Koneessa Jyväskylästä Helsinkiin. Vieressä Eija-Riitta Korhola. Takana meppikiertuepäivä Jyväskylässä ja edessä lento Helsingistä Brysseliin. Suonissa se raukea perjantaifiilis. Takana kahdentoista päivän tauoton rupeama, sekoitus työtä ja huvia. Jyväskylässä luennoin Kokoomuksen talousseminaarissa ja yliopistolla. Kävin myös Kokoomusnuorten kojulla My Way-messuilla. Yliopistoluennon vedin yhdessä Peter Ekholmin kanssa. Kun Peter on paikalla, niin aika ei käy pitkäksi. Olemme aikaisemminkin vetäneet keikkoja yhdessä. Show-mieltä ei puutu.
 
Peterillä on monta hauskaa juttua. Yksi niistä on määritelmä integraation syvyydestä. Sen selittämiseksi hän näyttää kaksi kuvaa. Ensin hän näyttää klassikon, jossa Mitterrand ja Kohl seisovat käsi kädessä ensimmisen maailmansodan uhrien muistotilaisuudessa Verdunin muistopatsaalla. Kädet ovat visusti yhdessä, mutta herrojen välillä on ainakin metrin verran tyhjää. Tätä integraation astetta Ekholm pitää hyvänä. Toinen kuva saa yleisön purskahtamaan nauruun. Siinä mennään niin sanotusti liian pitkälle. Kuvassa Breznev suutelee Honeckeria huulille. Se siitä integraation syvyydestä.
 
 Peter Ekholmin kanssa piisaa aina EU-juttua.
 
Ennen paluulentoa poikkesin vielä messuilla. Kokoomusnuoret olivat jälleen järjestäneet hienon kojun. Muutenkin Jyväskylän seudun Kokoomusnuoret ansaitsevat suitsutusta. Siinä on porukka, jolla on virtaa ja särmää. Jyväskylässä on aina kiva käydä meppikiertueella. Niin tälläkin kertaa.
 
Kokoomusnuorissa on menoa!
 
Nyt on edessä rauhallinen viikonloppu. Tai kaikki on kai suhtellista. Huominen aamupäivä menee Emilietä ja Oliveria kuskatessa. Emilie aloittaa tanssin ja jatkaa jumpalla. Oliverilla on taasen toinen kerta jumpassa. Jännää.

Tänään olisin halunnut olla kahdessa paikassa yhtäaikaa. Perustuslakivaliokunnassa puhuttiin raportista, joka käsitelee EU:n tulevaisuutta. Sisämarkkinavaliokunnassa väännettiin kompromissia palveludirektiivistä. Valitsin perustuslakivaliokunnan, koska vastaan ryhmämme kannanmuodostuksesta kyseisessä raportissa. Avustajani Kai Mykkänen seurasi sisämarkkinavaliokunnan tohinoita.
 
Tiimimme on täydessä vahvuudessa. Pystymme ”soluttautumaan” vähän kaikkialle, eli lähinnä seuraamaan montaa asiaa yhtä aikaa. Lauri Tierala, Kai Mykkänen, Heli Lehtonen ja Tero Luoma laativat kokouksista pikaraportteja. Keskustelemme niistä. Kaikki (minä mukaanlukien) pysyvät kärryillä. Yritämme samalla myös parhaan mukaan jakaa informaatiota eteenpäin, esimerkiksi Helsingin suuntaan. Jos täällä Brysselissä tapahtuu jotain tärkeää, raportoimme siitä heti kotiinpäin kokoomusporukoille. Mielestäni meppiryhmän yhteistyö puoluejohdon ja eduskuntaryhmän kanssa toimii erinomaisesti.
 
 
 Avustajat piiskaavat hommia. Kai selin. Vasemmalta Tero, Lauri ja Heli.
 
Keskustelu perustuslakivaliokunnassa oli mielenkiintoinen. Eri tahot pohtivat miten perustuslaki saataisiin taas elvytettyä. Oli myös niitä, jotka halusivat haudata sen kokonaan. Omassa puheenvuorossani ehdotin viisivaiheista lähestymistapaa, joka johtaisi uuden perustuslain hyväksymiseen vuonna 2009.
 
