Viiden tunnin päästä on jälleen uusi vuosi. On aika tehdä pikainen katsaus menneen vuoden EU-plussiin ja -miinuksiin.

Näin ensi alkuun nostan esille viisi plussaa ja viisi miinusta. Olisin kiitollinen lukijapalautteesta. Mikä sinun mielestäsi onnistui, entä mikä epäonnistui?

Plussat

1. Budjetti vuosille 2007-13

2. Jäsenyysneuvottelut Turkin ja Kroatian kanssa.

3. Kemikaaliasetus.

4. Lainsäädännön karsiminen ja parantaminen.

5. Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistuminen.

Miinukset

1. Ranskan ja Hollannin kansanäänestykset perustuslaista.

2. Yleinen nationalistinen ja protektionistinen ilmapiiri.

3. Palveludirektiivin viivästyminen.

4. Poliittisen johtajuuden puute (Merkel antaa toivoa).

5. Terrorismi ja sen vastustamisen ylilyönnit.

Jossain vaiheessa vuotta vannoutuneinkin EU-optimisti masentui. Loppuvuosi antoi kuitenkin uutta potkua. Budjettisopu tuli kreivin aikaan.

EU jatkaa etenemistään askel-askeleelta. Välillä otetaan pari askelta eteenpäin ja sitten taas askel taaksepäin. Heiluriliike jatkuu.

Mennään kriisistä toiseen. Ehkä meidän idealistienkin pitäisi myöntää, että EU on jatkuvaa kriisinhallintaa. Mikäköhän kriisi luuraa oven takana vuonna 2006?

EU:ssa on se hyvä puoli, että tylsää tämä ei ole.

Hyvää Uutta Vuotta!

PS. Huomenna käyn läpi ensi vuoden haasteita ja aloitan englanninkielisen blogin. Jännää, siis varsinkin tuo jälkimmäinen. Molemmista enemmän huomenna.

Hold your horses. This is a test. I’ll start my blog in the Queen’s language tomorrow.

Lupasin Ilta-Sanomien kolumnissani ja nettipäiväkirjassani, että tarjoan neljä tuoppia paikallisille Mikael Forssell -faneille. Siinä hinta, jonka jokainen britti maksaa vuosittain EU:n laajentumisesta.
 
Tänään hoidin homman paikallisessa intialaisessa ravintolassa. Viereiseen pöytään istahti kaksi pariskuntaa. Kaikki tilasivat tuopin. Vinkkasin paikan omistajalle. Pyysin häntä kertomaan porukalle, että tarjoan ensimmäisen kierroksen.
 
Sen jälkeen kävin kertomassa miksi. Alkuhämmennyksen jälkeen irtosi makeat naurut. ”En tiennytkään, että laajentuminen on meille noin halpaa”, totesi yksi kavereista. Porukka ei varmaankaan pitänyt minua ihan täysjärkisenä. Toisaalta se ei ollut ensimmäinen kerta…
 
Varmistin vielä, että he olivat Forssell-faneja. Kyllä olivat ja toivoivat Miklun pikaista paluuta.
 
PS. Seuraavalla Lontoon keikalla tarjoan tuopin neljälle Aki Riihilahti -fanille. Pelkään vain pahoin, että Riihilahti haluaa messiin…

Välipäivinä näyttää olevan puutetta uutisista. Monet pääkirjoitukset ovat käsitelleet SDP:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Rannan ehdotusta nk. listavaaleista.

Kyseessä on siis järjestelmä, jossa puolueet asettavat ehdokkaat paremmuusjärjestykseen ja äänet annetaan vain puolueelle. Feldt-Ranta ehdotti, että järjestelmää voisi soveltaa eduskunta- ja kunnallisvaaleissa. Paavo Lipponen esitti aikoinaan saman suuntaisia ajatuksia EU-vaaleista.

Ajatukset torjuttiin lähes kaikilta tahoilta. Monissa pääkirjoituksissa listavaaleja pidettiin epädemokraattisina. Hyvin pidetty. Listavaalit lisäisivät puolueiden valtaa kansanvallan kustannuksella.

Itse olen aina äänestänyt henkilöä, en puoluetta. Veikkaan, että moni tekee samoin.

Euroopan parlamentissa olen huomannut, että listavaalit johtavat usein siihen, että listan kärkipäästä löytyy lähinnä keski-ikäisiä miehiä?

