemen viiemeinen heitto osui nänniin. Voitto oli sinetöity.

Suzanne kannatti Britannian joukkuetta. Nähtyään reaktioni hän totesi diplomaattisesti: ”Perhaps it was better that Finland won. It should cure your general Olympic blues”. Aviokriisi vältettiin….

PS. Uusipaavalniemi on muuten ihan Matti Vanhasen näköinen, eikö olekin?

Finland has a long tradition in winter sports (see Blue Wings of February 2006).

This time around we have done rather poorly in the Winter Olympics. Many medal hopefulls have gone home empty handed.

But hold your horses! Finland has actually made a new acquisition: curling! Last night we beat the UK in the semifinals. Praise and joy…

Our team captain is Markku Uusipaavalniemi. Easy last name, right? No wonder BBC’s commentators just called him Markku.

In curling circles Uusipaavalniemi is actually known as either ”M-15” or ”U-15”, after the fifteen letters in his last name.

I guess I should consider myself lucky: Stubb might not be pretty, but at least it is fairly easy to pronounce in all languges.

In the past few weeks I have been working on a report which deals with the cost of interpretation. It is a sensitive issue.

In the report I do not question the need for interpretation. Every MEP should have the right to speak his or her mother tongue.

I also stress that it is important to respect multilingualism. I do not want to limit working languages.

The aim of the report is to raise cost-awareness, which in turn should make all of us think about when and how interpretation is provided.


Together with Commissioner Siim Kallas, responsible for CoCoBu issues.

Here are some hard facts about the costs of interpretation:

1. In 2003 the total cost of interpretation in EU was 163 million euros. The total cost of interpretation in the Parliament is 57 million euros.

2. When we combine ”implicit stand by-duty” (18 million euros) and services ordered but not used (4 million euros) we end up with a total of 22 million. This is over 13% of the whole interpretation costs.

3. The average cost of an interpretation day was 1476 euros in the Parliament and 1046 euros in the Commission. The discrepancy is due to the fact that interpreters from the European Parliament have to go to Strasbourg once a month.

4. One day meeting with 20/20 interpretation costs 118 000 euros, while a 3/3 regime costs 8900 euros per day.

All in all these figures sound exorbitant, but they should be put into perspective.

The interpretation costs of the whole Union are approximately 0,1 percent of the total annual budget. Not a bad price to pay for linguistic diversity.

Aina sama juttu. Ennen lomia töitä on hullun lailla. Pöytä pitää saada puhtaaksi, niin että voi lähteä hyvin mielin hiihtelemään.

Kolumnisuma on nyt purkautunut. Vain Ilta-Sanomat jäljellä.

Valiokuntaviikko on myös ollut rankanpuoleinen. Olen keskittynyt lähinnä budjetinvalvontavaliokuntaan. Eilen keskusteltiin siis tulkkauskustannuksista.

Tänään oli vuorossa komission vastuuvapausraportti, jonka on valmistellut liberaaliryhmän Jan Mulder. Olen ryhmämme ”varjoraportööri”, ja siksi äänessä myös tänään.

Puheenvuorossani nostin esille kolme kokonaisuutta:

1. Raportissa voisi olla vielä hiukkasen tiukempaa kieltä. Muutamissa kohdissa voisi torua komissiota kovemmin sanakääntein. Komissaari Siim Kallas lupasi olla ottamatta ehdotustani henkilökohtaisesti…


Olimme komissaari Siim Kallaksen kanssa hyvissä väleissä kokouksen jälkeenkin.

2. Suurin osa EU:n budjetista käytetään tietenkin jäsenmaissa (80%). Sen seurauksena suurin osa väärinkäytöksistä tapahtuu myös muualla kuin EU:n instituutioissa. Jäsenmaiden valtiovarainministereiltä on vuosien saatossa pyydetty taetta siitä, että varoja käytetään oikein. He eivät kuitenkaan ole halunneet ottaa tätä vastuuta.

Ehdotin, että tilintarkastustuomioistuin tiukentaisi valvontaansa jäsenmaissa esimerkiksi tiivistämällä yhteistyötä kansallisten tilintarkastajien kanssa. Ehdotin myös, että otettaisiin mallia Yhdysvalloista, jossa järjestelmä on hajautettu. On helpompi osoittaa sormella pienempää yksikköä. Sen myötä vastuu myös kasvaa.

