Nyt helpottaa. Mieletön maaliskuu on takanapäin. Olin viisitoista päivää Suomessa. Sen lisäksi kävin kaksi kertaa Brüggessa luennoimassa. Takaravoissa oli koko ajan pelko siitä, että vauva tulee maailmaan liian aikaisin. Nyt olen ainakin seuraavat kolme viikkoa kotona.

Suzannen äitiysloma alkoi eilen. Samalla alkoi Brysselin kevät. Aurinko paistaa ja lämpöasteita on lähes 20 C. Kotipihalla magnoliapuu kukkii.

Maanantain keikka Helsingissä oli antoisa. Ruotsinkielisessä paneelikeskustelussa oli aika vähän väkeä, noin 30. Keskustelu oli kuitenkin vilkasta. Thomas Wallgren olisi taas halunnut keskittyä kauppapolitiikkaan, mutta onneksi paneelin puheenjohtaja piti meidät varsinaisessa asiassa eli koulutuspolitiikassa.

Lounaalla palaveerasin Kirsin kanssa kaksi tuntia ja otimme taas pari harppausta eteenpäin. Tiimi on tehnyt loistavaa työtä ja kevään ohjelma näyttää hyvältä.

Illan paneeli Vanhalla ylioppilastalolla oli tupaten täynnä. Paikalla oli noin 250 kuulijaa. Erkki Tuomiojan, Kaarina Hazardin ja Jukka Relanderin kanssa keskustelimme ideologiasta.

Minun teesini oli ”ideologiat ovat kuolleet, eläköön ideologia!”. Nostin esille 1900-luvun kolme keskeisintä aatetta: sosialismi, liberalismi ja konservatismi. Väitin, että kullakin oli oma etsikkoaikansa ja kukin joutui ikään kuin syntymään uudestaan.

Ääri-ideologioista fasismi kuoli Hitlerin myötä ja pahin kommunismi Stalinin myötä. Sosiaalidemokratiasta tuli myös konservatiivien aate 1970-luvulla, vaikka sitä ei haluta myöntää. 1980-luku oli taas uusliberalismin aikaa, jota edustivat lähinnä Thatcher ja Reagan.

Blairin ja Clintonin kolmas tie, joka pohjautui pitkälti Anthony Giddensin yhteiskunta-analyysiin, oli lähinnä trendi. Se kuoli 1990-luvulla pois jo ennen kuin se ehti kunnolla syntyä.

Nyt elämme maailmassa, jossa ei ole selkeitä ideologioita, tai ainakin ne on niputettu uusien käsitteiden ympärille. Käsitteitä ovat mm. globalisaatio, kestävä kehitys, fundamentalismi ja nationalismi.

En tiedä tuliko meistä tai yleisöstä viisaampia, mutta juttu ainakin luisti vaikka punainen lanka puuttui.

Kirsi lähti viikon ansaitulle lomalle Roomaan. Sain juuri tekstarin, jossa hän kertoi, että Roomassa on Alexbar. Ei hän pääse tätä kampanjaa millään pakoon. Kirsi parka.

Viimeistä edellinen keikka ennen synnytystä. Tällä kertaa on vuorossa Helsinki ja kaksi paneelikeskustelua. Aamulla on ruotsinkielinen paneeli Helsingin yliopistolla. Siellä puhutaan koulutuksesta ja tutkimuksesta. Muut panelistit ovat Henrik Lax, Outi Ojala, Teija Tiilikainen ja Thomas Wallgren.

Illalla keskustelemme Vanhalla ylioppilastalolla Jukka Relanderin uusimmasta kirjasta, Ankkalinna ja lajien synty. Paikalla ovat Jukan lisäksi Kaarina Hazard ja Erkki Tuomioja.

Keskustelun jälkeen tavoitteena on vielä ehtiä IFK:n ja Kärppien toiseen semifinaalipeliin. Paluulento on vasta tiistai-aamuna.

