Olen tulossa vanhaksi… Tultiin kotiin jo kolmelta ja silti väsyttää. Huono turnauskestävyys. No, ainakin oli hauskaa.
 
Kyllä nämä Linnan juhlat ovat aina eräänlainen vuoden kohokohta. Saa heittää parhaat hynttyyt niskaan, käydä vaimon kanssa treffeillä ja samalla tavata kavereita.
 
Lensimme alkuiltapäivästä takaisin Brysseliin. Illalla kävin vielä töissä viilaamassa Duffin ja Voggenhüberin perustuslakimietinnön äänestyslistaa. Avustajani Lauri Tierala oli taas tehnyt hyvän pohjatyön.
 
Ennen nukkumaanmenoa aion vielä katsoa YLEn vaalikeskustelun. Jännittää Saulin puolesta.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Omalta osaltani aamu alkoi myöhään. Laiskottelin, lueskelin lehtiä ja kävin brunssilla.

Suzanne tuli aamukoneella. Iltapäivällä kävin lenkillä keskustassa. Lenkillä poikkesin Suzannen kampaajalla. Siellä bongasin Leena Harkimon ja Sari Sarkomaan samoissa puuhissa.

Linnan juhlissa tuli bongattua paljon tuttuja ja tuntemattomia. Tanssittiin kuin sardiinit purkissa. Pilke silmäkulmassa vakuuteltiin, että ”tämä on hauskaa”. Ja kyllä se onkin. Tapaa ihmisiä, joita muuten ei tapaisi. Ilmapiiri on hilpeä.



Etkot pidettiin Kämpissä. Mukana mm. Ville ja Sari, Piitu ja Jussi sekä Eija-Riita ja Atte. Joukkoon tuli lopulta muitakin: mm. Hemmingit ja Sarkolat, Leena Harkimo ja Timo, sekä Marja Tiura. Hauskaa oli.


Jonotimme kättelyä noin 30 minuuttia. Kannatti.


Tekstareissa kehuttiin Suzannen pukua. Minäkin kehuin.


Hetki Saulin kanssa.


Sanoin Negativelle, että ole positiivinen. Piitu oli samaa mieltä.


Pappia ja kypärää… Huovinen ja Hägglund.


Rita Tainola ja Jukka ovat tähtiä.


Näissä vaaleissa olen Saulin poikia, mutta tunnustan, että olen aina digannut myös Heidiä. Kuvassa myös Heidin mies ja Pekka Haavisto.


Hyvännäköistä ja tyylikästä. Hyvä Marja ja Leena!


Eduskuntaryhmän terävää kärkeä, Ben ja Jari.

Jonoja on kiva kurkkia ylhäältä.

Tanssilattialla ollaan kuin sillit purkissa.

Tuttuja bongaa joka puolella.

Tästä huoneesta saa naposteltavaa.

Kun kamerat lähtee niin tanssilattiallakin on tilaa.

Annilla ja hänen kavereillaan on hauskaa.

Kaikki kurkkii…

Jatkoille mentiin Sassoon ja Teatteriin. Itsenäisyys on hieno asia!

Koneessa matkalla Brysselistä Helsinkiin. Vierellä vanha kaveri Åsa Nylund, YLEn entinen ruotsinkielinen Brysselin kirjeenvaihtaja, nykyään YLEn aluepäällikkönä Tammisaaressa. Läppä lentää, kuten aina.
 
Ranskan puolustusministeri Michele Alliot-Marie kirjoittaa tänään Financial Timesissa eurooppalaisesta puolustuksesta. Erinomainen kolumni, joka tukee Sauli Niinistön teesejä.
 
Alliot-Marien teesi on yksiselitteinen: yhteisen turvallisuuden ja puolustuksen kautta saadaan EU taas takaisin raiteilleen.
 
Hän nostaa esille monta tärkeää Euroopan puolustukseen liittyvää hanketta: suunnitteluyksikkö, nopean toiminnan joukot, puolustusvirasto ja viiden EU-maan (Espanja, Italia, Ranska, Hollanti ja Portugali) perustamat erikoisjoukot.
 
Alliot-Marie lopettaa kolumninsa toteamukseen, että Euroopan puolustus on nyt liikkeessä (on the move) ja sillä tulee olemaan merkittävä rooli Eurooppa-projektin uudelleen käynnistämisessä.
 
Tietyt tahot jaksavat vieläkin väittää, että eurooppalaisesta puolustuksesta ei keskustella. Onkohan tässä kyse jonkinasteisesta älyllisestä epärehellisyydestä? Omaan totuuteen on helpompi samaistua…
 
Aamulla viimeistelin keskiviikon IS-kolumnin. Aiheena on Euroopan puolustus.
 
Tänään tiedossa Jyrkin pienimuotoiset varpajaiset, kokoomuksen perinteinen itsenäisyysvastaanotto sekä illallinen Kirsin ja Sakun luona. Huomenna Linnan juhlat.
 
