Meinasimme Emilien kanssa äsken myöhästyä koneesta. Moottoritie oli tukossa. Juoksin Emilie olkapäillä ja kassit kädessä Brysselin lentoaseman kahden kilometrin matkan matkaselvityksestä portille. Hengästyneinä ja hikisinä ehdimme viimeisinä koneeseen. Mitä opimme? Vaikka reissaa Brysselin ja Helsingin väliä usein, niin kannattaa aina lähteä ajoissa kentälle.

Tänään meillä oli täysistuntopäivä. Äänestimme ihmisoikeuksista, viisumipolitiikan vastavuoroisuudesta, pohjavesistä, romaniväestön asemasta, rahoitusmarkkinoiden yhdentymisestä sekä terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon parantamisesta jäsenmaissa.

Ihmisoikeusraportti oli ehkä poliittisesti vaikein. Mietintö hyväksyttiin äänin 251 puolesta, 64 vastaan ja 255 tyhjää. Sen tavoitteena on ottaa ihmisoikeudet entistä vahvemmin osaksi EU:n ulkopolitiikkaa.

Raportissa puututaan 70. maan ihmisoikeustilanteeseen. Raportissa vaaditaan kunnioittamaan nykyistä paremmin naisten ja vähemmistöjen oikeuksia sekä tiedotusvälineiden moniarvoisuutta. Se vaatii myös lopettamaan kidutuksen ja kuolemanrangaistuksen.

Äänestin oman ryhmäni kannan vastaisesti raportin kiistanalaisimmassa kohdassa. Eli äänestin sen puolesta, että raiskausten uhriksi joutuneille naisille ja tytöille taataan jälkiehkäisy ja tarvittaessa mahdollisuus raskauden keskeytykseen.

Henrik Laxin raportti viisumipolitiikan vastavuoroisuudesta oli myös tärkeä, vaikka parlamentti on mukana vain kuulemismenettelyn kautta. Unionissa on lukuisia tapauksia, joissa EU-maiden kansalaisten on haettava viisumi matkustaessaan johonkin ”kolmanteen” maahan.

Luennoin tänään ulkoasiainministeriön nuorille diplomaateille, eli Kavakulle. Aiheena oli unionin tulevaisuus. Kokemus on aina yhtä antoisa… siis minulle, kuulijoiden kokemuksesta en tiedä. Porukka oli tänäkin vuonna keskustelevaa. Rautaisia kysymyksiä ja mielipiteitä unionin tulevaisuudesta. Toivon vain, että ulkoasianministeriön hallinnollinen järjestelmä ei tukahduta näiden nuorten diplomaattien uteliaisuutta ja luovuutta.

Osallistuin myös Anneli Jäätteenmäen kanssa kirkkohallituksen diakonia- ja yhteiskuntatyön yksikön seminaariin. Meillä oli aiheena palveludirektiivi. Vilkas keskustelu. Taistelu väärinkäsityksiä ja populismia vastaan jatkuu…

Viikonlopusta on tulossa mielenkiintoinen. Huomenna palaveeraan muun muassa Sauli Niinistön ja Setan kanssa. Saulin kanssa aiheena on ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Setan porukan kanssa käymme läpi Euroopan parlamentin seksuaalivähemmistöryhmän työskentelyä. Jos kaikki menee hyvin niin saamme ryhmällemme suomalaisen harjoittelijan. Käyn myös luennoimassa Hankenilla ja Etu-Töölöön lukiossa.

Iltapäivällä meillä on Kokoomuksen ulkopoliittinen seminaari, jossa puhuvat mm. Niinistö ja Inigo Mendez de Vigo. Sen jälkeen alkaa ”puolivallaton vappu” Storyvillessä. Viikonloppu huipentuu Kai Seikun 40-vuotissynttäreihin ja vapunviettoon. Toivottavasti Suzanne kestää kulttuurishokin…

Suzanne on Lontoossa työmatkalla. Sain Oliverin ja Emilien nukkumaan ajoissa. Yritän kirjoittaa nettipäiväkirjaa ja katsoa Chelsean ja Liverpoolin välistä mestareiden liigan ottelua. Keskittyminen herpaantuu. Pitäisi vielä pakata. Lähden huomenna Emilien kanssa Suomeen. Suzanne ja Oliver tulevat perjantaina perässä.

Päivä meni taas vauhdilla. BBC:n keskusteluohjelma oli leppoisa. Neljä ”ei-brittiä” puhumassa Britannian ja EU:n suhteista. Yksi meistä oli Viron entinen ulkoministeri Toomas Ilves. Loistokaveri.

Britannia on aina ollut EU:n kummajainen. Ei halunnut liittyä alussa. Sitten kun halusivat, niin Ranskan presidentti Charles de Gaulle esti sen.

Britit liittyivät yhteisöön lopulta vuonna 1973. Kolme vuotta myöhemmin järjestettiin taas kansanäänestys jäsenyydestä. Sitten pääministeri Margaret Thatcher neuvotteli briteille budjettialennuksen vuonna 1984 ja pääministeri John Major poikkeuman EMU:sta vuonna 1991.

Voidaan siis sanoa, että britit eivät ole oikein olleet täysin rinnoin mukana koko projektissa. Paradoksaalisesti britit ovat kuitenkin aina olleet progressiivisia sisämarkkinoiden kehittämisessä. Tästä esimerkkinä palveludirektiivi, jota Britannia kannattaa ja esimerkiksi Ranska vastustaa.

