Kuullostaa dramaattiselta, mutta kyseessä on ”vain” Staffan Bruunin uusin jännärikirja Fällan i Brunnsparken, eli ansa Kaivopuistossa.

Bruun on suomenruotsalaisten dekkarikuningas, huumoria viljelevä Ilkka Remes. Bruunin dekkariura alkoi vuonna 1992, jolloin hän julkaisi Club Dominan. Sen jälkeen hän on julkaissut kahdeksan jännäriä tasaisin välein. Kirjojen nimistä – esimerkiksi Kinesisk rulett tai Pizza al-Qaida – näkee jo mistä tuuli puhaltaa. Kirjat ovat yhdistelmä jännitystä ja huumoria ajankohtaisiin tapahtumiin puettuna. Hän osaa kirjoittaa pilke silmäkulmassa.

Bruunin viimeisin, Fällan i Brunsparken, jatkaa tätä sarjaa. Siinä mennään eikä meinata. Tarina lähtee liikkeelle murhasta. Kirjan sankari, italialaiset sukujuuret omaava suomalainen vastavalittu hallintopäällikkö, Antonio Sallinen, herää yöllä pomonsa asunnosta eroottisen tanssijan, Tanjan viereltä. Sallinen ei muista illasta mitään. Kauniista seuralaisesta ei ole avuksi, koska hän on kuollut.

Fällan i Brunnsparken on mukaansatempaava humoristinen dekkari.

Tästä lähtee liikkeelle tapahtumien vyyhti, jossa Sallinen lähtee itse selvittämämään murhaa.  Kirjan muita hahmoja ovat Sallisen vaimo Charlotta ja hänen vanhempansa, sekä Sallisen työkaveri Kimmen ja heidän pomonsa Herman Schultz.

Tarina juoksee hyvin. Juoni on hyvä. Helsinkikuvaukset ovat osuvia. Sekaan mahtuu myös mielenkiintoisia kuvauksia perhesuhteista, parisuhteista, pettämisestä, piilevästä rasisismista, suomenruotsalaisuudesta ja kunnianhimosta. Ketään ei säästellä.

Vaikka toinen kotimainen olisikin vähän ruosteessa, niin voin lämpimästi suositellan Bruunin kirjoja, myös tätä viimeisintä. Ne ovat helppolukuisia. Kieli on selkeää. Sekaan mahtuu muutama suomenkielinen sanakin…joskin aika usein kirosanan muodossa.

Staffan Bruun ei ole vain kirjailija. Hän on suomenruotsalaisen kulttuurin moniottelija. Bruun tunnetaan myös Hufvudstadsbladetin pitkäaikaisena toimittajana ja suositun radioohjelman – Fritt Fram – vetäjänä. Jälkimmäistä hän on juontanut yhdessä Stefan Lundbergin kanssa vuodesta 1989.

PS. Kirjan takakannessa taitaa olla pieni virhe. Murhatun henkilön nimi on väärin kirjoitettu. Onneksi kirjan nimeen ei sattunut kirjoitusvirhettä, muuten siitä olisi voinut tulla Fällan i Bruunsparken

 

Tänään oli rauhallisempi päivä. Tarvitsin sitä kovan Strassiviikon jälkeen. Aamupäivällä kävin läpi Brysselinpään postia ja muita rästihommia. Avustajani Heli Lehtonen oli tehnyt erinomaista työtä Antti Satulin muistokirjan viimeistelyssä. Nyt näkyy todellakin valoa tunnelin päässä.

Parlamentissa kävi tänään mielenkiintoinen vierailijaryhmä nimeltä ”Helsinki Group”. Porukka on täynnä suomalaisia ravintola-, ruoka-, viihde- ja yleisesesti vain hyvinvointialan ihmisiä. Kokeista ravintolanomistajiin. Toimittajista kulttuurihenkilöihin. Ryhmä, joka on matkustanut yhdessä ympäri Eurooppaa, käy eri pääkaupungeissa saamassa vaikutteita. Ryhmä on vaikuttanut keskeisesti esimerkiksi Helsingin viihtyvyyteen. Mahtava porukka.


