Grattis pappa! Isä täyttää tänään vuosia. Hän pakeni onnitteluja Espanjaan. Nettiä hän ei voi paeta, joten tässä viralliset onnittelut!

Strasbourgin viikko on takanapäin. Onneksi. Sisällöllisesti hyvä viikko, mutta pännii edelleen, että sinne on matkustettava keskimäärin kerran kuussa. Päätöntä ja kallista hommaa. Tänään Ranskassa oli lakko, joka lamautti rautatie- ja lentoliikenteen. Oletan, että Eurooppaa kiertää tälllä hetkellä monta Strasbourgin istuntoja manaavaa meppiä ja avustajaa.

Automatkamme Brysseliin sujui hyvin. Matkalla kävimme Laurin, Kain ja Miikan (Eija-Riitta Korholan avustaja, ja tosi nasta kaveri) kanssa läpi viikon tapahtumia ja ensi viikon kalenteria.

Pidimme myös pienen aivoriihen kotisivujemme uudistamisesta. Pidämme ulkoasun samana, mutta aiomme tehdä muutoksia sisältöön. Luovumme esimerkiksi ”skrollaamisesta” ja lisäämme päiväkirjaan kuvia. Lisäksi avaamme chattisivun. Yritämme saada uudet sivut kuntoon parin kuukauden sisällä.

Huomenna ei ole meppikiertuetta, koska Kokoomuksen puoluehallitus tulee vierailulle Brysseliin. Jori Arvonen ja kumppanit ovat rakentaneet hyvän ohjelman. Puoluehallitus käy parlamentissa, komissiossa ja Natossa. Lauantaina järjestämme seminaarin unionin tulevaisuudesta. Koko 30-henkinen porukka tulee meille kotiin lauantaina alkuillasta. Siinäpähän meillä viikonloppua viettäville appivanhemmille miettimistä.

Eilen meni niin lujaa, että tänään kaikki tuntui vähän tylsältä. Istun tutussa hotellihuoneessa. Katselen Monacon ja PSV Einhovenin välistä mestareiden liigan ottelua. Se on tylsempi kuin eilinen Chelsean ja Barcelonan klassikko. Siitä olen varma.

Jätin aamulla väliin Pohjoismaiden yhteisaamiaisen. Kävin läpi sähköpostia. Viimeisin viesti ohjelmistopatenttidirektiivistä oli tullut klo 04.04. Viestejä tästä asiasta oli kymmeniä.

Aamupäivällä olin Ranskan television haastattelussa palveludirektiivistä. Korostin kahta asiaa. Palveludirektiivillä ei ole mitään tekemistä perustuslain kanssa ja se ei vaikuta millään lailla yleishyödyllisiin palveluihin, joita ranskalaiset rakastavat kuin paavi raamattua. Ranskan palveludirektiivikeskustelua leimaa populismi. Ranskaan verrattuna meidän keskustelu palveludirektiivistä on jopa asiallista…

Lounasaikaan oli äänestysten vuoro. Tärkein näistä oli äänestys unionin kilpailukyvystä. Päätöslauselma hyväksyttiin äänin 514 puolesta, 110 vastaan ja 20 tyhjää. Parlamentin perusteesi on, että työllisyys ja kestävä kehitys ovat kiireellisimpiä tavoitteita. Kilpailukyvyn pitäisi olla unionin ensisijainen prioritetti.

No, onko sillä mitään väliä mitä parlamentti on asiasta mieltä? Kyllä. Kyseessä on parlamentin kannanotto ennen 22.-23.3. pidettävää huippukokousta. Yritämme omalta osaltamme viestittää jäsenmaille, että hoitavat hommansa kilpailukyvyn parantamiseksi. Ilman sitä ei ole talouskasvua.

Äänestimme myös yleisestä tullietuusjärjestelmästä. Se on kauppapolitiikan väline, jolla autetaan kehitysmaita. Tänään ehdotimme, että järjestelmän tulisi astua voimaan mahdollisimman pian varsinkin niissä maissa, joissa tsunami aiheutti tuhoa.

