Kokouspäivä käynnistyi aamulenkillä Norjan ulkoministeri Jonas Stören ja Yhdysvaltain varaulkoministeri Jim Steinbergin kanssa. Menimme rennolla otteella, mutta Korfun mäkinen maasto lisäsi haastetta.
Päivä jatkui aamiaispalaverilla delegaation eli Etyj-suurlähettiläs Antti Turusen, diplomaattiavustajani Mikko Hautalan ja yksikön päällikkö Timo Kantolan kanssa. Analysoimme edellisen päivän keskustelua ja suunnittelimme alkavaa päivää.
Kokouksessa Etyj-ulkoministerit pureutuivat todenteolla keskusteluun Euroopan turvallisuudesta. Pääkysymyksiä oli oikeastaan kaksi: 1) mikä – jos mikään – nykyisessä Euroopan turvallisuusjärjestelmässä mättää? 2) mitä asialle pitäisi tehdä?
Ehdoton enemmistö Etyj-jäsenmaista piti Euroopan turvallisuusrakenteita kuten Natoa ja Etyjiä hyvin toimivina. Kaikkien yhteinen turvallisuus on tärkeää, mutta mailla on valinnanvapaus turvallisuusjärjestelyidensä suhteen. Akuutiksi ongelmaksi nähtiin luottamuksen rapautuminen viimeistään Georgian sodan myötä ja Etyjin sinänsä hyvien periaatteiden rikkominen.
Mitä sitten olisi tehtävä? Useimpien mielestä uusia turvallisuusjärjestelyitä ei tarvita, mutta olemassaolevia on varaa ja tarvettakin parantaa. Tämän prosessin liikkeellesaanti edellyttää kuitenkin pikaisia käytännön tuloksia erityisesti jäätyneiden konfliktien ratkaisemisessa.
Mukana matkalla olleen toimittajakonkari Kari Valtosen kanssa koneessa
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov esitti eurooppalaisen turvallisuussopimuksen solmimista. Venäjä katsoo, että nykyjärjestelmän periaatteet ovat kunnossa, mutta niiden toimeenpano ei. Venäjä painottaa ratkaisuja kovan turvallisuuden osalta, mutta on kyllä valmis keskustelemaan laajemmastakin turvallisuudesta kuten ihmisoikeuksista.
Korostin Suomen puheenvuorossa kahta asiaa. Olisi päästävä eteenpäin konkreettisissa kysymyksissä. Vaikka vain vähänkin. Prioriteetteja ovat jäätyneet konfliktit, asevalvonta, ilmastomuutos, energiaturvallisuus ja ns. ”pehmeä turvallisuus”, johon liittyen tuin Kazakstanin suunnitelmaa järjestää erityinen suvaitsevaisuutta koskeva Etyj-konferenssi. Lisäksi tuin ajatusta Etyj-suurlähettiläille annettavasta valmisteluehtävästä. Sen työn pohjalta voitaisiin joulukuussa katsoa, miten asiassa päästäisiin eteenpäin.
Kokouksen tuloksena puheejohtajamaa Kreikka päätti debatin jatkuvan suurlähettilästasolla Wienissä. Poliittisiin päätöksiin voidaan edetä joulukuun ministerikokouksessa Ateenassa. Helppo prosessi tämä ei tule olemaan.
Kokouksen liikenevät väliajat käytin YK-turvallisuusneuvostokampanjan edistämiseen. Eli koetin lobata mukana olleita kollegoita tukemaan Suomen jäsenyyttä turvallisuusneuvostossa 2013-2014. Myönteistä vastakaikua tuli, mutta työtä on vielä tehtävä paljon.
Ennen päivän päättymistä EU-ministerit kokoontuivat vielä keskustelemaan Iranin tilanteesta. Asetelma on entistä vaikeampi ja EU-maat joutuvat terävöittämään yhteistä linjaansa.
Nyt edessä on kotimatka. Matkaseuraksi sain Latvian ulkoministeri Maris Riekstinsin. Mukana koko reissulla oli myös kokenut politiikan toimittaja Kari Valtonen, joka on tehnyt hienon ja pitkän uran.
Toivottavasti aurinko paistaa Helsingissä. Edessä on nimittäin lomaviikko, jota häiritsee vain kolme duunitehtävää. Tai eihän sitä ikinä tiedä, mitä maailmalla tapahtuu. Aion kuitenkin ottaa mahdollisimman iisisti.