Helsinki Groupin kanssa juteltiin EU-asioista.

Vierailun jälkeen kävimme paikallisessa Brasserie-ravintolassa syömässä. Ravintola on sinänsä hyvä, muttat tällä kertaa kävi vähän huono tuuri. Edeltä tilattuna pääruokana oli kanaviillokkia, siis sitä samaa, jota sai aina koulussa. Kaiken kukkuraksi viillokkia tarjottiin perunoiden kera. Onneksi ne eivät olleet niitä koulun legendaarisia kumiperunoita.

Yksi päivän aiheista oli Suomen korkea ruokatuotteiden ALV, joka on 22 prosenttia. EU-maissa yritetään yhdenmukaistaa muun muassa elintarvikkeiden ALVia, mutta matka on ollut pitkä ja karikkoinen. En ollut seurannut tilannetta sen tarkemmin. Tekosyynä se, että Euroopan parlamentilla ei ole verotuksessa sananvaltaa. Saan ensi viikolla asiasta lisää informaatiota ja palaan asiaan.

Päivän parasta antia oli, että kävin hakemassa Emilien koulusta. Minulla on tapana seistä vähän sivussa ja katsella tohinoita kunnes Emilie sitten jossain vaiheessa bongaa Pappansa. Voi sitä jälleennäkemisen iloa.

Äänestys REACHista (kemikaaliasetuksesta) päättyi viisi minuuttia sitten. Äänestys kesti ennätykselliset kaksi tuntia ja 25 minuuttia. Lopputulos: 398 puolesta, 148 vastaan ja 36 tyhjää.

Käsiteltävänä oli 1038 muutosesitystä, ja lisäksi yksi edellisyönä jätetty oman ryhmämme esitys – jota lopulta ei otettukaan käsittelyyn.

REACH on valtavan iso edistysaskel niin ympäristön kuin ihmisten terveydenkin kannalta. Monien mukaan kyseessä on tämän parlamentin tärkein yksittäinen päätös. Itse asetan ehkä sittenkin palveludirektiivin kemikaaliasetuksen edelle.

Satojen äänestysten keskellä saa olla tarkkana.

REACH-asetus korvaa 40 nykyistä direktiiviä, ja luo täysin yhtenäisen kemikaalipolitiikan EU:hun. Sen tarkoitus on ennen muuta suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä, samalla ylläpitäen kemianteollisuuden kilpailukykyä.

Sivutavoitteina toteutuvat mm. avoimuuden lisääminen, sisämarkkinoiden yhtenäisyyden edistäminen ja muihin kuin eläinkokeisiin perustuvan testauksen edistäminen.

REACHin ”vesittämisestä” on kirjoiteltu paljon viime päivinä. Enimmäkseen kyseessä on aikamoinen liioittelu. Lakipaketti on
niin monimutkainen, että siitä ei moni meppikään saa selkoa. Silloin on helppo vedota tuollaisiin yksinkertaistuksiin.

Parlamentin äänestystulos on pitkään hierottu kompromissi, joka on hyvin lähellä myös jäsenmaiden enemmistön kantaa. Täydellinen se ei ole, mistään näkökulmasta.

Paras todistus siitä, että päätöksemme on oikeasti kompromissi, on se, että niin kemianteollisuus kuin ympäristöjärjestöt ovat
tyytymättömiä. Kumpikin osapuoli on lobannut ahkerasti – itse olen saanut ympäristöpuolelta selvästi eniten yhteydenottoja. Hyvä niin.

REACH tuo kaksi keskeistä muutosta.

Ensimmäinen on ”vanhojen”, eli ennen vuotta 1981 markkinoille tulleiden, aineiden saattaminen rekisteröintijärjestelmän piiriin.
Se parantaa ihmisten ja ympäristön terveyttä huomattavasti.

Samalla päästään eroon nykytilanteesta, jossa on paljon kannattavampaa käyttää vanhoja kemikaaleja kuin tutkia uusia.

