Eilen oli kaikin puolin hyvä päivä. Pidin Brygge-kurssini toisen luentosarjan. Viiden tunnin pamaus Tanskan, Ruotsin, Suomen ja Itävallan integraatiopolitiikkaa ja EU-koordinaatiojärjestelmiä. Jälleen kerran keskusteleva ryhmä. Vaikka eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen pitää suurta valiokuntaa ”EU-viemärinä”, niin uskalsin edelleen mainostaa Suomen parlamentaarista kontrollia erinomaisena.

Jani Johansson aloitti hommat ”harkkarina”, eli eräänlaisena kakkosavustajana täällä Brysselin päässä. On kiva päästä taas tekemään hommia Janin kanssa. Vaalikampanjan aikana meistä tuli lähes huonekaverit. Kierreltiin Suomea usein kimpassa.

Janin mukaantulo helpotti heti Laurin, Kain, Juhon ja minun työtaakkaa. Nyt meidän tiimi on täydessä kokoonpanossa ja se tulee varmaan näkymään. Yritetään aktivoitua entisestään.

Illalla olin ”treffeillä” Suzannen kanssa. Menimme pitkästä aikaa leffaan. Ystävänpäivänä ei ihan viitsinut mennä katsomaan sitä ”Hitler-leffaa”, joten päädyimme ”Aviatoriin”, jonka pääosaa näytteli Leonardo di Caprio. Kannatti käydä katsomassa. Erinomainen leffa, Martin Scorceesea parhaimmillaan.

Leffailta kuitenkin kostautui. Oliver ja Emilie päättivät heräillä pitkin yötä ja saimme nukuttua vaivaiset neljä tuntia. Perhe-elämän onnea…

Tänään on tullut juostua tapaamisesta toiseen. Palaveerasin EPP-ryhmämme pääsihteerin, tanskalaisen Niels Pedersenin kanssa poliittisten ryhmien rahankäytöstä. Hyödyllinen taustabriiffi. Nyt ymmärrän paremmin aiheen arkuuden.

Tapasin myös ”legendaarisen” Paul Van Buitenin kanssa alueiden komitean pääsihteerin. Van Buitenen halusi lisäinformaatiota alueiden komitean vastuuvapausraporttiin, joten päätin järjestää tapaamisen. Hyvin meni. Pahimmat väärinkäsitykset vältettiin keskustelemalla avoimesti.

Päivällä kävin myös ensi viikon täysistuntoa valmistelevien työryhmien kokouksissa. Omilta vastuualueiltani ei ole nyt tulossa mitään radikaalia esille. Pyysin kuitenkin täysistuntopuheenvuoron unionin strategisista tavoitteista. Katsotaan natsaako.

Iltakoneessa matkalla takaisin Brysseliin. Jotenkin väsynyt olo. Nykyin viime yön huonosti. Herätys oli klo. 6.00, eli klo. 5.00 Brysselin aikaa. Matkasimme Juho Romakkaniemen ja Piitun kanssa meppikiertueelle Pirkanmaalle. Pirkanmaan Kokoomuksen toiminnanjohtaja Jari Porraslampi oli rakentanut hyvän ohjelman.

Aamulla hajaannuimme. Piitu luennoi Tampereen ammattikorkeakoulussa ja antoi haastattelut paikallisradiolle ja Tamperelainen-lehdelle. Minä luennoin Kokoomuksen yrittäjälounailla Lempäälässä ja Vammalassa.

Iltapäivällä oli yhteisesiintymisiä. Ensin Tampereen Lyseon lukiossa. Jälleen loistokeikka. Oppilaat esittivät rautaisia kysymyksiä akselilla perustuslaki, puolustus ja EU:n rajat. Nuorilta tulee aina hyviä ja ennakkoluulottomia kysymyksiä.

Lukion jälkeen tapasimme Aamulehden päätoimittajan Matti Apusen ja toimittajan Matti Mörttisen. Jälkimmäistä kutsumme EU-pervoksi, koska hän tuntee unionin kiemurat kuin omat taskunsa. Juttelimme viikon poliittisista tapahtumista, liberaalissa hengessä, kuten aina…

Iltapäivän päätteeksi tarjosimme perinteiset Kokoomuksen ”Wahvat kahvit” Siperian Nostalgia-kahvilassa. Patrik Marjamaa vastasi järjestelyistä. Kansanedustaja Marja Tiurakin oli mukana remmissä.