Ensiksi, tänä vuonna on menossa reflektiovaihe. Pohditaan mikä meni vikaan ja miten pitäisi edetä. Hahmotellaan eriaisia teemoja laajentumisesta palveludirektiiviin.
 
Toiseksi, ensi vuonna analysoidaan eri teemoja ja nostetaan esiin asioita, joista on yhteisymmärrys. Esimerkkinä yhteinen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, jota yli 70 prosenttia eurooppalaisista kannattaa.
 
Kolmanneksi – vuonna 2007 – siirrytään valmisteluvaiheeseen. Kartoitetaan keskeisiä kysymyksiä ja pohditaan miten perustuslakia voitaisiin muuttaa.
 
Neljänneksi – vuonna 2008 – kutsutaan koolle jonkinlainen perustuslaillinen valmisteluryhmä, joka valmistelee uuden perustuslain.
 
Lopuksi – vuonna 2009 – uusi sopimus ratifioidaan kaikissa EU-maissa. Se voidaan yhdistää Euroopan parlamentin vaaleihin. Eli voitaisiin esimerkiksi järjestää yleis-Eurooppalainen kansanäänestys samaan aikaan EU-vaalien kanssa. Onko tämä realistista? En tiedä, mutta ainakin yritys saada keskustelu uudestaan liikkeelle. Onglema on, että kukaan ei juuri nyt puhu perustuslaista.
 
Sisämarkkinavaliokunnassa käytiin kuuma keskustelu. Kai Mykkänen veti sen yhteen suunnilleen näin: ”Näyttää siltä, että äänestetään sosialistit vastaan EPP-ED ja liberaalit. Ainakin terveyspalveluiden sisällyttämisestä direktiiviin ja siitä, miten pitkälle alkuperämaaperiaate vesitetään.”
 
Lounastauolla kävin Bloombergin suorassa TV-haastattelussa. Bloomberg on johtava uutistoimisto, jota seurataan lähinnä yritysmaailman puolella. Itse olen oppinut tuntemaan Bloombergin lähinnä hotelleissa sivusilmällä seuraten, kanavan ollessa päällä hampaita pestessä.
 
 
Näin vaatimaton on Bloombergin studio. Suoran lähetyksen haastattelija oli Lontoossa, minä Brysselissä.  
 
Ennen perinteistä torstailentoa kävin vielä luennoimassa Hitsaustekniikan senioreille. Bryssel-viikon kruunasi pikapalaveri avustajien kanssa. Kävimme läpi viikon tapahtumia ja ensi viikon haasteita. Nyt riennän lentoasemalle. Iltalento Helsinkiin. Huomenna on meppikiertupäivä Jyväskylässä.

Tänään perustuslakivaliokunnassa hyväksyttiin laatimani budjettiraportti. 11 äänesti puolesta ja 2 vastaan. Kirjoittaisin ”muunneltua totuutta” jos väittäisin, että raportti olisi merkittävä. Kyseessä on rutiinilausunto, jossa perustuslakivaliokunta vaatii lisää rahaa EU-henkisiin hankkeisiin. Yleensä budjettivaliokunta hylkää ehdotuksemme.

 

Ryhmämme koordinaattori, Iñigo Méndez de Vigo, puolustaa tarmokkaasti allekirjoittaneen budjettilausuntoa. Kuulokkeet osoitus siitä, että en puhu espanjaa.

Valiokunnissa on oikeastaan kahdenlaisia raportteja: mietintöjä ja lausuntoja. Mietinnöt ovat tärkeämpiä kuin lausunnot. Mietinnöt siirretään valiokuntakäsittelyn jälkeen suoraan täysistunnon äänestykseen. Taitava mietinnönlaatija pystyy ohjaamaan lopputulosta.