Toinen suuri muutos on, että REACHissa teollisuus asetetaan vastuuseen kemikaalien turvallisuudesta, tietojen keräämisestä ja
niiden antamisesta kemikaalien jatkokäyttäjille. Yritykset tai yrityspoolit siis testaavat itse tuotteensa ja toimittavat tulokset julkiseen rekisteriin. Kaikkiaan rekisteriin tulevat noin 30 000 aineen perustiedot.

Hetki rauhaa ennen äänestyshässäkkää. Vasemmalta Tero Luoma, Lauri Tierala, Toomas Ilves, Ari Vatanen, meikäläinen, Hannu Takkula ja Tuomas Tierala. Kuvaajana brittimeppi John Bowis, yksi REACHin pääpelureista.

REACH tulee sanoista ”Registration, evaluation and authorisation of chemicals”. Rekisteröinti on siis ensimmäinen ja suurinta osuutta kemikaaleista koskeva menettely, ja siinä parlamentti hyväksyi suurella enemmistöllä tasapainoisen kompromissiratkaisun. Komissiostakin viestitettiin tyytyväisyyttä tähän päätökseen, joka vastaa myös jäsenmaiden kantoja. Vihreät äänestivät vastaan.

Vaarallisia aineita koskee ns. autorisointi. Niiden käyttöönotolle voidaan siis myöntää erityislupa, jos sen turvallinen
käyttö on osoitettu. Tässä olin hankalassa välikädessä, sillä oman ryhmämme kanta oli minusta liian teollisuuslähtöinen, mutta sosialistien johtaman liittouman pakettiin sisältyi pari hankalaa yksityiskohtaa. Äänestin tyhjää (joskin varsinaisen äänestyksen kohdalla painoin väärää nappia, mutta kävin korjaamassa). Sosialistit voittivat.

Suurin muutos REACHiin keksittiin jäsenmaiden käsittelyssä, ja sen nimi on OSOR. Tämä tarkoittaa, että yksi aine tarvitsee rekisteröidä vain kerran, ja yritykset tekevät tämän yhdessä. Ratkaisu säästää REACHin aiheuttamia kustannuksia dramaattisesti. Parlamentti hyväksyi
OSORin selvin luvuin.

Yksittäisistä asioista tuin Eija-Riitta Korholan aloitetta tupakassa käytettävien aineiden saattamisesta REACHin piiriin. Idea
meni läpi. Hieno homma kaiken kaikkiaan, ja loistava veto Eija-Riitalta!

Eläinkokeissa päätimme keskiviikko-illan ryhmäkokouksessa ottaa neuvottelijoidemme esittämää tiukemman kannan. Hyvä näin.
Tarpeettomia eläinkokeita tulee aina välttää.

Parlamentin äänestyksen jälkee pallo on nyt neuvostolla, eli jäsenmailla. Meille paketti tulee toiseen lukemiseen varmaankin noin vuoden sisällä. Sen jälkeen mennään sovitteluun neuvoston kanssa.

Kemikaaliasetus valmistunee kesällä 2007. Sen jälkeen kemikaalivirasto avaa ovensa Helsingissä.

Parlamentin käytävillä neuvotellaan kuumeisesti kemikaaliasetuksesta. Kompromisseja sinkoilee vasemmalta ja oikealta.

Peruskompromissi, josta suurimmat ryhmät sopivat viime viikolla on ainakin toistaiseksi kasassa. Huomisesta äänestyksestä tulee kuitenkin ennätyspitkä. Viimeisimmän tiedon mukaan äänestyskohtia on 1068!

Lähdemme brittimeppi Terry Wynnin kanssa hotellilta aamuisin klo. 7.30.

Tänään äänestettiin kolmesta tärkeästä asiasta: lentoyhtiöiden mustasta listasta, pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuudesta ja ilmastonmuutoksen torjumisesta.

Komissio laatii luettelon lentoyhtiöistä, jotka eivät täytä turvallisuusvaatimuksia. Kun lentoyhtiö pistetään mustalle listalle, niin se ei saa laskeutua mihinkään EU-maahan. Matkustajan asemaa vahvistetaan. Matkustajalle on aina ilmoitettava lennosta vastaavaan lentoyhtiön nimi.