Äänestimme myös Euroopan parlamentin tuloista ja menoista. Mietinnössä oli kohta, jossa viitattiin tosiasiaan, että parlamentin osittainen hajasijoitus Strasbourgiin maksaa vuodessa yli 200 miljoonaa euroa. Jostain syystä 79 meppiä äänesti kohtaa vastaan. Ranskalaisia meppejä on 78. Kukakohan oli se 79:s?

Iltapäivällä hajaannuimme Kain ja Laurin kanssa eri kokouksiin. Minä hoidin budjetinvalvontavaliokunnan valmistelukokouksen ja kansanäänestysseurantaryhmän. Jälkimmäisessä tunsin itseni jälleen ”poitsuksi”. Ryhmää vetää Elmar Brok ja sen jäseninä ovat mm. Jean-Luc Dehaene, Alois Peterle (molemmat entisiä pääministereitä), Alain Lamassoure (Ranskan entinen Eurooppa-ministeri) ja Espanjan perustuslakiguru Íñigo Méndez de Vigo.

Piipahdin myös federalistiryhmän kokouksessa, jossa Kai ja Lauri päivystivät. Lauri kävi myös eurooppalaista demokratiaa edistävän ryhmän kokouksessa. Sitä vetää brittikonservatiivi Edward McMillan-Scott.

Illalla kävin vielä luennoimassa saksalaisen kollegani Daniel Casparin vierailijaryhmälle. Se oli viikon toinen saksankielinen luento. Riittänee yhdelle viikolle.

Tätä päivää dominoivat Itämeristrategia, palveludirektiivi ja ohjelmistopatentit.

Suomalaiset sosialistimepit olivat tällä kertaa kirjoittaneet asiapitoisen artikkelin Helsingin Sanomien mielipidesivuille. Kirjoitus käsitteli kokoomusmeppien aloitetta Itämeri-strategiasta. Sosialistiryhmän mukaan me vahingoitamme Suomen lippulaivaa, Pohjoista ulottuvuutta.

Teimme aloitteen Itämeri-strategiasta viime lokakuussa, eli viitisen kuukautta sitten. Aloite löytyy nettisivujen ”lehdistölle” kohdasta. Perusargumenttimme on, että Pohjoinen ulottuvuus ei ole edistynyt toivotulla tavalla. Laajentumisen myötä EU:n painopiste on siirtynyt koilliseen ja Itämerestä on tullut EU:n sisämeri. Se antaa meille mahdollisuuden ikäänkuin elvyttää unionin pohjoista ulottuvuutta yleensä.

EU:lla on Välimeri-strategia, jonka kautta Välimeren maat saavat vuosina 2000-2007 5,35 miljardia euroa! Pohjoinen ulottuvuus tuo alueellemme samanaikaisesti vain 200 miljoona euroa, eli noin neljä prosenttia Välimeren maiden saldosta. Tämä on jo osoitus siitä, että Pohjoinen ulottuvuus pelaa viidennessä divisioonassa Välimeri-strategiaan verrattuna. Olisi ehkä aika tehdä asialle jotain.

Neuvosto löi eilen lukkoon yhteisen kannan ohjelmistopatenttidirektiivistä. Olen saanut asian tiimoilta kymmeniä viestejä. Monet ovat pettyneitä ja luulevat pelin olevan jo pelatun. Ei ole. Kyseessä on vasta neuvoston (eli mm. Suomen hallituksen) yhtenäinen kanta, ja nyt pallo on Euroopan parlamentilla. Laadimme nyt yhteisen kannan nk. toiseen lukemiseen. Sen jälkeen lähdetään tarvittaessa viilaamaan yksityiskohtia nk. sovittelumenettelyssä.