Lausunnot ovat taas raportteja, jotka ilmaisevat jonkun yksittäisen valiokunnan kannan. Lausunto lähetetään eteenpäin vastuuvaliokunnalle, joka valmistelee varsinaisen mietinnön. Valiokunnat ovat usein aika itsenäisiä. Ne eivät halua, että muut valiokunnat hyppäävät niiden äpäjille. Valiokuntien välinen valtataistelu on osa parlamentin arkea.

Lounastin tänään Andrew Duffin (liberaaliryhmä) ja Johannes Voggenhüberin (vihreä ryhmä) kanssa. He valmistelevat perustuslakivaliokunnan mietintöä siitä, miten perustuslain kanssa pitäisi edetä. Minä olen ryhmämme ”varjoraportööri” tässä asiassa. Tehtäväni on valmistella ryhmämme kanta.

”There is no such thing as a free lunch”. Menossa työlounas Duffin, Voggenhüberin ja avustajien kanssa.

Olen eri linjoilla Duffin ja Voggenhüberin kanssa. Meillä on sama tavoite: saada perustuslaki hyväksyttyä jossain muodossa vuoteen 2009 mennessä. Mielestäni tässä vaiheessa pitäisi kuitenkin olla maltillinen. Duff ja ja Voggenhüber haluavat jo tässä vaiheessa hyväksyä perustuslain I ja II osat. Heidän mielestään III ja IV osioita voidaan käsitellä myöhemmin hallitustenvälisessä konferenssissa.

Heidän lähestymistapansa johtaisi perustuslain pilkkomiseen. Ajatus ei ole hyvä. Perustuslakia tulee käsitellä kokonaisuutena. Kaikki 448-artiklaa vaikuttavat kaikkeen. Huomenna perustuslakivaliokunnassa on luvassa mielenkiintoinen keskustelu…tai siis mielenkiintoinen ainakin kaltaiselleni instituutionörtille.

Mepin työhön voi hyvin soveltaa englanninkielistä sanontaa ”Jack of all trades, master of none”. Välillä pöydällä on niin paljon asioita, että mihinkään ei ehdi paneutua oikein kunnolla. Tänään päivä oli täynnä talousarviota, Turkkia ja kemikaalidirektiiviä.

Talousarviovaliokunnassa tentattiin komissaari Siim Kallasta. Paikalla oli myös tilintarkastustuomioistuin. Aiheena ikuisuuskysymys, eli komission tilintarkastus. Joka vuosi keskustellaan siitä, voiko tilintarkastustuomioistuin antaa puhtaita papereita komission varainkäytölle vai ei. Vastaus on aina sama: ”Juu, kyllä homma ton hyvin hoidettu, mutta emme voi antaa vastuuvapautta, koska joku promille on mahdollisesti huonosti hoidettu”. Näin on edetty 11 vuotta. Tämä vuosi ei tule olemaan mikään poikkeus.

Tänään kyseessä oli vain alustava keskustelu. Tilintarkastustuomioistuin julkistaa raporttinsa vasta marraskuussa. Sen jälkeen alkaa varsinainen tenttaus.

Ennen lounasta Olli Rehn oli ulkoasiainvaliokunnan kuultavana Turkin jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta. Asetelma ei ole muuttunut. Komissio ja Olli Rehn kehottavat jäsenmaita pitämään kiinni jo sovituista lupauksista. Jäsenyysneuvottelut aloitetaan 3. lokakuuta. Prosessi on päämäärää tärkeämpi. Jäsenyysporkkana johtaa muutokseen.

Valiokunnan keskustelussa oli myös havaittavissa perinteinen kahtiajako Turkin jäsenyyden kannattajien ja vastustajien välillä. Kannattajat korostivat jo sovittuja päätöksiä. Vastustajat vaativat lisäkriteerejä. Viime viikkoina yhtenä vaatimuksena on esitetty, että Turkki sitoutuu hyväksymään Kyproksen yhtenäisenä valtiona. Asiasta on neuvoteltu jo vuosikausia YK:n johdolla. Vaatimus on sinänsä oikea. Eihän EU:hun voi tulla maata, joka ei tunnusta toisen EU-maan olemassaoloa.

