Aamulla heräsimme New Yorkissa järkyttäviin uutisiin Suomesta. Kauhajoen oppilaitoksen murhenäytelmän herättämät tunnot ovat monenlaisia. Shokkia, surua, järkytystä, hämmennystä. Sanoja on vaikea löytää.
Nyt ajatukset ovat välikohtauksessa menehtyneiden ja loukkaantuneiden, heidän omaistensa ja ystäviensä sekä kaikkien niiden muiden luona, joita tapahtuma on läheisesti koskettanut.
Nyt on paitsi surun myös auttamisen aika. Hallitus, viranomaiset ja alan ammattilaiset tekevät Suomessa kaikkensa murhenäytelmän myötä kärsivien ihmisten auttamiseksi.
Pian on myös mietinnän aika. Syitä tapahtuneeseen ja seurauksia siitä on harkittava tarkkaan. Jotakin on pahasti vialla, kun jo toistamiseen vuoden sisällä koetaan tällainen tragedia. Selvää on, että ampuma-aselakia pitää ainakin käsiaseiden osalta harkita uudelleen.
Päivän mittaan olemme yhdessä Tasavallan presidentti Tarja Halosen kanssa vaihtaneet ajatuksia tapahtuneesta. Tapasimme lyhyesti myös YK:ssa paikalla olevaa mediaa aiheen tiimoilta. Tunnelma oli apea, kuten arvata saattaa.
Huomenna suruliputamme paitsi Suomessa myös kaikissa edustustoissamme eri puolilla maailmaa.
