Tänään syntyneillä vauvoilla on ikimuistoinen syntymäpäivä. Tulee mieleen Oliverin syntymäpäivä, joka on 04.04.04. Helppo muistaa.
Tänään oli jotenkin surrealistinen päivä. Perhe on Englannissa ja töistä on vapaapäivä. Tuntui ihmeelliseltä pyöriä yksikseen kotona. Nukuin pitkään, kirjoitin kolumnin, kävin lenkillä, otin iltapäivätorkut, tein puutarhatöitä ja piipahdin Waterloon golfkentän rangella hakkaamassa palloa. Elämä on kummallista, kun kalenterissa ei ole yhtään merkintää…
Nyt istun koneessa matkalla Helsinkiin. Huomenna on meppikiertuepäivä. Laskeudun myöhään illalla. Porin bussi lähtee linja-autoasemalta huomenna aamulla klo. 7.00. No, ainakin pitäisi olla valoisaa. Ohjelmassa on muun muassa vierailu sokeritehtaalla ja Säkylän varuskunnassa, jossa koulutetaan nopean toiminnan joukkoja.
Minusta on muuten tullut KELA-fani. Olen ollut Anssi Kela fani jo kauan, mutta nyt olen ihastunut myös Kansaneläkelaitokseen. Miksi? Koska heidän ulkomaanyksikkönsä antaa loistavaa palvelua.
Kun elää monikulttuurisessa perheessä ja kahdessa eri EU-maassa, niin sosiaaliturvajärjestelyt eivät aina ole yksiselitteisiä. Meidän tilanne on monimutkainen, koska Suzanne on britti, minä suomalainen, lapsilla on kaksoiskansalaisuus ja asumme maassa, jonka kansalaisia me emme ole.
KELAsta olemme saaneet kertakaikkisen loistavaa ja ystävällistä palvelua. Samaa ei voi sanoa Belgian sosiaaliviranomaisista. En ole ensimmäisenä kehumassa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, koska esimerkiksi Belgiassa ja Ranskassa terveyspalvelut toimivat paremmin, mutta kehuja pitää antaa, kun niihin on aihetta. Ja KELA on kehunsa ansainnut.
