Ensimmäinen lomaviikko on takana päin. Hyvin on päästy irti työstä. Lasten ”yksinhuoltajuus” ei ole paha asia, jos haluaa pistää työasiat sivuun. Mitä tuo lyhenne EU tarkoittikaan…?

Suzanne oli töissä koko viikon. Minä puuhastelin Emilien ja Oliverin kanssa. Ei tullut ainakaan aika pitkäksi. Kävimme puistoissa, uimassa, piknikillä, pyöräilemässä, paikallisessa puuhamaassa, liikennemuseossa ja leikimme muuten vaan kotosalla. Hauskaa oli.

Samalla kun oli hauskaa niin valehtelisin jos väittäisin, että oli helppoa. Kaikki vanhemmat, ja varsinkin ne jotka ovat yksin kotona lasten kanssa, tietävät mistä puhun. Minuutiksikaan ei pysähdytä. Jos ei peuhata, niin pannaan paikkoja kuntoon, siivotaan, pestään pyykkiä ja tiskataan. Kaksin on helpompi kuin yksin.

On hienoa saada viettää laatuaikaa lasten kanssa. Tässä ammatissa kun aika lasten kanssa on aina kortilla, vaikka miten yrittäisi.

Viikon aikana tuli oikeastaan vain muutama työpuhelu. Muutama toimittaja soitti ja halusi jutella EU-asioista. Eräällä Helsingin Sanomien toimittajalla oli varmaan naurussa pitelemistä, kun vastailin kysymyksiin Euroopan parlamentin suosionlaskusta samaan aikaan, kun Emilie halusi, että menen ”pyyhkimään” ja Oliver vaati kovaäänisesti lisää omenaa. Keskity nyt sit siinä…

Viime viikon European Voice -profiili taisi myös herättää aika paljon hilpeyttä. Ei ihme. Ainakin jutun liitteenä ollut kuva sai monet miettimään, onko nyt löytynyt tapa pitää perustuslaki pystyssä Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksistä huolimatta. Eihän se kuva mitään, mutta se pitkä poseeraus oli raskasta…

Sain tänään viimeinkin Emilien leikkimökin maalattua. Tuolla pihalla se seisoo kirkkaan punaisena. Räystäät, ikkunat, ovi ja terassin pystypalkit hohtavat valkoisina. Oikein perinteinen suomalainen maalaismökki. Myönnettäköön, että olen jopa hiukkasen ylpeä lopputuloksesta, koska olen aina ollut melkoisen kömpelö kaikissa käytännön hommissa.

Ensimmäisellä lomaviikolla sää ei oikein suosinut. Ensi viikolle luvataan onneksi parempaa. Meillä onkin ensi viikolla tupa täynnä. Parhaat kaverini, Johan ja Jonne, ovat tulossa perheineen kylään. Jonnella ja Karinilla on kolme lasta – Julian, Elisa ja Samuel. Johanilla ja Anniksella on yksi poika – Jonatan. Tiedossa on vilkas viikko ja jos oikein hyvä säkä käy, niin pääsen jopa vetäisemään golfrundin.

Hyvää Ranskan kansallispäivää!

No nyt se loma vihdoin alkaa. Pientä pöydänsiivousta ja viimeisten rästihommien hoitoa, ja se on sitten siinä. Viikko meni valiokunnissa brittiministereitä tentatessa. Perustuslakivaliokunnan vieraana oli tänään Eurooppa-ministeri Douglas Alexander. Hyvän sukunimen lisäksi ministeri klaarasi ristikuulustelun hyvin.

Luen juuri Robert Pestonin kirjaa Gordon Brownista. Siitä jää sellainen kuva, että skottilainen Alexander voi hyvinkin olla Britannian seuraava ulkoministeri…

Olen nyt ollut vuoden meppinä. Kokemus on ylittänyt kaikki odotukseni. En voisi kuvitella työtä, josta olisin enemmän innoissani. Joka päivä oppii jotain uutta, ja samalla saa temmeltää aihepiirin parissa, josta luulee jotain osaavansa.