Oma veikkaukseni on, että unionin jäsenmailta tulee lähipäivinä yhteinen julistus, jossa Turkilta vaaditaan Kyproksen tunnustamista ennen EU-täysjäsenyyttä. Tämä viime metrien soppa syntyi kyllä ihan Turkin omasta keitosta. He julkaisivat vähän aikaa sitten julistuksen, jossa todettiin, että neuvottelujen aloittaminen ei tarkoita Kyproksen tunnustamista. Ei olisi kannattanut.

Iltapäivällä sisämarkkinavaliokunnassa oli tärkeä äänestys kemikaalidirektiivistä. Valiokunta antaa asiasta sinänsä vain lausunnon, koska vetovastuu on ympäristövaliokunnalla. Meidän kannalla on kuitenkin merkitystä, koska se antaa osviittaa ryhmien käyttäytymiselle ympäristövaliokunnassa.

Menossa kemikaalidirektiivin äänestys sisämarkkinavaliokunnassa. Nimikylttini on vihreä, koska olen varajäsen. Varsinaisilla jäsenillä on valkoinen nimikyltti.

Kaikkien yllätykseksi pöytään läntättiin kompromissiehdotus. Konservatiiviryhmän Helmut Nassauer ja sosialistiryhmän Béatrice Patrie löysivät toisensa. Kompromissia on haettu muiden ryhmien kanssa yötä päivää viimeisten vuorokausien aikana. Tavoitteena on ollut sovittaa yhteen niin työntekijöiden, kuluttajien kuin kemianteollisuudenkin intressit. Maanantai-iltana kompromissi saatiin puristettua valmiiksi. Se koostuu kolmesta osasta:

1. Rekisteröitävien aineiden priorisointi tulee perustumaan aineen oletettuun haittariskiin. Komissio ja Suomi ovat ajaneet määrään perustuvaa priorisointia, joka olisi kyllä ollut minustakn ehkä sittenkinviisaampi vaihtoehto. Saa nähdä, miten tämä tulisi käytännössä toimimaan.

2. Kemikaalin käyttö- ja myyntiluvan pituus tulee olemaan kerrallaan seitsemän vuotta.

3. Kemikaalivirastosta tulee huomattavasti komission esitystä vahvempi ja myös laajempi. Ei välttämättä huono asia Suomelle.

Illalla meille tulee 21 innokasta jenkkiopiskelijaa pizzalle. Kyseessä on entisen yliopistoni, Furman Universityn, vierailijaryhmä. Puhuin porukalle EU:sta eilen täällä parlamentissa. Valistunut ryhmä. Hyviä ja yksityiskohtaisia kysymyksiä muun muassa EU:n budjetista.

Ennen kotiinlähtöä teen kuitenkin historiaa. Uudet nettisivut toivat mukanaan helpomman käyttöjärjestelmän. Opin ensimmäistä kertaa laittamaan nettipäiväkirjan kuvineen nettisivuille. Voi sitä ylpeyden tunnetta. Olisi ehkä ollut taktisesti viisaampaa vain jatkaa tekstin tuottamista ja jättää tekninen puoli avustajille…Enää en kehtaa heitä enää tässä asiassa hirveästi pompottaa… Tai ehkä he voivat vastaisuudessa kirjoittaa nettipäiväkirjamerkinnät ja minä pistän ne sisään…No, jos ei silti.

Tässä tehdään historiaa. Pistän nettipäiväkirjan verkkoon ihan itse.

Mahtavan viikonlopun jälkeen iski huono maanantai. Tuntui jotenkin siltä, että lähes kaikki meni mönkään. Kotisivujen palvelin kaatui juuri sen jälkeen kun olin lähettänyt tiimikirjeen uusista kotisivuista. Toimiston printteri levisi. Mobistar, eli paikallinen matkapuhelinliittymä, karhusi jotain laskua, jota eivät ole koskaan lähettäneet.
 