Hyväksyimme myös päätöslauselman pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuudesta – 634 puolesta, 17 vastaan ja 18 tyhjää. Päätöslauselmassa kehotetaan lisäämään pohjoisen ulottuvuuden näkyvyyttä ja rahoitusta. Asiakirjassa mainitaan nyt myös ensimmäisen kerran Itämeristrategia osana pohjoista ulottuvuutta.

Äänestys ilmastonmuutoksesta oli mielenkiintoinen. Kunnianhimoista ei ainakaan ollut puutetta. Ehdotimme päästövähennystavoitteeksi 60-80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Vuoteen 2020 mennessä pitäisi vähentää päästöjä 30 prosenttia. Jaloja tavoitteita, joiden realismista en ole ihan varma.

Kemikaaliasetuksesta lobataan erilaisin keinoin. Kuvassa kaksi marsipaanihiirtä ja saippua.

Tänään mentiin taas lujaa, mutta paremmalla fiiliksellä kuin eilen. Kalenterissa oli tälle päivälle 19 merkintää. Kaikkeen en ehtinyt, mutta pääasiat tuli hoidettua.

Kaksi asiaa nousi ylitse muiden: täysistunnon keskustelu EU:n varainhoidosta ja Itämeristrategia.

Päätimme pistää varainhoidosta ihan lehdistötiedotteen. Se löytyy kotisivuilta. Perusteesi on, että parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta ongelmia on edelleen.

Yksi ongelmista on, että haukutaan väärää puuta, eli EU:n komissiota. Yli 80 prosenttia EU:n varoista käytetään jäsenmaissa. Muutamat maat hoitavat hommansa, toisilla on ongelmia. Myös valtionvarainministerien pitäisi ottaa vastuuta rahan hoidosta.


Aamupäivällä pidimme kokoomusdelegaation kokouksen.

Toinen päivän pääjuttu oli Itämeristrategia. Luovutimme tänään ehdotuksemme komission puheenjohtajalle, José Manuel Barrosolle. Tässä yhteydessä sana ”me” tarkoittaa meppejä kaikista Itämeren EU-maista ja poliittisista ryhmistä. Barroso piti aloitetta hyvänä ja lupasi keskustella siitä komission sisällä.

Toivottavasti asia nousee myös esille ensi viikon ministerikokouksessa, jonka aiheena on pohjoinen ulottuvuus. Alla olevassa kuvassa mukana Christopher Beazley, allekirjoittanut, Henrik Lax, José Manuel Barroso, Toomas Ilves, Satu Hassi, Michael Gahler ja Piia-Noora Kauppi.


Meppiryhmä luovuttaa Itämeristrategian komission puheenjohtajalle.

Tässä kysymyksessä suomalaiset mepit puhalsivat erinomaisesti yhteen hiileen.

Kokoomusmeppien viime vuonna lanseeraama Itämeristrategia istutettiin osaksi pohjoista ulottuvuutta. Muiden ryhmien mepeistä muun muassa Satu Hassi, Henrik Lax, Paavo Väyrynen ja Riitta Myller olivat aktiivisesti mukana rakentamassa uutta strategiaa.

Huomenna hyväksyttävässä julkilausumassa mainitaan myös Itämeristrategia.


Itämeristrategian lehdistötilaisuudessa mepit esiintyivät laajassa rintamassa.

Huh-huh mikä hässäkkä. Aamu alkoi sillä, että olin merkinnyt kalenteriin väärän lentoajan. Olin lentoasemalla klo. 6.00. Kone Frankfurtiin lähti klo. 8.10. Alla oli levottomasti nukuttu yö. Eihän sitä oikein tahdo nukkua kun tietää, että aamulla on aikainen lento.

Matka Strasbourgiin oli vaivalloinen. Ovelta ovelle meni kahdeksan tuntia. No, täällä ollaan.