Teimme eräänlaisen inventaarion vuoden tohinoista. Se näyttää tältä:

1. Mietinnöt: 3 (joista 1 meni ”vain” parlamentin puhemiehistölle)

2. Lausunnot: 3

3. Valiokuntapuheenvuorot: yli 50

4. Täysistuntopuheenvuorot: 11

5. Lennot: 108 (54 edestakaista)

6. Meppikiertuepäivät: 35 (joissa noin 6 tapahtumaa per päivä)

7. Kaupungit: Tampere, Helsinki, Lahti, Vaasa, Espoo, Turku, Vantaa, Seinäjoki, Oulu, Lappeenranta, Imatra, Kouvola, Jyväskylä, Hämeenlinna, Lempäälä, Vammala, Hämeenlinna, Janakkala, Kuopio, Laihia, Pori, Säkylä, Kauhava, Forssa (ja monissa toki useamman kerran)

8. Viikottaisten kalenterimerkintöjen keskiarvo n. 30 (Strasbourg-viikkoina jopa 50)

9. Kolumneja: tasan 60

10. Päiväkirjamerkintöjä 208

Vuoteen voi olla kaikin puolin tyytyväinen, eikä vain sen takia, että on ollut kivaa. Meidän meppiryhmällä on hyvä henki päällä. Villen, Piitun ja Eija-Riitan kanssa on kiva tehdä hommia. Avustajani ovat loistavia, siis todella loistavia! Energia-aste on pysynyt korkealla. Alussa oli aika paljon stressiä, nyt rutiinit ovat asettuneet kohdalleen.

Itse olen tyytyväinen valiokuntatyöhöni, meppikiertueeseen ja medianäkyvyyteen. Olen vähemmän tyytyväinen työhöni EPP-ryhmän sisällä. Porukkaa olen toki oppinut tuntemaan ja verkottuminen on toiminut, mutta varsinaiseen poliittiseen peliin en ole ryhmän sisällä ainakaan vielä tarttunut.

Kokoomuksella menee muutenkin tällä hetkellä hyvin. Profiloiduimme mielestäni hyvin, ei vähiten ulkopolitiikassa. Olemme Suomen nuorekkain ja dynaamisin puolue. Jyrki Katainen on johtanut puolueen uuteen nousuun. Voitimme EU-vaalit. Kunnallisvaalit menivät erittäin hyvin. Sauli Niinistön presidentinvaaliehdokkuus jatkaa menestysten sarjaa. Ei kannata ennakoida tulevaisuutta… mutta on jotenkin sellainen hytinä, että pressanvaalit menevät yli odotusten.

Kotopuolessa kaikki on mallillaan. Vuoden mittaan perherutiinit ovat asettuneet uomiinsa. Strasbourgin viikot ovat raskaita. Muuten monikulttuurisen perheen arki toimii, vaikka molemmat vanhemmat ovat töissä. Rakkauden puutteesta meidän perhettä ei ainakaan voi syyttää.

Nyt on siis edessä kuuden viikon loma. Suzannin loma on vain kolme viikkoa, joten meikäläisen päivät menevät pitkälti lasten kanssa puuhastellessa. Olemme kaksi viikkoa täällä Brysselissä, kaksi viikkoa Italiassa ja sitten taas kaksi viikkoa Brysselissä. Ei voi valittaa.

Seuraavien viikkojen aikana kirjoittelen päiväkirjamerkintöjä satunnaisesti. Jos niistä odottaa EU-analyysia, niin kannattaa varmaan jättää lukematta. Hyvää kesää kaikille!

Valiokuntaviikko on päällä, mutta parlamentissa on selvästi lomafiilis. Itse juoksen kyllä valiokunnasta toiseen. Pää roikkuu kyllä mukana, mutta sydän sykkii jo perjantaille, jolloin varsinainen loma alkaa.

Sisämarkkinavaliokunnassa olemme jatkaneet palveludirektiivin puimista. Muutosehdotuksia on 1154! Lomien aikana niistä laaditaan kompromissiehdotukset. Suunnitelmien mukaan valiokunnassa äänestetään muutoksista 13.9. En usko, että aikataulu toteutuu, vaikka mietinnön laatija, saksalainen sosialisti Evelyne Gebhardt, niin toivoisikin. Saksassa järjestetään näemmä vaalit 17.9.

Britannian ulkoministeri Jack Straw oli tänään ulkoasiainvaliokunnan kuultavana. Britit pärjäävät aina hyvin väittelyissä. Niin myös Straw. Kysyin häneltä perustuslain toimeenpanosta. Halusin tietää EU-ulkoministeriön, terrorismilausekkeen ja turvatakeiden tulevaisuudesta.