Jossain väitettiin, että listavaalimaista tuleville mepeille löytyy helpommin europarlamentin valiokunta- ja ryhmäpaikkoja. Eli jos tiedetään etukäteen kuka valitaan, niin on helpompi pedata hänelle paikkaa uudessa parlamentissa.

Väite on täyttä potaskaa. Paikkajaot perustuvat usein nk. d’Hondtin järjestelmään, jossa maan delegaation koko määrittelee aseman ryhmän sisällä. Tämän lisäksi yksilön omalla panoksella on merkitystä. Kyllä tekevälle hommia löytyy, ei siihen mitään puoleen sisäista rankingia tarvita.

Huomaan myös, että Suomen osallistuminen Naton nopean toiminnan joukkoihin herättää keskustelua, joskin noin viikon viiveellä.

Keskustelu mahdollisesta osallistumisesta ei tietenkään ole mikään uutinen, mutta hyvin sitä on jälleen kerran väistelty, varsinkin ulkopoliittisen johdon suunnalta. Jos taas osallistumme, niin se on uutinen!

Matti Vanhanen vähätteli ensin blogissaan koko asiaa. Samoin teki Tarja Halonen Ylen vaalitentissä.

Tänään Vanhanen toteaa nettipäiväkirjassaan seuraavaa:

?Välillä tosissani mietin, onko Niinistö seurannut mitä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa viime vuosina on tapahtunut. Hän tuo ikään kuin uusina ideoina ja kantoina asioita, jotka ovat vuosia olleet meille itsestäänselvyyksiä.?

Minun on jotenkin vähän vaikea ottaa tämäntyyppisiä heittoja tosissaan henkilöltä, joka ei välttämättä ole nyt ihan ollut etujoukossa viemässä Suomea länsi-eurooppalaisiin instituutioihin. Olivatko esimerkiksi EU:n turvatakeet Vanhaselle itsestäänselvyys? Niistähän oli puhuttu jo vuodesta 1954?

Vanhasen kirjoitus jatkuu seuraavasti: ?Ennen kuin NRF-harjoituksiin (Naton nopean toiminnan joukot) kantaa otetaan (sic) on syytä tietää miltä osin oma toimintamme voisi liittyä NRF-toimintaan ja onko sille tarvetta. Sekin pohdinta on käytävä avoimesti kun sen aika tulee. Siihen vaikuttaa sekin millainen työnjako EU:n ja Naton nopean toiminnan joukoilla tulee olemaan. Jossain aiemmassa päiväkirjamerkinnässähän kerroin, että monet maat käyttävät samaa joukkoa molemmissa. EU:n nopean toiminnan joukkoja harjoitetaan Naton standardien mukaan?.

Tuota, voisiko joku ystävällisesti selittää, mikä on pääministerin/presidenttiehdokkaan kanta? Osallistuuko Suomi vai ei? Niinistö totesi Ilta-Sanomissa tänään, että hän kannattaa yhteisiä harjoituksia Naton kanssa.

PS. Jos Suomen osallistumisella ei ole sen suurempaa merkitystä, miksi Vanhasen esikunnassa käytiin niin kuumana, kun puolustusministeriön Pauli Järvenpää nosti asian esille Ylen radiouutisten haastattelussa? Oliko se ehkä epämukava aihe näin presidenttivaalien loppumetreille?

Arkiviikkoina saan aina eteeni tukun lehtikatsauksia. Suomesta sähköpostiin napsahtaa pääkirjoituskatsaus ja neljä eri mediayhteenvetoa. Tämän lisäksi aamurutiineihin kuuluu suomalaisten päämedioiden nettisurffailu.

Kansainvälinen lehtikatsaus ilmestyy myös heti aamusta. Se sisältää lähinnä Espanjan, Ranskan, Italian, Saksan, Hollannin, Belgian ja Britannian päälehtien EU-juttuja. Näiden lisäksi saan vielä varmuuden vuoksi laajemmat katsaukset ranskalaisten ja brittiläisten lehtien annista.

Katsauksissa on varmaan lähes tuhat artikkelia. Eihän niitä tietenkään tule tarkkaan luettua. ?Pikainen silmäily? on parempi kuvaus lukutavasta. Muutamista jutuista ottaa kiinni. Toiset jättää lukematta. Otsakkeet tulee aina katsottua.

