Venäjän päätös tunnustaa Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyys on saanut vastaansa kritiikin ryöpyn. Otin itse kantaa asiaan Etyjin puheenjohtajana eilen.
Näen Venäjän ratkaisussa kolme merkittävää ongelmaa: 1) se rikkoo YK:n peruskirjaa ja Etyjin periaatteita, joihin kuuluvat valtioiden alueellinen koskemattomuus ja suvereniteetti, 2) se vaikeuttaa aseleposopimuksen toimeenpanoa ja 3) haittaa poliittisen ratkaisun löytämistä Abhasian ja Etelä-Ossetian asemalle.
Venäjän toimenpiteet on julkisuudessa yhdistetty Kosovon itsenäistymiseen. Yhtäläisyysmerkkien vetäminen tapausten välille ei kuitenkaan ole perusteltua. Kosovon itsenäistymistä edelsi monivuotinen YK:n alainen neuvotteluprosessi, jossa myös Venäjä oli mukana. Se päättyi itsenäistymiseen vasta, kun mistään muusta vaihtoehdosta ei kerta kaikkiaan löytynyt sopua.
Etelä-Ossetian ja Abhasian kohdalla Venäjän ratkaisu tapahtui ennen kuin kansainvälistä neuvottelumekanismia ratkaisun löytämiseksi ehdittiin edes perustaa.
Kosovon itsenäistymisen taustalla oli myös selvästi osoitettu albaanien etninen puhdistus, jonka kansainvälinen yhteisö pysäytti.
Georgiassakin on tietysti nähtävä konfliktin koko kuva. Georgian voimankäyttö Etelä-Ossetiassa ei ollut mielestäni hyväksyttävää. Se oli myös ylimitoitettua. Tätä seikkaakaan ei tule mitenkään peitellä tai hyssytellä, vaan päinvastoin sitä tulisi arvioida mahdollisimman objektiivisesti.