Nyt on jo myöhä. Palaan neuvotteluihin Pohjoisen ulottuuvuuden julkilausumasta ja EY:n tilintarkastustuomioistuimen raporttiin huomenna.

Yksi vähän ikävänpuoleinen yllätys odotti kun pääsin koneelle. Olin saanut yli 500 viestiä kemikaalidirektiivistä, eli REACH:stä. Viesteissä oli sama teksti:

”Toivon, että äänestätte sellaisen tiukan Reach-asetuksen puolesta, joka vaatii kemikaaliteollisuutta testaamaan kemikaalien turvallisuuden ennen niiden käyttöönottoa. Viimeisin kompromissiesitys (ns. Sacconi-Nassauer-esitys) vesittää Reachin tarkoituksen eikä suojele ihmistä tai ympäristöä vaarallisilta kemikaaleilta.”

Kaikki viestit oli siis koordinoitu. Tällä kertaa asialla oli luonnosuojelujärjestö WWF, jonka kanssa olen tehnyt paljon yhteistyötä ja jota arvostan suuresti.

Vaikka olisin viestistä samaa mieltä, niin mielestäni tässä on nyt malliesimerkki huonosta lobbauksesta. Lobbauksen kohde ei ainakaan tule myötämieliseksi lobbauksen tavoitteita kohtaan.

WWF on tehnyt paljon hyvää työtä tässä asiassa. Olen tavannut mm. testatun perheen äidin, Ingrid Korpelan (kts. päiväkirjamerkintä 11.10). Olen myös käynyt läpi WWF:n muutosehdotuksia, joissa on ollut paljon hyvää.

Näin kemikaalidirektiivin loppumetreillä olisin kuitenkin toivonut WWF:ltä vähän erilaista otetta. On ihan tarpeeksi hommaa käydä läpi 1038 muutosehdotusta.

 

Viikonloppu oli yhtä pressanvaalikampanjaa. Hyvin meni. Sauli Niinistö valittiin kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi.

Puoluekokous pidettiin Marina Congress Centerissä. Fiilis oli katossa. Ei se mikään jenkkityylinen tilaisuus ollut, mutta mukana oli myös aitoa showmieltä. Musiikki pauhasi.

Kahden tunnin ohjelma oli erinomainen. Jaksoi hyvin seurata, ei tarvinnut vaihtaa kinkkua. Jyrki Katainen johti puhetta huumorilla. Juuri niinkuin pitääkin.

Kannatuspuheenvuorot olivat loistavia. Sopivasti huumoria ja vakavaa viestiä. Ensimmäisen puheen piti Nina Pelkonen. Mahtava tyyppi, moottoripyöräilyä harrastava poliisi.  

Nuori Heikki Autto oli jälleen kerran briljantti. Myös Eija-Riitta Korhola piti erinomaisen puheen. Täynnä helmiä.

Saulin puheessa oli syvyyttä. Se kannattaa käydä lukemassa (http://www.niinisto.net/index.php?option=com_content&task=view&id=64&Itemid=14). Jos oikein innostuu niin sitä voi vaikka verrata Matti Vanhasen (http://www.mattivanhanen.net/) ja Tarja Halosen (http://www.tarjahalonen.fi/fi/) viimeisimpiin puheisiin.

Niinistö haastoi puheessaan jälleen kerran ulkopoliittisen johtomme. Hän kritisoi nykyistä passiivista EU-linjaa. Oikein kritisoitu.

Mitenköhän kauan Vanhanen ja Halonen voivat vielä jatkaa ”strutsipolitiikkaa”? Pannaan pää vaan hiekkaan, eikä myönnetä ulko- ja turvalisuuspoliittista murrosta. Kun Niinistö haastaa, ulkopoliittinen johto vaikenee.

Puheessaan Sauli hahmotti myös ”Työväen Presidentti”-konseptia. Mitä enemmän slogania miettii, sen parempi se on. Ei vähiten siksi, että se murtaa rajoja ja herättää uusia ajatuksia.

Puoluekokouksen jälkeen lähdimme presidenttiristeilylle. Kaikinpuolin mielenkiintoinen kokemus. En ole varmaan koskaan tervehtinyt niin montaa ihmistä niin lyhyessä ajassa.