Strawn mielestä ulkoministeriö ja turvatakeet eivät toteudu ilman perustuslakia. Terrorismilauseke on kuitenkin hänen mielestään jo voimassa. Tämä on mielestäni merkittävä vastaus Suomen kannalta. Jos EU:lla ei ole turvatakeita, niin ei niitä ole Suomellakaan.

Loput päivästä suunnittelimme avustajieni Jani Johanssonin ja Lauri Tieralan kanssa uudistuvien kotisivujeni ulkoasua ja sisältöä. Homma etenee ja uudet sivut avataan 1.9. Palkkaamamme firma on tehnyt hyvää jälkeä. Avustajat ovat laatineet entistä paremman sisällön.

Lentokoneessa matkalla Helsingistä Brysseliin. Seuraavan kerran lennän vasta kolmen viikon päästä, ja silloinkin ”vain” Italiaan lomailemaan. En muista milloin olisin viimeksi ollut kolme viikkoa lentämättä. Taisi olla Oliverin syntymän tienoilla huhtikuussa 2004.

Takana on rentouttava viikonloppu. Maikkarin aamutelkkarissa oli hauskaa. Katja Kannonlahden kanssa oli kiva tehdä juontohommia. Ohjelman piti olla kevyt, mutta Lontoon pommi-isku muutti luonnollisesti käsikirjoituksen. Ensimmäisenä vieraana oli Supon terrorisminvastaisen taistelun päällikkö Pekka Selin. Muutenkin käsittelimme aihetta lähes koko ohjelman ajan. Surun ja huumorin välinen tasapaino ei ole aina helppo.

Perjantaina osallistuin myös eurooppalaisten yritysjohtajien seminaariin. Pohdittiin Euroopan tulevaisuutta. Monet olivat huolestuneita Euroopan kilpailukyvystä. Tässä ei oikeastaan ole mitään uutta. Yritysjohtajien tehtävänä on herättää yhteiskunnallista keskustelua vaatimalla uudistuksia. Tulevaisuuspelottelu on osa tätä pakettia.

Seminaarissa oli tällä kertaa myös kourallinen optimisteja, jotka uskoivat parempaan tulevaisuuteen. Itse kuuluin niihin. Nyt tarvitaan johtajia, jotka palauttavat Euroopan itsetunnon. Euroopan unioni on historiallinen menestystarina. Senkin voisi sanoa ulos useammin. Kilpailukyky ei ole niin heikko kuin usein väitetään.

Yhtenä seminaariteemana oli transatlanttiset suhteet. Samaa aihetta puitiin myös edellisellä kerralla, kesällä 2003. Tällä kertaa ilmapiiri oli aivan erilainen. Erimielisyydet Irakista eivät enää paina päälle. Bushin hallinnon ulkopolitiikka on maltillisempaa. Euroopan ja Amerikan sävel on kertakaikkiaan yhtenäisempi.

Seminaarin jälkeen oli aika vaihtaa vapaalle. Lauantai-aamuna isä-Pappa ajoi minut Inkooseen, jossa hyppäsin kaverini Kai Seikun kyytiin. Suuntana Turku ja Ruisrock. Siellä meitä odotti kaveriporukka, johon kuuluivat mm. Eka ja Annika Ruola sekä Panu Pappanen.

Päivän ohjelma alkoi Pekka ja Marjo Ruolan isännöimällä lounaalla Turun Linnan Herrainkellarissa. Oli sen verran hyvää, että olisi varmaan maistunut Chiracillekin. Linnasta suuntasimme Ruisrockiin. Kulttuurikokemus vailla vertaa, vaikka tunsin itseni välillä vanhaksi sedäksi…

Myönnettäköön, että emme me nähneet monenkaan bändin soittavan. ”22 Piste Pirkko” soi taustalla, kun nautimme terassin antimista. ”Him” soitti sen verran myöhään, että porukkamme oli jo siinä vaiheessa illastamassa Turun keskustassa. Lauantai-iltana tapasin myös Turun kaupunginhallituksen nuoren puheenjohtajan Aleksi Randellin. Loistotyyppi. Hänestä kuulemme vielä kansallisessa politiikassa…enkä takuulla ole ensimmäinen joka tämän sanoo.

Festareilla oli paljon tuttuja, mm. jääkiekkoileva pikkuserkkuni Joel Salonen. Joel on pelannut TPS:ssä ja Saipassa. Nykyään hän pelaa Italian liigaa.