Helsinkiin saapuessani huomasin epäonnekseni, että matkalaukkuni oli jäänyt Brysseliin. Onneksi frakkini oli pukupussissa eikä jäänyt Brysseliin. Silti ei auttanut muuta kuin mennä hankkimaan tumma puku ennen varpajaisia ja itsenäisyysvastaanottoa. Toivottavasti Suzanne saa pukunsa ongelmitta Suomeen…
 
PS. Viikonloppu oli mahtava. Tavattiin joulupukki. Käytiin sirkuksessa. Käytiin jumpassa ja tanssissa. Hankittiin ja koristelttin kuusi. Tehtiin jouluostoksia. Ja käytiin luistelemassa. Joulustressistä ei tietoakaan…

Aina välillä sitä saa yllättäviä puheluja. Muistan joskus nuorena virkamiehenä kun langan toisesta päästä kuului lempeän möreä ääni: ”Paavo Lipponen tässä hei”. Sitä oli aina pari sekuntia vähän ymmällään ennen kuin sai kakistettua, että ”no hei, hei”. Eihän pääministeri ihan joka päivä soita.
 
Eilen sain puhelun, joka yllätti totaalisesti. Olin matkalla hakemaan lapsia koulusta kun commari päräytti tuntemattomasta numerosta. Vastasin. Toisesta päästä kuului ”No joulupukki tässä hei”.
 
En oikein heti tajunnut mistä oli kyse. Luulin, että joku pilaili. Ääni oli samankaltainen kuin Apu-lehden Markku Laitisella. Eipä se kuitenkaan ollut Markku. ”No terve”, sain vastattua. Siellä oli ihan ihkaoikea joulupukki, jonka olin tavannut edellisenä perjantaina Rovaniemellä.
 
Pukki kyseli kuulumisia ja kiitti viimeisestä. Hän kysyi myös mitä olin ostanut lapsille pukin kammarin kaupasta. Kerroin. ”No hyvä”, vastasi pukki. ”Siinä tapauksessa olen tuonut Oliverille ja Emilielle hyvän lahjan Korvatunturilta”, hän jatkoi.
 
Pukki muisti lasten nimet, ja että olimme tulossa tapaamaan häntä Bad-Würtembergin Brysselin aluetoimistoon. Pukilla on hyvä musti.
 
Koulun jälkeen suuntasimme tapaamaan pukkia. Paikalla oli kymmeniä suomalaisia ja saksalaisia perheitä. Vilskettä riitti. Lapset tykkäsivät. Allekirjoittanut (37 v.) oli jälleen kerran innoissaan. Eihän sitä jokapäivä saa henkilökohtaista puhelua joulupukilta.
 
PS: tapasin eilen Insinööriopiskelijaliiton IOL ry:n hallituksen. Leppoisaa porukkaa.
 

Joukossa yksi ei-insinööri, arvaa kuka…

Hallitus esitti tänään perustuslain muuttamista siten, että presidentti päättää aina kriisinhallintajoukkojen lähettämisestä. Aikamoinen u-käännös. Juurihan oli sovittu, että presidentin valtaa ei lisätä eikä vähennetä tällä vaalikaudella.

Tämän hallituksen aikana kaikki EU-politiikkaa koskevat perustuslailliset kysymykset ovat menneet solmuun. Jos katselisin Suomen touhua jostain muusta EU-maasta, niin esittäisin kysymyksiä ainakin neljästä kokonaisuudesta:

1. Mikä oli Suomen kanta EU:n turvatakeisiin? Miksi niitä haluttiin vesittää EU:n perustuslaissa? Eikö Suomi ole sitoutunut EU:n puolustusyhteistyöhön?

2. Kuka edustaa Suomea Eurooppa-neuvoston kokouksessa? Jos on asiaa ulko- ja turvallisuupolitiikasta, niin pitäisikö kääntyä pääministerin vai presidentin puoleen? Kuka johtaa Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa?

3. Onko Suomi valmis hyväksymään, eli ratifioimaan EU:n perustuslain? Tuleeko Suomi ratifioimaan sopimuksen ennen puheenjohtajuuskauttaan vai ei?

4. Onko Suomi sitoutunut taistelujokkojen lähettämiseen vuonna 2007? Onko Suomella valmiutta tehdä nopeita päätöksiä asiasta?

Hallituksella oli varmasti monta pätevää syytä painaa paniikkijarrua ja siirtää vastuu jälleen kerran eduskunnalle, mutta eihän tämä ainakaan hirveän johdonmukaiselta näytä.

Elisa Jaatiselta saatu joulukalenteri korkattiin tänään.

 P.S. Jussi Salonranta – raivoisan energinen vaalikampanjoija – valittiin pari päivää sitten Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtajaksi. Hieno homma. Jussilla on juuri sopiva yhdistelmä hullua huumoria ja väkevää substanssia. Lisäksi hänkin on bloggaaja.