Päivän aikana oli tukku palavereita, työlounas tutun toimittajan kanssa, ryhmäkokous ja täysistunto. Päivän antoisin palaveri pidettiin European Policy Centre think-tankissa. Meitä oli suppea porukka pohtimassa sitä tilannetta, että ranskalaiset äänestäisivät perustuslakia vastaan 29.5. Pohdimme siis sitä B-suunnitelmaa, jota ei saa olla olemassa…

Koko ryhmä oli toki optimistinen, että ranskalaiset äänestävät perustuslain puolesta. Silti on hyvä pohtia kaikkia vaihtoehtoja. Pitkän keskustelun päätteeksi hahmotimme kolme perusviestiä ei-vaihtoehdon varalle: 1. ei paniikkia, 2. ei ydin-Euroopalle ja 3. ei uudelleen neuvottelulle.

Ensin pitää katsoa miten kaikki maat äänestävät ja sitten vedetään johtopäätökset. Olisi paradoksaalista, jos kaikki muut paitsi Ranska hyväksyisivät perustuslain. Näin tuskin käy.

Hahmottelimme myös kuusi eri skenaariota ei:n varalle: 1. mitään ei tapahdu, 2. uudelleen neuvottelu, 3. muutamia osia pannaan toimeen, 4. ydin-Eurooppa, 5. Ranska äänestää uudestaan tai 6. EU hajoaa. On turha edes veikata mikä näistä toteutuisi. Neloseen ja kutoseen en jaksa uskoa.

Tällä viikolla on niin kutsuttu ”minitäysistuntoviikko”, eli meillä on valiokunta- ja ryhmäkokousten lisäksi täysistunto keskiviikkona ja torstaina. Kalenterimerkintöjä on 39.

Sunnuntai-iltana lensin vierailuryhmäni kanssa Suomeen. Maanantai oli täynnä palavereita Helsingissä. Tapasin kokoomuslaisia ja toimittajia. Kotimatkalla sain viilattua Nykypäivä-kolumnia, joka käsittelee palveludirektiiviä. Se tulee ulos tällä viikolla. Sain myös kirjoitettua Blue Wings -kolumnin. Pistin aiheeksi EU:n ja uskonnon, mutta siitä tuli jotenkin liian vakava. Päätin muuttaa aihetta ja kirjoittelin tänään sisämarkkinavaliokunnan äänestysten aikana EU:n kielistä.

Tänään oli päivä, jolloin turhauduin parlamentin lainsäädäntövalmisteluun. Ryhmämme sisämarkkinavaliokunnan valmistelukokouksessa kävimme läpi meppi Zappalan raporttia ammattipätevyysdirektiivistä. Kyseessä on tärkeä direktiivi, jossa Suomellakin on ainakin yksi huoli, joka liittyy pätevyystasoihin. Pätevyystasoilla on merkitystä, kun arvioidaan hakijan edellytyksiä ryhtyä harjoittamaan ammattiaan, jossain toisessa maassa. Esimerkiksi silloin kun suomalainen sairaanhoitaja haluaa tehdä töitä Ranskassa.

Zappalan mietinnössä ehdotetaan viittä tasoa. Neuvosto ja Suomi esittävät neljää tasoa. Viisi tasoa olisi ongelmallinen juttu Suomen korkeakoulujärjestelmän näkökulmasta. Valiokunnassa äänestettiin viiden tason puolesta, mutta uskon ja toivon, että neuvosto ei tätä kantaa hyväksy.

Oli kuitenkin turhauttavaa, että lähes yli 200 muutosehdotuksen äänestyslista saatiin vasta klo. 8.05 tänä aamuna. Kokous alkoi klo. 9.00. Ehdi siinä nyt sitten valmistella. Entisenä virkamiehenä tiedän toki valmisteluaikataulun tavoitteen: pimitetään tietoa niin kauan kuin mahdollista niin, että voidaan välttää radikaaleja muutoksia. Vanha kikka, joka toimii aina…

Valmistelukokouksessa huomasi, miten vaikeaa on jos ei puhu kieliä. Meillä on muutama meppi, joka toimii avustajan tulkkauksen kautta. Siinä on vaikea saada viesti perille. Asioiden käsittely vaikeutuu ja hidastuu.

Minulla oli tänään myös toinen vähän ihmeellinen kokous. Riensin yhdestä palaverista toiseen, kun eräs ryhmämme virkailijoista tarrautui hihaani ja pyysi minua hätäpäissään naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokuntaan äänestämään. Kyseisessä valiokunnassa ei ollut tarpeeksi meikäläisiä paikalla, joten apua tarvittiin. Suostuin pariksi minuutiksi kun kuulin, että lisäjoukkoja oli matkalla. Siinä sitten nosteltiin kättä ryhmän puolesta tietämättä edes, mistä äänestettiin. On se demokratia välillä kaunista.

Vapautin itseni tehtävästä kolmen kädennoston jälkeen, kun tuuraaja tuli paikalle. Ihmeellistä, että eivät olleet saaneet paikalle tarpeeksi porukkaa äänestykseen. Juttelin asiasta Piitun kanssa jälkeenpäin. Onneksi kyseisten kohtien äänestykset olivat ihan liberaalin linjan mukaisia…

Noteerasin, että YLE:n aamutelkkarissa alkoi tänään perustuslakia käsittelevä ohjelmasarja. Siinä on kymmenen jaksoa. Ne näytetään tiistaisin ja torstaisin klo. 6.45. Annoin muutama viikko sitten haastattelun ohjelmasarjaa varten. Siihen on haastateltu eri asiantuntijoita ja politiikkoja. Hienoa, että perustuslaista aloitetaan hiljalleen keskustella myös Suomessa.

Lounastin tänään vanhan työkaverini itävaltalaisen Vera Kotrschallin kanssa. Vera oli assarini komissiossa. Oli mukava juoruilla komission touhuista.