Pitäisi valmistautua Bryggen-luentoihin, jotka alkavat maanantaina, ja kirjoittaa ensi viikon Ilta-Sanomat kolumni, mutta juuri nyt en jaksa. Valmistaudun henkisesti huomiseen ”yksinhuoltajaisän” rooliin. Suzanne käy päivän keikalla Englannissa tapaamassa mummoaan.

Eilen olin ihan kunnolla poissa töistä. Suzannilla oli vapaapäivä ja saimme hoidettua ”hallinnollisia” asioita. Yksi morbiideimmistä oli testamentin laatiminen. Sen siitä saa, kun on tarkan juristin kanssa naimisissa. Belgialainen testamentti kirjoitetaan muuten mustekynällä. Aika modernia…

Valtiosihteeri Risto Volanen jatkoi turvallisuuspoliittista keskustelua eilen Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla. Oli pakko lukea ihan kolmeen kertaan, kun en oikein halunnut uskoa silmiäni. Voin vain toivoa, että pääministeri ei ole nähnyt/hyväksynyt tekstiä etukäteen. En malttanut olla vastaamatta.

European Voice kirjoitukseni palveludirektiivistä on herättänyt huomiota Brysselin piireissä. Paljon myönteistä palautetta. Jopa Agence Europe, Brysselin EU-raamattu, siteerasi juttua. Alamme hiljalleen aktivoitua myös kansainvälisessä julkisessa keskustelussa.

Tänään lennän Helsinkiin. Huomenna on meppikiertuepäivä Pirkanmaalla. Käyn mm. Lempäälässä ja Tampereella. Piitu on mukana. Viedään ”ilosanomaa” eteenpäin.

Eletään ”keltaista viikkoa”, eli eräänlaista lomaviikkoa. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja yritän viettää mahdollisimman paljon aikaa Emilien ja Oliverin kanssa. Suzannella ei ole vapaata tällä viikolla.

Eilen oli vapaapäivä parhaimmillaan. Pari Emilien kaveria, Emilie Dohem ja Apoline, tulivat kylään. Vauhti ja meteli olivat sen mukaisia. Tilannetta ei rauhoittanut se, että Oliverilla oli vatsatauti. Pakenin iltapäivällä töihin ”rentoutumaan”…Jätinkö lapset yksin? En. Au pairimme Darja riensi jälleen kerran apuun.

Olin sopinut Juha Roinisen kanssa kuvauksista eräässä englanninkielisessä lehdessä alkavaa kolumniani varten. Kuvaukset kestivät lähes kaksi tuntia, kauemmin kuin ensimmäisen kolumnin kirjoittaminen. Juttu tulee ulos kuun lopulla. Kyseessä on vähän rennompi kolumni, jossa on tarkoitus tarkastella eurooppalaisuutta suomalaisten näkökulmasta.

Lähetin tämän myös tämän viikon Apu-kolumnin eteenpäin sunnuntai-iltana. Se käsittelee EU:n rahoitusta. Aina seksikäs aihe. Yritän viestittää, että EU ei paljoa maksa ja, että rahoituskeskustelu nähdään Suomessa liian mustavalkoisena. Sitäpaitsi rahoituksen painopisteitä pitäisi muuttaa pois suorista tuista innovaation ja tutkimuksen rahoittamiseen.

Muuten viikko on ollut rauhallinen. Olen vastaillut sähköposteihin ja yrittänyt vähän lueskella – sen minkä lastenhoidon ohella ehtii…eli en paljoakaan.

Torstaina lähden Suomeen, ja perjantaina on vuorossa meppikiertue Pirkanmaalla. Juho Romakkaniemi ja Pirkanmaan Kokoomus ovat laatineet erinomaisen ohjelman.