Sunnuntaina ajoimme Inkooseen, jossa nautimme lounaan ja katsoimme formulat Kain ja Paulan mökillä. Venematkalla takaisin mantereen puolelle totesin, että ”huomenna tähän aikaan olen sisämarkkinavaliokunnassa puhumassa palveludirektiivistä”. Niin ne maisemat vaan muuttuu. Vielä viisi päivää töitä ja sen jälkeen meikäläinenkin vaihtaa lomamaisemiin.

Juuri ennen lentoa kuulin, että Luxemburg on äänestänyt perustuslain puolesta. Hienoa! Vaikka perustuslaki ei varmaankaan astu voimaan nykymuodossa, niin jokainen siihen liittyvä positiivinen viesti otetaan ilolla vastaan. Mitä useammat sen hyväksyvät sen parempi. Ensi keväänä voidaan olla tilanteessa, jossa yli 2/3 jäsenmaista on hyväksynyt sopimuksen. Se asettaisi entistä enemmän paineita tehdä jotain nykyiselle sopimusmuutosmenettelylle. On absurdia, että yksittäinen jäsenmaa voi estää muiden maiden etenemisen.

Ensimmäisen meppivuoden viimeinen lento Brysselistä Helsinkiin. Laskimme vuoden aikana tehdyt laskut ja nousut. Niitä on yhteensä 108! Kohta tulee kolmen viikon tauko lentoihin. Odotan taukoa kuin kuuta nousevaa.

Viikonlopusta on tulossa mielenkiintoinen. Huomenna juonnan Katja Kannonlahden kanssa ”Maikkarin” aamu-tv:n. Vieraina ovat mm. Ranskan suurlähettiläs Jean-Jacques Subrenat, vuorineuvos Georg Ehrnrooth ja EVA:n johtaja Risto Penttilä sekä St. Louis Blues jääkiekkojoukkueen varatoimitusjohtaja Jarmo Kekäläinen. Aamutelkkarin juontaminen on aina yksi kesän kohokohdista.

Perjantaipäivän vietän Euroopan yritysjohtajien seminaarissa Kalastajatorpalla. Seminaarissa pohditaan, miten Euroopan saisi taas ”liikkeelle”.

Lauantaina on vuorossa Ruisrock. Matkassa on 8 hengen kaveriporukka. Taitaa olla ensimmäinen kerta Emilien syntymän jälkeen, kun lähden kaveriporukan kanssa reissuun. Tällä matkustusmäärällä sitä ei oikein tee mieli lähteä reissulle ilman perhettä.

Kuulin dramaattiset uutiset Lontoosta tänään juuri ennen täysistunnon äänestyksiä. Järjetöntä! Silmittömällä väkivallalla ei saavuteta mitään. Idealistin sydän vuotaa verta. Eikö maailmasta saa kytkettyä pahaa pois?

En ole koskaan saanut yhtä paljon positiivista palautetta kuin tänään. Syynä eilen pilke silmäkulmassa lähetetty illalliskutsu Jacques Chiracille. Useat mepit tulivat juttelemaan. Kyselivät olenko vielä saanut vastausta. En vielä.

Onnittelusähköposteja tuli ainakin Puolasta, Japanista, Britanniasta, Ranskasta, Belgiasta ja tietenkin Suomesta. Useat EU-virkamiehet lähettivät myös viestejä. Kaikki pitivät kutsua hauskana vetona. Oli oikeastaan vain yksi henkilö, joka ei pitänyt kutsusta. Hän on suomalainen meppi, joten sillä nyt ei välttämättä ole sen koommin väliä.

Kansainvälinen media innostui myös kirjeestä. Koko päivän on tullut annettua haastatteluja eri maiden TV- ja radiokanaville. Huumori yhdistää Eurooppaa.

Tänään pidin myös viikon toisen ja kolmannen puheenvuoron täysistunnossa. Ensimmäisessä puhuin Afrikasta ja köyhyyden kitkemisestä. Nostin esille kolme asiaa:

1. Kehuin ”Making Poverty History” -kampanjaa. Ehdotin velkojen anteeksiantamista, kehitysavun kasvattamista ja reilua kauppaa.

2. Lyhyellä aikavälillä korostin, että halpojen maataloustuotteiden dumppaaminen on lopetettava ja lainojen ehtoja on muutettava.

