Terveisiä Köpenhaminasta, jonne saavuin aamutuimaan.
Tanskan ulkoministeri Per Stig Möller isännöi täällä viiden EU-ulkoministerin tapaamista. Keskustelemme ilmastokysymyksestä ulkoministerien näkökulmasta. Kööpenhamina isännöi joulukuussa YK:n ilmastohuippukokousta ja kaikkien panosta tarvitaan. Tarkoituksemme ei siten ole kilpailla tai viedä keltään roolia.
Ulkoministerit voivat tuoda prosessiin lisäarvoa, sillä ilmastonmuutoksen turvallisuusulottuvuus on pöydillämme jonkin konfliktin muodossa jokaisessa tapaamisessamme. Siksikin tahdomme, että Kööpenhaminan ilmastokokous ei ole päätös vaan että se on alku päättäväiselle yhteistyölle ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Ilmastokysymyksen pääteemat ovat mielestäni seuraavat: 1) ympäristö, 2) rahoitus eli taakanjako ja 3) turvallisuus. Ilmastonmuutoksen turvallisuudellemme asettamat paineet edellyttävät, että alamme paiskia töitä.
Turvallisuusseurauksia voi jaotella seuraavasti: 1) Konfliktit. Vesivarojen ja muiden kriittisten resurssien väheneminen on aikojen alusta ollut kriisien taustalla. 2) Siirtolaisuuden ja pakolaisuuden kasvu luonnonkatastrofien ja muiden ympäristösyiden vuoksi. 3) Hirmumyrskyjen ja tulvien lisääntyminen. Kaikki nämä ns. inhimilliseen turvallisuuteen liittyvät seuraukset kuuluvat meidän ulkoministerien rooteliin. .JPG)
Per-Stig Möllerin, David Milibandin, Carl Bildtin ja Bernard Kouchnerin kanssa
Kööpenhaminan huippukokous ei ole päätepiste vaan alku. Siksi kunnianhimoisen poliittisen EU-johtajuuden osoittaminen intensiivisesti 90 päivää ennen huippukokousta on tarpeen. Kollegani ovat huolissaan, että tie kohti kokousta on hyvin epävarmalla pohjalla ja balanssi on itse asiassa kääntymässä väärälle puolelle. Siksi on tärkeää, että EU osoittaa suuntaa.
Poliittiset päätökset on jo tehty Eurooppa-neuvostossa päämiestasolla, ja nyt tulee aktivoida kolmannet maat sitoutumaan. Siinä meillä viidellä ministerillä on verraton instrumentti hyödynnettävänämme, nimittäin diplomaattiedustustojemme verkosto. Yhteisohjettamme edustoverkostoillemme mobilisoitua asemamaissaan voi kuvailla historialliseksikin.
Myöskään me ministerit emme jää vaille työtehtävää, sillä jakaannumme ryhmiin pyrkien sitouttamaan prosessiin avainasemassa olevia kolmansia maita. Tarkemmin voit lukea ajatuksistamme eurooppalaisissa lehdissä julkaistavasta yhteisartikkelistamme lauantaina.
Nyt paluumatkalla, edessä vielä Helsingissä eduskunnan kyselytunti.
