Juoksin tänään Helsinki City Marathonin aikaan 3.31,25. Jos väittäisin, että kokemus oli nautinto, niin puhuisin niin sanotusti potaskaa. Meno tänään oli raskasta.
Jäin tavoittesta yli 15 minuuttia, mutta ei se mitään. Paransin omaa ennätystäni neljällä minuutilla. Vähän sama fiilis kuin HCM:ssä viime vuonna. Jäipä jotain hampaankoloon.
Ensimmäinen puolisko meni erinomaisesti, siihen 1.36 pintaan. Sitten iski se perinteinen pistos, oikein kunnon vatsakramppi. En päässyt siitä millään eroon.
Yleisö oli aivan mahtavaa. Kannustushuutoja kuului koko matkan varrelta. Välillä oli hauskoja tilanteita kun joku hurrasi ja samalla minä menin kyyryyn kun yritin päästä eroon pistoksesta. Muutamat taisi luulla, että kumarsin kiitokseksi…Tulo stadionille oli ikimuistoinen. Suurkiitos kaikesta kannustuksesta.
Suurin kiitos kuuluu kuitenkin ”valmentajalleni”, kestävyysguru Timo Vuorimaalle. Hän laati minulle kolmen viikon harjoitusohjelman, jonka toteutin triathlonin palautusviikon jälkeen. Ohjelma oli loistava ja palaan siihen myöhemmin. Lähetin Timolle päivittäin tekstareita edistymisestä ja soittojakin oli useampia.
Siinä oli Timolla varmaan kestämistä…Ikään kuin minusta ei olisi tarpeeksi, mutta kun Timo nyt vielä sattumoisin valmistaa toista maratontoivoamme Pekingissä, eli Francis Kirwaa.
”Herkistelyviikko” ennen maratonia ei ollut niin sanotusti optimaalinen, mutta mielestäni sillä ei ole mitään merkitystä. Sain tehtyä kaikki harjoitukset. Eli ei mitään selittelyjä. Myös viimeisen viikon herkistelyt. Untakin sain palloon loppuviikosta ihan riittävästi. Eli tekosyitä on turha hakea. Pohjakunto triathlonin jälkeen oli kunnossa.
Kaikenkukkuraksi Vuorimaa tuli vielä jänikseksi mukaan, ja kyseessä on siis kaveri, joka on juossut 5 HCM:ää, ja kaikki alle 2.30! Nyt hän sitten ystävällisesti körötteli kaverina kunnes sovittiin, että jänis ei voi olla lääkäri. Timo lähti omille teilleen siinä 26 km kohdalla kun vauhtini putosi minuutilla per kilometri. Ja arvatkaas jäniksen lopputulos? 3.10.
Timo Vuorimaan toinen valmennettava, Marko Vaittinen, sijoittui HCM:ssä kolmenneksi.
Lopuksi on vielä kerran todettava, että maraton on kropalle paljon, paljon kovempi rääkki kuin esimerkiksi puolimatkan triathlon (1,9/90/21), vaikka jälkimmäinen kestää suorituksena kauemmin (omalla kohdalla 1,5 pitempään). Joroisten triathlonin jälkeen olin toki väsynyt, mutta olo oli hyvä ja palautuminen kesti vain pari päivää. Maratonin jälkeen koko kroppa on aivan rikki. Tuntuu kuin Olli-Pekka Karjalainen olisi moukaroinut reisiä ja Franz Krueger olisi heittännyt kiekolla pohkeisiin. Eli kaikille, jotka harrastavat maratoneja: kokeilkaa ihmeessä triathloneja. Ne ovat fiksujen hommaa…
Juoksun aikana tuli 3 puhelua Condoleezza Ricen toimistosta. Innostuivat kuulemma kun kuulivat mitä puuhastelin. Heille kerrottiin tavoiteaika ja pyydettiin soittamaan uudestaan. Taisivat yliarvioida vauhtini, koska ennen maaliintuloa tuli vielä kaksi soittoa. Onneksi ei mitään hakuuttia. Homma hanskassa.
Huomenna Brysseliin. Nyt meillä on päällimmäisenä ETYJ:n sotilastarkkailijoiden lähettäminen. Tarvitsemme myös panssaroituja maastureita. Tätä operaatiota väännettiin illalla. Huomenna jatketaan.
