Edellisessä blogimerkinnässäni kuvattu vipinä kaupan ympärillä jatkuu. Eilinen EU:n kauppaministereiden kokous Luxemburgissa venyi kaksitoistatuntiseksi juuri siitä syystä, että kansainvälinen kauppa herättää nyt niin paljon intohimoja. Hyvä niin.
Suurin osa ajastamme kului tietysti luonnostellessamme neuvotteluvaltuuksia EU:n ja Yhdysvaltojen välistä kauppa-ja investointisopimusta varten. Julkaisin neuvottelutuloksesta erillisen tiedotteen, joten tyydyn tässä kirjaamaan muutamia ajatuksia tulokseen johtaneesta prosessista. Siitä on paljon opittavaa, koska mitään näin suurta ei ole kauppapolitiikassa yritetty pitkään aikaan.
EU-USA-sopimuksen tärkeydestä vallitsee täysi yksimielisyys, ja se on ilahduttavasti pantu merkille myös mediassa. Kun vaihdannan ja investointien esteet poistuvat suurimpien talousmahtien väliltä, on lupa odottaa aitoa hyvinvoinnin lisääntymistä: kaupan kasvua, uusia työpaikkoja ja kokonaistuotannon lisäystä. Nämä ovat juuri niitä asioita, joita Suomi, Eurooppa ja Yhdysvallat nyt kipeästi tarvitsevat.
Miksi neuvottelumandaatista oli sitten niin vaikea sopia?
On hyvä palauttaa mieliin, että tiukasta neuvottelumandaatista sopiminen on EU:lle ominainen käytäntö. Kaikki kansainväliseen sopimukseen tähtäävät vaiheet on kirjattu tiukasti EU:n perustamissopimukseen. Jäsenvaltiot antavat prosesin alussa Euroopan komissiolle tarkat ohjeet tavoiteltavan sopimuksen sisällöstä. Sitten komissio neuvottelee vastapuolen kanssa ja pitää jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentin ajan tasalla neuvottelujen etenemisestä. Lopulta saavutettu neuvottelutulos edellyttää jäsenvaltioiden ja parlamentin hyväksyntää.
Myös Yhdysvalloissa nämä neuvottelut ovat saaneet poikkeuksellista huomiota. Sekä Obaman hallinto että kongressi järjestivät aiheesta hiljattain laajat kuulemiset, joissa kansalaisjärjestöjen asema oli erityisen näkyvä. Myös Suomessa kansalaisjärjestöjä kuultiin noin kuukausi sitten. Yhdysvalloissa neuvotteluvaltuutus on kuitenkin paljon Eurooppaa väljempi, ja heitä kiinnostaa ennen kaikkea neuvottelujen lopputulos. Ehkä meilläkin olisi tästä asenteesta opittavaa.
Panin merkille, että Yhdysvalloissa kiinnitettiin kuulemisissa erityistä huomiota maatalouteen ja siihen liittyviin asioihin kuten eläin- ja kasviterveyteen. Ehkä EU:n jonkinlaista kauppapoliittista kypsymistä heijastaa se, että emme joutuneet Luxemburgissa riitelemään maataloudesta laisinkaan.
Suomelle ei olisi tuottanut mitään ongelmaa neuvotella audiovisuaalialan kaupasta Yhdysvaltojen kanssa. En usko, että yhteisistä säännöistä sopiminen uhkaisi eurooppalaista kulttuurituotantoa millään lailla – semminkin kun kulttuuria ja av-palveluja koskevia suojalausekkeita oli kirjattu mandaattiluonnokseen kasapäin.
Emme myöskään osaa edes aavistaa, miten digitalisoituminen tulee lähivuosina muuttamaan koko kulttuurin tuotannon ja kulutuksen kenttää. Yhdysvallat ei ole esittänyt mitään kulttuurituotantoa koskevia vaatimuksia, koska sille sopii nykytilannekin hyvin. Useimmissa EU-maissa esimerkiksi yli puolet esitettävistä elokuvista on amerikkalaisia. Suomessa näytetään poikkeuksellisen paljon kotimaisia elokuvia, ja siksikin uskon, että kansainvälistymisessä meillä olisi vain voitettavaa. On esimerkiksi mahdollista, että elokuvat ja meille rakkaat digitaaliset pelit sulautuvat tulevaisuudessa yhteen.
Kauppaneuvosto päätti kuitenkin jättää audiovisuaaliset palvelut neuvottelujen ulkopuolelle. Sitä ei kannata jäädä itkemään. Av-sektori jää toistaiseksi neuvottelujen ulkopuolelle, mutta komissio voi neuvottelujen aikana esittää sen lisäämistä. Nyt tärkeintä on säilyttää neuvottelujen myönteinen henki ja estää muiden alojen sulkeminen neuvottelujen ulkopuolelle. Siihen tarjoituu hyvä tilaisuus heti maanantaina, kun presidentti Obama saapuu G8-huippukokoukseen Pohjois-Irlantiin.
Olen kaiken jälkeenkin erittäin iloinen, että pääsimme eteenpäin. EU-Yhdysvallat-sopimus ei tule olemaan taas yksi vapaakauppasopimus. Se on ensimmäinen kansainvälinen sopimus, joka ottaa aidosti huomioon talouden uuden luonteen – globalisoituneen maailman, arvontuotannon hajautumisen sekä palvelujen ja tavaroiden sulautumisen yhteen.