Onneksi edes sisämarkkinavaliokunnan kokous palveludirektiivin kompromissiehdotuksista meni jotenkuten. Kompromissia haetaan direktiivin soveltamisalasta, yleishyödyllisistä palveluista (jotka rajataan soveltamisalan ulkopuolelle), alkuperämaaperiaatteesta (joka saanee uuden nimen, vaikka sisältö ei radikaalisti muutukaan) ja direktiivin valvonnasta. Kaikki osapuolet ovat tulossa toisiaan vastaan.
 
Seuraavaksi mietinnön laatija, Evelyn Gebhardt, lähettää valiokunnalle omat kompromissiehdotuksensa. Meidän ryhmämme pääneuvottelijana toimii britti Malcolm Harbour. Hän antaa ryhmämme kompromissiehdotukset Gebhardtille tänään. Niistä on ollut vääntöä ryhmän sisällä, mutta yhteinen sävel on löytynyt.
 
 
Kuva otettu sisämarkkinavaliokunnasta, jossa väännettiin palveludirektiiviä. Vieressäni istuu ryhmämme koordinaattori, Malcolm Harbour.

Mahtava fiilis. Istutaan kavereiden kanssa McLarenin ”motorhomessa”. Kimi on juuri voittanut Spa:n Grand Prixin. Kilistelemme skumppaa Kimin vanhempien kanssa.

Tapasimme varikolla myös Nico Rosbergin ja Heikki Kovalaisen. Kun olin ottanut yhteiskuvan Nicon kanssa, Keke sanoi, että ”hei, mä on muuten ton faija”…Viittasin isäni suuntaan ja sanoi, että ”toi on mun”.

Mikäs se Nicon faijan nimi olikaan?

Formulavarikko on muutoinkin bongaajien unelma. Päivän aikana näimme mm. Niki Laudan, Juan-Pablo Montoyan perheineen, Michael Schumacherin ja hänen koiransa, Norbert Haugin ja Ron Denniksen.
 

Kimin kanssa ei kilistelty.
 
Voitto kruunasi muutenkin loistavan viikonlopun. Meillä oli 20 hengen vierailijaryhmä Brysselissä. Porukka kävi parlamentissa ja komissiossa, jossa tapasimme Olli Rehnin.

Lauantaina olimme meillä grillaamassa. Paineita riitti, koska Jyrki Sukula oli vieraana. Seisoin grillin ääressä 4 tuntia. Hiki virtasi. Kukaan ei saanut ruokamyrkytystä. Jyrki kehui. Kohteliasta…
 

Bussissa matkalla Strasbourgista Frankfurtiin. Vasemmalla puolella istuu Lasse Lehtinen. Oikealla Esko Seppänen. Lasse lukee Guardiania. Esko Bild-zeitungia. Heitämme herjaa ja nautimme matkasta.
 
Tänään salissa oli suomalaisittain mielenkiintoinen keskustelu. Aiheena pohjoinen ulottuvuus. Keskustelu meni hyvin.  Osallistujiakin oli huomattavasti enemmän kuin marraskuussa 2003, jolloin Diana Wallis piti ainoan ei-suomalaisen puheenvuoron. Tällä kertaa kuusi ”ulkomaalaista” puhui aiheesta. Suomalaisista mikkiin tarttuivat Eija-Riitta Korhola, Riitta Myller, Satu Hassi, Esko Seppänen, Lasse Lehtinen, Paavo Väyrynen, Henrik Lax ja allekirjoittanut. Jos pistän vähän mutkat suoriksi niin lopputulema oli seuraavanlainen: pohjoista ulottuvuutta jatketaan ja kehitetään varsinkin ulkopoliittisena instrumenttina nimenomaan Venäjän suuntaan. Sellaisena se on hyväksi todettu ja nyt siihen pitää saada lisää vauhtia.
 
Laajentumisen jälkeen tulee myös kehittää Itämeriyhteistyötä. Sitä pidetään unionin sisäisenä toimintana, koska Itämeri on nykyään unionin ”sisämeri”. On hienoa, että pohjoinen ulottuvuus ja Itämeristrategia nostetaan esille. Suomalaisten mepitkin puhaltavat asiassa nyt yhteen hiileen. Hyvä. Näin saadaan parempia tuloksia. Ennen äänestyksiä pidin vielä puheenvuorot kehityspolitiikasta ja turismista sekä laiminlyödyistä taudeista kehitysmaissa. En tiedä tuliko maailmasta parempi paikka, mutta ainakin puhujien mielestä se varmaan tuntui siltä.
 