Oli hienoa saada viettää kotiviikonloppu Brysselissä pitkästä aikaa. Löhöiltin, leikittiin ja otettiin iisisti. Lauantaina kävimme katsomassa Ossin ja Kaisan vastasyntynyttä poikaa. Isosisko Tilda oli ylpeä. Toivottavasti Emilie reagoi pikkuveljeensä yhtä hyvin.

Lauantai-iltana olimme kavereilla illastamassa. En tiedä onko minusta tullut vanha, mutta rupesin pilkkimään jo yhdeltätoista. Suzanne veikkasi, että väsymys johtuu ”mielettömän maaliskuun” aiheuttamasta rasituksesta. Voi olla.

Onneksi tähän reissaamiseen tulee kohta tauko. Laskin juuri, että elokuun alusta olen lentänyt 32 kertaa edestakaisin Suomeen. Siis kerran viikossa.

Tämä reissu on riskin rajamailla synnytyksen näkökulmasta. Kävimme lauantaina lääkärissä ja viesti oli selvä: tämä viikko menee vielä, mutta ensi viikolla taitaa jo tapahtua. Leikittelimme ajatuksella, että vesseli syntysi 4. huhtikuuta, eli 04.04.04. No just, hän tulee varmaan tilauksesta. En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi jos olisin synnytyksen aikana matkalla.

Pahinta tänään oli, että Emilie rupesi itkemään kun kerroin, että olen lähdössä taas kahden yön matkalle. Yritin kertoa, että tämän jälkeen en enää ole yötä poissa vähään aikaan. Ei auttanut.

No niin, nyt se on ohi. Toistaiseksi kovin vaalikeikka on takanapäin: 5 päivää, kolme eri paikkakuntaa (Helsinki, Tampere ja Vammala), 10 palaveria ja 17 luentoa. Joka päivä vähintään 12 tunnin ohjelma. En olisi ikinä uskonut, että kampanjointi on näin rankkaa. On kiva päästä takaisin kotiin.

Viime viikon torstai oli puhdas vaalipäivä. Luentoja yliopistolla, Hankenilla ja kolmessa eri Kokoomusyhdistyksessä. Luennoin mm. Porvarilliselle kulttuuriyhdistykselle. Aiheena oli EU:n kulttuuripolitiikka ja omat kulttuurielämykset. Kokemus oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että puhuin ensimmäistä kertaa asiasta, jossa olen täysin amatööri. Olen kulttuurin kuluttaja ja nautiskelija, mutta en asiantuntija. Minulle tilaisuus ainakin oli hyvin antoisa. Toivottavasti yleisö oli samaa mieltä.

Perjantaina olin Tampereella, jossa luennoin lähinnä asiantuntijan ominaisuudessa Tampereen Teknillisessä yliopistossa, Tampereen yliopistolla ja paikallisella Kauppakamarilla. Teemana oli EU:n koulutuspolitiikka ja kilpailukyky.
Korostin mm. sitä, että meidän pitäisi Suomessa liikkua useimmin alalta toiselle. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on usein ihmisiä, jotka ovat työskennelleet yksityisellä sektorilla, yliopistossa, virkamiehenä ja politiikassa. Tällaista liikettä tarvittaisiin enemmän myös Suomessa. Erilaiset kokemukset avartavat.

Tampere on mielestäni aina ollut dynaaminen kaupunki. Paikallisissa yrittäjissä on virtaa vaikka muille jakaa. Ideoita erilaisista projekteista tulee liukuhihnalta. Yritin kosiskella paikallisia yrittäjiä ja vaikuttajia Brysseliin vierailumatkalle, ja taisin onnistuakin siinä.

Illalla tapasin myös Pirkanmaan tukiverkkomme opiskelijoita. Juttelimme EU-asioista ja kampanjasta. Hieno ja motivoitunut porukka. Lauantaina-aamuna pidimme kampanjapalaverin, jossa kartoitimme kevään tehtäviä ja tapahtumia. Taneli Dobrowolski, Tero Luoma ja Harri Airaksinen ovat saaneet kasaan loistavan tiimin Pirkanmaalle. Asiaa auttaa, että meitä tukevat julkisesti Marja Tiura, Kimmo Sasi ja Irja Tulonen.