Huomenna olen toistamiseen BBC Worldin ”On the Record” ohjelman nauhoituksissa. Aiheena on EU ja Britannia. Peruskysymyksenä: tarvitseeko EU Britanniaa? Siitä enemmän huomenna nauhoitusten jälkeen. Ohjelma näytetään muutamaan otteeseen viikonlopun aikana. On hienoa, että BBC pyysi toistamiseen ohjelmaansa. Ehkä se johtui siitä, että en ollut viimeksi yli-innostunut. Pitää taas huomenna yrittää pysyä rauhallisena. En ole ikinä ollut hyvä peittämään innostustani…

”Aurinkokuningas” Juhani Tamminen on todennut, että urheilu on ”elämysbisnestä”, ala joka tarjoaa kuluttajalleen erilaisia kokemuksia. Tammisen teesi osui naulankantaan viime perjantain Anderlecht-Standaard jalkapallo-ottelussa. Uskomaton kokemus.

Olin saanut Anderlechtin ”teräsvuorelta” Hannu Tihiseltä neljä lippua ilta-otteluun. Kyseessä oli tärkeä peli. Voitto varmistaisi Anderlechtille paikan ensi kauden mestareiden liigassa. Kolmantena Belgian Jupiler-liigassa majaileva Standaard kyttäsi samaa paikkaa.

En ollut aiemmin nähnyt belgialaista liigajalkapalloa livenä. Otimme Ossin, Heikin ja Villen kanssa metron keskustasta. Asemalta seurasimme liilapaitojen virtaa stadionille. Kävimme ostamassa Tihisen pelipaidat. Sulauduimme joukkoon. Belgialaiset jalkapallofanit eivät näytä yhtä uhkaavilta kuin heidän brittiläiset kollegansa. Meilläkään ei ollut tatuointeja, ainakaan näkyvillä.

Stadionin ulkopuolella popsimme perinteisen ”terveelliset” braatwurstit ja päälle joimme oluet. Tunnelma stadionilla oli uskomaton. Lähes 27 000 fania. Meidän paikat oli fanaattisimman katsomon vieressä. Meteli oli hurja.

Ottelu oli alusta loppuun vauhdikas. Alussa Standaard painoi päälle, mutta 15 minuutin jälkeen Anderlecht sai otteen. Andelecht tekikin ensimmäisen maalin. Standaard tasoitti räkämaalilla muutamaa minuuttia myöhemmin. Tauolle mentiin tasalukemin 1-1.

Toisen puoliskon alkuvaiheessa ote oli Anderlechtilla ja se siirtyikin ansaittuun 2-1 johtoon. Ote pysyi Anderlechtilla aina varsinaisen peliajan viimeiselle minuutille saakka. Silloin tuli kylmää vettä niskaan. Stadion hiljeni, kun Standaard tasoitti. Taululla 2-2 lukemat ja peliä jäljellä vain kolmen minuutin lisäajan verran.

Pettyneitä faneja lähti valumaan stadionilta. 92. minuutin kohdalla Anderlechtin ruotsalaisvahvistus Wilhelmsson hankki erinomaisen yksilösuorituksen päätteeksi vapaapotkun rangaistusalueen vasemmalta puolelta. Tihinen nousi puolustajan tontilta tapansa mukaisesti erikoistilanteeseen, vähän samaan tapaan kuin Liverpoolin Sami Hyypiä. 190 senttisenä Tihisen pääpelistä on käyttöä. Vieressäni istunut Ossi heitti herjana, että olisihan se siistiä, jos Hannu tekisi ottelun ratkaisumaalin. Ja olihan se!

Kierteinen vapaapotku kohtasi Hannun pään muiden pelaajien yläpuolella. Komea pusku alanurkkaan ja peli oli selvä. Stadion räjähti. Illan sankari oli leivottu. Tuntuu jotenkin siltä, että tuollaisia urheilukokemuksia ei montaa satu kohdalle.

Pelin jälkeen tapasimme Tihisen pelaajien ja perheiden ravintolassa. Hieno tunnelma. Hannu antoi haastatteluja ranskaksi ja flaamiksi. Selkääntaputtajia riitti. Eikä syyttä. Hannu heitti meidät kotiin pelin jälkeen. Matka sujui yhtä värikkäästi kuin ottelukin…

Tihinen on viime viikkojen aikana ollut siirtohuhujen kohteena. Fanaattisimmat Anderlecht-fanit eivät oikein tahdo ymmärtää, että hän haluaisi vielä pelata jossain muualla Euroopassa. Kävi miten kävi, perjantain ottelua fanit eivät vähään aikaan unohda.

Englannissa sanotaan usein, että ”football is a gentleman’s game played by thugs, whereas rugby is a thug-game played by gentlemen”. Tihinen on tämän väitteen antiteesi: todella huumorintajuinen, fiksu ja mukava kaveri, Suomen Gary Linecker. Ei ihmekään, että hän tulee hyvin toimeen Aki Riihilahden ja Mikael Forssellin kanssa.

Viikonloppu jatkui mukavana myös lauantaina. Eurooppa-Akatemian porukka kävi meillä kylässä. Sen jälkeen lähdimme koko jengin kanssa paikalliseen italialaiseen ravintolaan lounastamaan. Oli mukava nähdä porukkaa taas pitkästä aikaa. Eurooppa-Akatemia oli hieno kokemus ja oli kiva, että saimme kruunattua kurssin Brysselin matkalla.

Illalla Ossi, Kaisa, Ville, Pia ja Vilma tulivat kylään. Oli tarkoitus grillailla ulkona, mutta valitettavasti Brysselin kevät teki meille kepposet. Tuli kyllä grillattua, mutta sade ajoi meidät sisään syömään.

Sunnuntaina otimme rauhallisesti. Löhöiltiin ja leikittiin perheen parissa. Pitää taas kerätä voimia ensi viikon taistoja varten. Katsoin äsken kalenteria. On tulossa vauhdikas viikko. Loppuviikosta olemme koko perheen voimin Suomessa viettämässä Kain synttäreitä ja vappua. En tiedä kummasta Suzanne saa kulttuurisokin…

Tänä perjantaina olen poikkeuksellisesti Brysselissä, koska meillä on vierailijaryhmä. Kyseessä on viime vuoden Eurooppa-Akatemian porukka. Tiedossa on mukava viikonloppu. Äsken kävimme läpi parlamenttityötä, jonka jälkeen lounastimme ulkona auringonpaisteessa. Iltapäivällä ryhmä vierailee Natossa. Jätän itse tuon vierailun väliin, koska olen luvannut hakea Emilien koulusta. Harvinaista herkkua.