Uudet sinkkiarkut, joilla roudataan tavaraa Brysselin ja Strasbourgin välillä.
 
Jos kaikki on hyvin, niin lukijalla on nyt edessään uudistetut kotisivut. Jos ei ole, niin paina ”refreshiä”. Mikael Siirilä, Jani Johansson, Tero Luoma, Heli Lehtonen ja Lauri Tierala ovat tehneet loistavaa työtä. Pekka Mustonen on ottanut niin hienoja kuvia kuin huonosta kohteesta voi ottaa (tämä ei viittaa ”avustajat” osioon). Uudistuksen tavoitteena on antaa entistä kattavampi kuva europarlamentaarikon työstä. Edellinen sivusto oli suunniteltu pitkälti vaalikampanjaa varten. Ne muokattiin toki mepin työhön sopiviksi, mutta kunnon kauneusleikkaus tehtiin vasta nyt. 
 
Sivuilla käy päivittäin noin 400 vierailijaa, ja palautetta tulee paljon. Uudistus onkin tehty pitkälti kävijäpalautteen pohjalta. Sivujen visuaalista ilmettä on kohennettu, värimaailmaa on rikastettu, sisältöä on monin verroin entistä enemmän ja navigaatiota on kohennettu mm. haku-toiminnon avulla. Uutta materiaalia sivustolla julkaistaan lähes päivittäin. Uutuuksia on paljon: päiväkirjasta löytyy jatkossa valokuvia, kalenteri on aiempaa tarkempi ja avustajat esitellään kunnolla. Sivusto on rakennettu ajankohtaisten parlamenttityöhön liittyvien aihekokonaisuuksien ympärille. Sokerina pohjalla on kuukausittainen chatti. Toivottavasti lukija saa kicksejä uusista sivusta. Otan mielelläni vastaan palautetta: negatiivista ja positiivista. 

Täysistuntoviikkojen keskiviikko iltana tulee aina sellainen olo, että ”nyt hellittää”. Tällä viikolla en kuitenkaan voi vielä nostaa kaasujalkaa. Huomenna minulla on vielä kolme täysistuntopuheenvuoroa. Tämä viikko taisi mennä vähän överiksi: pidän yhteensä kuusi puheenvuoroa täykkärissä…Aiheina: tekstiilit, lasten lääkkeet, kaksi kertaa turismi, laiminlyödyt taudit kehitysmaissa ja lopuksi vielä pohjoinen ulottuvuus.
 
Tiedän, tiedän…olen aiemmin sanonut, että täysistuntopuheenvuoroilla ei ole suurempaa merkitystä. Olen edelleen samaa mieltä, mutta puhua pitää. Mitä tärkeämpi aihe, sen parempi. Yleensä kun pyytää kuutta puheenvuoroa, niin saa korkeintaan kaksi. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että sain jostain syystä kaikki puheenvuorot, joita ryhmältä pyysin. Onneksi Lauri Tierala, Heli Lehtonen ja Kai Mykkänen ovat syöttäneet minulle hyvää taustamateriaalia. Omaa valmistautumista kannustaa, että en pidä puheita papereista. Ei voi ainakaan olla suoraan paperista lukeva papukaija.
 
Aamu alkoi perinteisellä suomalaisten meppien ja Olli Rehnin välisellä tapaamisella. Yhteiset aamupalat ovat hyödyllisiä ja tällä kertaa keskustelu pysyi raitella…melkein loppuun saakka. Olli antoi hyvän tilannekatsauksen laajentumisesta. Yleinen ilmapiiri on, että jo sovittujen laajentumissuunnitelmien kanssa edetään. Tämä tarkoittaa, että Romaniasta ja Bulgariasta tulee EU-jäseniä vuonna 2007, jos ne täyttävät kriteerit. Kroatian kanssa aloitetaan neuvottelut kunhan saadaan todistusaineistoa siitä, että kroaatit tekevät kaikkensa sotarikollisten löytämiseksi. Muutamien maiden pyristelystä huolimatta näyttää siltä, että Turkin kanssa aloitetaanjäsenyysneuvottelut 3. lokakuuta.
 
