Liverpool ja Chelsea häiritsevät taas nettipäiväkirjan kirjoittamista. Katson ottelua ja yritän kirjoittaa.

Huomaan olevani enemmän ja enemmän ”sinut” ryhmäviikkojen kanssa. Keskusteluissa on toki paljon löysää, mutta löytyy niistä välillä asianjyvääkin. Ehkä minua häiritsee eniten se, että muutamat ottavat itsensä vähän liian tosissaan.

Ryhmäviikolla oppii ainakin rakentamaan kompromisseja. Niitä tarvitaankin nimenomaan oman poliittisen ryhmän sisällä. Tällä viikolla olen vääntänyt kättä terveysväittämistä. Laadin asiasta lausunnon sisämarkkinavaliokunnassa. Ympäristövaliokunnalla on vetovastuu. Omalta osaltani yritän välttää tilannetta, jossa EU kertoo meille mikä on terveellistä ruokaa tai millaisia terveysväittämiä ruokapakkauksissa saa olla.

Viikon toinen teema on ollut EU:n rakenteilla oleva diplomaattikunta. Esittelin asian apulaiskoordinaattorin ominaisuudessa työryhmässämme ja varsinaisessa ryhmäkokouksessa. Asia etenee vauhdilla. Parin vuoden sisällä EU:lla on ulkoasiainpalvelu diplomaatteineen. Siitä on hyötyä varsinkin pienille maille. Saamme sellaisia palveluja ja sellaista informaatiota, jota emme yksin pystyisi tuottamaan.

Tänään ryhmän kuumin aihe oli Moskovassa 9.5. järjestettävä voitonpäivän juhla. Se samainen, josta Suomessakin on paljon keskusteltu. Varsinkin siitä, tulisiko presidentti Halosen osallistua juhlaan vai ei.

Itse olin muutama kuukausi sitten mukana allekirjoittamassa julistusta, jossa tuomittiin juhla. Kärjistäen: pitääkö meidän juhlia Neuvostoliiton voittoa toisessa maailmansodassa? Kommunismi tappoi yli 60 miljoonaa viatonta ihmistä. Toisaalta natsismin tuho on juhlimisen arvoinen asia. Pääasia, että menneisyytä katsotaan rehellisesti suoraan silmiin.

Euroopan parlamentissa valmistellaan nyt julistusta asiasta. Ryhmämme sisällä oli kaksi leiriä. Uusien maiden mepit peräänkuuluttivat jyrkkiä sanakäänteitä. Muutama muu haluaisi pysyä maltillisemmalla linjalla. Suurin ongelma on, että sosialistit ja vasemmisto vastustavat koko julistusta. Veikkaan, että aihe on ensi viikon täysistunnon kuumin peruna.

Huomenna on jännä päivä. Sain jostain syystä kutsun Henry Kissingerin lounaalle. Meitä on noin tusinan verran virkamiehiä ja meppejä, jotka osallistuvat Kissingerin kanssa luottamukselliseen keskusteluun EU:n ja Yhdysvaltojen välisistä suhteista. Odotan innolla tapaamista elävän legendan kanssa.

Jos väittäisin, että olen viikonlopun jälkeen täynnä energiaa, niin valehtelisin. Vappua vietettiin perinteisin menoin ja perinteisiin kuuluu, että Vapun jälkeen väsyttää.

Perjantai meni työn merkeissä. Aamulla meillä oli palaveri Sauli Niinistön kanssa. Kävimme porukalla läpi ulko- ja turvallisuuspoliittisia avauksia. Sauli pitää varsinaisen ulkopoliittisen puheensa puoluevaltuuston kokouksen yhteydessä 22.5.

Palaverin jälkeen luennoin Hankenilla ja Etu-Töölön lukiossa EU:n tulevaisuudesta. Hankenin luento oli yhdelle englanninkieliselle kurssille. Lukiossa kuulijoina oli yli sata tokaluokkalaista. Suurin osa heistä oli syntynyt vuonna 1987, eli samana vuonna, jolloin minä olin lukion toisella luokalla. Olen tulossa vanhaksi… tai ehkä olen jo vanha…

Molemmissa tilaisuuksissa oli jälleen erinomaisia kysymyksiä. Lukiossa puhuimme paljon myös Turkin EU-jäsenyydestä. Oli hauska jutella opettajien kanssa tilaisuuden jälkeen. He olivat ylpeitä oppilaidensa kysymyksistä, eikä syyttä. Ne olivat erinomaisia.

Lukion jälkeen tapasin SETAn politiikkavaliokunnan väkeä. Erittäin hyödyllinen tapaaminen. Kävimme läpi Euroopan parlamentin seksuaalivähemmistöryhmän työskentelyä ja ohjelmaa. Keskustelimme myös siitä, miten voisimme tiivistää yhteistyötä. Ensimmäisenä askeleena meille tulee suomalainen harjoittelija, Oscar Ortitz-Nieminen. Hän aloitti hommat tänään.

Juttelimme myös siitä, miten ihmisten vapaa liikkuvuus toteutuu, tai paremminkin jää toteutumatta, EU:ssa. Pohdimme myös millainen asema on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä työelämässä. Syrjintää tapahtuu molemmilla saroilla. Käytännöt ovat erilaiset eri EU-maissa.

Iltapäivällä oli Kokoomuksen EU-seminaari. Pääpuhujana oli Sauli Niinistö. Hän piti hyvän linjapuheen. Kärki oli, että Suomen nykyinen laahustuspolitiikka ei tuota tulosta. Pienen maan elinehto on aktiivisuus. Meppikollegani Inigo Mendez de Vigo korosti, että sotilaallinen liittoutumattomuus ei sovi EU-maalle. Liittoutumattomia maita pidetään epäsolidaarisina.

Illalla oli Kokoomuksen ”puolivallattomat wappubileet”. Emilie oli mukana. Mukava ilta. Paljon tuttuja. Leppoisa ja positiivinen ilmapiiri. Ei tainnut olla puolueen sisällä ihan samaa fiilistä viime vuonna tähän aikaan.

Viikonloppu meni sitten erinäisissä vappuriennoissa. Suzannelle tämä oli ensimmäinen vappu Suomessa. Kuten myös Inigolle. Varmaan aikamoinen kulttuurisokki. Lauantaina olimme ystäväni Kai Seikun 40-vuotissynttäreillä ravintola Viassa. Todella kiva ilta. Paljon tuttuja. Erinomaista ruokaa. Koskettavia puheita. Miesstrippari… ja loistava bändi.

Sunnuntaina kävimme Kaivopuistossa tapaamassa kavereita ja söimme vappulounaan Kalastajatorpalla. Niin se vappu vierähtää ja taas ollaan ainakin puolivalmiina töissä. Onneksi viikko on aika rauhallinen, kuten ryhmäviikoilla on tapana.