Illalla käyn porukoiden kanssa alkudrinksuilla ja sen jälkeen menen kavereiden kanssa katsomaan Anderlechtin ja Standaardin välistä jalkapallo-ottelua. Matsin jälkeen tapaamme Anderlechtin ”rautamuurin”, eli maajoukkuepuolustaja Hannu Tihisen.

Huomenna Eurooppa-Akatemia tulee meille käymään. Lounastamme eräässä paikallisessa italialaisessa ravintolassa. Illalla meille tulee muita vieraita. Vuorossa siis kaikin puolin mukava viikonloppu. Ja mikäs siinä, ulkona on lämmintä ja aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta.

Brysselissä on ”kesä”. Ulkona paistaa aurinko ja lämpöasteita on lähes 20. Söin kauden ensimmäisen terassilounaan Luxemburgin aukiolla, parlamentin katveessa. Lounaskaverina Henrik Hololei, virolaiskomissaari Siim Kallaksen kabinettipäällikkö. Henrik on vanha tuttu virkamiesajoilta. Lounaan teesi oli selkeä: EU:n ongelma on vanhat maat, ei uudet maat. Jos se uusista olisi kiinni niin vauhti olisi kovempi, ei vähiten palveluiden vapauttamisessa.

Pari päivää on taas menty tukka putkella kokouksesta toiseen. Pitää oikein luntata kalenterista niin että muistaa mitä tuli tehtyä. Meneeköhän välillä vähän liian lujaa…? Taitaa mennä.

Eilen edustin ryhmäämme budjetinvalvontavaliokunnan koordinaattorien kokouksessa. Kyseessä on kokous, jossa poliittiset ryhmät kertovat linjastaan. Siellä asiat sovitaan ikäänkuin etukäteen. Budjetinvalvontavaliokunta on värikäs, koska siellä istuu usein meppejä, joiden tavoitteena on mustamaalata unionia. Sehän ei tunnetusti ole vaikeata.

Eilen oli myös kolme valiokuntakokousta. Panostin aamulla budjetinvalvontaan ja iltapäivällä perustuslakivaliokuntaan. Jälkimmäinen junnaa juuri nyt paikoillaan. Käsittelemme lausuntoja ja mietintöjä, jotka eivät välttämättä maailmaa mullista. Perustuslain jälkeen valiokunnasta on vähän puhti poissa. Yksi tärkeä asia on kuitenkin tapetilla: EU:n uusi diplomaattikunta.

Siitä puhuimme tänään. Asia etenee vauhdikkaasti. Neuvoston puolella valmistellaan jo hallintoa, budjettia ja tehtäviä. Parlamentin valmistelut laahaavat perässä. Sain aiemmin käsiinin neuvoston valmistelupapereita (Brysselissä verkottuminen on kaiken a ja o). Kerroin niistä valiokunnalle ja sovimme, että pyydämme neuvostolta asiakirjat virallisesti. Katsotaan miten avoimuus pelaa.

Aamulla tapasin myös Viron parlamentin, eli Riikikogun valtuuskunnan. Valtuuskuntaa johti Viron entinen ulkoministeri Kristiina Ojuland. Keskustelimme EU:n haasteista ja parlamentin roolista. Kehuin myös Viron toimintaa EU:ssa. Olen menossa Riikikoguun puhumaan perustuslaista 30.5.

Palaveerasin tänään myös Inigo Mendez de Vigon (ryhmämme koordinaattori perustuslakivaliokunnassa) ja Elmar Brokin (ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja) kanssa. Pohdimme Ranskan kansanäänestystä. Olimme kaikki optimististia. Uskomme kyllä-puolen voittoon, vaikka viimeiset 17 mielipidemittausta ovat olleet negativisia. Tänään julkaistussa mielipidetiedustelussa 52% vastustaa ja 48% kannattaa perustuslakia.

Nyt ollaan jo vahvasti mielikuvien ja iskulauseiden tasolla. Ranskalaisia voi taivuttaa sopimuksen puoelle ainakin kolmella tavalla. Ensiksi on kerrottava, että perustuslain hylkääminen heikentää merkittävästi Ranskan vaikutusvaltaa EU:ssa. Toiseksi, että ei-puolen voitto merkitsee Yhdysvaltain maailmanpoliittisen hegemonian kasvua. Kolmanneksi, että sopimus laajentaa kansalaisoikeuksia koko EU:n alueella.

Tosiasia kuitenkin on, että ei Ranskassa enää edes kunnolla puhuta perustuslaista. Kansanäänestyksen teemat ovat jotain ihan muuta. Kyseessä on äänestys istuvasta hallituksesta ja presidentistä.

Iltapäivällä tapasin Keravan Kansalliset seniorit. Heidän vierailunsa oli osoitus siitä, että maailma on pieni paikka. Vuonna 1992 olin työharjoittelussa eräässä saksalaisessa paperitehtaassa kaverini Ilpo Halosen kanssa. Keravan porukassa oli mukana Ilpo Halosen isä. Ryhmä esitti hyviä kysymyksiä. Kaikkea Turkin EU-jäsenyyden ja EU:n väärinkäytösten väliltä.

Siis, tämähän oli paavin ja palveludirektiivin viikko… Valkoista savua nousee joka tuutista. Katsoimme perheen kanssa äsken livenä uuden paavin, eli Benedictus XVI nimitystä. Tehtävään valittiin 78-vuotias saksalainen kardinaali Joseph Ratzinger. Hän on järjestyksessään 265. roomalaiskatolisen kirkon paavi.