Apu-lehden ”naisten sauna”-palstaa lainatakseni: ”päätimme avata” Ari ja Rita Vatasen tilan punaviinipullon nimeltä Domaines des Tailles. Naistoimikunnasta poiketen pulloja avattiin vain yksi ja sen hintakin on kohtuullinen, selvästi alle 10 euroa. Hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan. Maku täyteläinen. Voimme suositella.

Viikonlopun ylivoimaisesti tärkein tapahtuma oli, että Oliverin kolme ensimmäistä hammasta näkivät päivänvalon lähes yhtä aikaa. Huuto oli sen mukainen. Toivon, että poika ei saa isänsä legoja.

Lauantaina olin pitkästä aikaa Wilton Parkin seminaarissa Englannissa. Aiheena oli Britannia ja EU:n perustuslaki. Paikalla noin 40 eri EU-alojen vaikuttajaa: brittien virkamieskoneiston kerma, ml. Tony Blairin lähimmät avustajat; toimittajia (Financial Times, Guardian, Times, Economist, BBC); EU-virkamiehiä; professoreita; think-tank tutkijoita ja yksi meppi.

Kun oli viikon istunut valiokuntakokouksissa, teki hyvää päästä vähän pohtimaan EU:n syntyjä syviä. Seminaarin pääkysymys oli oikeastaan mitä tapahtuu, jos britit äänestävät perustuslakia vastaan kansanäänestyksessä.

Pohdimme eri skenaarioita. Charles Grant, arvostetun CER -think-tankin johtaja, oli laatinut paperin, jossa oli kymmenen eri vaihtoehtoa. Kaikkea sekavan joustavuusjärjestelmän ja ”ei tapahdu mitään” -skenaarion väliltä. Enemmistön teesi oli, että Britannia ei oikeastaan äänestä perustuslaista, vaan EU-jäsenyydestään.

On vaikea kuvitella, että perustuslaki ei astuisi voimaan, vaikka britit äänestäisivät vastaan. Juna kulkee ilman brittejä. Sen pitää myös olla perusviesti kansanäänestyskampanjassa. Puolueilla on kolme eri kantaa: Työväenpuolue ja Liberaalidemokraatit tukevat perustuslakia; konservatiivit vastustavat sitä, mutta haluavat, että Britannia pysyy EU:ssa; Britannian Itsenäisyyspuolue haluaa eron koko EU:sta.

Konservatiiveilla on oikeastaan kaikista mukavin asema. Mielestäni olisi taktisesti fiksua ajaa konservatiivit nurkkaan ja pakottaa heidät samoille linjoille Britannian Itsenäisyyspuolueen kanssa. Silloin huomattaisiin, että on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: olla EU:n jäsen tai olla sen ulkopuolella. Jos vastakkainasettelu esitetään tällä tavalla, niin britit saattavat hyvinkin äänestää loppujen lopuksi uuden sopimuksen puolesta.

Seminaarissa pohdittiin myös vanhaa väikkäriaihettani, eli ydin-Eurooppaa. Seminaarin ranskalaiset ja saksalaiset edustajat liputtivat sen puolesta. Muut vastustivat. Korostin, että Saksan ja Ranskan johtama ydin-Eurooppa ei välttämättä veisi integraatiota eteenpäin. Ehkä päinvastoin. Totesin myös, että EU:ssa on aina ollut erilaisia ydinmuodostelmia, mm. Schengen, euro ja puolustus. Jos näissä on mukana, niin on ytimessä.

Oma arvioni on, että integraatio jatkaa syvenemistään, ja järjestelmän joustavuus lisääntyy. Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea yhdessä. On sitten jäsenmaasta itsestään kiinni, haluaako se eristää itsensä päätöksenteosta. Unionissa kun ei satu olemaan pöytiintarjoilua.

Pitkällä aikavälillä kaikki maat tulevat kuitenkin mukaan yhteistyöhön. Hinta ulkopuolelle jäämisestä on liian korkea. Tämä sama perusfilosofia toi britit aikanaan mukaan unioniin. Samasta syystä uskon, että britit tulevat jossain vaiheessa myös mukaan euroon. Se olisi hyväksi koko Euroopalle, ei vähiten Suomelle. Mitä enemmän samanhenkisiä maita on mukana eurossa, sen parempi meille.

