Myöhäinen ilta kostautui. Olin aika kuitti koko päivän. Onneksi kalenteri oli kevyempi kuin eilen.
Aamulla annoin haastattelun Ranskan TV:lle ranskankielen tulevaisuudesta EU:ssa. Totesin, että 10 vuotta sitten 75 prosenttia asiakirjoista ja kokouksista oli ranskaksi ja 25 prosenttia englanniksi. Nyt tilanne on päinvastainen. Muutos alkoi Suomen, Ruotsin ja Itävallan jäsenyyden myötä, ja vahvistui entisestään viimeisimmän laajentumisen yhteydessä.
Muutoksesta riippumatta ranska on ja pysyy kielenä, jota ilman EU-hommia on vaikea tehdä. Meidän ryhmässä saksankielen asema on myös vahva. Saksalaiset ja itävaltalaiset ovat aina otettuja kun heille puhuu äidinkielellään.
Aamupäivällä Etelä-Afrikan presidentti Thabo Mbeki piti juhlapuheen. Ei ollut samanlaista historian havinaa kuin Nelson Mandelan esiintymisissä.
Äänestyksissä tein pikalaskennan. Meillä oli yhteensä 82 kohtaa, joista äänestettiin täysistunnossa. Niistä EPP:n, eli meidän ryhmän, kanta voitti 81 kertaa. Vain kerran tuli takkiin. Ryhmän koolla on väliä.
Lounaalla suomalaismepit tapasivat Ficomin, eli Suomen televiestinnän ja tietotekniikan keskusliiton, edustajia. Joukossa YLE:n tuore toimitusjohtaja Mikael Jungner. Hän on vielä Microsoftin leivissä, ja siksi Strasbourgissa Ficomin porukan kanssa. Hyvä keskustelu.
Iltapäivällä Barroso esitteli toistamiseen komissionsa. Puheessa ei ollut yllätyksiä. Ryhmänjohtajien puheenvuoroissa oli jännitteitä. Meidän ryhmä buuasi, kun sosialistiryhmän puheenjohtaja Martin Schulz rökitti jälleen kerran Barrosoa ja samalla myös Hollannin pääministeri Balkenendeä, joka oli paikalla neuvoston puheenjohtajan ominaisuudessa.
Ilmassa on nyt henki, että on aika aloittaa lainsäädäntötyö. Politikoinnit on politikoitu. Nyt pitää kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Barroson komissio hyväksytään huomenna. Nyt on vain kyse siitä, miten suuren enemmistön Barroso saa.