Porukat tulivat juttelemaan. Toivottivat tsemppiä Brysselin kuvioihin. Sunnuntai-aamuna luennoin Jori Arvosen, Eija-Riitta Korholan ja Jari Vilénin kanssa EU-seminaarissa.

Luulin, että juhlitun yön jälkeen paikalla olisi ehkä kourallinen ihmisiä. Väärin luultu. Salissa oli 130 henkeä. Ulkopuolella oli jono. Miten niin EU-asiat eivät kiinnosta?

Tänään Brysselissä on hiljaista. Vietetään ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivää (Armistice Day). Tarkka aika rauhalle oli 11.11.1918 klo. 11.00.

EU:n instituutioilla ei kuitenkaan ole vapaapäivää. Miksi? Koska ei haluta loukata ketään. Kun rauha solmittiin, oli vielä alueita, joilla sodittiin. Oli voittajia ja häviäjiä.
 
Sota oli raaka. On todellakin kyse muistopäivästä, ei juhlasta. Britanniassa näkyy tällä viikolla paljon unikkoja (poppy). Rinnukseen kiinnitettävä nappi on kunnianosoitus ensimmäisen maailmansodan sotaveteraaneille.
 
Unikkoja kasvoi niillä tantereilla, joilla sotaa käytiin. Unikko on verenpunainen ja maanmusta.
 
Olen vähän ylpeä tämän kuvan taiteellisesta vaikutelmasta…huomaa valon kulma ja varjo.
 
Yhtäkaikki edessä on kiva viikonloppu. Olemme menossa koko perheen voimin Helsinkiin. Ohjelmassa on puoluekokous ja presidenttiristeily. Aluksi oli tarkoitus, että vain minä lähden. Alkuviikosta päätimme toisin. Koko poppoo mukaan vaan. Muuten olisin ollut viikonlopun poissa kotoa ja sen päälle koko viikon Strasbourgissa. En olisi nähnyt perhettä viikkoon. Voi sitä riemua kun saimme järjestettyä yhteisreissun.

Ensi viikosta on tulossa kiireinen. On kemikaalidirektiiviä, Pohjoista ulottuvuutta, Itämeristrategiaa, perustuslakia ja varainvalvontaa. Kalenterissa taas lähes 50 merkintää. Vauhti taattu.
 
Huomasin, että Teresa Norrmén kirjoitti bloggaamisesta tänään Hufvudstadsbladetissa.
 
Palaute on aina kivaa, positiivinen palaute vielä kivempaa.

Komissio julkaisi eilen strategiansa EU:n laajentumisesta. Pakettiin kuuluivat myös maakohtaiset lausunnot Turkista ja Balkanin maista. Suurin uutinen oli, että Makedoniasta (jota vastaan Mikael Forssell teki hattutempun) tuli hakijamaa.
 
Mitä muuta nämä raportit sitten sisältävät?
 
Laajentumisstrategiassa korostetaan, että on pidettävä kiinni jo tehdyistä sitoumuksista, mutta ottaa myös huomioon EU:n kyky ottaa vastaan uusia jäseniä. Tämä linja on vastaus yleiseen pelkoon, että laajentumisessa on edetty liian nopeasti. Veikkaan, että perustuslain hyväksymisestä tulee jossain vaiheessa ehto esimerkiksi Turkin jäsenyydelle. Eli ilman perustuslakia Turkkia ei voi ottaa jäseneksi.
 
Länsi-Balkanin osalta komissio korostaa, että ”alueen tulevaisuus on EU:n piirissä”. Hyvä. Laajentumiskeskustelussa onkin keskitytty liikaa Turkkiin. Länsi-Balkan pruukaa unohtua. Alue on edelleen epävakaa. EU-porkkana tuo vakautta.
 