Joulupyhien aikana on ollut enemmän aikaa lukea lehtiä, siis täällä Britanniassa. Subjektiivinen näkemykseni on seuraava:

1. Kannattaa lukea: Financial Times, Guardian ja Independent.

2. Lue paremman puutteessa: Times ja Telegraph.

3. Vältä kuin ruttoa: The Sun, Mirror ja Daily Mail.

Financial Times on ylivoimainen EU-uutisoinnissa ja pääkirjoituksissa. Guardian on hyvä liberaalilehti, jonka lukijat tukevat yleensä työväenpuoluetta. Independent on kirjaimellisesti sitoutumaton. Sen kansainvälinen uutisointi on erinomaista ja eurooppanäkemykset tasapainoisia.

Times on yksi Britannian arvostetuimmista lehdistä. Tänä vuonna se valittiin parhaaksi lehdeksi. Pidän sinänsä Timesista, mutta sen EU-pääkirjoitukset ovat ehkä hiukkasen Timo Soinista oikealle. Telegraphilla on loistavat urheilusivut, muusta en syty.

The Sun, Mirror ja Daily Mail ovat valitettavasti sellaista sontaa, että niitä ei edes haluaisi nostaa esille. Pakko kuitenkin mainita, koska ne ovat erittäin luettuja. Onneksi Suomessa ei ole mitään vastaavaa.

Huomionarvoista on, että monet brittilehdet ovat siirtyneet ?tabloidformaattiin?. Aamulehdet ovat iltapäivälehtien kokoisia. Lentomatkustamisen suurkuluttajana kannatan tätä kehitystä?

Brittimedia on tunnetusti erittäin EU-vastaista. Syitä on varmaan monia. Yhdeksi väitetään, että 66 prosenttia brittien päämedioista on kahden EU-vastaisen henkilön omistuksessa. Yksi heistä on Yhdysvalloissa vaikuttava australialainen Rupert Murdoch. Mene ja tiedä…

PS. Aargh! Jokerit rikkoi IFK:n 10-ottelun voittoputken.

Katsoin BBC:n aamu-uutiset. Vakavalla naamalla toistettiin: SEVERE WEATHERWARNING.

Luulin, että nyt saarivaltioon iskee oikein kunnon lumimyrsky. Vähän ajan päästä ilmeni, että ollaan menossa asteen verran pakkasen puolelle ja lunta voi tulla peräti kymmenen senttiä!

No, kyllä sitä ainakin sentin verran tuli. Selvittiin iltaan asti. Ruokaa on varastossa ja keskuslämmitys toimii edelleen. Onneksi täällä ei sada lunta usein?

Tuo valkoinen on lunta…

Olen aikani kuluksi surffaillut hiukan presidenttiehdokkaiden kotisivuilla. Tai oikeastaan kävin vain lukemassa päiväkirjamerkinnät.

Sauli Niinistöllä oli eilen – tsunamin muistopäivänä – todella koskettava merkintä. Kannattaa käydä lukemassa www.niinisto.net.

Matti Vanhanen on myös kirjoittanut ahkeraan. Kuvamateriaali on mielenkiintoista…Saanen suositella www.mattivanhanen.net.

Muiden blogeja lukiessa miettii myös omaa nettipäiväkirjaa?Eikä aina välttämättä ihan kritiikittömästi?

Eilen illalla meillä oli Suzannen kanssa vapaailta; isovanhemmat lapsenvahteina. Kävimme syömässä Mikael ja Christina Forssellin kanssa. Miklu ja Chrisse ovat mahtavia tyyppejä. ?Jättekiva? ilta.

Miklu toipuu parhaillaan reisivammasta. Vammat ovat ammattiurheilijan ikuinen riesa. Luonne pannaan koetukselle. Pitää ajatella positiivisesta, kuntoutua kärsivällisesti ja tulla takaisin entistä kovempana. Jos joku siihen pystyy, niin se on Miklu. Vastaavaa asennetta löytyy harvalta.

Chrisse on juuri palannut Ruotsista, jossa hän opiskeli ja pelasi futista Hammarbyssä. Hän on perustanut yrityksen Suomeen. Yritys keskittyy urheilijoiden, joukkueiden ja yritysten työntekijöiden henkiseen valmentamiseen. Veikkaan, että asiakkaista ei tule olemaan puutetta.

Luen parhaillaan Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa. Se oli Finlandia-ehdokas, eikä syyttä. Mukaansatempaava ekotrilleri.