3. Pitkällä aikavälillä ehdotin uutta ”Afrikka-strategiaa”. Sen tavoitteena olisi käsitellä manteretta kokonaisvaltaisesti. Tämä edellyttää EU:lta johdonmukaista kehitys- ja kauppapolitiikkaa. Ehdotin myös, että Euroopan kehitysrahasto (EDF) liitetään osaksi unionin budjettia.

Toinen puheenvuoro oli niin kutsuttu ”äänestysselitys”. Sana kuulostaa sinänsä kauhealta, mutta kyseessä on perustelu omalle äänestyskäyttäytymiselle. Ohjelmistopatenttidirektiivin kaatumisen jälkeen totesin, että on parempi olla ilman direktiiviä kuin elää huonon direktiivin kanssa. Totesin myös, että ilman yhteisiä patenttisääntöjä emme kuitenkaan voi ikuisesti elää. Olin siis internetin sanavapautta puolustavan Effin kanssa samoilla linjoilla.

Palautetta tämän asian tiimoilta tulee edelleen paljon. Suurin osa on kiittelevää. Monet avoimen lähdekoodin puolustajat ovat kiitelleet toimintaamme direktiivin valmistelussa.

Iltapäivällä meillä oli seksuaalivähemmistöryhmän hallituksen kokous. Sovittiin muun muassa seuraavan laajemman kokouksen aiheesta. Aiomme käsitellä Turkin seksuaalivähemmistöjen asemaa viikkoa ennen kuin jäsenyysneuvottelut alkavat Turkin kanssa.

Illalla oli puhti loppu. Täysistuntoviikkojen pahin hälinä loppuu usein keskiviikkoiltana. Juuri nyt väsyttää, mutta fiilis on ihan hyvä. Nautimme äsken Eija-Riitan, Miikan ja Laurin kanssa lasillisen elsassilaista Tokay Pinot Gris valkoviiniä. Nyt sushille.

Täysistuntoviikolla tiistaisin mennään aina lujaa. Tänään harvinaisen lujaa. Ohjelmistopatenttidirektiivi ja Ranskan presidentti Jacques Chirac pitivät mielen virkeänä…

Aamu alkoi kokoomusmeppien perinteisellä lehdistöaamiaisella. Pääaiheena ohjelmistopatenttidirektiivi. Meidän ryhmässämme Piia-Noora Kauppi on toiminut veturina. Ja hyvin onkin.

Direktiivi on ollut lainsäädäntöputkessa jo kauan ja herättänyt paljon tunteita. Koko asiasta on rakennettu Daavidin ja Goljatin välinen kamppailu. Daavidia edustavat ”open source”-ohjelmoijat ja pienyrittäjät. Goljatin puolta edustavat IT-suuryritykset.

Välillä tuntuu siltä, että koko homma on riistäytynyt käsistä. Vastakkainasettelua on dramatisoitu, ja samalla EU:n instituutiot ovat ajautuneet tyypilliseen valtakamppailuun. Tänään näyttääkin siltä, että parlamentti kaataa koko direktiiviehdotuksen huomenna. Lobbauksen ristipaineessa direktiivistä on ollut tulossa sellainen sillisalaatti, että itsekin kannatin hylkäämistä ryhmäkokouksessamme. On parempi jättää laki säätämättä kuin säätää huono laki.

On harvinaista, että parlamentti kaataa ehdotuksen jo toisessa lukemisessa, ennen varsinaista sovittelua. Se ei välttämättä anna hyvää kuvaa EU:n päätöksenteosta. Toisaalta se on osoitus pelin kovenemisesta ja siitä, että päätöksenteko politisoituu entisestään.

Tämän komission aikana ei oletettavasti ole tulossa uutta ehdotusta. Käytännössä siis jatketaan nykykäytäntöä, jossa Euroopan patenttitoimisto pyörittää patentteja Euroopan patenttisopimuksen pohjalta, ilman demokraattista ohjausta. Ei hyvä tämäkään.

Presidentti Chirac vauhditti päivän kevyempää puolta. Lehtitietojen mukaan hän oli todennut, että vain suomalainen ruoka on brittiläistä ruokaa huonompaa. Me Suomessa otamme nämä asiat vähän liian raskaasti, joten yritin viljellä asiassa huumoria.