3. Lopuksi kehuin vielä Mulderin raporttia yleisellä tasolla. Siinä on monta hyvää kohtaa, kuten esimerkiksi tulkkauskustannukset, ohjelmien karsiminen ja järjestelmän yksinkertaistaminen. Tavoitteena ei ole valvonnan lisääminen, vaan sen parantaminen.

Nyt on pakko lähteä jännittämään Suomen ja USA:n välistä lätkämatsia.

 

Apologies. The past two weeks have been nuts. I have not been able to focus on the English version of the blog. I promise to do better in the future.

Last week was dominated by the services directive. It is probably the most important piece of legislation of our five year term.

Emotions around the service directive have been running high. Last week was no exception.

The tensions were rather clear. New states and liberally minded MEPs wanted an ambitious directive. Some old states and protectionist MEPs wanted a watered down text.

The final result was a classic compromise between the two opposing views. No one was completely happy.

I was moderately pleased for three reasons:

Firstly, it was important that the Parliament was able to achieve a compromise.

Secondly, the country of origin principle remains intact, no matter what some opponents of the directive claim. The word is out, but the principle is there in practice.

Thirdly, the limitations of the scope of the directive did not reach extremes. We voted for the inclusion of private health. Unfortunately we excluded temporary workers, but I am optimistic about getting it back in later.

There were, however, a couple of things that bothered me during the process.

One was the behaviour of Commissioner McCreevy and his cabinet. They were working behind the scenes to water down the directive. I thought the job of the Commission was to defend the directive!

I was also rather disgusted by the general nationalistic and protectionist atmosphere surrounding the debate. To me protectionism is anti-European.

Now that the Parliament has given its view on the directive, it is the job of the Commission to revise its proposal. It is foreseen for April.

Looks like the Finnish Presidency will have a lot on its hands…

Esittelen tänään budjetinvalvontavaliokunnassa raporttini tulkkauskustannuksista.

Kieliasiat ovat aina herkkiä. Raportissa ei puututa oikeuteen käyttää omaa kieltä. Siinä keskitytään nimenomaan tulkkaustyön tehostamiseen ja kustannuksiin varsinkin Euroopan parlamentissa.

Tavoitteena on karsia kustannuksia ja samalla ylläpitää tulkkauksen korkeata tasoa. On myös tärkeää, että tulkkauksen kustannukset tiedostetaan. Se parantaa suunnittelua.

Raportissa pohdiskellaan erilaisia hallinnollisia vaihtoehtoja. Pitäisikö esimerkiksi Euroopan parlamentin ja komission tulkkauspalvelut yhdistää, vai onko ne parempi pitää erillään? Entä millä tavalla voidaan parantaa tulkkaussuunnittelua?

Seuraavassa muutama yksityiskohta raportista:

1. Vuonna 2003 kaikkien EU-instituutioiden tulkkauslasku oli 163 miljoonaa euroa. Euroopan parlamentin osa oli 57 miljoonaa euroa.

2. Noin puolet tulkeista ovat pysyvässä virassa, toinen puoli on ”freelance”-pohjalla.

3. Euroopan parlamentissa tulkki maksaa kaikkine työkustannuksineen (sosiaaliturva, eläke, matkat, jne) 1476 euroa per päivä. Komissiossa vastaava kustannus on 1046 euroa päivässä. Ero selittyy lähinnä sillä, että Euroopan parlamentin tulkit joutuvat matkustamaan Strasbourgiin.

4. Yhden päivän täystulkkaus (20 virallista kieltä) maksaa 118 000 euroa (jos kopissa on neljä tulkkia). Jos käännettäviä kieliä on vain kolme (esimerkiksi englanti, saksa ja ranska), niin päivän lysti maksaa 8900 euroa päivässä (kolme tulkkia kopissa).

5. Peruttujen kokousten kokonaishinta on 4 miljoonaa euroa.

Koko raportti löytyy seuraavasta osoitteesta:

http://www.europarl.eu.int/meetdocs/2004_2009/documents/pr/600/600797/600797fi.pdf

 


Luennoimassa ranskalaisille MBA-opiskelijoille.

Luennoin eilen 300 ranskalaiselle MBA-opiskelijalle. Taisi olla kolmas vuosi putkeen. Aina yhtä mahtava kokemus. Latasin täyslaidallisen ranskalaisesta protektionismista. Keskustelu oli niin sanotusti ”vilkkaan puoleinen”. Arvostavat kun puhuu epädiplomaattista ranskaa…