Kirjan sisäkannessa on kuva Risto Isomäestä. Hesarin NYT-liite saisi siitä varmaankin hyvän ?kuin kaksi-marjaa? jutun. Isomäki on ihan Suomen Kuvalehden Pekka Ervastin näköinen. Eikö vain?

Tapaninpäivän aamu. Takana brittiläis-suomalainen joulu Englannissa. Jouluaattona anoppi oli valmistanut suomalaista jouluruokaa kaloineen ja kinkkuineen.

Hyvää se varmasti olisi ollut, mutta minuun oli valitettavasti iskenyt jonkinlainen vatsapöpö. Tyypillistä. Kun pahin työstressi lakkaa, niin kroppa tulee alttiiksi kaikenmaailman pöpöille. Eilen iski vielä vanha kunnon flunssa. No, sen kanssa voi aina elää.

Sukulaiset ovat vahvasti sitä mieltä, että sain jälleen kerran englantilaisen jouluviruksen. Tällä kertaa viskillä ei kuitenkaan ole mitään asian kanssa tekemistä? Onneksi sain syötyä joulupäivänä.

Englantilainen jouluruoka on mahtavaa: kalkkunaa, pekoniin käärittyjä makkaroita, kinkkua, erilaisia vihanneksia ja kastikkeita, ja tietenkin ?Christmas pudding?. Suzannen sisko, Debbie, oli joulupäivän pääkokki, ja loistava olikin.

Täällä Englannissahan vietetään varsinaista joulua ainoastaan joulupäivänä. Suomalaisena sitä jää ehkä lähinnä kaipaamaan valkoista joulua. Lunta ei ole näkynyt Solihullin ja Gloucesterin akselilla.

Joulu on ollut kaikinpuolin rauhallinen. Pukki oli kiltti. Tuli kasoittain kirjoja, muistelmista romaaneihin. Alkuvuoden lentomatkat eivät tule olemaan tylsiä.

Tänään ajelemme takaisin Gloucesterista Solihulliin, Suzannen vanhempien kämpille. Illalla isovanhemmat ovat lupautuneet lastenvahdeiksi. Menemme ulos syömään kavereiden kanssa.

Boxing Day, eli Tapaninpäivä, on vuoden vilkkain shoppailupäivä Englannissa. Alennusmyynnit saavat porukat liikkeelle. Taidamme välttää hässäkän. Tuo sohva näyttää sen verran mukavalta, että pistän kunnon löhövaihteen päälle. Kirja käteen. Lapsilla näyttää olevan tarpeeksi ohjelmaa uusien lelujen kanssa.

Lähdemme huomenna Englantiin viettämään joulua.

Tiedossa on stressitön joulu. Brittiläinen jouluruoka on hyvää. Anoppi on loistava kokki. Appiukko saa kicksejä tiskaamisesta (don’t ask) ja viinitarjoilusta (sehän on ihan normaalia). Suzannen sisko rakastaa lapsia.

Edessä vain pakkaaminen ja sen jälkeen voi ottaa ”leveän lepoasennon”… tai no niin leveän kuin nyt sukulaisten kanssa voi ottaa. Pitäähän sitä ainakin yrittää käyttäytyä. Painotan sanaa ”yrittää”.

Tänään oli lastenhoitovuoro. Kävimme kaupungilla jouluostoksilla. Iltapäivällä BBC World Service soitti. Haastattelivat ylikansallisesta demokratiasta. Yritä siinä nyt sitten sanoa jotain fiksua. Oliver röhnäsi sopivasti taustalla. Se taisi olla hänen BBC debyyttinsä. Pariin otteeseen haastattelija kysyi haluaisinko pitää pienen tauon… Onneksi ei ollut suora lähetys.

Illalla sain väännettyä ensi viikon IS-kolumnin. Teesi: EU on edullinen. On aina mukava kirjoittaa vastavirtaan.

Ajattelin ottaa ainakin parin päivän kirjoitustauon, mutta eiköhän sitä tekstiä synny taas heti joulun jälkeen. Pitäähän sitä käydä läpi kaikki presidentinvaalikoneet ja kirjoittaa yhteenveto vuoden tapahtumista.

Siihen asti toivotan kaikille lukijoille rauhallista joulua. Peace! 

Eilen julkaistusta eurobarometrista voi näin ennen lomia vetää kolme lyhyttä johtopäätöstä:

1. Perustuslain suhteen on lupa olla optimisti. Ranskassa ja Hollannissa selkeä enemmistö kannattaa perustuslakia. Jopa Britanniassa on enemmän kannattajia kuin vastustajia.