Suzannen suostumuksella lähetin Chiracille illalliskutsun. Ajattelimme tarjota hänelle suomalais-brittiläistä ruokaa, joka on valmisteltu suomalaisista ja brittiläisistä raaka-aineista. Pyysin Jyrki Sukulaa laatimaan menun. Se on seuraavanlainen:

· Fish and chips – muikunmätiä ja puikulaperunachips
· Tattiliemi ja lanttukukko
· Ahvenanmaan karitsa ja nokkosmuusi
· Mesimarjaviinissä marinoidut metsämarjat ja ternipudding

Katsotaan mitä Chirac vastaa… Ainakin meppikollegat pitivät jekkua hauskana. Alain Lamassoure kertoi, että Chiracilla on hyvä huumorintaju. Toivottavasti…

Illan ryhmäkokouksessa tunteet kävivät vähän kuumana. Ohjelmistopatenttidirektiivi, laajentuminen ja aamupäivän äänestykset virittivät keskustelua. Keskustelu päättyi normaaliin tapaan vasta kello 21.00 jälkeen. Sen jälkeen lähdimme kokoomusmeppien yhteiselle ilalliselle juhlistamaan ensimmäisen yhteisen meppivuoden päättymistä. Hauskaa oli.

Leppoisa viikonloppu takana päin. Puuhasteltiin kotona ja maalailtiin Emilien leikkimökkiä. Säät suosivat. Toisella silmällä katseltiin Live 8 konserttia, Wimbledonin tennistä ja Ranskan Grand Prixia. Federer oli ylivoimainen. Williamsin ja Davenportin matsi oli jännä. Williamsin pinna piti.

Formuloissa ranskalainen auto ja moottori yhdistettynä espanjalaiseen kuljettajaan vei voiton. Saksalainen moottori, brittiläinen auto ja suomalainen kuski toivat hyvän kakkossijan. Heijastaako tämä jollain tavalla EU:n nykytilaa…?

Live 8 konsertti oli toistamiseen erinomainen. Institutionalistina jäi kuitenkin ihmetyttämään, miksi juuri G8-maat olivat muusikoiden kohderyhmänä. 55 prosenttia maailman kehitysavusta tulee EU:sta ja sen jäsenmaista. EU-maista Britannia, Ranska, Saksa ja Italia(!) ovat mukana G8-ryhmässä.

Kolmannen maailman köyhyyden kitkemiseen tarvitaan toki muutakin kuin kehitysapua. Itse liputan esimerkiksi reilun kilpailun ja velkojen anteeksiantamisen puolesta.

Suzannen vanhemmat olivat lauantaina Edinburgissa marssimassa ”Make Poverty History”-tapahtumassa. Paikalla oli 250 000 ihmistä kehottamassa rikkaita maita toimiin köyhyyden kitkemiseksi. Onnistunut mielenosoitus. Kerrankin marssi sujui rauhallisesti ja pahimmat huligaanit ohjattiin tyylikkäästi sivuun. Appiukko ja anoppi eivät olleet huligaanien joukossa…

Tänään alkoi viimeinen täysistuntoviikko ennen lomia. Automatka Strasbourgiin sujui hyvin. Avustajani Lauri Tierala hyppäsi rohkeasti rattiin testaamaan Ranskan moottoriteitä. Hyvin meni. Osoitus siitä, että suomalainen ajokortti toimii myös Keski-Euroopassa.

Täysistuntoviikon asialistalla on paljon mielenkiintoisia aiheita ohjelmistopatenttidirektiivistä köyhyyden poistamiseen Afrikasta. Palaan näihin yksityiskohtaisemmin viikon mittaan.

Saavuttuani Strasbourgiin kävin perinteisellä lenkillä. Sen jälkeen oli vuorossa ryhmäkokous, kokoomusmeppien yhteispalaveri, sisämarkkinavaliokunta ja Olli Rehnin kuuleminen ulkoasiainvaliokunnassa.

Rehn selosti komission viime viikolla julkaisemaa kehystä, jonka pohjalta on tarkoitus aloittaa jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa. Komission asiakirja on hyvä. Ilmapiiri laajentumiselle ei ole otollinen, mutta komissio pitää pään kylmänä. Jos jostain sovitaan, niin siitä pidetään kiinni.

Prosessi on Turkin kohdalla tärkeämpi kuin päämäärä. Jäsenyysperspektiivi pakottaa muutokseen.

Neuvotteluraamit ovat tiukat. Neuvottelut Turkin kanssa aloitetaan 3. lokakuuta. Niiden odotetaan kestävän kymmenen vuotta. Jäsenyys ei ole automaatio. Vain yksi on varmaa, matkalla jäsenyyteen nähdään vielä paljon draamaa.