Eilen esittelin raporttini budjetinvalvontavaliokunnassa. Keskustelu oli maltillista. En usko, että raportteja muutetaan radikaalisti. Valiokunnan jäsenet voivat lähettää muutosehdotuksia seuraavan parin viikon ajan.

Ainoa kysymysmerkki on alueiden komitean vastuuvapaus. Paul van Buitenen ilmoitti lähettävänsä informaatiota, joka voisi lykätä vastuuvapauden antamista. En ole vielä informaatiota saanut.

Suomen kuljetus -ja logistiikkaliiton edustajat, Pasi Moisio ja Iiro Lehtonen, kävivät lobbauskeikalla tomistossani eilen. Ville oli myös mukana. Pasi ja Iiro ovat esimerkillisiä lobbareita. Esittävät asiansa selkeästi ja suoraan. Ei turhia kiemuroita. Paperit käteen ja pääpointit pöydälle. He käyvät Brysselissä keikalla ainakin kaksi kertaa vuodessa ja aina syntyy tulosta. Olisivatpa kaikki lobbarit samanlaisia.

Kävimme vajaassa puolessa tunnissa läpi kolmannen rautatiepaketin, tieliikenneturvallisuuden, eurovinjettidirektiivin ja muita keskeisiä kuljetusalaan liittyviä kysymyksiä.

Lennolla Helsinkiin kävin läpi Laurin valmisteleman mapin. Tuntuu siltä, että olen taas ajan tasalla. Tiedän missä mennään… ainakin omissa asiossa.

Illalla olin Eija-Riitta Korholan ja Jari Vilenin kanssa EU:ta käsittelevässä iltatilaisuudessa. Porukkaa oli tupa täynnä, noin 50. Puhuimme eduskunnan asemasta EU-asioiden valmistelussa, EU:n tulevaisuudesta ja ympäristöpolitiikasta. Vilkas keskustelu.

Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen antoi toissapäivänä ymmärtää, että perustuslain myötä Eduskuntaa odottaa EU-tsunami, jota hoitaa Eduskunnan EU-viemäri eli Suuri Valiokunta. Vastuutonta puhetta Eduskunnan pääsihteeriltä. Ajattelin vastata hänelle jossain lähiviikkojen kolumnissa. Bryggen kurssillani olen aina opettanut, että Suomella ja Tanskalla on EU-maiden paras parlamentaarinen valvonta. Aion pitää kiinni tästä teesistä.

Tänään meillä oli aamupalaveri Kokoomuksen kansanedustajien kanssa. Kävimme läpi kevään EU-agendaa. Hyödyllinen tilannekatsaus. Tapasin myös pikaisesti Jyrki Kataisen. Sain briiffauksen Jyrkin huomisesta puheesta puoluevaltuuston kokouksessa.

Ennen Brysselin lentoa kävin vielä ostamassa Emilielle ja Oliverille muutaman Muumikirjan ja moikkaamassa isoisääni, Kai Setälää, Haagan vanhainkodissa. Uffa on hyvässä kunnossa ollakseen 91-vuotias. Oli kiva rupatella.

Käyn iltapäivällä kotona ennenkuin matkustan junalla Englantiin Wilton Parkin seminaariin, jossa käsitellään EU:n perustuslakia. Tämä taitaa olla ensimmäinen lauantaikeikka pitkään aikaan, mutta seminaarin ohjelma oli niin hyvä, että en voinut vastustaa kiusausta. Onneksi tulen kotiin jo lauantai-iltana.

Ensi viikollahan meillä on nk. ”keltainen viikko”, eli eräänlainen vapaaviikko. Ajattelin viettää mahdollisimman paljon aikaa perheen kanssa ja hoitaa siinä sivussa muutamia rästihommia. Ensi viikon perjantaina käyn meppikiertueella Pirkanmaalla.