2. Ensi vuonna EU:n puhetta johtaa kaksi maata – Itävalta ja Suomi – joissa EU-vastaisuus on korkealla. Onneksi puheenjohtajuus lisää yleensä EU-myönteisyyttä. Mitä enemmän seuraa, sen vähemmän ennakkoluuloja.

3. Luottamus Euroopan parlamenttiin on laskussa. Tälläkin saralla on siis paljon vielä töitä. Toisaalta olisi mielenkiintoista nähdä, millaisia luottamuslukuja saisivat kansalliset kansanedustuslaitokset. Tuskin paljoakaan korkeampia.

Tänään oli vuoden pimein päivä. Nyt mennään taas kohti valoa.

Ei, joulupukki ei ole lirissä. Kuvassa ”mielenkiintoinen” Belgialainen perinne. Näitä ”hirttopukkeja” roikkuu lähes jokaisessa talossa. Makunsa kullakin.

Viimeiset pari päivää ovat olleet malliesimerkki työtätekevien vanhempien tasapainoilusta. Vuorotellen pitkiä päiviä. Vuorotellen lastenhoitoa.

Suzannen pitäisi jaksaa vielä pari päivää. Minun joululomani alkoi tänään kello 13.00. Se tuli kreivin aikaan.

Tänään oli kaikin puolin jännä päivä. Olin BBC:n studiolla aamutuimaan suorassa radiohaastattelussa. Lontoon päässä tenttasi legendaarinen John Humphreys. Aiheena Britannian puheenjohtajuus.

Kehuin brittien saavutuksia. Plussien lista on pitkä: budjettisopu, kemikaaliasetus, lainsäädännön selkeyttäminen, jäsenyysneuvottelut Turkin ja Kroatian kanssa, palveludirektiivi jne.

Britit ovat innokkaita haukkumaan itseään. Blair on saanut paljon risuja viime päivinä. Häntä pidetään maanpetturina, koska hän luovutti 10,5 miljardia euroa Britannian maksupalautuksesta uusille jäsenmaille.

Kehotin brittejä ottamaan iisisti. Maksupalautuksen hinta on 16 euroa per kansalainen. Ehdotin, että seuraavan kerran kun tarjoaa tuopin kolmelle kaverille paikallisessa pubissa, niin voi nostaa maljan laajentumisen kunniaksi…

Tony Blair oli tänään Euroopan parlamentissa kuultavana. Ryöpytys jatkui. Muutamat parlamentaarikot uhkasivat kaataa budjettisovun. Näitä uhkauksia ei pidä ottaa liian vakavasti. Ne ovat osa näytelmää. Parlamentti haluaa vielä lypsää oman osuutensa diilistä.

Sain pitää puheenvuoron melkeinpä heti ryhmäpuheenvuorojen jälkeen. Menossa oli niin kutsuttu ”catch the eye”-menetelmä. Kutsuisin sitä pikemminkin ”käy-ajoissa-ilmoittamassa-parlamentin-pääsihteerille-että-haluat-puhua-menetelmäksi”. Näin tein, ja siksi sain puheenvuoron. Puheenvuorossani kehuin Britannian puheenjohtajuuden saavutuksia.

Blairin jälkeen oli vuorossa lisää BBC:tä. Ensin TV-haastattelu BBC:n päiväuutisille. Anopin mukaan hampaani olivat ruudussa 10 sekuntia. Sen jälkeen osallistuin BBC Worldin 20 minuutin paneelikeskusteluun. Saksalainen liberaali Silvana Koch-Mehrin, brittinationalisti Nigel Farage ja Britannian työväenpuolueen Gary Titley olivat mukana juttelemassa. Vilkas keskustelu, jonka tulos nähtäneen myös Suomessa joulupyhien aikana.

Sain vielä kutsun BBC World Servicen radiohaastatteluun iltapäivällä. Jouduin kuitenkin kieltäytymään, koska oli minun vuoroni hakea lapset koulusta. Priorisointi on kaiken a ja o.

Iltapäivä meni sitten lasten kanssa häärätessä. Niin sitä vain mennään yhdestä ääripäästä toiseen. Tiedän kummasta saan enemmän kicksejä. Tonyn hurmuri-indeksi ei pääse lähellekään Oliverin ja Emilien lukuja.