No niin, tästä se taas lähtee. Istun koneessa matkalla Brysselistä Helsinkiin. Edessä on parin päivän Suomen keikka. Tänään meillä on uudistuvien nettisivujen kuvaussessio. Uudet sivut aukeavat syyskuun alussa.
Kuvausten jälkeen menen ulkoministeriön perinteisille kokkareille. Siellä tapaa vanhoja tuttuja ja vaihdellaan kuulumisia ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Huomenna käyn Tampereella tutustumassa Osmo Rauhalan ateljeehen. Osmo on mielestäni yksi Euroopan lahjakkaimmista taiteilijoista. Hänellä on ilmiömäinen kyky yhdistää taide, tiede ja filosofia. Hän on karismaattinen persoona, joka toimii puolet vuodesta luomuviljelijänä Tampereen lähistöllä. Toisen puolikkaan Osmo asuu New Yorkissa.
Ennen huomista paluulentoa osallistun erääseen paneeliin, jossa puhutaan EU:n budjetista. Suomenpään avustajani Kai Mykkänen valmisteli minulle taustapaketin muistin virkistämiseksi.
Tällä viikolla saimme ”perheenlisäystä”. Uusi au pairimme Emilia Jalonen muutti luoksemme. Emilia on reipas ja mukava tyttö Oulusta. Kaikki on alkanut hienosti. Emiliaa voisi kutsua melkeinpä perhetutuksi. Hän tulee tunnetusta jääkiekkoperheestä. Isä-Hannu ja setä-Kari olivat legendaarisia kiekkoilijoita ja nyttemmin valmentajia. Karihan valmensi Kärpät Suomen-mestaruuteen viime vuonna.
Kirjoitin eilen kaksi kolumnia, tai no jos ihan rehellisiä ollaan, niin kirjoitin vain yhden ja muokkasin toista. Brysselin-avustajani Lauri Tierala laati keskustelumme pohjalta luonnoksen Nykypäivä-kolumniksi, joka käsittelee laajentumiseen liittyvää populismia. Teesinä oli, että jokainen laajentuminen on hyödyttänyt sekä vanhaa EU:ta että siihen liittyvää uutta jäsenmaata. Laajentumisella voi aina pelotella, mutta faktojen vääristely ja kauhukuvien maalailu on edesvastuutonta populismia.
Tänään julkaistussa Ilta-Sanomien kolumnissa käsittelen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Se on kontribuutio keskusteluun Naton ja EU:n turvatakeista. Esitän jutussa paljon kysymyksiä. Toivottavasti kolumni vauhdittaa keskustelua entisestään.
Tällä kertaa keskityin Suomen turvallisuusvajeeseen. Jossain vaiheessa ajattelin kirjoittaa väitteestä, että meillä on ”uskottava ja itsenäinen puolustus”. Mielestäni väite on älyllisesti epärehellinen. Tiettyjen arvioiden mukaan esimerkiksi Venäjä ottaisi Suomen ilmatilan haltuunsa seitsemässä minuutissa. Mene ja tiedä.
Yhtä kaikki hommat lähtevät taas käyntiin mahtavan loman jälkeen. Akut on ladattu ja fiilis on hyvä. Ainoastaan yksi pieni vaiva: liikun tällä hetkellä kainalosauvojen varassa. Lenkkeilin loman aikana paljon ja jossain vaiheessa nilkkani ärtyi. Pidin muutaman päivän tauon ja lähdin uudelleen lenkille. Ei olisi pitänyt. Nilkka on ollut viikon verran niin vihainen, että sen päälle ei voi astua. Kävin kuvauttamassa sen. Murtumaa ei onneksi ollut. Viikon verran yritän pitää jalkaa ilmassa ja hoivata nilkkaa jääpussilla. Sitä tahtoo vain unohtaa, miten rajoittavia urheiluvammat voivat olla.