Ihan liian rauhallinen päivä. Ehdin surffailla liikaa netissä…

Aamulla esittelin vitamiineja ja hivenaineita sekä terveysväittämiä koskevat raporttini sisämarkkinavaliokunnassa. Läsnäolijat liikuttuivat ja osoittivat suosiota seisaaltaan… Tämä johtui ehkä siitä, että sali oli liian pieni ja istumapaikkoja ei ollut tarpeeksi. Raportit ovat nyt putkessa ja seuraavan kerran niitä käsitellään kuuden viikon päästä. Silloin alkaa varsinainen taistelu.

Kävin myös kuuntelemassa komission puheenjohtaja José Manuel Barroson alustuksen Lissabonin strategian, eli Euroopan kilpailukyvyn, haasteista. Ihan hyvä alustus, mutta koko Lissabonin strategiassa on jo vähän kierrätyksen makua. En tahdo millään innostua siitä, vaikka varmaan pitäisi.

Iltapäivällä kävin budjetinvalvontavaliokunnassa. Valmistauduin huomiseen koitokseen, jolloin esittelen ”muita instituutioita” koskevat vastuuvapausraportit. Veikkaan, että ne kiinnostavat nimenomaan ”muita instituutioita”, ei välttämättä muita europarlamentaarikoita.

Olen kauhukseni huomannut, että minulle näyttää lankeavan vähän ”epämielyttäviä” raportteja. Kaksi viimeisintä kuuluvat sarjaan ”miten päästä vihatuimmaksi mepiksi mahdollisimman lyhyessä ajassa”. Viime viikolla sain (jouduin ottamaan) puolueryhmittymien rahoitusta koskevan raportin. Jokaisella ryhmällä taitaa olla omat intressinsä. Raportti laaditaan vasta ensi vuoden puolella.

Tänään minulle lankesi Euroopan parlamentin toimipaikka, eli kysymys siitä, pitäisikö parlamentin kaikki toiminta keskittää Brysseliin. Nykyäänhän täysistunnot pidetään pääosin Strasbourgissa ja osa parlamentin sihteeristöstä toimii Luxemburgissa. Päätön järjestelmä, joka tuo 209 miljoonaa euroa lisäkustannuksia vuodessa. Tätä raporttia käsiteltäneen Ranskan perustuslakikansanäänestyksen jälkeen…

Tänään meni taas töissä lujempaa kuin kotona. Aamulla kävin ulkoasiainvaliokunnassa. Siellä ei ollut sydäntäni lähellä olevia aiheita, joten sain luettua muita papereita samaan aikaan. Ennen lounassalaattia päätteen äärellä tapasin talous- ja sosiaalikomitean varapuheenjohtajan. Hän halusi puhua raportistani varainhoitovaliokunnassa. Ei mitään erikoista.

Tapasin myös amerikkalaisen ruokateollisuuden delegaation. He halusivat kuulla viimeisimmät uutiset terveysväittämiä koskevasta raportistani. Kerroin missä mennään. Jonkinlainen kompromissi varmaan syntyy. Nykymuodossaan komission ehdotus ei mene läpi, koska sen pohjalta kiellettäisiin lähes kaikki terveysväittämät. Esimerkiksi Benecol ei saisi väittää, että heidän tuotteensa auttaa kolesterolin vähentämisessä.

Iltapäivä meni eri valiokunnissa. Ulkoasiainvaliokunnassa oli mielenkiintoisin keskustelu – aiheena uusi EU:n ulkoministeriö, josta kirjoitin viime viikon Ilta-Sanomissa. Esitin samat teesit ja ehdotin, että asiasta pidettäisiin kuuleminen maaliskuussa. Budjetinvalvonta- ja sisämarkkinavaliokunnissa ei ollut minua suoraan koskevia aiheita, joten piipahdin molemmissa vain lyhyesti.

Illan mielenkiintoisin tapahtuma oli luento 300:lle ranskalaiselle varttuneemmalle MBA-opiskelijalle. Tunnelma oli hyvä. Nautin siitä, kun saan vähän vitsailla ranskalaisille ranskalaisista ranskaksi. Yleisö eli mukana niinkuin ranskalaisilla on tapana. Vitseille naurettiin, hyville pointeille taputettiin, huonoille sihistiin. Kun kerroin kannattavani Turkin EU-jäsenyyttä sain oikein kunnon sihinät…