Kardinaalit pääsivät asiasta yhteisymmärrykseen kolmannella äänestyskierroksella, mikä on nopein paavinvalinta koko paaviuden historian aikana. Pietarin aukealla oli kova metakka ennen uuden paavin julkistamista. Nimen julkistamishetkellä vaikutti siltä, että tunnelma lässähti. Ehkä se oli vain TV:n antama vaikutelma. Mene ja tiedä.

Ratzinger on valitettavasti konservatiivi. Hänet tunnetaan naisten pappisvihkimyksen, pappien avioliiton sekä homoliittojen ja feminismin vastustajana. Hän on vastustanut myös tiukasti aborttia ja esimerkiksi Turkin jäsenyyttä Euroopan unionissa. Ei siis välttämättä mikään sillanrakentaja.

Isoista asioista pienempiin. Paavinkin pitää tietää, mitä hän suuhunsa pistää. Oletan, että häntä ei briiffata Euroopan parlamentin sisämarkkinavaliokunnan kannoista terveysväittämä- ja vitamiinidirektiiviesityksiin… Ne hyväksyttiin tänään äänin 20 puolesta ja 15 vastaan.

Sain hoidettua enemmistön kahden tärkeimmän muutosesityksen taakse (muutosesityksiä oli yhteensä noin 200). Tärkeimmät muutokset olivat, että terveysväittämien 4. ja 11. artiklat poistettiin. Miksi?

Komission ehdotuksessa pyritään rajaamaan ravitsemus- ja terveysväittämät elintarvikkeisiin, jotka ”ovat hyväksi ihmiselle”. Mielestäni julkisen vallan tehtäviin ei ? paikallisella, kansallisella eikä unionin tasolla ? pitäisi kuulua päättäminen siitä, mitkä elintarvikkeet ovat hyväksi kuluttajille.

Meidän pitäisi hylätä valheellinen kaksijakoisuus, jolla pyritään jakamaan elintarvikkeet ”hyviin” ja ”huonoihin”. Yksittäisen elintarvikkeen ravintokoostumus ei ole niin tärkeä kuin syötyjen elintarvikkeiden määrä ja yhdistelmä.

Päätöksentekijöiden pitäisi kannustaa tasapainoiseen ja vaihtelevaan ruokavalioon, jolla on hyvinvoinnin kannalta olennainen merkitys. Tämä pitäisi kuitenkin tehdä valistuksen eikä sääntelyn kautta. Lopussa sosialistit äänestivät lausuntojani vastaan. Nyt molemmat lausunnot siirtyvät ympäristövaliokunnan käsittelyyn.

Parlamentissa on tapana onnitella kollegoita, kun lausunto tai mietintö on mennyt läpi. Ihan mukava tapa sinänsä, mutta kyllä se kiitos pitäisi kohdistaa virkamiehille, jotka lausunnon valmistelivat. Näin tein tänään valiokunnassa.

Paavista ja terveysväittämistä huolimatta Euroopan parlamentin pääaihe tänään oli palveludirektiivi. Olemme avustajieni kanssa tutkineet Evelyn Gebhardtin tuoretta mietintöluonnosta. Ongelmia löytyi sen verran paljon, että lista niistä paisui nopeasti 7 sivuiseksi muistioksi. Kaikkein keskeisimmistä ongelmista voin tässä heittää seuraavat huomiot:

Gebhardt ehdottaa sosiaali- ja terveyspalveluiden, audiovisuaalisten palveluiden, koulutus- ja kulttuuripalveluiden sekä hyvinvointivaltion palveluiden (mitä ikinä se sitten käsittääkään…) rajaamista kokonaan direktiivin ulkopuolelle. Me suomalaiset olisimme suurimpien kärsijöiden joukossa. Meillä olisi näillä aloilla selvästi vientipotentiaalia.

Lisäksi nationalistis-protektionistinen jäsenvaltio saisi käytännössä rajattomat mahdollisuudet rajata minkä tahansa palvelun soveltamisalan ulkopuolelle viittaamalla ns. yleisen edun kriteereihin, jotka kattavat ehdotuksessa melkein mitä vaan ja vielä vähän enemmän. Tuloksena olisi paluu lähtöruutuun: EY-tuomioistuin loisi oikeuskäytännön tapaus tapaukselta, kun yrittäjät riitauttaisivat jäsenvaltioiden protektionistisia toimia. Ulkomaille laajentavan palveluyrittäjän olisi mahdotonta tietää, milloin jäsenvaltio voi rajata hänet direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ja milloin ei.

Gebhardt korvaisi alkuperämaaperiaatteen vastavuoroisen tunnustamisen periaatteella. Emme jää nimestä kiistelemään, kunhan uuden käsitteen vaikutus on asiallisesti sama kuin alkuperämaaperiaatteella.

Todellinen ongelma on se, että Gebhardt rajaisi merkittävän osan palveluista uuden periaatteensa ulkopuolelle ja jälleen kerran tosi tulkinnanvaraisesti. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta sovellettaisiin erityisten listojen 1A ja 1B pääasiassa business to business palveluihin, mutta ei kuluttajille tarjottaviin listan 1C palveluihin, joihin pätisivät kohdemaan säännöt. Tämä on todella vaarallinen muutos, joka pahimmillaan veisi kehitystä nykykäytännöstä taaksepäin. Gebhardtin mustalle listalle kuuluvat mm. ravintolat, hotellit ja muut matkailupalvelut, joihin sovelletaan jo nyt, EY-tuomioistuimen suoraan neljästä vapaudesta johtaman tapausoikeuden nojalla, pitkälti alkuperämaaperiaatetta. Esimerkiksi Espanjassa suomalaisille ryhmille työskentelevän suomalaisen oppaan ei nykyään tarvitse hankkia espanjalaista lisenssiä ja hoitaa espanjalaista byrokratiaa. Jatkossa olisi toisin, jos Gebhardt saisi päättää…