Itse suhtaudun varauksellisesti ohjelmistopatentteihin, niin kuin parlamentin enemmistökin. Teemme parhaamme muuttaaksemme direktiiviä, jotta mm. Open Source-väen huoliin vastattaisiin ja välttyisimme USA-tyylisiltä patenttien keräilijöiltä ja jatkuvilta patenttioikeudenkäynneiltä.

Myös palveludirektiivi kiehautti tunteita tänään. Sisämarkkinakomissaari McCreevy kävi kertomassa, missä mennään. Hän vakuutti, että direktiiviä ei vesitetä. Sitä pitää kuitenkin täsmentää. Komissio esittää, että terveyspalvelut rajataan direktiivin ulkopuolelle. Komissio aikoo myös täsmentää alkuperämaaperiaatetta. McCreevy oli erinomainen ja kellisti palveludirektiivin nationalistis-protektionistiset vastustajat tyylikkäästi.

Keskustelu palveludirektiivistä ja patenteista oli kiivasta. Se perustui nk. ”catch the eye”-menettelyyn, eli puheenvuoroa varten piti saada parlamentin puheenjohtajan huomio. Kävin vinkkaamassa etukäteen ja yritin vielä vimmatusti viuhtoa, mutta ei onnistunut. Minuutin puheenvuoro jäi pitämättä. Oli miten oli – tällaisia istuntoja pitäisi olla enemmän. Parlamentaarista väittelyä parhaimmillaan.

Illalla olimme Kain ja Laurin kanssa ihan puhki joten menimme Tiinan, Marjan ja Miikan kanssa sushille. Lauri ja Marja vihaavat sushia.

Strasbourgissa lumimyrskyn keskellä. Ajomatka sujui hyvin säästä huolimatta. Ei uskoisi, että Keski-Euroopassa kevät on virallisesti alkanut.

Tällä kertaa kotimaanavustajani Kai Mykkänen on mukana remmissä. On tärkeätä, että Kai saa tuntumaa Strasbourgin viikkojen hässäkkään. Tällä kertaa kalenterimerkintöjä on 34.

Sain lähetettyä Apu-lehden ja Ilta-Sanomien kolumnit jo tänään. En halua stressata niiden kanssa huomenna. Torstaina julkaistavassa Apu-jutussa käsittelen presidentin asemaa EU:n huippukokouksissa. Keskiviikon Ilta-Sanomiin kirjoitin unionin rahoituskehyksistä. Pyrin molemmissa maltilliseen analyysiin.

Viikon päästä on Hufvudstadsbladetin ja Finnairin Blue Wings kolumnien ”deadline”. Onneksi parlamentaarikon hommassa löytyy aina kirjoitusaiheita. Viidestä vakiokolumnista huolimatta ei ole ainakaan vielä tullut aihepulaa. Lehdet ovat luonteeltaan erilaisia.

Vaikka Strasbourgin viikosta on tulossa kiireinen, niin en ole varma miten paljon saamme parannettua maailmaa. Asialistalla on kaikkea ”ajoneuvojen kierrätettävyydestä” ”lennonjohtajien lupakirjoihin” ja ”maakaasuverkoista” ”sokerijuurikkaisiin”.

Tänään asialistalle nostettiin kaksi mielenkiintoista aihetta: palveludirektiivi ja ohjelmistopatentit. Parlamentti haluaa kuulla sisämarkkinakomissaari McCreevyn näkemyksiä molemmista aiheista. Palveludirektiivistä, koska viime viikon lehdistötietojen mukaan komissio on valmis viilaamaan aloitetta. Haluamme tietää miksi ja miten. Ohjelmistopatenttidirektiivistä, koska neuvosto sai aikaiseksi yhteisen kannan, joka on ristiriidassa parlamentin näkemyksen kanssa.

Joskus tuntuu siltä, että Euroopan parlamentilla ja Eurooppa-neuvostolla (eli huippukokouksilla) on ainakin jotain yhteistä: kapasiteetti tehdä potentiaalisesti vähän mielenkiintoa herättävästä istunnosta mielenkiintoinen.