Aamun toinen kohokohta oli tapaaminen brittien Eurooppa-ministerin, Douglas Alexanderin, kanssa. Aiheena pohjoinen ulottuvuus. Tapaamisessa oli läsnä meppejä Itämerityöryhmästä, mm. Satu Hassi, Henrik Lax, Toomas Ilves (Viron entinen ulkoministeri) ja Vytautas Landsbergis (Liettuan entinen presidentti) ja Jerzy Busek (Puolan entinen pääministeri). Alexander suhtautui myönteisesti pohjoiseen ulottuvuuteen ja Itämeristrategiaan. Itämeriryhmän puheenjohtaja Beazley lupasi tomittaa Itämeristrategiamme brittiministerille heti sen valmistuttua.
 
Tänään oli monta mielenkiintoista äänestystä (mm. lastenlääkkeistä), mutta ”seksikkäin” oli nk. ”auringonvalodirektiivi”. Tämä asia on herättänyt paljon polemiikkia tyyliin ”EU haluaa säännellä auringonvaloa!”. Kyse oli ehdotuksesta, jonka piti puuttua riskeihin, joita optiselle säteilylle altistumien aiheuttaa. Onneksi meidän poliittisen ryhmän kanta voitti. Sen seurauksena auringonvalon riskien arvioiminen jää edelleen jäsenmaiden vastuulla. Oikeastaan aika hyvä torjuntavoitto.
 
 
Tämä kuva on otettu istumapaikaltani. Äänestämme välillä sähköisesti ja välillä ihan vaan viittaamalla. Edessä brittikonservatiivien ”chief whip” (eli piiskuri) Neil Parish viittoilee ohjeita omalle ryhmälleen.
 
Iltapäivällä puhuin salissa turismin merkityksestä. Turismi on tärkeä alue monella tavalla. Se tuo ihmisiä yhteen (mainoskatko: Connecting People) ja avartaa. Se on taloudellisesti tärkeä palvelusektori, joka vastaa 4 prosenttia Euroopan bkt:stä ja työllistääkuusi miljoonaa ihmistä! Turismi on alue jossa EU:n tuomat kiistattomat edut ehkä eniten näkyvät ikään, kansalaisuuteen, sukupuoleen ja varallisuuteen katsomatta. Tuin mietintöä, joka kehottaa jäsenmaita läheisempään yhteistyöhön tälläkin sektorilla. Lopuksi en malttanut olla heittämättä pientä piikkiä Berlusconin ja Chiracin suuntaan. Toivoin heidän lukevan ehdotuksen ja saavan siitä inspiraatiota kulinaristiseen matkusteluun ympäri Eurooppaa.

Työntäyteinen päivä. Herätys klo. 6.30. Viimeinen täysistuntopuheenvuoro klo. 23.00. Siihen väliin kokouksia, kirjoittelua ja äänestyksiä.

Aamulla viimeistelin englanninkielisen kolumnin Iñigo Méndez de Vigon kanssa. Aihe: ”Miten perustuslaki saadaan uudetaan liikkeelle?”. Yritämme saada sen julkaistua jossain kansainvälisessä lehdessä lähiaikoina.

Aamulla tapasin myös Satu Hassin. Juttelimme kemikaalidirektiivistä, joka tunnetaan myös nimellä REACH. REACH on iso lainsäädäntöpaketti, jolla säädellään kemikaalien rekisteröintiä, arviointia ja lupamenettelyä. Päätavoitteena esityksessä on tietysti, että meihin ja ympäristöön kertyisi nykyistä vähemmän haitallisia kemikaaleja. REACHin toteuttamisessa avainasemassa tulee olemaan Suomeen perustettava kemikaalivirasto.