Vakaus- ja assosiaatiosopimus on keskeinen virstanpylväs Länsi-Balkanin maiden tiellä jäsenyyteen. Tämän sopimuksen osalta Albania on päättämässä neuvottelut, Serbia ja Montenegro on juuri aloittanut ja Bosnia ja Herzegovina aloittanee neuvottelut vielä tänä vuonna.  Kosovo, eli Martti Ahtisaaren temmellyskenttä, otetaan mukaan kaikkiin mahdollisiin alueellisiin tukiohjelmiin.
 
Kävin tänään salilla. Olo oli kuin Hannu Tihisellä, Anderlechtin jäävuorella.
 
Makedonian osalta komissio siis ehdottaa hakijamaa-statuksen myöntämistä, mutta ei vielä neuvottelujen aloittamista. Jäsenyyshakemus jätetettiin 22.3.2004. Raportti korostaa, että Makedonia on nopeasti kehittynyt vakaaksi, monietniseksi demokratiaksi. Poliittisten kriteerien täyttäminen onnistunee lähitulevaisuudessa. Ongelmia on vielä kilpailukyvyssä sekä oikeuslaitoksen ja poliisin toiminnassa. Korruptiota löytyy edelleen. Komissio arvioi edistymistä uudestaan vuoden 2006 lopussa.
 
Turkin ja Kroatian kohdalla jäsenyysneuvottelut ovat alkaneet. Niin sanottu lainsäädännön ”screening”, eli läpikäynti aloitettiin 20.10.2005. Kroatia saa tänä vuonna erilaisia jäsenyyttä edeltäviä tukia yhteensä 105 miljoonaa. Ensi vuonna 140 miljoonaa.
 
Komissio ehdottaa, että Turkki julistettaisiin niin sanotuksi ”markkinatalousmaaksi”. Turkki saa tänä vuonna tukia yhteensä 300 miljoonaa ja ensi vuonna 500 miljoonaa.
 
Tältä pohjalta siis laajentuminen etenee.

Tänään oli pitkästä aikaa rauhallinen päivä. Jäi aikaa kirjoittaa. Kirjoitin luonnoksen Antti Satulin muistokirjan alkusanoiksi ja Blue Wings -kolumnin. Jälkimmäisenä aiheena oli Linnan juhlat.
 
Hienoa, että Antin muistokirjan loppusuora häämöttää. Se on viivästynyt erinäisistä syistä, mutta päävastuu on tietenkin kirjan toimittajalla, eli minulla. Neljänkymmenen kirjoittajan kirjaa ei ole helppo koordinoida. Veikkaan kuitenkin, että lopputuloksesta tulee hyvä. Kattavampaa katsausta Suomen EU-politiikasta 1989-2003 tuskin löytyy.
 
Kirjoitustöiden ohessa keskityin tänään ulkosuhde- ja sisämarkkina-asioihin. Kävin avustajani Heli Lehtosen kanssa läpi molempien valiokuntien aiheita. Saimme hyvän kokonaiskuvan ja poimimme listoilta eri aiheita, joihin kannattaa keskittyä. Palaveerasimme myös EPP-ryhmän ulkosuhteista vastaavan virkamiehen, Andreas Hartmannin kanssa.
 
Noteeran, että komissio hyväksyy tänään kaksi laajentumiseen liittyvää raporttia. Toisessa tarjotaan Makedoniaa hakijamaaksi. Jäsenyysneuvotteluista ei kuitenkaan puhuttu. Jäsenyysasiaan palataan ensi vuoden loppuun mennessä.
 
Toisessa raportissa hahmotellaan kokonaisvaltainen laajentumisstrategia Kroatialle, Turkille ja kaikille potentiaalisille jäsenehdokkaille Länsi-Balkanilla.
 
PS. Saanen muuten suositella Eija-Riitta Korholan kotisivuja www.korhola.com. Sivuissa on menoa, palindromeista blogiin. Eija-Riitalla on terävä kynä ja mahtavia kielikuvia.
 

Tuomas on aloittanut työharjoittelunsa loistavasti. Asiaa on helpottanut, että hän pelaa nykyään Bluesissa, ei enää Jokereissa…

 

Veljesrakkautta: Lauri valvoo Tuomaksen TETtiä.