Oma ongelmansa on Gebhardtin listojen käyttökelpoisuus. Ne perustuvat 15 vuotta vanhoihin YK:n luokituksiin eri palvelualoista. Niitä eivät käytä EU, Tilastokeskus eikä Elinkeinoelämän keskusliitto. Ne ovat jo valmiiksi vanhentuneita. Koko ajatus kattavasta luokituksesta on todellisuudelle vieras ja tuottaisi suuria ongelmia direktiivin soveltamisessa. Tulevaisuudessa lokeroiminen vain vaikeutuu. OECD arvioi, että vuoden 2050 palveluista puolet on vielä keksimättä. Miksi me haluaisimme kahlita innovaatioita keinotekoisilla raja-aidoilla?

Sain tänään kunnian pitää ryhmämme ”kakkospuheenvuoron” heti koordinaattorimme Malcolm Harbourin jälkeen. Nostin esille kolme pointtia ja kolme kysymystä. Ensiksi ilmoitin tyytymättömyyteni Gebhardtin luonnokseen. Se pilaa alkuperämaaperiaatteen ja kaventaa direktiivin soveltamisalaa liikaa. Toiseksi pidin uusien maiden puolta. Ensin niiltä evättiin työntekijöiden vapaa liikkuminen ja nyt halutaan evätä palveluiden myyminenkin. Poliittinen signaali on väärä ja uusien maiden kohtelu moraaliton. Kolmanneksi korostin, että komission esittämä alkuperämaaperiaate on huomattavasti selkeämpi kuin Gebhardtin esittämä ”vastavuoroinen tunnustaminen”.

Kyseessä oli ensimmäinen keskustelu, joka perustui kirjalliseen ehdotukseen. Onneksi Gebhardtin ehdotus sai viileän vastaanoton. Nyt neuvottelut vasta alkavat.

Tästä on tulossa Paavin ja palveludirektiivin viikko. Alkuillasta Sikstuksen kappelista nousi musta savu eli uutta paavia ei valittu ensimmäisellä äänestyskierroksella. On mielenkiintoista seurata spektaakkelia kaikkine rituaaleineen. Vatikaania ei voi ainakaan syyttää huonosta viestinnästä. Todella ammattimaista toimintaa.

Viimeisimpien tietojen mukaan valinnassa vahvoilla ovat konservatiivinen saksalaiskardinaali Joseph Ratzinger ja vapaamielinen italialainen Carlo Maria Martini. Ennakoiminen ei kannata. Ymmärtääkseni valinnat ovat usein arvaamattomia. Mitä jos nähtäisiin kaikkien aikojen yllätys: suomalaiskardinaali paaviksi!

Maallisempiin asioihin. Tällä viikolla väännetään kättä palveludirektiivistä, tämän parlamenttikauden ehkä tärkeimmästä lainsäädäntöhankkeesta. Asiaa käsitellään sisämarkkinavaliokunnassa. Raportööri Evelyn Gebhardt julkaisi mietintöluonnoksensa viime viikolla. Aikamoinen pommi. Ehdotusta voi kuvailla lähinnä nationalistis-protektionistiseksi. Itse asiassa se on askel taaksepäin jo olemassaolevasta lainsäädännöstä. Jos se hyväksytään, niin voimme samalla heittää hyvästit palvelumarkkinoiden vapauttamiselle. Onneksi näin ei käy.

Asiasta keskustellaan huomenna. Minun tehtävänä on pitää ryhmämme puheenvuoro alkuperämaaperiaatteesta. Aion puolustaa sitä. Aion myös puolustaa sitä uusien maiden näkökulmasta. Minusta on moraalitonta, että uusilta mailta evätään ensin työntekijöiden vapaa liikkuminen ja nyt yritetään vielä estää palveluiden vapaata liikkumista. Molemmat ovat ristiriidassa EU:n perusperiaatteiden kanssa. Luvassa on kova vääntö.

Tällä viikolla sisämarkkinavaliokunnassa hyväksytään myös kaksi laatimaani lausuntoa: toinen vitamiineista ja mineraaleista, ja toinen terveysväittämistä. Euroopan parlamentin lopullinen kanta syntyy ympäristövaliokunnassa. Meidän valiokunnan kanta on suuntaanäyttävä, joskin terveysväittämien kohdalla se sitoo ympäristövaliokuntaa.

Tämä on oikeastaan ensimmäinen lainsäädäntöhanke, jossa olen ollut mukana alusta saakka. Mielenkiintoinen prosessi. Yksinkertaistaen lainsäädäntö (eli direktiivi tai asetus) etenee näin.

1. Komissio tekee aloitteen.

2. Neuvosto ilmoittaa kantansa.

3. Parlamentti vastaa neuvostolle.

4. Neuvosto ilmoittaa muunnellun kantansa.

5. Parlamentti hyväksyy lain omine muutoksineen.

Koko prosessin aikana komissio on mukana ikäänkuin taustalla. Se ilmoittaa mitä se voi hyväksyä, ja mitä ei. Jos komissio ei ole tyytyväinen, niin se voi vetää ehdotuksensa takaisin. Silloin lakia ei synny. Lopussa on yleensä pitkä vääntö parlamentin ja neuvoston välillä. Homma tehdään nk. sovittelussa. Nyt olemme tuossa kolmannessa vaiheessa, eli parlamentti vastaa neuvostolle.