Usein poliitikot ovat aivan riippuvaisia asiantuntijoista. En pysty tekemään omin voimin esim. kustannusarviota REACHista. Teollisuuden mukaan ehdotuksen kustannukset voivat olla jopa useamman prosentin bruttokansantuotteesta, ympäristöjärjestöjen mukaan taas säästyvillä terveydenhoitokuluilla katetaan kustannukset ja ylikin. Sitten on vain päätettävä, kenen laskelmat ovat uskottavimpia.

REACH oli muutenkin tänään vahvasti esillä. Siitä puhuttiin Itämeriryhmän kokouksessa ja ympäristöjärjestö WWF:n lounaalla, jota isännöi Jari Luukkonen.

Iltapäivällä Suomen ulkoasiainministeriön Maimo Henriksson esitteli pohjoista ulottuvuutta. Kaikin puolin hyvä esitelmä. Tuntuu siltä, että pohjoiseen ulottuvuuteen on tullut lisää vauhtia viime talven poliittisen polemiikin jälkeen.

Paavo Väyrystä ja minua jäi kuitenkin vaivaamaan, että pohjoisesta ulottuvuus nähdään ainoastaan osana Euroopan unionin Venäjä-politiikkaa, siis EU:n ulkopolitiikkana. Tässä tahtoo jäädä Itämeri jalkoihin. Se on valitettavaa, koska juuri laajentumisen jälkeen Itämerestä on tullut EU:n sisämeri. Tätä tilaisuutta ei pidä hukata. Nyt pitää myös panostaa Itämereen.

Pohjoisen ulottuvuuden ongelmaa kuvastaa, että asia nostettiin yllättäen täysistunnon asialistalle väärällä nimellä. Asialistalla lukee ”Nordic dimension”, eli Pohjoismaiden ulottuvuus. Auts!

Satu Hassin kanssa on aina mukava rupatella. Meppi, joka paneutuu asioihin.

Istun autossa matkalla Strasbougiin. Oikeastaan aikamoinen säkä, että istun juuri tässä autossa. Suzannen käsilaukku jäi eilen auton avaimineen Tukholmaan (mun moka, tietenkin).

Jani Johansson oli jättänyt automme lentoaseman parkkipaikalle. Sovitun mukaisesti hänen piti ottaa avain mukaan Suomeen.

Eli kun astuimme eilen koneesta ulos luulin, että Strasbourgin matkalle pitäisi löytää joku vaihtoehtoinen kyyti. Lauantaina matkalla lentoasemalle Janin piti viedä Ville Itälän avustaja Marja Koskela kotiin. Eteen sattui joku tietyö ja aika kävi niukaksi. Marja tulikin mukaan kentälle ja Jani jätti hänelle auton avaimen.

Niinpä meillä olikin auton avain Brysselissä ja nyt istumme avustajani Lauri Tieralan ja Eija-Riitta Korholan avustajan Miikka Niemisen kanssa syksyn ensimmäisellä Strassimatkalla.

Viikonloppu oli hienoa hienompi. Syötiin ja seurusteltiin kavereiden kanssa aamusta iltaan. Ohjelmassa oli kolme illallista, kaksi lounasta ja brunssi. Tänään ei ole ainakaan nälkä. Tukholman säät suosivat ja näimme Ruotsin helmen kauneimmillaan.

Asuimme Jonnen ja Karinen luona Brommassa. Tukholmassa tuntee aina olevansa keskellä saaristoa. Niin myös Brommassa. Alueen viehätystä ei ainakaan vähennä, että se on täynnä pittoreskejä puutaloja.

Täysituntoviikosta on jälleen kerran tulossa vauhdikas. Kalenterissa 40 merkintää. Viikon päätteeksi Brysseliin tulee mielenkiintoinen vierailuryhmä.

 

Matkalla Strasbourgiin vaalimme aina perinteitä. Heti kun tulemme Ranskan puolelle pysähdymme McDonaldsiin. Kuvassa Lauri ja Miikka nauttivat ranskalaisista maataloustuotteista.