Illalla luennoin kollegani Andreas Schwabin vierailijaryhmälle. En muista milloin viimeksi luennoin saksaksi, mutta on siitä aikaa, ja sen kyllä huomasi. Kyllähän ”ulkomaalaiset” aina arvostavat kun puhuu heidän kieltään, mutta ei se aina puhujasta kivalta tunnu. ”Small talkin” ja asialuennon välillä on eroja. Onneksi salissa ei ollut tulkkausta. En olisi halunnut kuulla miten viestini menivät perille…

Päiväkirja ei ole päiväkirja jos sitä ei kirjoita päivittäin. Sen huomaa kun pitää muutaman päivän tauon kirjoittamisesta. Edellinen merkintä on keskiviikolta. Nyt on sunnuntai-ilta. Palasimme juuri perheen kanssa Suomesta, jossa olimme viettämässä isäni synttäreitä.

Torstaina vedin (lyhyt) tukka putkella. Lähdin aamukoneella Helsingistä ja palasin iltakoneella takaisin. Laskun ja nousun väliin mahtui BBC Worldin keskusteluohjelma, luento 800 komission harjoittelijalle, työlounas ja palaveri. En ehtinyt edes käydä toimistolla. Meinasin myöhästyä BBC:n ohjelmasta, koska Euroopan parlamentin läheisyydessä oli pommiuhka. Ehdin juuri ja juuri ohjelmaan, ja pommiuhka oli onneksi vain uhka.

Perjantaina kävin Suomen EU-jäsenyyden kymmenvuotisjuhlaseminaarissa. Puhujina olivat José Manuel Barroso, Esko Aho, Paavo Lipponen ja Matti Vanhanen. Puheet olivat sinänsä hyviä analyysejä, mutta koko tilaisuus oli jotenkin kuivahko ja suomalaiseen tyyliin jäykkä. Jäin kaipaamaan enemmän tulevaisuuden visiointia.

Barroson puhe oli kuin suoraan kopiokoneesta. Hänen vastauksensa yleisön esittämiin kysymyksiin olivat kuitenkin erinomaisia. Lipposen puhe oli Lipposta parhaimmillaan: syvällistä Eurooppalaista ajattelua, mutta hänen vastauksensa yleisökysymyksiin eivät olleet mitenkään erikoisia.

Ahon puheen talouspolitiikkaa koskeva osio oli myös erinomainen. Hän uskalsi sanoa ääneen sen mitä monet ajattelevat: Eurooppa on jäämässä jälkeen maailman talouskehityksestä. Aholle ei valitettavasti osoitettu montaakaan yleisökysymystä. Vanhasen puhe oli väritön, mutta hänen vastauksissaan oli näkemystä esimerkiksi Euroopan tulevaisuudesta. Tilaisuuden parasta antia oli, että tuli nähtyä kaikki Suomen EU-nörtit yhtäaikaa.

Seminaarin jälkeen kävin Töölön ruotsinkielisessä lukiossa puhumassa unionin tulevaisuudesta. Keskustelu oppilaiden kanssa vahvisti jälleen kerran, että tämäntyyppiset tilaisuudet ovat parhaasta päästä. Kysymykset ovat ennakkoluulottomia ja joudun usein kovan paikan eteen. En tiedä vastausta tai joudun ajattelemaan jotain asiaa täysin uudesta näkökulmasta. Perjantaina puhuimme paljon arvoista, uskonnosta, Natosta ja kestävästä kehityksestä.