Peli valiokunnan sisällä on mielenkiintoista. Lobbarit juoksevat mepiltä toiselle kertomassa ”asiantuntijanäkemyksiänsä”. Meitä on lähestynyt tämän lainsäädäntöhankkeen aikana yli 50 lobbaria. Kaikki tuovat oman lusikkansa soppaan ja kaikilla on tietenkin omat intressinsä. Oli hauska huomata, että monella mepillä oli samat muutosehdotukset lausuntooni. Taisi olla aktiivinen lobbari liikkeellä…

Suomessa lobbarilla on usein negatiivinen kaiku. Ei pitäisi olla. Se on ihan normaalia etujärjestötoimintaa. Meilläkin on käynyt kaikkea kuluttajasuojajärjestöistä elintarviketeollisuuden edustajiin. Kaikkea ihmedieettien edustajista McDonaldsiin. Kaikkia kuunnellaan kohteliaasti… ”ripauksella suolaa”. Terveen järjen käyttö on näissäkin asioissa sallittua.

Loppuvaiheessa alkaa varsinainen peli. On soitettava meppejä ja eri poliittisten ryhmien koordinaattoreita läpi. Tehdään lehmänkauppaa ja yritetään saada tarvittava enemmistö tärkeimpien ehdotusten taakse. Koputetaan nyt puuta, mutta hyvältä näyttää ainakin toistaiseksi. Ennen huomisaamun äänestystä olen saanut enemmistön kahden keskeisen ehdotuksen taakse. Niistä tarkemmin huomenna.

Tämän ammatin huonoja puolia on liiallinen matkustaminen. Hyvä puoli on, että matkustaessa ehtii lukea. Pari viimeistä päivää ovat tästä hyviä esimerkkejä.

Eilen matkustin Strasbourgista Helsinkiin. Bussimatka kesti vajaat kolme tuntia, lento kaksi tuntia. Siinä ajassa sain luettua avustajani Lauri Tieralan kasaaman massiivisen mapin taustamuistioineen ja kansainvälisine lehdistökatsauksineen.

Kansainväliset lehdistökatsaukset auttavat hahmottamaan eri maiden EU-keskustelua. Välillä pitää ihan hieroa silmiä, että ollaanko me nyt ihan samassa unionissa jäseninä.

Juuri nyt Ranskassa puhutaan vain kansanäänestyksestä. Siellä äänestetään perustuslaista, mutta keskustellaan jostain ihan muusta. Teemoina ovat palveludirektiivi, Turkin EU-jäsenyys, istuva hallitus ja Jacques Chirac.

Britannian media väittelee lähinnä EU:n väärinkäytöksistä ja Saksassa puhutaan liittokansleri Schröderin ja ulkoministeri Fischerin erimielisyyksistä. Unkarissa puhuttaa komissaari Kovacs, jolla on kuulemma ollut sihteeri, auto ja työhuone Unkarin ulkoministeriössä. Se siitä komissaarien riippumattomuudesta. Se siitä yhteiseurooppalaisesta keskustelusta.

Eilen illalla olin Tuomas Enbusken ja Juuso Myllyrinteen vieraana Nelosella. Hauskaa oli. Tuomas on tunnetusti monipuolinen toimittaja ja erinomainen yhteiskunnallinen ajattelija. Juuso on tuonut ohjelmaan lisäväriä. Hän on nopea, hauska ja analyyttinen. Ohjelma toimii ja vieraat viihtyvät.

Ohjelmassa oli mukana ”heavybändi” Apocalyptican keulakuva Eicca Toppinen. Mukava kaveri. Bondasimme heti, koska meillä on samanlainen perhetilanne: kaksi pientä lasta ja reissuammatti. Apocalypticalla oli illalla keikka Tavastialla. Tänä vuonna heillä on ollut jo 50 keikkaa ympäri Eurooppaa! Viime vuonna he kiersivät yli kolmessakymmenessä maassa. Mepin duuni onkin aika helppoa…

Tänään lensin klo. 6.40 koneella Vaasaan. Vuorossa oli meppikiertue Laihialla. Yksi kauden parhaista kokemuksista. Raimo Vessonen, Risto Mahlamäki ja avustajani Kai Mykkänen olivat järjestäneet ministeritason ohjelman. Meppiä vietiin niin, että oikein punastutti.

Ennen tiesin Laihiasta vain Juice Leskisen biisin. Nyt tiedän paljon enemmän. Ensin aamupala paikallisten kokoomusvaikuttajien, kunnanjohtaja Olavi Pitsingin, Levo’n instituutin Jouko Avusen ja Pohjalaisen päätoimittaja Markku Mantilan kanssa. Kävimme läpi unionin keskeisiä haasteita ja Suomen vahvuuksia kilpailukyvyssä ja koulutuksessa.

Sen jälkeen oli Laihian lukion ja ylä-asteen vuoro. Loistavia tilaisuuksia molemmat. Paikalla lähes 300 nuorta. Kysymykset olivat erinomaisia. Kaikkea Nato-jäsenyyden vaikutuksista nykyisen työpaikkani hyviin ja huonoihin puoliin. Nämä tilaisuudet ovat tämän ammatin ylivoimaisesti parhaita puolia. Saan niistä megakicksejä.

Koululuentojen jälkeen alustin Laihian kunnantalolla. Paikalla oli noin 20 paikallista vaikuttajaa. Puhuimme mm. maatalouden tulevaisuudesta. Teesini on, että rakenneuudistukset ovat tarpeellisia EU:sta riippumatta. Tilat vähenevät määrällisesti, olemme menossa kohti suurtiloja. Ongelmana on myös maanviljelijöiden ammattikunnan motivoiminen. Uusi maatalouspolitiikka, jossa palkka sidotaan pellon pinta-alaan, ei tuottavuuteen, on ongelmallinen. Se ei ainakaan motivoi.

Pikalounaan jälkeen kävin vielä mielenkiintoisella yritysvierailulla T-Drill yrityksen tehtaalla ja luennoin Vaasan ammattiopiston opiskelijoille EU:n tulevaisuudesta. Sen jälkeen lensin Helsinkiin.