Lauantaina järjestimme Arto Satosen ja Kimmo Sasin kanssa Kokoomuksen Wahvat Kahvit Siperiassa. Paikalle tuli 110 kahvin ja pullan ystävää. Kiersimme pöytiä ja juttelimme porukoiden kanssa.

Viikonlopun kohokohta oli Eurooppa Akatemian viimeinen kurssi Suomessa. Melkein kaikki pääsivät paikalle. Tällä kertaa aiheenamme oli EU:n instituutiot ja päätöksenteko. Puhujina Teija Tiilikainen ja Seppo Laakso. Molemmat olivat odotetusti erinomaisia.

Illalla menimme koko Akatemian kanssa Tillikkaan syömään pyttipannua. Etsin koko illan Juicea, mutta en löytänyt. Sunnuntaina paketoimme kurssin ja jätimme haikeat jäähyväiset. Viimeisenä keikkana koko porukka tulee Brysseliin.

Sunnuntai-iltapäivänä olin Vammalassa, jossa puhuimme 25-hengen ryhmän kanssa EU-asioista. Olin takaisin Helsingissä klo. 20.00.

Tämä päivä meni lähinnä virkahommissa. Kävin mm. puhumassa Hallinnon kehittämiskeskuksessa Suomen EU-edustuston suhteista suomalaisiin EU-virkamiehiin. Aikaisemmin aamulla puhuin Haaga instituutissa EU:n koulutuksesta.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu ja -alku olivat antoisia, mutta koti-ikävä painaa päälle jatkuvasti.

Koneessa matkalla Suomeen. Tällä kertaa pidempi keikka. Lennän takaisin Brysseliin vasta maanantai-iltana. Oli haikeata hyvästellä Emilie ja Suzanne. Vielä neljä matkaa ennen isyyslomaa. Onneksi olemme pyhittäneet huhtikuun perheelle.

Tällä kertaa on luvassa toistaiseksi raskain ohjelma. Torstaina ensimmäinen tapaaminen on aamukahdeksalta ja viimeinen tilaisuus loppuu iltayhdeksältä. Väliin mahtuu viisi luentoa, kolme palaveria ja työlounas.

Perjantaina hyppään junaan klo. 7.00, suuntana Tampere. Siellä on samankaltaiset ohjelmat sekä perjantaina että lauantaina. Sunnuntai-aamuna pidämme Eurooppa Akatemian viimeisen session ja iltapäivällä pidän vielä kaksi luentoa Vammalassa.

Maanantaina olen takaisin Helsingissä. Tällä kertaa virkahommissa. Luennoin HAUS:n seminaarissa siitä miten olemme parantaneet yhteydenpitoa EU:n instituutioihin.

Täällä Brysselissä selvittelin tänään hallitustenvälisen konferenssin etenemistä. Juttelin usean kollegan kanssa ja ilmassa on varovaista optimismia. Espanjan vaalit ovat vaikuttaneet mielialaan. Siellä näyttää olevan liikettä ääntenpainotuspuolella.

Paljon riippuu ensi maanantaista. Silloin Irlannin pääministeri Bertie Ahern tapaa Ranskan presidentin Jacques Chiracin. Maanantaina pidettävässä EU:n ulkoministereiden kokouksessa Irlannin ulkoministeri Cowen puolestaan kertoo kollegoilleen missä nyt mennään.

Keskiviikkona Irlanti jakaa muille jäsenmaille valmistelemansa HVK-neuvottelujen jatkamismahdollisuuksia arvioivan raportin, eräänlaisen tilannekatsauksen. Sen pohjalta sitten päätetään kuinka edetään. Olisi hienoa jos neuvottelut saataisiin päätökseen vielä ennen Euroopan parlamentin vaaleja. Uusi sopimus on huomattava parannus nykyiseen sopimussekamelskaan.