Viikonloppu oli kaikenkaikkiaan onnistunut. Oli kiva tavata sukulaisia ja tuttuja isän synttäreillä. Oli myös kiva nähdä Emilie ja Oliver lumen pauloissa. Vaikka lasten talvipukeutuminen vie aina aikansa niin ei kannata vähätellä sitä ylellisyyttä, että lapset voi viedä talvisin pulkkamäkeen, hiihtämään tai luistelemaan. Belgiassa kun se nyt ei oikein onnistu…

Tämä viikko on aikamoista reissaamista. Lensin iltapäivällä Suomeen A-Talkia varten. Palaan Brysseliin torstain aamukoneella ja sitten taas takaisin Helsinkiin iltakoneella. Viikonloppu vietetään perheen kanssa Suomessa.

A-Talkissa oli suhteellisen vilkas keskustelu EVAn asennetutkimuksesta. Juontajana oli Riikka Uosukainen; keskustelijoina Pirjo Ala-Kapee, Erkki Laatikainen ja minä. Ohjelman teesi oli, että EVAn syksyn mittaan esittämät mielipiteet esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tai kilpailukyvystä eivät heijasta suomalaisten näkemyksiä.

Tutkimus oli mielestäni hyvä, vaikka vierastan väitettä, että ”kansalla” on joku kollektiivinen mielipide. Asenteita voi toki mittailla, niin kuin EVA on tehnyt jo yli 20 vuotta, mutta ei sen perusteella voi vetää jotain universaalia johtopäätöstä, jonka mukaan suomalaiset ovat esimerkiksi ”impivaaralaisia”. Kysymysten asettelulla voidaan vaikuttaa lopputulokseen.

Yhtä kaikki esitin eilen yleisteesin, että EVAn näkemykset (mitä ne nyt sitten tarkkaan ottaen ovatkaan) poikkeavat suomalaisten valtavirrasta ulkopolitiikan saralla, mutta ei talouspolitiikassa. Eli tutkimuksen mukaan suomalaiset vierastavat Natoa, yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa ja kansainvälistymistä yleensä. Olen vähän skeptinen tuon viimeisen pointin suhteen. Tutkimuksen mukaan Euroopan unioniin suhtaudutaan päällisin puolin myönteisesti tai neutraalisti. Se osoittaa, että EU on osa meidän arkipäivää.

Talouspolitiikan puolella mielipidemittaus osoitti, että Suomen menestystekijöinä pidetään koulutusta, kilpailukykyä ja teknologiaa. Haittatekijöinä mainittiin korkeat palkka- ja yritysverot. Nämä näkemykset eivät tiettävästi poikkea esimerkiksi elinkeinoelämän näkemyksistä.

Tutkimuksessa yritettiin myös mitata suomalaisten onnellisuuden astetta. Kahdeksankymmentä prosenttia suomalaisista pitää itseään onnellisena. Hyvä. Oli kuitenkin mielenkiintoista havaita, että samalla selkeä enemmistö uskoi palavansa loppuun töissä.

A-Talkissa keskustelu lähti ensi alkuun vähän negatiiviselle raiteelle. Valitettiin, että asiat eivät ole hyvin, suomalaiset voivat pahoin työpaikalla jne. Yritin itse nostaa esiin positiivisia näkökulmia tutkimuksesta. Korostin myös, että olemme Euroopassa valinneet eri tien kuin Yhdysvallat. Me teemme lyhyempää päivää ja pidämme enemmän lomaa. Tämä on minusta hieno asia.

Ennen ohjelman alkua Erkki Laatikainen kertoi hänen tyttärensä taannoisista huomioista: ”Kuule Isä” tytär oli todennut, ”veikkaan, että aika moni toivoo sinun jäävän eläkkeelle pian”. Nauroimme makeasti. Laatikasellahan on tunnetusti terävä kynä ja tiukat mielipiteet.

Ohjelman lopuksi keskustelimme eläköitymisestä. En malttanut olla heittämättä herjaa. Totesin, että me emme toivo Laatikaisen lähtevän eläkkeelle, koska haluamme edelleen nauttia hänen kolumneistaan. Iskin silmää. Laatikainen ymmärsi herjan ja lupasi kirjoittaa palkkioksi positiivisen kolumnin meikäläisestä… Apua! Maine menee…

Nämä ryhmäviikot ovat siinä mielessä hyviä, että niiden aikana saa tehtyä paljon sellaisia asioita, joita täysistunto -tai valiokuntaviikkoina ei ehdi tekemään.

