Strasbourgin torstait tuntuvat usein turhauttavilta. Aamulla pidetään lyhyt ryhmäkokous ja sen jälkeen odotellaan äänestyksiä, jotka alkavat kello 12.00. Heti äänestysten jälkeen kaikki pakenevat kotiin. Äänestykset voisi yhtä hyvin hoitaa jo keskiviikkona.
Miksi sitten äänestämme vielä torstaina? Vastaus on yhtä järkevä kuin se, että täysistunnot järjestetään Strasbourgissa…
Duffin ja Voggenhuberin perustuslakimietintö meni odotetusti läpi täysistunnossa. Esittelin asian ryhmässämme. Oli huomattavasti helpompi aihe kuin homofobia…
Yhtäkaikki maailmassa ei ole parempaa tunnetta kuin rakkaimpien jälleennäkeminen. Kun tulin kotiin, niin rutistin Emilietä ja Oliveria minuuttitolkulla. Oliverin olin nähnyt viimeksi viikko sitten. Samoin Suzannen. Esittelin itseni Suzannelle: ”Hi, I’m your husband”.
No, kyllä nämä poissaolot kestetään. Presidentin vaalit ovat kerran kuudessa vuodessa. Päivän gallupit antoivat lisävoimaa. Tässä voi tapahtua ihan mitä vaan.
Ilmassa on hurmoshenkeä. Jännittää ihan hirveästi. Pitää vain pistä jäitä hattuun.
Huomenna kampanjoin Helsingin Café Niinistössä. Ensi viikolla on suunnitteilla Mäntsälä, Vaasa ja Ahvenanmaa.
Äänestimme perustuslakimietinnön puolesta. Tunnelma ei noussut kattoon.