Oli miten oli, veikkaan, että olen virkavapaalla kampanjoimassa kun sopimus syntyy. Sinänsä sääli, että missaan loppuhuipennuksen. Amsterdamista ja Nizzasta, jossa edelliset sopimukset syntyivät, ei ainakaan puuttunut draamaa. Näiden neuvottelujen loppuhuipentuma tuskin poikkeaa edeltäjistään.

Olen iltakoneessa matkalla kotiin. Viikonloppu on takanapäin. Hyvin meni. Lapin yliopistolla oli 120 kuulijaa. Espoon Iso-Omenan markkinoilla jaoimme 1000 omenaa ja käyntikorttia. Toimihenkilöunionin tilaisuudessa oli 900 kuulijaa. IFK voitti Ilveksen 3-1.

Minulla oli kaksi uutta kokemusta viikonlopun aikana. Ensimmäinen oli Rovaniemen yliopistolla. Olen pitänyt lukuisia luentoja eri yliopistoissa, mutta tällä kertaa olin puhumassa vaalitilaisuudessa. Aika jännä kokemus. Tilannetta auttoi, että pidimme tilaisuuden yhdessä Piitu Kaupin kanssa. Avausten jälkeen saimme hyviä kysymyksiä ja toivottavasti vastauksetkin kelpasivat.

Toinen uusi kokemus oli Iso-Omenan Maalaismarkkinat. Olin siellä Kokoomuksen kojulla ”myymässä itseäni” ensimmäistä kertaa. Homma tuntui jotenkin vähän luonnottomalta, mutta se oli loppujen lopuksi aika hauskaa. Onneksi minua auttamassa olivat meidän Espoon tiimimme kymmenen aktiivijäsentä. Loistava porukka.

Olimme torilla pari tuntia. Loppua kohden eräs vanhempi rouva kysyi miksi hänen pitäisi äänestää EU-vaaleissa. Sanoin, että hän voisi harkita äänestämistä kahdesta syystä. Joko siksi, että yli puolet Suomen lainsäädännöstä juontaa juurensa EU-lainsäädännöstä tai siksi, että olen luvannut juosta Euroopan parlamentin ympäri alasti jos vaalien äänestysprosentti nousee yli viidenkymmenen. Onneksi rouvalla oli hyvä huumorintaju… En tiedä meneekö hän äänestämään.

Tänään on helpottunut olo. Brüggen luennot ovat tältä vuodelta ohi. Kokeet ja aineet pitää tietenkin korjata, mutta 7 tunnin luentokeikkoja ei enää ole. Keikat olivat tänäkin vuonna mielenkiintoisia, mutta samalla uuvuttavia. Valmistelut vievät aina paljon aikaa.

Istun taas koneessa matkalla Suomeen. Huomispäivä ja viikonloppu kuluvat vaalihommissa. Rovaniemellä on tiedossa hyvä ohjelma: luento yliopistolla, lounas Lapin Kansan ja Pohjolan Sanomien kanssa, haastattelu Lapin radiolle ja vierailu Lappset groupissa.

Valmistelin vähän Rovaniemen vierailua kirjoittamalla kolumnin eiliseen Lapin Kansaan. Pohdin miten EU:sta tulisi maailmanpoliittinen suurvalta. Tarjosin kolmea asiaa: yhteistä puolustusta, tuolia YK:n turvallisuusneuvostossa ja vahvaa ulkopoliittista edustajaa.

Iltapäivällä on ylimääräinen puoluevaltuuston kokous. Siellä Kokoomuksen puheenjohtajakisa lähtee toden teolla liikkeelle. Tulee varmaan mielenkiintoinen iltapäivä. Illalla menemme ydintiimin kanssa syömään.