Ennen Brysselin paluulentoa osallistuin Henrik Ruson järjestämään keskustelutilaisuuteen Uudella Ylioppilastalolla Helsingissä. Aiheena EU-utopiat. Keskustelijoina Thomas Wallgren ja minä. Oli vapauttavaa saada keskustella teoreettisella tasolla.

Voisi olettaa, että olemme Thomaksen kanssa kaikesta eri mieltä. Väärin oletettu. Olemme samanlaisia idealisteja. Uskomme kansanvaltaan demokraattisten järjestelmien kulmakivenä. Haluamme edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia. Olemme samaa mieltä tavoitteista, vaikka menetelmät tavoitteiden saavuttamiseksi eivät aina olisikaan samat.

Nyt istun koneessa matkalla kotiin. Edessä rauhallinen perheviikonloppu. Se tulee tarpeeseen. Toivottavasti Brysselin kevät näyttää parhaat puolensa.

Tänään oli jännä päivä. Parlamentin käytävillä kuhistiin. Ilmassa oli sähköä. Tuli mieleen syksyn Buttiglione äänestykset. Syynä Romanian ja Bulgarian jäsenäänestykset. Tuntuu siltä, että parlamentti, neuvosto ja komissio ovat päässeet täyteen työtehoon. Lainsäädäntöä ja päätöksiä tulee liukuhihnalta.

Aamu alkoi hyvin. Meillä oli perinteinen suomalaismeppien aamiainen komissaari Olli Rehnin kanssa. Tunnelma oli leppoisa. Kävimme läpi Pohjoista ulottuvuutta ja Itämeristrategiaa, Bulgarian ja Romanian EU-jäsenyyttä ja komission päänavausta Serbia-Montenegron suuntaan. Tuntuu siltä, että nyt julkiset kahinat Pohjoisesta ulottuvuudesta ja Itämerestä ovat takanapäin. Kaikilla suomalaismepeillä on yhteinen tavoite: Euroopan pohjoisosan yhteistyön vahvistaminen. Kaikki korostivat, että pitää panostaa sisältöön.

Bulgarian ja Romanian osalta todettiin, että edistystä on tapahtunut. Romanian osalta kilpailuoikeudessa on neljä ongelmakohtaa ja oikeus- ja sisäasioiden puolella on yksitoista tarkkailussa olevaa asiaa. Romaniassa hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka parantaa mm. yksityisomistuksen suojaa ja vähemmistökielten asemaa. Kaikki ei kuitenkaan ole vielä kunnossa. Romanialta vaaditaankin lisäponnisteluja korruption kitkemisessä ja sanavapauden lisäämisessä. Bulgarian kantona kaskessa on kaksi Kozloduin ydinvomareaktoria. Ne pitää sulkea ennenkuin Bulgariasta tulee EU:n jäsen.

Julkisuudessa liikkuu valitettavasti vähän ihmeellisiä tulkintoja Romanian ja Bulgarian jäsenyyksistä. Annetaan ikäänkuin kuva, että niistä tulee EU-jäseniä vaikka ne eivät täytä kriteereitä. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. On olemassa suojalausekkeita. Ennen jäsenyyttä komissio tekee vielä raportin lopullisten kriteerien täyttymisestä. Jos ne eivät täyty niin jäsenyyksiä lykätään.

On sinänsä vähän ihmeellistä, että äänestimme Romanian ja Bulgarian jäsenyyksistä jo tänään, kaksikymmentä kuukautta ennenkuin maista tulee EU-jäseniä. Näin aikaisin ei olla koskaan ennen äänestetty. Taustalla on Bulgarian vaalit. Nykyinen hallitus haluaa allekirjoittaa jäsenyyssopimuksen ennen kesäkuussa järjestettäviä vaaleja.

Tänään Vihreät ehdottivat parlamentin äänestyksen lykkäämistä. Meidän ryhmässä lykkäämisestä käytiin kiivas keskustelu eilen illalla. Sen päätteeksi 92 äänesti lykkäämisen puolesta ja 86 sitä vastaan. Tilanne kuitenkin muuttui tänään, koska parlamentti saavutti kompromissin Romanian ja Bulgarian liittymisen taloudellisista seurauksista.

Lähes kaksi tuntia kestäneen äänestysrupeaman aikana äänestimme loppujen lopuksi selvästi Romanian ja Bulgarian jäsenyyksien puolesta. Romanian kohdalla 497 puolesta, 93 vastaan ja 71 tyhjää. Bulgarian kohdalla 522 puolesta, 70 vastaan ja 69 tyhjää. Monet saksalaiset ja ranskalaiset mepit äänestivät jäsenyyksiä vastaan. Tuntuu välillä siltä, että he äänestäisivät laajentumista vastaan vaikka kaikki kriteerit täyttyisivät.

Ennen äänestyksiä pidimme taas listapalaverin. Jaamme kaikki mietinnöt avustajien kesken, jokaisella on oma vastuuraportti. Sen jälkeen käymme läpi listan ja katsomme millä tavalla äänestämme. Käytäntö on erittäin hyödyllinen. Äänestyskohtia on niin paljon ja äänestyslistat tulevat niin myöhään, ettei kaikkea ehtisi käydä läpi yksin. Onneksi meillä on erinomainen avustajaporukka.

Yksi päivän kohokohdista oli Antti Timosen järjestämä lehdistötilaisuus. Siellä lanseerattiin OUI-Europe kampanja, jossa ei-ranskalaiset kampanjoivat perustuslain puolesta Ranskassa. Tilaisuus oli myös osoitus suomalaisten ja ranskalaisten yhteistyöstä. Paikalla oli nimittäin neljä ranskalaista meppiä (ml. Ari Vatanen), kolme suomalaista meppiä (Piia-Noora Kauppi, Hannu Takkula ja minä) ja yksi kreikkalainen meppi. Niin se yhteistyö pelaa.