Tänään osallistuin European Schoolnetin järjestämään chattiin. Ringissä piti olla muutama koulu, mutta tekniset ongelmat tulivat vastaan. Ei siinä mitään, sain chattailtua iisalmelaisten koululaisten kanssa oikein kunnolla. Oppilaat esittivät kysymyksiä ja minä vastailin. Kysymykset vaihtelivat Turkin EU-jäsenyydestä europarlamentaarikon vaikutusmahdollisuuksiin. Chattasimme myös siitä miltä EU voisi näyttää 50 vuoden päästä. Kaikin puolin hieno kokemus.

Mielestäni chatit ovat loistava tapa käydä keskustelua esimerkiksi EU-asioista. Sovimmekin Brysselin avustajieni Lauri Tieralan ja Jani Johanssonin kanssa, että aloitamme chattailun myös meidän kotisivuilla. Pohdimme seuraavien viikkojen aikana, miten voisimme sen parhaiten toteuttaa. Onneksi kirjoitan kymmenellä sormella…

Olen kerran aiemmin osallistunut chattiin. Silloin Romano Prodin nimissä. Meitä oli Romano ja kahdeksan pikkuromanoa. Chatti kesti pari tuntia. Lopussa kaikilla oli aika hulvaton fiilis. Sen siitä saa kun vastaa 150. kysymykseen. Viimeiseen kysymykseen terrorismista vastasin Prodin nimissä, että ”minä pohjustan maailmankatsomukseni pitkälti John Lennonin sloganiin: Make Love Not War”. Tämä vastaus löysi tiensä seuraavan päivän Corriere della Seran (yksi Italian päälehdistä) etusivulle. Onneksi Prodi tykkäsi siitä…

BBC näyttää innostuneen maanantain Financial Timesin jutusta, jossa käsiteltiin EU:n tulevaa diplomaattikuntaa. Tänään annoin asiasta haastattelun BBC:n Radio 4 kanavan ”The World at One” ohjelmalle. Ohjelma oli rakennettu niin, että minä kannatin ulkosuhdepalvelua ja brittikonservatiivien ”varjo Eurooppa-ministeri” vastusti. Niin ja mehän siis istumme samassa ryhmässä brittikonservatiivien kanssa täällä EU-parlamentissa…

Torstaina osallistun BBC World televisiokanavan parlamenttikeskusteluun samaisesta aiheesta. Mukana ovat ainakin Richard Corbett ja Jens-Peter Bonde.

Huomenna lennän Suomeen iltapäivällä. Olen mukana A-Talk ohjelmassa, jossa puhutaan suomalaisten asenteista. Keskustelua vetää Riikka Uosukainen. Keskustelu perustuu EVAn huomenna julkaistavaan asennetutkimukseen nimeltä ”Onnellisuuden yhtälö”. Ymmärtääkseni Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen osallistuu ohjelmaan. Tulee varmaan ihan mielenkiintoinen keskustelu.

Kävin sushilla Alexander Schallenbergin ja Noel Whiten kanssa. Molemmat vanhoja virkamieskollegoita. He ovat hyvin perillä ulkosuhdepalvelun valmisteluista. Oli tärkeää saada briiffaus ja muutenkin vaihdella kuulumisia.

Huomasi, että Noel on vastuussa Euroopan parlamentista Irlannin EU-edustustossa. Hän kyseli paljon poliittisesta tilanteesta ja keskeisimmistä lainsäädäntöhankkeista. Alexander on vastuussa institutionaalisista kysymyksistä Itävallan EU-edustustossa. Häntä parlamentti ei pahemmin kiinnostanut.