Lauantaina meillä on nettipalaveri. Käyn myös ensimmäistä kertaa elämässäni tekemässä kampanjaa ”torilla”, eli Ison Omenan markkinoilla. Iltapäivällä menen IFK:n ensimmäiseen play off – matsiin. Ennen sitä otamme pari mainoskuvaa Toni Söderholmin kanssa.

Sunnuntaina meillä on golfpalaveri ja brunssi ydintiimin kanssa. Iltapäivällä käyn luennoimassa Toimihenkilöpäivillä ja sen jälkeen nappaan iltakoneen Brysseliin. Toivottavasti Emilie on vielä hereillä kun tulen kotiin.

Maanantai-ilta. Rauhallinen viikonloppu takana. Perheen ja kavereiden kanssa vietettyä viikonloppua ei voita mikään.

Edessä on kolme hullua viikkoa. Tällä viikolla vedän normaalihommien ohessa seitsemän tuntia luentoja Brüggessä. Torstai-iltana lennän Helsinkiin ja perjantaina eteenpäin Rovaniemelle.

Perjantai-iltapäivänä pitäisi vielä ehtiä takaisin Helsinkiin ylimääräiseen puoluevaltuuston kokoukseen. Viikonlopun olen Uudellamaalla erilaisissa vaalihommissa. Jossakin välissä pitäisi vielä ehtiä vääntämään pari kolumnia. En halua edes ajatella kahta seuraavaa viikkoa.

Juuri nyt mieltä painaa eniten se, että seuraavan kolmen viikon aikana olen poissa kotoa 12 päivää ja yötä. Tiesimme, että tästä tulee kova kevät, mutta juuri nyt se tuntuu vähän liian kovalta. Ainakin minulla on ihan hirveä morkkis.

Helppohan tähän on sanoa ”itsepähän valitsit”. Niinpä. Voin vain toivoa että Suzanne ja Emilie jaksavat ja että pikkuvesseli ei päätä tulla maailmaan juuri silloin kun olen reissussa.

Äänijänteet ovat vielä tallessa. Viimeisen 24 tunnin aikana luennoin lähes kymmenen tuntia. Ensin Nuorille Vihreille, sen jälkeen noin 800 komission harjoittelijalle ja lopuksi oli Brüggen oppilaiden vuoro. Ei oikein tee mieli puhua vähään aikaan…

Nuoret Vihreät olivat odotetusti todella mielenkiintoinen porukka. Meillä oli hyvä ja analyyttinen keskustelu. Ainoa asia josta taisimme olla vähän eri mieltä oli Nato. EU:n tulevaisuuden ohella juttelimme myös hyvinvointivaltion peruspalveluista. Vertailukohteina olivat Suomi ja Belgia.

Korostin, että olemme pohjoismaissa tuudittautuneet siihen, että meidän hyvinvointijärjestelmämme on jotenkin parempi kuin muualla Euroopassa. Tuudittautuminen on aina vaarallista. Annoin kaksi esimerkkiä Belgian terveyspalveluista.

Kun tyttäremme Emilie on sairaana soitamme paikalliselle lääkärille ja hän tulee kotiin käymään kahden tunnin sisällä. Maksamme käynnistä 20 euroa ja siitäkin saamme suurimman osan takaisin Belgian ”Kelan” kautta.

Toisena esimerkkinä mainitsin palvelut, joita saa raskauden (ja synnytyksen) aikana Belgiassa. Käymme samalla lääkärillä alusta loppuun. Synnytyksessä meillä on mukana sama lääkäri, hänen avustajansa, kätilö, sairaanhoitaja ja vielä kaiken lisäksi fysioterapeutti. Synnytyksen jälkeen meillä on oma perhehuone jossa olemme siihen saakka kunnes meidät päästetään kotiin. Yksityisellä puolella saa saman palvelun kuin julkisella puolella.

Ei ole kysymys siitä, että jompikumpi järjestelmä on parempi. Pelkään vain, että oman järjestelmän sokeassa kehumisessa unohdetaan ottaa oppia muilta. Sama toimii toisin päin. Vaikka terveyspalvelut Belgiassa ovat huippuluokkaa, niin äitiysloma on vaivaiset kolme kuukautta.

Oli hienoa käydä taas Brüggessä. Tämänkin vuoden oppilasryhmä on mielestäni erinomainen, todella keskusteleva. Kun aiheena on Euroopan unionin jäsenmaat, niin mielipiteistä ei ole ainakaan puutetta. Ensi viikolla käyn uudestaan Brüggessä. Kurssi jatkuu. Vuorossa ovat Kreikka, Italia, Espanja, Portugali, Malta, Kypros ja Slovenia. Luentoja valmistellessa oppii itsekin paljon uutta.

Kun tulin iltapäivällä kotiin, ehdin peuhata Emilien kanssa muutaman tunnin. Suzannella oli pitkä työpäivä ja minulle jäi nukutusvuoro. Sen jälkeen kävin lenkillä. Viime viikkoina olen kuntoillut vain kaksi kertaa viikossa. Se ei riitä jos meinaa jatkaa tätä tahtia. Ei muuta kuin huomenna salille ja viikonloppuna taas lenkille.

Vanajanlinnan viikonloppu meni nappiin. Eurooppa Akatemia oli antoisa ja vaalipalaverit erittäin onnistuneita.

Olli Kivinen, Pauli Järvenpää ja Risto Penttilä eivät taaskaan pettäneet. Esitelmät olivat loistavia ja keskustelu erittäin antoisaa. Pauli kertoi meille myös luottamuksellisesti eilen julkaistusta, mm. Nato-jäsenyyden kustannuksia käsittelevästä raportista. Ei se 35 miljoonaa euroa ole paha hinta Yhdysvaltojen ydinaseista!

Viikonlopun aikana minulle vahvistui entisestään se käsitys, että meillä on kampanjassa kasassa todellinen valtakunnallinen ”dream team”. Noin puolet valtakunnallisesta verkostamme oli paikalla ja kävimme läpi mm. alueellisia tehtäviä. Illalla söimme ja saunoimme yhdessä. Kävin myös lupaukseni mukaisesti avannossa, jopa kaksi kertaa. Kaikkeen sitä joutuu kun haluaa näyttää tiimille, että kyllä ehdokas avannon kestää.

Lauantaina oli myös vaalipaneeli. Vaikea sanoa miten se meni. Paneelissa oleminen poikkeaa luennoimisesta aika lailla. Asiat pitää kiteyttää nopeasti. Ketään ei saa loukata, mutta samalla argumentti on hyvä voittaa. Aika vaikea taiteenlaji. Oletan, että tärkeintä on asiantuntevuus, selkeys ja esitystyyli.

Sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa eräänlaisessa tuplahaastattelussa, jossa paikalla oli toimittajan lisäksi Aktian Timo Tyrväinen. Puhuimme EU:n tulevaisuudesta. Mielestäni konsepti oli hyvä. Toimittaja kysyi kysymyksiä ja me keskustelimme.

Tämä viikko on tahdiltaan kova. Kaiken muun hässäkän ohessa pitäisi luennoida Brüggessa kokonaiset seitsemän tuntia. Tällä viikolla käyn läpi Suomen, Tanskan, Ruotsin, Itävallan, Viron, Latvian ja Liettuan integraatiohistoriaa, EU-koordinaatiojärjestelmiä ja yleistä EU-linjaa. Vaikka muutoin vierastan ”kalvosulkeisia” ja Power Pointia niin onneksi minulla on Brüggea varten valmiit luentorungot. Tänään illalla sain myös viimeisteltyä esitelmät Baltian maista.

On todella antoisaa käydä Brüggessä. Opiskelijat ovat motivoituneita ja osaavia. Tässä vaiheessa vuotta EU-tuntemus on korkealla ja keskustelut mielenkiintoisia. Mukava henkireikä normaaliin virkamiestyöhön.